Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja todael » 29. Maalis 2012 21:22

lonelyrider kirjoitti:joo en tosiaan tiedä, oliko todaelin jutut mulle, mutta vastasin kuitenkin... kun tuntui hyvältä niin tehdä.


Ei ne suorastaan sinulle ollut, vaan meille kaikille - myös itselleni....

Sydämelleni tuli heti nämä sanat kun luin edellä olevan kirjoituksesi janosta Jeesusta kohtaan.
Joh. 7:37-38 "Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan - todellinen kaipaus on siinä, että me haluamme kohdata Jeesuksen omassa elämässämme ja löytää Hänet kaikkena.

Ole siunattu ystäväni.

- todael :prayer4:
todael
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja Herman » 30. Maalis 2012 11:18

lonelyrider kirjoitti:Varmaan odotan itseltäni ja muilta liikaa. Olen jäänyt täydellisen seurakunnan harhaan...


Tavallaan meidän tuleekin odottaa ja toivoa "täydellistä seurakuntaa", eli sellaista uskonyhteyttä kuin esim Apostolien tekojen alkuluvuissa kuvataan olleen. Mutta tosiaan ennenkaikkea sen tulisi lähteä meistä itsestämme. "Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille" (Luuk.6:31). Ennemmin kuin odottaa muilta aloitetta, meidän tulisi siis itse olla aloitteentekiijänä ja esimerkkinä siitä, millä tavalla uskovien eli seurakunnan tulee toimia. "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy" (Gal.6:9). Eli silloinkin tulee pyytää Jumalalta kärsivällisyyttä, sillä hedelmä ei välttämättä kasva ihan hetkessä.

Usein uskovien (ja yleisesti ihmisten) kesken asiat eivät välttämättä ole miltä ne ulospäin näyttävät. Siksi meidän tulee pyytää Herralta näkökykyä nähdä ihmisten ulkokuoren lävitse. Silloin me alamme näkemään uskovat veljet ja sisaret heikkoina ja rikkinäisinä saviastioina jotka kukin kipuilevat erilaisten asioiden ja ongelmien kanssa. Seurakunta on yhteisö, jonka Jumala lähettää viemään Jumalan valoa ja parantavaa voimaa maailmalle, mutta sitä ennen Jumalan pitää saada valaista ja tuoda parantavaa voimaansa seurakuntaan. Eli meidän jokaisen omakohtainen vastuu ja tehtävä on ensin tuoda Jumalan valoa ja voimaa seurakuntaan, uskoville veljille ja sisarille, jotka tarvitsevat sitä aivan yhtä kipeästi kuin maailman vielä synnin kahleissa olevat ihmiset.

Toki me itse myös saamme vastaanottaa seurakunnan kautta, tai ainakin niin Jumala on tarkoittanut. Mutta Jumalan toimintamalli on inhimillisille järjelle ristiriitaisen tuntuinen, sillä se perustuu siihen että jos yritämme saada lähimmäisiltämme tarpeitamme tyydytetyksi, me emme saakaan, mutta jos alamme antamaan lähimmäisille, me saamme myös itse. "Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu" (Snl.11:25). Tätä ennen tulee tietysti uskoa, että Jumala on "rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (Room.10:12). Jos meillä ei ole tätä uskoa, yritämme antaa itsestämme, eikä meissä itsessämme ole mitään annettavaa, vaan silloin ainoastaan näännytämme itsemmekin ja usein päädymme pettyneeksi ja katkeraksi.
Herman
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 30. Maalis 2012 12:20

Herman kirjoitti:
lonelyrider kirjoitti:Varmaan odotan itseltäni ja muilta liikaa. Olen jäänyt täydellisen seurakunnan harhaan...


Tavallaan meidän tuleekin odottaa ja toivoa "täydellistä seurakuntaa", eli sellaista uskonyhteyttä kuin esim Apostolien tekojen alkuluvuissa kuvataan olleen. Mutta tosiaan ennenkaikkea sen tulisi lähteä meistä itsestämme. "Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille" (Luuk.6:31). Ennemmin kuin odottaa muilta aloitetta, meidän tulisi siis itse olla aloitteentekiijänä ja esimerkkinä siitä, millä tavalla uskovien eli seurakunnan tulee toimia. "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy" (Gal.6:9). Eli silloinkin tulee pyytää Jumalalta kärsivällisyyttä, sillä hedelmä ei välttämättä kasva ihan hetkessä.

Usein uskovien (ja yleisesti ihmisten) kesken asiat eivät välttämättä ole miltä ne ulospäin näyttävät. Siksi meidän tulee pyytää Herralta näkökykyä nähdä ihmisten ulkokuoren lävitse. Silloin me alamme näkemään uskovat veljet ja sisaret heikkoina ja rikkinäisinä saviastioina jotka kukin kipuilevat erilaisten asioiden ja ongelmien kanssa. Seurakunta on yhteisö, jonka Jumala lähettää viemään Jumalan valoa ja parantavaa voimaa maailmalle, mutta sitä ennen Jumalan pitää saada valaista ja tuoda parantavaa voimaansa seurakuntaan. Eli meidän jokaisen omakohtainen vastuu ja tehtävä on ensin tuoda Jumalan valoa ja voimaa seurakuntaan, uskoville veljille ja sisarille, jotka tarvitsevat sitä aivan yhtä kipeästi kuin maailman vielä synnin kahleissa olevat ihmiset.

Toki me itse myös saamme vastaanottaa seurakunnan kautta, tai ainakin niin Jumala on tarkoittanut. Mutta Jumalan toimintamalli on inhimillisille järjelle ristiriitaisen tuntuinen, sillä se perustuu siihen että jos yritämme saada lähimmäisiltämme tarpeitamme tyydytetyksi, me emme saakaan, mutta jos alamme antamaan lähimmäisille, me saamme myös itse. "Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu" (Snl.11:25). Tätä ennen tulee tietysti uskoa, että Jumala on "rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (Room.10:12). Jos meillä ei ole tätä uskoa, yritämme antaa itsestämme, eikä meissä itsessämme ole mitään annettavaa, vaan silloin ainoastaan näännytämme itsemmekin ja usein päädymme pettyneeksi ja katkeraksi.



Vaikka uskon pitäisi olla yksinkertainen asia, se tuntuu välillä mahdottoman monimutkaiselta. Ehkä yritän tehdä itse asioita, joita ei sillä hetkellä ole minulle annettu. Kuvittelen että kaikki tulee tuosta vain. Jollain tavalla koen kutsumuksekseni olla ihmisten lähellä, olla apuna, olla kuulijana... mutta en todellakaan osaa, eikä minulla ole jotain sitä mikä saa asioita tapahtumaan.

Tähän samaan palaan aina uudelleen ja uudelleen, ja vieläkään en ymmärrä oikein "mitä minusta tahdotaan, tai mihin minua kutsutaan".

Vaikutan kyllä omasta mielestänikin jo äärimmäisen tuskastuttavalta persoonalta ja ymmärrän jos palstalaisiakaan nämä jutut eivät enää jaksa kiinnostaa, olenkohan vain "tarinan ikuinen valittaja".

Tuo todaelin laittama kohta, se aiheuttaa sellaisia ristiriitaisia asioita. Tiedän, että tuo kohta on varmasti sopiva, en vain oikein tiedä mitä tulisi ajatella ja miten suhteutan sen uskonvaellukseeni. Ymmärtääköhän tästä mitään... minulle on tullut ajatus siitä, että tunnenko Jeesuksen perimmäistä luonnetta ja missä roolissa Hän uskonelämässäni on ollut, onko Hän ollut sillä paikalla, jonne Hän kuuluu. Vaikea selittää, vaikea oikeastaan itsekään jäsentää ajatuksiaan. Oikeastaan äärimmäisen surullista jos kaikessa "itse" näyttelee pääroolissa, tai odottaa Jumalalta että Jumala huomioisi minut, kun on kääntänyt ikäänkuin kaiken itseen kohdistuvaksi... tyyliin, Jumalan tulee minua rakastaa, Hänen tulee minut huomata... ja kuitenkin kaiken keskipisteen tulisi olla Jeesus, enhän minä ole kuin vain yksi ihminen muiden joukossa, ja kuka se spesiaalitapaus olikaan... Jeesus. Olen jättänyt Jeesusta jonnekin taka-alalle, ymmärtämättä että Jeesus ja Isä ovat yhtä. Mietin, kenelle minun tuleekaan rukoilla, Jeesukselle tietenkin, ei Hän ole jotenkin erillinen osa.
lonelyrider
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja Masa » 30. Maalis 2012 15:18

Poistin - ja samalla pyydän anteeksi, yritä oppia kirjoittamaan soveliammin.
Viimeksi muokannut Masa päivämäärä 31. Maalis 2012 12:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Masa
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 30. Maalis 2012 15:59

Ainakin sinulla on kirjallisia lahjoja, hymyilytti, niin että silmiä kirveltää, tosin taisin juuri pilkkoa sipuleitakin ;) Tiedätkö Masa, kun nyt tunnen sinua pidemmältäkin ajalta ja kun olet vanha foorumilainen, niin voin sanoa että olet ainakin mahtava persoona, en tosin livenä ole edes tavannut.

Ajattelin henkilökohtaisesti, että yrittänyttä ei laiteta, vielä kerran jos koittaisi ja menisin pääsiäisajan kokoukseen. Jos aiemmin minulla onkin liikaa painaneet henkilökohtaiset intressit, en vain ole tunnistanut niitä, ja jos tällä kertaa menisinkin vain Jeesuksen takia, sen vuoksi kun veljien ja sisarien tulee olla yhtä, yksin kun usko tieten on kituuttamista? En edes yrittäisi saada mitään irti ikäänkuin niistä saarnoista ja keskusteluista, antaisin vain virran viedä. Mutta kyllä oravanpyörä pikkuhiljaa saa riittää silti, mutta ehkä näkisin vielä valoa tunnelin päässä. Entä sinä, tehdäänkö testi? Jos kerran vielä kokeilemme käydä kokouksessa pääsiäisen aikana ja jos se ei onnistu, julistaudummeko toivottomiksi tapauksiksi uskovien joukossa? Sen tiedän jo kokemuksesta, että tämä usko ei rauhaan jätä, olen mielessäni monetkin kerrat jättänyt ja heittänyt kintaalla ja totesin jo jokin aika sitten sen menon ihan turhaksi, joku pitää sieltä paidan kauluksesta silti kiinni eikä päästä, eikä kyllä ole harmainta hajuakaan että miksi niin tekeepi.
Viimeksi muokannut lonelyrider päivämäärä 02. Huhti 2012 00:01, muokattu yhteensä 1 kerran
lonelyrider
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja toni t » 30. Maalis 2012 16:22

masa: Poistettu Masan pyynnöstä


Gal.6:7. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Jaak.4:9. Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekäät. Teidän naurunne kääntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi.
10. Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää.


masa en halua viisastella sinulle mitenkään mutta mielestäni tuo sinun lähes päivittäinen rukous ei ole Jumalan mielen mukainen. Ihmisen tulee aina olla nöyrällä mielellä Luojansa edessä ja Herraa ei tule pilkata pienimmässäkään määrin. Hitot ja pököt eivät saisi kuulua rukoukseen. Nöyrä rukous ei aseta Jumalalle vaatimuksia vaan anoo ja pyytää ja toivoo että tapahtuisi niinkuin Herra haluaa eikä niinkuin ihminen.

Meillä tulisi olla siis todella nöyrä asenne Jumalan edessä.

Luuk.18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Job.2:7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
2:8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
2:9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
2:10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.


publikaani ja Job osoittivat oikeanlaista nöyryyttä Jumalan edessä. Jobilla meni todella huonosti ja hänen vaimonsa kehoitti jo kiroamaan Jumalaa mutta Job pysyi nöyränä Herran edessä eikä tehnyt syntiä huulillansa. Uskonkasvu tyrehtyy jos asenteemme on riitainen ja pilkkaava Herraa kohtaan kun sen pitäisi olla nöyrä. Jumala puhuu sanansa kautta Pyhässä Hengessä ihmisten sydämeen ja kun luemme nöyrällä mielellä Jumalan sanaa anoen Herralta ymmärrystä ja viisautta niin Hän auttaa ja kirkastaa sanaansa meille.

Sydämen asenne on siis ensiarvoisen tärkeää Jumalan edessä: "Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää"
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 30. Maalis 2012 16:33

Masan jutuista tuli mieleeni nuo kokoukset. Jos joku tulee liian lähelle, sekin voi olla peloittavaa. Viimeksi kun yritin kokoontua uskovien yhteyteen, kävi myös niin. Jälkeenpäin olen toisaalta ymmärtänyt, että ehkä henkilö koitti kerätä "omaa laumaansa", mutta se kävi vähän ahdistavaksi. Ja aina se "kultapossu" meininki, lähinnä tulee mieleen että ihmiset tulee kerhoilemaan ja viettämään vapaa-aikaa. En toisaalta ole mikään supliikki-ihminen, mutta en myöskään halua että joku yrittää käyttää minun herkkyyttäni hyväksi ja sen vuoksi yleensäkin ennemmin pakenen.

Haluan siis todellista yhteyttä, voihan se olla että olen niin vajavainen itse ettei se onnistu sen vuoksi.
lonelyrider
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 30. Maalis 2012 16:41

toni l kirjoitti:
masa: - Poistettu Masan pyynnöstä


Gal.6:7. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Jaak.4:9. Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekäät. Teidän naurunne kääntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi.
10. Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää.


masa en halua viisastella sinulle mitenkään mutta mielestäni tuo sinun lähes päivittäinen rukous ei ole Jumalan mielen mukainen. Ihmisen tulee aina olla nöyrällä mielellä Luojansa edessä ja Herraa ei tule pilkata pienimmässäkään määrin. Hitot ja pököt eivät saisi kuulua rukoukseen. Nöyrä rukous ei aseta Jumalalle vaatimuksia vaan anoo ja pyytää ja toivoo että tapahtuisi niinkuin Herra haluaa eikä niinkuin ihminen.

Meillä tulisi olla siis todella nöyrä asenne Jumalan edessä.

Luuk.18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Job.2:7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
2:8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
2:9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
2:10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.


publikaani ja Job osoittivat oikeanlaista nöyryyttä Jumalan edessä. Jobilla meni todella huonosti ja hänen vaimonsa kehoitti jo kiroamaan Jumalaa mutta Job pysyi nöyränä Herran edessä eikä tehnyt syntiä huulillansa. Uskonkasvu tyrehtyy jos asenteemme on riitainen ja pilkkaava Herraa kohtaan kun sen pitäisi olla nöyrä. Jumala puhuu sanansa kautta Pyhässä Hengessä ihmisten sydämeen ja kun luemme nöyrällä mielellä Jumalan sanaa anoen Herralta ymmärrystä ja viisautta niin Hän auttaa ja kirkastaa sanaansa meille.

Sydämen asenne on siis ensiarvoisen tärkeää Jumalan edessä: "Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää"


Haluan puolustaa Masaa tässä asiassa. Tiedän kyllä että Jumala vaatii kunnioitusta, eikä Häntä vastaan saa nousta... mutta sitä en tiedä, onko pettymään joutunutta ihmistä hyvä lähteä kovin kovistelemaan, silloin ihmisessä ikäänkuin kasvaa se turhautuneisuus. Ennemminkin pitäisi rukoilla toisen puolesta, jotta mielenmuutos tulisi. En minä ainakaan halua sitä, että toinen pettyy kokonaan uskoviin, jos jo nyt on vaikeaa. Vaikka asia oikea olisikin, kokisin aika raskaasti jos vielä enemmän lyötäisiin lyötyä.

Ajattelen, että Masakin on pitkään viihtynyt palstoilla seuranamme, hän silti, aivan kuten monet muutkin meistä, tarvitsee toisia uskovia ja toisia ihmisiä tarvitaan tukemaan(eikö se sisaruus ja veljeys ole myös sitä), sitten kun ihminen on vahvempi ottamaan vastaan, voi olla helpompi tuoda niitä kovistelun aiheitakin, mutta tällaisessa tilanteessa?

En usko, että Masa pilkka mielessä on Jumalalle sanonut mitä on sanonut, vaan hän haluaisi että Jumala kuulisi.
lonelyrider
 

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja toni t » 30. Maalis 2012 16:57

Lonelyrider: Haluan puolustaa Masaa tässä asiassa. Tiedän kyllä että Jumala vaatii kunnioitusta, eikä Häntä vastaan saa nousta... mutta sitä en tiedä, onko pettymään joutunutta ihmistä hyvä lähteä kovin kovistelemaan, silloin ihmisessä ikäänkuin kasvaa se turhautuneisuus. Ennemminkin pitäisi rukoilla toisen puolesta, jotta mielenmuutos tulisi. En minä ainakaan halua sitä, että toinen pettyy kokonaan uskoviin, jos jo nyt on vaikeaa. Vaikka asia oikea olisikin, kokisin aika raskaasti jos vielä enemmän lyötäisiin lyötyä.

Ajattelen, että Masakin on pitkään viihtynyt palstoilla seuranamme, hän silti, aivan kuten monet muutkin meistä, tarvitsee toisia uskovia ja toisia ihmisiä tarvitaan tukemaan(eikö se sisaruus ja veljeys ole myös sitä), sitten kun ihminen on vahvempi ottamaan vastaan, voi olla helpompi tuoda niitä kovistelun aiheitakin, mutta tällaisessa tilanteessa?

En usko, että Masa pilkka mielessä on Jumalalle sanonut mitä on sanonut, vaan hän haluaisi että Jumala kuulisi.


Ei tässä ole kovistelemaan lähdetty ketään vaan neuvomaan. Herran Jeesuksen opetuslapsien tehtävä on myös neuvoa veljiä ja sisaria Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Siksihän myös tälläkin foorumilla keskustelua käydään.

Jumalaa ei saa nimittää pököksi eikö hitot kuulu rukoukseen ja sen sanominen veljelle ei ole veljen kovistelemista vaan auttamista. En kirjoittanut Masalle kovistellakseni häntä vaan siksi että rakastan Masaa ja haluan koittaa auttaa häntä. Syntiä ei tule puollustella ja tukea mutta syntistä tulee auttaa. (Jokainen meistä tekee jossain asiassa syntiä).

Isän Jumalan runsasta siunausta ja Herran Jeesuksen armoa Masalle ja Lonelyriderille Herramme Jeesuksen Pyhässä nimessä!

:GBU:
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Onko Jeesus inhimillinen vai epäinhimillinen ?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 30. Maalis 2012 17:25

toni l kirjoitti:
Lonelyrider: Haluan puolustaa Masaa tässä asiassa. Tiedän kyllä että Jumala vaatii kunnioitusta, eikä Häntä vastaan saa nousta... mutta sitä en tiedä, onko pettymään joutunutta ihmistä hyvä lähteä kovin kovistelemaan, silloin ihmisessä ikäänkuin kasvaa se turhautuneisuus. Ennemminkin pitäisi rukoilla toisen puolesta, jotta mielenmuutos tulisi. En minä ainakaan halua sitä, että toinen pettyy kokonaan uskoviin, jos jo nyt on vaikeaa. Vaikka asia oikea olisikin, kokisin aika raskaasti jos vielä enemmän lyötäisiin lyötyä.

Ajattelen, että Masakin on pitkään viihtynyt palstoilla seuranamme, hän silti, aivan kuten monet muutkin meistä, tarvitsee toisia uskovia ja toisia ihmisiä tarvitaan tukemaan(eikö se sisaruus ja veljeys ole myös sitä), sitten kun ihminen on vahvempi ottamaan vastaan, voi olla helpompi tuoda niitä kovistelun aiheitakin, mutta tällaisessa tilanteessa?

En usko, että Masa pilkka mielessä on Jumalalle sanonut mitä on sanonut, vaan hän haluaisi että Jumala kuulisi.


Ei tässä ole kovistelemaan lähdetty ketään vaan neuvomaan. Herran Jeesuksen opetuslapsien tehtävä on myös neuvoa veljiä ja sisaria Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Siksihän myös tälläkin foorumilla keskustelua käydään.

Jumalaa ei saa nimittää pököksi eikö hitot kuulu rukoukseen ja sen sanominen veljelle ei ole veljen kovistelemista vaan auttamista. En kirjoittanut Masalle kovistellakseni häntä vaan siksi että rakastan Masaa ja haluan koittaa auttaa häntä. Syntiä ei tule puollustella ja tukea mutta syntistä tulee auttaa. (Jokainen meistä tekee jossain asiassa syntiä).

Isän Jumalan runsasta siunausta ja Herran Jeesuksen armoa Masalle ja Lonelyriderille Herramme Jeesuksen Pyhässä nimessä!



Tämä viesti selvensi asiaa, kiitos siitä. Sinun kirjoitustyylisi, miehen tyyliin tietenkin, sinä sanot asian asiana, eikä siinä sinänsä mitään, mutta jos esim. minä olisin lukenut viestin ja se olisi osoitettu minulle, heikon itsetuntoni ja rikkinäisyyteni kautta, luultavasti ottaisin sen lyöntinä... tyyliin että taas yksi virhe, että mikään ei koskaan mene oikein, eikä mitään tee oikein. Jokainen meistä kuitenkin uskossa tekee sellaista, mikä ei Jumalan mieleen ole, vaikka ei sanoisikaan päkä tai mitä ne nyt olikaan, sydämen asenne jo voi olla väärä ja se on varmaan yhtä paha asia. En minä ainakaan ole mikään täydellinen uskova ja Luoja tietää kyllä että olen tehnyt tosi anteeksiantamattomia asioita, ihmisten silmissä, mutta silti minulle on toisaalta valjennut se kuinka Jumalan rakkaus on suurempi kuin meidän arviointikyky.
lonelyrider
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot], Majestic-12 [Bot] ja 42 vierailijaa