Jumalan Sana tuli lihaksi ja ilmoitti täydellisen ihmisyyden kautta Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan kirkkauden. Tässä Jumalan kirkkauden läsnä tulleessa ihmisyydessä, Jeesus kulki ihmisyyden tien kaikkien kärsimysten, kiusausten sekä tunnetilojen kautta. Tämä kaikki loppujen lopuksi valmisti Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta ylimmäispapilliseen tehtävään, joka itsessään juuri edellytti täydellistä ihmisyyden samankaltaisuutta ja siihen täydellisesti samaistumista. Jeesus ei olisi voinut tulla ylimmäiseksi papiksi ilman ristiä, ja siihen Häntä johtanutta ihmisyyden kokemusta. Jeesus on täydellisesti ihminen – kuten yhtälailla täydellisesti Jumala – samaistuen täten kaikin tavoin ihmisyyden suurimpaan ongelmaan, siihen, miten ihmisyys oli kärsimyksen ja syvien kiusausten ahdistama. Jeesuksen piti tulla kaikessa – huomaa kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että Hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi (Hepr.2:17). Ylimmäispapillinen tehtävä vaati sen, että Jeesus tuli kaikessa veljiensä kaltaiseksi – kuitenkin ilman syntiä.
Hepr.2:17 ”piti tulla” kreik. [ὤφειλεν] tarkoittaa Jeesuksen olleen Jumalan asettaman velvoitteen alainen, tullakseen tarkasti ottaen samankaltaiseksi [ὁμοιωθῆναι] kuin Hänen veljensäkin. Tämän kaiken takana oli suuri jumalallinen pelastussuunnitelma ihmissuvun syntien sovitukseksi, sekä Jeesuksen ylimmäispapilliseen tehtävään asettamiseksi. Tämä kaikki vaati sen, että Jeesus tuli täysin ihmiseksi, kuten mekin.
Hebr. 4:15 “Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”
Jeesus on meidän suuri ylimmäinen pappimme – läpi taivaiden kulkenut Jumalan Poika (Hepr.4:14) jonka kokemus ihmisyydestä on täydellisesti meitä kaikkia ymmärtävä. Hän tuli kaikessa meidän kaltaiseksemme (Hepr.2:17) Jeesus tuntee ihmisyyden tuskan - yksinäisyyden, hyljätyksi tulemisen, kivun, myötätunnon niin sairaita kuin riivaaja henkien vallassa oleviakin kohtaan. Hänen ymmärryksensä meidän elämässämme tapahtuvista kärsimyksistä, kiusauksista sekä kaikesta muusta elämän tuskasta ei jää vain tiedollisen ymmärryksen tasolle, vaan Hänessä se saavuttaa kokemuksellisen samaistumisen ihmisyyden kärsimykseen.
Kristillisyys pyrkii tänä päivänä vahvasti inhimillisyyteen, ja sitä korostetaan määrätyissä piireissä juuri ihmisyyttä ja ihmisen ongelmaa lähelle tulevana lähestymismuotona. Ikävää on vain se, että usein tällainen kristillisyys on sivuttanut Jeesuksen aseman ylimmäisenä pappina – Hänen täydellisen ihmisyyden samaistumisen – ja Hänen tilalleen ovat tulleet psykologit, lääkärit, sielunhoitajat ja muut vertaistuen muodot. Ihmisviisaus (lääketiede, psykologia) voi auttaa määrättyyn pisteeseen asti, mutta määrätylle alueelle (jota itse kutsun syväalueeksi) se ei ulotu. Inhimillistetty kristillisyys on siis pahimmillaan kadottanut Kristuksen, ja tuonut muut keinot Hänen paikalleen. Tämä on selvästi nähtävissä jo siinä, että harvat kristityt tuntevat Jeesusta henkilökohtaisena sielunhoitajana, ihmisyyden täydellisenä tuntijana. Heille Jeesus on hyvin etäinen, jopa liian etäinen inhimillisten asioiden hoitamiseksi Hänen kanssaan. Jos uskova ihminen löytää Jeesuksen, omana henkilökohtaisena Jumalanaan, jolla on voima ja valta, sekä täydellinen ihmisyyden kokemus – hän tuskin enää etsii apua keneltäkään muulta. Jeesus vain pystyy vastaamaan ihmisen syvimpään ihmisyyden ongelmaan.
Tämä ei sulje pois sitä, että Kristuksen ruumiissa – se on, Jumalan seurakunnassa – Herramme toimii ihmisten kautta. Erona on vain se, että ihmisten kauttakin Herramme toimiessa, ihminen johdatetaan Jeesuksen luo, ei ihmisten luo. Ihmiset ovat vain “astioita” joidenka kautta Herra Jeesus itse toimii.
Vuosia taistelin tämän asian kanssa omassa elämässäni. Petyin uskoviin, koska luulin heidän antavan minulle sen, mitä itse asiassa etsin juuri Jeesukselta. Tässä on siis usein “veteen-piirretty-viiva” jonka käsittäminen ja löytäminen vei minulta lähes 10 vuotta. Jumalan Henki kirkastaa Jeesuksen sydämelleni täydellisenä ihmisenä sekä täydellisenä Jumalana. Myötäeläminen on tullut suurimmaksi hengelliseksi ymmärrykseksi siitä, mitä Jeesus minusta ajattelee. Hän rukoilee puolestani ja elää hengellisen kasvun sekä kärsimyksen tien kanssani. Olen iestetty Häneen. Hän kulkee rinnallani, saman ihmisyyden tuntien, ja silti jumalallisen vallan omistaen – minun suuri ylimmäinen pappini. Jeesus, minun ylimmäinen pappini, joka istuu Majesteetin oikealla puolella, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen.
Ilm. 2:9 “Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas…”
Silti muista ystäväni - Jeesuksen sanoissa on elämä, vaikka ne ehkä voivatkin kuullostaa sinusta epäinhimilliseltä....
Joh. 12:25 "Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään."
Matt. 10:37 "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;"
Jeesuksen osoittama inhimillisyys on Jumalan kirkkauden osoittamaa elämää, ja siksi se ei ole pelkkää ihmismielen mukaista inhimillisyyttä. Jeesus tahtoo johtaa meidät Jumalan kirkkauteen, eikä yksin tämän maailman keskellä koettavaan onneen tai iloon.
Oletko sinä pettynyt toisiin uskoviin, koska et löytänytkään sitä apua heiltä jota etsit ? Millaisena sinä näet Jeesuksen omaa itseäsi katsoen - inhimillisenä vai epäinhimillisenä ? Miten ymmärrät ristin, kärsimyksen ja itsesi kieltämisen ?