Oletetaan tilanne jossa Ville tulee uskoon ja elää uskossa vaikka 3 vuotta, paikalle tulee "kaikki tietävä hurskas veli nimeltää Kalle joka ajaa villen vaatimuksillaan pois uskosta" niin mikä on Jeesuksen mukaan oikea tuomio?
Jeesuksen mielestä oikea tuomio on seuraava Ville joutuu kadotukseen koska on luopunut uskosta.
Kallen kohtalo on taivaaseen pääsy. Kalle on piti uskonsa vaikka muutama sielun kadotukseen kovudellaan saikin. Kalle saa ehkä jokin näköisen rangaistuksen kadottettujen sielujen vuoksi, mutta häneltä ei viedä pelastusta pois koska on uskonsa säilyttänyt.
Ville siis kärsii sielussaan monta kuolemaan - vaikka olisi halunnut toisin tehdä.
Kenen syy sitten Villen kohtalo loppupelissä on? Vastaus; Villen oma syy sillä Villen omatahto valtisi kadotuksen koska ei kestänyt läksyä läksynpäälle ja niin pois päin.
Pelastus muuttu villen kohdalla kadotukseksi syväalueen haavojen vuoksi.
Mielestäni ihminen VOI pettyä uskoviin TAI hän voi pettyä itse Jumalaan. Monesti ankara ja kova kristillisyys, joka ei tunne heikoa tukevaa armollista Jumalaa - ja sinä Jumalan Sanaan ehdottomasti pitäytyvää opetusta, vääristää "vasta-uskoontulleessa" uskonelämän ja jumalakuvan kun uskossa olemisesta tulee ulkonaista uskonnollista suorittamista. Vääränlainen opetus on johtanut monia vääränlaiseen jumalakuvaan, ja tämän kautta myös pettymykseen (niin uskoviakin kohtaan), joka syvimmillään voi olla jopa sitä, että käännytään maailman puoleen - haetaan sieltä ystäviä ja jätetään taakse ainakin ulkonaisesti näkyvä uskon kilvoittelu.
Jumala on siinä mielessä "epäinhimillinen", että Hän tekee työnsä meissä monien eri elämän tilanteiden kautta. Tarkoitan epäinhimillisyydellä tässä sitä, että emme aina ymmärrä Jumalan työn tarkoitusta (tapaa jolla Jumala työnsä tekee) kohdallamme, esim. kärsimyksen, sairauden, yksinäisyyden, kovien syntihimojen taistelun keskellä. Helposti omassa "inhimillisyydessämme" ymmärrämme Jumalan siis "epäinhimillisenä". Jumalan työ on erittäin syvälle menevää Kristukseen johtavaa kasvua, jossa Jumala sallii kovienkin elämäntilanteiden tulla kohdallemme. Tätä harvoin opetetaan missään, päinvastoin opetetaan "menestys-kristillisyyttä", jossa kaikki muuttuu "sormen-napautuksella" täydelliseksi. Monet joutuvat tällaisen vääränlaisen opetuksen tähden ristiriitaan itsensä kanssa ja jopa saattavat antaa periksi koko homman sentähden koska todellinen elämän totuus ei vastaa tällaisen vääristyneen menestys-opetuksen mukaisuutta.
Uskallan sanoa, että jokainen joka todella menee syvälle Jumalan tuntemiseen ja siihen kasvuun jossa lihamme paljastetaan meille, ja jossa inhimilliset tukipilarit kaadetaan elämässämme, joutuu ristiriitaan Jumalan inhimillisyyden kanssa. Näin oli myös Jobin kohdalla. Job ei voinut ymmärtää miksi kärsimys kohtasi häntä ilman mitään inhimillistä syytä. Lopulta Job kuitenkin löysi aivan valtavan ymmäryksen Jumalan rakkaudesta ja kaikkivaltiuudesta - mutta juuri sen paradoksaalisen "epäinhimillisyyden" kautta jonka hän eli todeksi kärsimyksensä kautta.
Jumala on rakkaus. Mutta Jumalan rakkaus on toisenlaista, kuin haluamme itse inhimillisesti ajatella. Omassa mielessämme Jumala on rakkaus, joka merkitsee "kärsimys-vapaata" elämää, täydellistä rikkauden ja onnelisuuden tilaa, jossa emme koe enää sairautta emmekä joudu sisäisesti syviin ristiriitojen aaltoihin suhteessa Jumalaan. Monille tavoittelu täydellisestä ulkonaisesta täydellisyydestä on Jumalan rakkauden merkitys, joskin monille kasvu Jumalan rakkauteen onkin oman lihallisen mahdottomuuden paljastumista - jossa me lankeamme syntiin, ja sieltä nousemalla yhä syvemmin opimme armon ja Jumalan rakkauden. Emme tee syntiä jotta armo tulisi suureksi, vaan opimme oman lihamme petollisuuden ja heikkouden, että emme turvaisi omaan lihaamme vaan itse Jumalan rakkauteen ja armoon.
Kukaan ihminen ei voi tuomita toista ihmistä kadotukseen, sanomalla onko hän uskossa vai ei. Selvästi Kristuksesta luopunut "kuolee hengellisesti" - mutta syvässä kasvussa oleva ihminen voi joutua todella ankariin vastavirtoihin, joka saattaa näyttää muille siltä että toinen olisi jopa luopumuksen tilassa. On vaarallista mennä tekemään liian nopeita johtopäätöksiä - tästä on hyvänä esimerkkinä juuri Jobia auttaneiden miesten puheet - monet niistä syyllistivät Jobia Jumalasta luopuneena. Monesti menemme "läksyttämään" toista hänen virheistään, ja kuvittelemme että se auttaa toista. Asia voikin olla että ihiminen on Jumalan koulussa, jonka syvyys menee yli inhimillisen ymmärryksen. Lakihenkinen läksyttäminenkin on inhimillisestä näkökulmasta toista lähestyvää - Jumalan viisaus on toisenlaista.
Jeesuksen inhimillisyys on Jumalan rakkautta - se on Jumalan rakkautta siinä mielessä, että Hän tekee kaikkensa päästääkseen meidät yhä syvempään Jumalan kirkkauden tuntemiseen. Monet jäävät "lego-palikkamaisen" teologisen ja hyvin ulkonaisesti moraalista täydellisyyttä heijastavan uskonnollisuuden tilaan, eivätkä koskaan pääse elämänmyrskyjen kautta oppimaan Jumalan rakkaudesta mitään. Minusta on pelottavaa sellainen "telotus-kristillisyys" joka elää tekopyhyyden ja omavanhurskauden kautta käskyihin perustuvaa suorituskristillisyyttä - onkin suurta Jumalan rakkautta että Jeesus vetää meidät pois sellaisesta, ja että Hän alkaa rakentaa sydäntämme Jumalan rakkauden tuntemiseen. Vaelluksemme täydellisyys on parhaimmillaankin vajavaisuutta - se joka sitä ei nää pettää itsensä. Todellinen kasvu Kristuksessa johtaa Jumalan Sanan mukaiseen elämään, mutta vain Kristuksen sen meissä aikaansaavana. Muu suorituskristillinen "meuhkaaminen" on vain lihallista uskonnollisuutta, josta Jumala meitä varjelkoon.
Anna Jumalan tehdä työsi sinussa. Sillä suurinta on juuri se, kun syvien myrskyjen keskellä, siellä missä pelkäät lihasi voiman, synnin ja muiden inhimillistä elämää ravistelevien tekijöiden jopa murentavan koko uskosi Jumalaan, kuulla nämä Jeesuksen sanat :
Luuk. 8:23-25 "Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?""Jeesus ei jätä heikkoa, eikä kasvun alla olevaa uskovaa, vaan Hän johtaa oman kaikkivaltiuutensa kautta meidän uskomme sellaiseen kasvuun, jossa me ihmettelemme Jumalan kirkkautta Jeesuksessa Kristuksessa.
Kiitos Masalle kirjoituksesta.
- todael