Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Luuk.18:9-14)
Yksi suurimmista esteistä Jumalan siunauksessa elämiselle ja Hänen käytössään olemiselle on omavanhurskaus. Vertauksen fariseus ei edes kerskunut teoistaan muille, vaan ainoastaan sydämessään ajatteli olevansa vanhurskas omien hyvien tekojensa perusteella. Me voidaan jopa esiintyä ihmisille ja Jumalallekin nöyränä, mutta silti sydämessämme voi olla omavanhurskautta. Ja jokaisen sydämestä sitä varmasti löytyykin.
Kiitos Jumalalle, että saamme tehdä parannusta ja antaa Jeesuksen veren puhdistaa siitä kaikesta, niin että voisimme tulla näkemään oman epätoivoisen tilamme Jumalan edessä. Vain sen kautta voimme löytää todellisen vanhurskauden, joka ei perustu omiin tekoihimme tai niinsanottuun omaan hyvyyteemme, vaan Jumalan armoon joka ilmestyi Jeesuksessa Kristuksessa ottamaan päällensä koko maailman synnit, ja päästämään meidät vapaaksi siitä turmeluksesta joka meitä vallitsee ilman Hänen pelastustaan.
Siunausta kaikille!