*
Oli kamala katsoa, miten jotkut uskovat kertoivat ruumiista irroutumisesta ja ihmeellisestä rauhasta ja ylitsevuotavaisesta rakkaudesta ja ilosta. Sydän oli täynnä ihmeellistä rauhaa, ylitsevuotavaista rakkautta ja iloa. Minä vierastin sitä juttua seuraten heidän keskustelua ja vielä uskovien keskustelussa. Hämmästyin, että heitä on enemmän... Kehotin koettelemaan kaikkea Sanalla ja siten asia paljastui, että he eivät ollenkaan lue Raamattua eivätkä he tarvitse Raamattua. Kysyin, onko Kristus Herra? Siihen he eivät vastanneet. Heidän vuoksi minä katsoin hyväksi evankelioida heille ja kehotin ottamaan vastaan Jumalan armoa, ettei se jäisi hukkaan. Ei kukaan ottanut Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi.
Siten yksi sanoi naamaa päin, että uskoo Jeesukseen, mutta on itse onnellinen ilman Jeesusta ja Raamattua. Oli hirveä seurata heidän kommentteja. Uneni osoittautui oikeaksi, että unen mukaan reiästä tuli tulvaten hiiriä huoneeseen täyteen ja nyt ryhmässä on noita ihmisiä, joilla on kokemusta ruumiista irrottautumisesta.
Heidän vuoksi mainitsin Raamatun lukemisen tärkeyden ja Sanan merkityksen.
Minä en ole niitä kokemus keskeisiä ihmisiä, ja hylkäsin aiemman kokemuksen, jolle en ole vielä löytänyt Raamatusta kohtaa tueksi. Paavali puhui kyllä siitä taivaissa käynnistä, mutta en tiedä onko meillä vastaavaa kokemusta, mutta pidän huolen, että olen enemmän 'Sana' keskeinen uskova. Teininä se tapahtui, kun olin käynyt taivaassa mutta en ole irrottautunut ruumiista. Sitä on vaikea selittää.
No kerron nyt siinä tapauksessa, mutta älä usko tähän juttuun. Älä sinä ole kokemushakuinen ihminen. En usko, että tämä kokemus olisi Jumalasta.
Teininä olin ystävän luona viikonlopuksi, niin makasin vatsallani ja luin sarjakuvalehteä. Siten niska alkoi väsyä ja pidin hetkeksi tauon kumartuessani pää alas ja siten käännyin seinään päin, mutta huomasin, että seinä oli poissa. Pelkästään valkoista, kuin olisin taivaassa. Minä katsoin ylöspäin ja huomasin, että katto oli myös poissa. Pelkästään taivas oli edelläni.
Minä katsoin taivasta ja huomasin, että kohtasin kohti taivasta, mutta ruumiini ei ollut matkalla kohti taivasta. En osaa selittää, miten mahdollista se on. Silti minä kohtasin taivasta, ikäänkuin olisin matkalla kohti taivasta. Mutta matka tuntui jatkuvan tai siellä taivaassa olisi monta kerrosta, siitä en osaa sanoa. Pilvet olivat ihan kuin monta kierrosta, niin kasvojani oli kohtaamassa pilveä ja menin niistä läpi ja tunsin, niinkuin pilvet olisivat koskettanut kasvojani kevyesti.
Mutta niska alkoi väsyä, niin pidin tauon ja siten huomasin, että seinä ja katto palasivat. Siten myöhemmin ystäväni, joka oli teininä, näki samoin, vaikkei ollut uskossa. Mutta hän pelästyi ja piteli käsillään silmiään eikä halunnut katsoa siitä taivasta. Ensin minulle tapahtui ja siten hänelle tuli vuoro tapahtua samoin. Minä en ole harrastanut joogaa mitään. En usko, että olisin sotkeutunut esimerkiksi new ageen.
Sen kokemuksen minä hylkäsin jo ja pidin huolen, etten ole kokemuskeskeinen vaan Jumalan Sana keskeinen uskova. Nyt nousi ruumiista irrottautumisen juttu tuossa ryhmässä...
Mutta olen hämilläni, ettei he sotkeutunut joogaan ja silti saivat ruumiista irrottautumisen kokemuksen. Miten mahdollista?
Teininä minulla aistit eivät ole vielä harjaantunut erottamaan oikean väärästä, enkä ole paljoa lukenut Raamattua. Kai siitä se johtui niin sain eksytyksen hengen joka vei minut taivaaseen. En tiedä. Sama asia pätee heihin, jotka eivät ymmärrä Sanan merkitystä, niin he saivat eksytyksen hengen, joka vei heidät taivaaseen. Raamatun lukeminen pitää erossa eksytyksen hengestä. Siinä se syy.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.