Jumalan vai oman aikataulun mukaan

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Jumalan vai oman aikataulun mukaan

ViestiKirjoittaja Janne » 21. Maalis 2012 01:20

Herra on uskollinen , tästä raamatun mahtavasta lupauksesta on hyvä lähteä tässä kirjoituksessa liikkeelle koska Jumala ei petä meitä milloinkaan!

Minua on valtavasti puhutellut viimeviikkoina Jumalan tapa toimia meidän uskovien keskuudessa. Jumala on antanut meille jokaiselle oman pienen tehtävän tässä suuressa palapelissä jonka valmistuttua kaikki Herran armosta loppuun asti kestäneet lähtevät kultakaupunkiin ja saatanan palvelijat ikuiseen kadotukseen, eroon Jumalan rakastavien silmien alta.

Meillä jokaisella on oma paikka ja tehtävä tässä Jumalan seurakunnassa. Yksi opettaa, toinen palvelee, kolmas harjoittaa laupeutta, neljäs rukoilee jne. Eli jokaisella on oma tehtävä seurakunnassa.

Joskus meillä on oman tehtävämme kanssa sellainen ongelma että kuinka tulisi edetä sen tehtävän kanssa jonka Jumala on meitä varten varannut . Meillä on monesti Jumalan selvä lupaus omasta tehtävästämme mutta silti meillä menee välillä sormi suuhun kuinka toimia tämän Jumalan antaman tehtävän kanssa.

Varmasti yleisin virhe jonka me uskovat teemme on se, että lähdemme viemään omaa palvelustehtävää väkisin eteenpäin heti kun Jumala on sen meille kertonut/antanut. Alamme säntäillä sinne ja tänne tietämättä mitä edes Jumala haluaa meidän tarkalleen tekevän.
Silloin kun lähdemme viemään Jumalan meille antamaa tehtävää omassa voimassa eteenpäin tietämättä mikä on Jumalan tahto, altistamme itsemme ja lähimmäisemme hyvin suureen varaan josta saattaa syntyä peruuttamattomia asioita.
Kun Jumala lupaa meille jotain niin me emme saa alkaa täyttämään Jumalan lupausta ilman itse Jumalaa, vaan meidän tulee odottaa Jumalan lupauksen alkamista ja ohjeita rauhassa sekä uskossa, vaikka se veisi aikaa.
Meidän tulee aina keskustella Jumalan kanssa tehtävästämme ja elää uskossa sekä luottamuksessa Jumalaan. Meidän tulee jatkuvasti kysellä Jumalalta mikä on hänen tahtonsa ja meidän tulee jatkuvasti rukoilla Jumalalta johdatusta työssämme.

Uskon että Jumalan tahdon kuulematta jättäminen, säntäily ja malttamattomuus on meidän kaikkien uskovien ongelma jossain vaiheessa uskontaivalta, ja siihen on syyllistynyt jokainen.
Syy tähän on se että haluamme saada kaiken heti ja kaiken pitää tapahtua ja alkaa heti, tai sitten toisaalta pelkäämme omien kasvojen menettämistä jos jäämme toimettomaksi eikä "oma" työ mene halutulla tavalla eteen päin. Joskus myös omankuvan ja omien ansioiden sekä itsensä korottaminen saa aikaan palvelutehtävän vääristymän.
Omassa voimassa puurtaminen on tämän päivän seurakunnassa aivan silmillä huomattavissa ja se on hyvin huolestuttavaa.

Jos emme odota Jumalalta joka tilanteeseen lähtökäskyä, käy niin että opettaja opettaa ilman Jumalalta saatua viisautta opettaa, palvelija palvelee tietämättä ketä palvella, laupeuden harjoittaja harjoittaa laupeutta ilman johdatusta, rukoilija rukoilee ilman kutsua rukoilla jonkun puolesta jne... ja toisaalta kun omassa voimassa mennään niin yhtäkkiä voi opettaja alkaa harjoittamaan laupeutta, ja rukoilija opettamaan jne... ja tämä on valitettavan normaalia tämän päivän seurakunnassa.

Luuk. 16:10 Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.

Joten suosittelen jokaista tämän kirjoituksen lukijaa tutkimaan Jumalan silmien edessä itseään sekä omaa paikkaansa sekä myös sitä että oletko toiminut Herran tahdon mukaisesti vai onko ollut kiire täyttää Jumalan lupaus/tehtävä ennen Jumalaa.

Jos et tiedä mitä Jumala haluaa sinun seuraavaksi tekevän tai jos tiedät mutta et tiedä että miten, niin odota rauhassa, sillä Jumalalla on täysin omat aikataulunsa ja ne harvoin sopii yksiin meidän tahtomme ja aikataulujemme mukaan, mutta muista, Jumala on uskollinen, eikä hän lupaustansa petä vaan Hän täyttää lupauksensa sinun kauttasi !

Habakuk 2:3 Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.

Haluan tähän loppuun vielä selvennökseksi mainita että en kehoita ketään jäämään uskovana täysin toimettomaksi, vaan kirjoituksen tarkoitus on kiinnittää huomiota kunkin omaan palvelutehtävään, jossa ei välttämättä ole edes mitään moitetta. Jokaisella uskovalla on luonnollisesti sanan mukaan myös oman palvelutehtävän ulkopuolisia velvollisuuksia Jumalaa ja seurakuntaa kohtaan jotka koskevat jokaista uskovaa.

Lähinnä koen että meidän jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä ja tarkastaa kompassista suunta, että se vastaa Jumalan antamaa suuntaa kunkin omassa palvelustehtävässä.

Siunatuin terveisin
Janne
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Jumalan vai oman aikataulun mukaan

ViestiKirjoittaja Herman » 21. Maalis 2012 02:27

:amen4:

Tosi hyviä ajatuksia Jannella sekä palvelutehtävän muodosta että sen toteutumisen aikataulusta. Omat kokemukseni vahvistavat pitkälti tuon sanoman. Jumala saattaa antaa - ja usein antaakin - näyn työstä joskus aika paljon ennen kuin siihen saa käydä käsiksi. Hänen täytyy ensin kasvattaa ja kouluttaa, riisua omasta voimasta ja viisaudesta ja tehdä riippuvaisemmaksi Hänestä, ja mitä sitten kenellekin tarvitsee tehdä ennenkuin olemme valmiit "tositoimiin".

Tosin tämä koulutus ei tapahdu missään tyhjiössä tai pelkästään teoriakirjaa tutkimassa, vaan monesti olemme ikäänkuin "työharjoittelussa" jossa onnistumisten ja vielä useampien epäonnistumisten kautta opimme asioita. Jeesuskin lähetti opetuslapsensa ajamaan ulos riivaajia, vaikka tiesi ettei heillä ole tarvittavaa uskoa ja että Hän joutuu heitä siitä nuhtelemaan. Tämänkaltainen kuritus kuuluu olennaisena osana kasvuprosessiin, eikä tarkoita että olisimme sinällään epäonnistuneet. Tämä on myös hyvä muistaa, ettei vajoa epätoivoon itsensä kanssa.

Tärkeä osa kasvua on myös sen ymmärtäminen, ettei työ ole meidän omaa työtämme, vaan me ollaan vain palvelijoita ja työ on Herran. Muuten me teemme sitä väistämättä omassa voimassa ja viisaudessa, ja otamme siitä itsellemme kunnian. Tällaista nöyrtymistä emme voi itse saada itsessämme aikaan, vaan Jumalan täytyy saada se tehdä. Eikä se voi tapahtua hetkessä, vaan se on hidasta taivuttamista. Ainakin itse huomaan, että minussa on tällaista vielä paljon jäljellä, enkä pysty sille itsessäni muuta tekemään kuin huutamaan Herran puoleen, että Hän puhdistaisi ja nöyrryttäisi sydäntäni. Sitä mukaa kun Hän tätä työtänsä pystyy meissä tekemään, voidaan me myös aina enemmän palvella lähimmäisiämme Jumalan tahdon mukaan.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin hieman eri mieltä, nimittäin yleisesti ottaen uskovista kokonaisuutena puhuttaessa, sanoisin että suurempi ongelma kuin omavoimainen palveleminen tai väärien asioiden touhuaminen, on kuitenkin toimettomuus. Valtaosa uskovista on tyytyväisiä siihen, että he käyvät kerran viikossa (jos sitäkään) seurakunnan kokousta seuraamassa. Mutta ymmärrän, että tämä Jannen kirjoitus on suunnattu sille pienemmälle osalle uskovia jotka ovat alttiita palvelemaan ja joista varmasti tämän foorumin lukijat enimmäkseen koostuvat, ja uskon että meille se oli todella hyvä ja antoisa kirjoitus josta kannattaa ottaa opiksi, tietysti Sanalla koetellen.

Tässä vielä pari sananpaikkaa jotka tulivat mieleeni aihetta koskien:

Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä (Luuk.8:15)

Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan. (Snl.19:2)


Siunausta Janne-veljelle ja kaikille muillekin!
Herman
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 22 vierailijaa

cron