Runonurkka

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Siivetön » 22. Heinä 2014 10:37

- ELÄMÄ KULJETTAA -

Elämä kuljettaa omia polkujaan.
Joskus se johdattaa aurinkokukkuloille,
joskus luopumisen laaksoihin.
Muista, että kaikki on osa suurta suunnitelmaa
ja että sinusta pidetään joka hetki hyvää huolta."
- Marleena Ansio -

- KIITÄN TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ -

Kiitän tästä elämästä, kauneudesta sen,
vaikka kaiken merkitystä, ymmärtää voi en.

Muistan ajat riemun, muistan, kuinka rakastin,
muistan, kuinka suru saapui, raskain askelin.

Kiitän näistä käsistäni, joilla työtä tein,
jaloistani, joilla astun päivään jokaiseen.

Maljani on täysi. Olen rikas, ihminen,
vaikka joka unelmaani, tavoittanut en.

Kaikkeni jo annoin, jäi vain ilo hiljainen,
elokuinen tähkä, kypsyttämä tuulien.

Jumalani, sinulta sain joka sirpaleen.
Pellollasi keinun, vaivun lepoon suloiseen.
- Anna-Mari Kaskinen -
Siivetön
 

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Siivetön » 15. Elo 2014 07:08

JUMALAN KOULUSSA

Jumalan koulussa opitaan kulkemaan hiljaa
raisuinkin Jumalan ori pannaan pakkokuolaimiin
ja vetämään niin raskasta kuormaa,
että sen korskunta ja askeleet talttuvat.

Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että minä en ole mitään
ja että vaikuttimeni ovat lähes kaiken aikaa
epävanhurskaita, itsekkäitä ja epärehellisiä.

Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että Jumalan työ ei mene eteenpäin,
miehen voimalla, puhujataidoilla,
opin puhtaudella ja kiivailulla.

Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että Jumalan peltoa on muuallakin,
kuin minun peltoaitauksessani
ja Jumalan ruoho vihertää muualla yhtä kirkkaasti,
kuin minunkin peltopalstallani.

Jumalan koulussa opitaan kokemaan,
että Pyhän Hengen tulikaste ja herätys,
ei ole minun ja ryhmäni yksinoikeus,
vaan että se on Herra, joka tekee ukkospilvet
ja antaa sadekuurot ja kasvit joka miehen pelolle.

Jumalan koulussa minut riisutaan niin alastomaksi,
ettei minulle jää vaatteeksi, kuin Kristuksen verinen armo
ja sekin niin ansiottomasti,
että minun on sitä häveten ihmeteltävä.

Jumalan koulussa, pellon loppupäässä
on nöyriä ja säyseitä "hevosia",
joita ei tarvitse enää suista suitsilla ja piiskalla.
Ne ontuvat lonkkajänteitään, niin kuin Jaakob
ja niiden turvat ja kyljet ovat haavoilla.

Mutta....
ne vetävät nöyrästi vakonsa loppupäätä...
nöyrästi, hiljaa ja taitavasti....
niin että vaosta tulee suora...
Niin taidollisesti,
että musta multa kaatuu syväksi vaoksi
niin että Taivaallinen Kylväjä voi viskata
siihen satakertaisen jyvän.

Ja vakonsa päässä ne pysähtyvät
ja luovat nöyrän katseen Jumalaansa,
pyytäen silmillään, että suuri viinitarhan Herra
laukaisisi heidän valjaansa ja rinnustimensa
ja laskisi heidät taivaan vihreille laitumille,
nauttimaan hyvin ansaittua lepoa.

Tapio Nousiainen / Leipää ja suolaa
Viimeksi muokannut Siivetön päivämäärä 15. Elo 2014 07:14, muokattu yhteensä 1 kerran
Siivetön
 

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Siivetön » 15. Elo 2014 07:14

MIKÄ SATA JYVÄÄ

Lakoon lyöty vilja
puitavaksi, ruuaksi kelpaamaton.

Niin me luulemme.

Kunnes Jumalan tuuli pyyhkäisee
yli sateen ruoskiman pellon.

Alas painunut tähkä näkee multaa
.....kätketyn juuren.

Ei tien ohessa, kallioperällä, ohdakkeissa.

Vaan siellä, missä hyvää maata,
mistä vielä satoa.

Mikä kolmekymmentä,
mikä kuusikymmentä,
mikä sata jyvää.

Päivi Rinne / Rakastit vaikenemalla
Siivetön
 

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Siivetön » 13. Syys 2014 07:04

VAIKEA RISTI

Hän nurkui ja valitti aina:
Ei kenenkään risti näin paina.
Ja lukemattomat kerrat,
hän kääntyi puolehen Herran.
Ei sovi ristini tää harteille minun,
ois Herrani, helppo tää vaihtaa sinun.
Uuden kantaisin nöyrällä miellä,
en enää nurkuisi tiellä

Kun hän illalla rukoili jälleen,
näki unta yöllä tälleen,
Väsyneenä taakkansa alla,
kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan,
näin vaivoihinsa vaipunutta lastaan.

Minä rukouksesi kuulin,
sanoi Mestari hymyhuulin.
Tule kanssani ristitarhaan,
nyt valita saat ristin parhaan.
Mutt´ aikaa on päivä ainoastaan,
tulen illalla portille vastaan.

Syttyi riemu nurkujan mieleen,
heitti taakkansa portin pieleen.
Mikä valtava ristien joukko,
täynnä tarhan jokainen loukko.
Nytpä valitsen ristin uuden,
tuolla on risti kuuliaisuuden,
miten käynee se harteilleni?
Ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo, jonka kilpi on valta?
Mutta voi, kovin hankalalta
tuntui sekin mielestänsä,
ei ollut se etsimänsä.

Näin ristiltä toisen luokse,
hän aamusta iltaan juoksee.
Oli vikana millä mikin,
jos kuinka hän sovittikin.
Mikä painoi mihinkin tapaan,
mikä olkaan, mikä lapaan.
Joku karkea hankasi pintaa,
eräs liiaksi painoi rintaan.
Toivat muutamat selkään vaivan,
jotkut käsiä särkivät aivan.
Hän kylpi jo kyynelissään,
ei sopivaa ristiä missään.

Säteitään viimeisiä aurinko heitti,
pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan,
kysyi: joko löysit sä ristin parhaan?
En Herra, en löytänyt laisin,
jospa uudestaan etsiä saisin.
Sanoi Herra: jos sallit, autan mä vähän,
mitä sanoisit ristiin tähän?

Oi, Herra, tää helppo on kantaa,
jos mulle tämän voisit antaa.
Ei mistään tää liikaa paina,
tätä nöyränä kantaisin aina.
Nyt hymyili Mestari jälleen,
ja hiljaa virkahti tälleen:
Hyvä, että on sulle se mieleen,
juuri sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman,
mielestäsi raskaan, kelvottoman.
Se sopii juuri sun harteillesi,
se on sinun siunauksesi.

Tää tarina opettaa meitä,
kun kuljemme vaikeita teitä.
Mietimme mielin haikein,
on minun ristini vaikein.
Toisilla ristiä tuskin lainkaan,
miks' minä tään taakan sainkaan?
Jos näin on mielemme milloin,
hyvä meidän on muistaa silloin,
taakoista ristitarhain,
oma ristimme meille on parhain.
Siinä on meidän olkamme malli,
siunaukseksi sen Luojamme salli.

-Hilja Karhula-
Siivetön
 

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Markareetta » 31. Loka 2014 11:10

Image


Täällä, surun ja lohdun istumaa,
kun puut näkevät ja kuulevat

Täällä, minne taakoja kannetaan
ja Jumalan tuuli kampaa yhä
rukousten kiharoita väsyneessä
päässä

Täällä, Rakastavat silmät
katsovat maahan, minne
surun kaksipäinen lintu
on pesän tehnyt

Markareetta
Viimeksi muokannut Markareetta päivämäärä 03. Marras 2014 12:20, muokattu yhteensä 3 kertaa
Markareetta
 
Viestit: 209
Liittynyt: 17. Loka 2014 09:38

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 31. Loka 2014 11:14

Markareetta kirjoitti:Image

Täällä, surun ja lohdun istumaa,
kun puut näkevät ja kuulevat

Täällä, minne taakoja kannetaan
ja Jumalan tuuli kampaa yhä
rukousten kiharoita väsyneessä
päässä

Täällä, Rakastavat silmät
katsovat maahan, minne
surun kaksipäinen lintu
on pesän tehnyt


Kaunista. Kaksipäinen lintu?
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Markareetta » 31. Loka 2014 11:26

Kaksipäinen lintu, kaksinkertaista surua.

Kuvaakin yritin saada esiin, vaan ei onnistu mitenkään.
No, joka tapauksessa siinä olisi sellainen valkoinen koristeellinen
puistonpenkki puitten välissä polun päässä, Täällä otin kuvan
kesällä.
Viimeksi muokannut Markareetta päivämäärä 31. Loka 2014 11:29, muokattu yhteensä 1 kerran
Markareetta
 
Viestit: 209
Liittynyt: 17. Loka 2014 09:38

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja PetriFB » 31. Loka 2014 11:29

Jumalan kasvot

Kun sinä uudestisynnyt Jumalan armosta
on se osoitus rakkaudesta suuresta.
Saat kokea Jumalan armahtavan laupeuden
on se hedelmä Jumalan rakkauden.

Hän sinua hellästi hoitaa armollaan
iankaikkisen voiman tarmollaan.
Hän sinut syliinsä rakkauden sulkee
Jumala aina vierelläsi kulkee.

Sylissä Jumalan näet ihastelevat kasvot
jotka antavat elämään oikeat arvot.
Jää sylihoitoon Hyvän Paimenen,
siten löydät myös ravitsevan laitumen.

Armollinen ja rakastava Jumala on
poissa on sydämestäsi syytös tuomion.
Suuren ja rakastavan Jumalan sylissä
olet aina iankaikkisesti turvassa hyvässä.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja Markareetta » 31. Loka 2014 11:35

tomukin
kukkii

Jumalan
käsissä
hengittää
kuollut
maa

Markareetta
Markareetta
 
Viestit: 209
Liittynyt: 17. Loka 2014 09:38

Re: Runonurkka

ViestiKirjoittaja PetriFB » 31. Loka 2014 11:52

Jumalan sota-asu

Opettele Jumalan sota-asua käyttämään.
Se johtaa sinut Pyhällä Hengellä täyttymään.
Näin saatanan kavalat juonet paljastetaan.
Sekä opetuslapsi työhön valjastetaan.

Et lihaa ja verta vastaan enää taistele.
Pahoja henkiä rukouksillasi ravistele.
Rakasta lähimmäistäsi totuudessa.
Tee se aina suuressa laupeudessa.

Vyötä kupeesi totuuden vyöllä.
Se ansaittu on Kristuksen työllä.
Totuus sinulle vapautta tuo,
sekä sydämeesi uutta luo.

Vanhurskauden haarniskaan kun pukeudut.
Näin joukkoon uskollisten sinä lukeudut.
Vanhurskaus on ansio pelastajan.
Hän tekee sinusta kalastajan.

Julistat evankeliumin rauhasta:
Jeesus on noussut haudasta!
Kristus tuo syntien anteeksiantamuksen.
Hän poistaa syntien kantamuksen.

Uskon kilvellä torjut pahan nuolet.
Paljastuu kaikki pahan juonet.
Aina kilven takana pysy,
sekä Kristukselta neuvoa kysy.

Pelastuksen kypärä laita päälle,
se on sopiva joka säälle.
Kun Raamattua muistat lukea,
saat silloin taisteluun tukea.

Hengen miekkaa aina käytä,
on se voimakkaampi lihan työtä.
Miekka Jumalan sana on,
näin et ole voimaton.

Hengessä tee tämä rukouksella,
sekä kärsivällisellä anomisella.
Olet jalo soturi Kristuksen,
joukoissa rakkaan Jeesuksen.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 24 vierailijaa

cron