Kirjoittaja PetriFB » 06. Maalis 2012 13:37
Uskon tarkoituksena ei ole kasvaa ylöspäin, vaan alaspäin niin kuin Johannes kastajakin sanoi: Kristuksen tulee kasvaa minussa ja minun vähetä. Uskon tekee meistä Jumalan palvelijoita, joiden elämästä huokuu palvelemisen suloinen tuoksu. Jumala kutsuu meidät Hänen kuvansa kaltaisuuteen, joka on elämää, jossa tuoksuu Jumalan luomisvoima. Tämä on Elämää isolla E:llä.
Tässä elämässä on voimakkaasti mukana yksi ominaispiirre, joka kuuluu tähän elämään. Tämä ominaispiirre on palveleminen, kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelemista ja niissä on se tuoksu, joka tuoksuu palvelulle. Useat uskovat ovat tänä päivänä omaksuneet ohjelmakristillisyyden, jossa ihminen suorittaa ohjelmanumeroita, eikä tähän leikkiin sovi kukaan muu kuin itseään täynnä oleva voimakas ihminen. Ohjelmansuorittajat ovat niitä, jotka kulkevat niiden ohitse, jotka tämän maailman synti on lyönyt haavoille.
Raamatusta löytyy todella syvällinen erimerkki palvelemisesta:
"Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’.
Tuon esille tämän tarinan opetuksen kääntäen sen osittain koskemattaan tätä nykyistä aikaa missä elämme.
Raamatun opetuksen mukaan pappi tuli sattumalta paikalle ja kun hän huomasi puolikuolleen miehen, niin hän meni hänen ohitseen. Pappi ei osoittanut rakkautta eikä palvelijan mielenlaatua. Hän ei ollut edes Jumalan johdatuksessa, sillä tuli sattumalta paikalle. Hän kulki omassa voimassaan tahtoen tehdä oman päänsä ja mielihalujen mukaan.
Ehkä pappi oli menossa kokoukseen puhumaan teoreettisen saarnansa. Saattoi olla, että papin asema oli lihallisesti noussut hänen päähänsä ja siksi hän oli sokea Jumalan tahdon toteutumiseen käytännön tasolla. Hän oli pappina saarnannut Jumalasta, mutta hän ei tuntenut Jumalaa eikä Jumalan tahtoa. Ehkä hän oli tottunut vain keskittymään saarnaamaan kokouksissa teoreettisia saarnojaan, siksi hän oli sokea todellisuudelle.
Ohjelmakristillisyys sokaisee suorittajansa usein niin, ettei hän näe enää lähimmäistensä todellisia tarpeita. Ohjelmakristillisyyden suorittaja on niin keskittynyt omaan suoritukseensa, että sen tähden hän usein kulkee laput silmillä eikä näe todellisuutta.
Leeviläinen tuli paikalle ja meni myös puolikuolleen miehen ohitse. Leeviläiset olivat pappien avustajia, joiden tehtäviin kuului puhdistaa temppelin esineet, avata ja sulkea temppelin portit, laulaa hymnejä temppelissä jne.
Leeviläinen ei rakastanut eikä osoittanut palvelijan mielenlaatua. Ehkä leeviläinen oli niin täysin keskittynyt omaan palvelutehtäväänsä, että hän ei ymmärtänyt Jumalan tahdon olevan lähimmäisen rakastamista ja auttamista. Teoreettinen pään tieto oli sokaissut ja eksyttänyt hänet.
Mutta sitten samarialainen tulee puolikuolleen synteihinsä rääkätyn ihmisen luokse. Hän näkee ja armahtaa häntä. Hän menee ja sitoo hänen haavansa, sekä vuodattaa haavoihin viiniä ja öljyä. Hän pani puolikuolleen miehen juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Laupias samarialainen unohti omat asiansa ja rakasti, auttoi sekä palveli puolikuollutta miestä.
Öljy kuvaa Raamatussa Pyhää Henkeä. Samarialainen oli "kastettu" Pyhässä Hengessä, siksi hän eli rakkauden ja totuuden kautta vaikuttavassa uskossa. Siksi hän rakasti, auttoi ja palveli puolikuollutta miestä.
Hän sitoi hänen haavansa tarkoittaa myös olla auttamassa Jeesuksen opetuslapsia, että heidän synnin aiheuttamat sisäiset haavansa tulisivat hoidettua kuntoon seurakunnan yhteydessä. Valitettavasti jotkut uskovat lyövät lisää haavoja jo olemassa oleviin synnin haavoihin. Meidän on kutsuttu ei lyömään, vaan auttamaan ja sitomaan synnin haavojen haavoittamia ihmisiä. Majatalo on seurakunta, jossa uskovia hoidetaan Pyhän Hengen voiman kautta.
Samarialainen maksoi kahdella denarilla majatalon isännälle puolikuolleen hoitamisesta aiheutuneet kulut. Samarialainen oli myös valmis maksamaan lisää rahaa koko hoidon aiheuttamista kuluista.
Jumalan rakkaus ja totuus kasvattaa uskovia kohti samanlaista asennetta, joka oli samarialaisella. Me opimme luopumaan omastamme ja antamaan sitä tarvitseville. En tarkoita vain rahallista auttamista, vaan kaikkea; opimme antamaan ajastamme niille, jotka tarvitsevat apuamme ja kaikin tavoin opimme kohtaamaan lähimmäistemme tarpeita. Tällä tavoin synnin haavoittamat ihmiset toipuvat haavoistaan totuutta rakastavien uskovien parissa.
Tällainen asenne tulee olla Jumalan palvelijalla, hänen tulee olla valmis antamaan omastaan, jotta Jumalan valtakunta menee eteenpäin ja ihmiset tulevat hoidetuksi kuntoon seurakunta yhteydessä. Ohjelmansuorittajat vaativat aina itselleen palkkaa, jotta voivat suorittaa ohjelmanumeronsa, mutta todellinen jumalan palvelija uhraa itsensä ja antaa omastansa. Tässä on se ero, joka erottaa todellisen palvelijan ja ohjelmansuorittajan. Laupias Samarialainen oli menossa johonkin, mutta pysähtyi ja muutti suunnitelmiaan haavoitetun miehen tähden, hän oli kuollut omalle itselleen ja näki vaivaa Raamatun opetuksen mukaisesti.
Todellinen Jumalan valtakunnan työ ei ole lavaleijonan roolin omaksumista, vaan palvelevaa, nöyrää, itsensähillitsevää, iloista, rakkaudellista, vanhurskasta, totuudellista, pyhää ja sävyisää mielenlaatua.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!