Vanhemmat seurakunnan kokoontumisissa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Vanhemmat seurakunnan kokoontumisissa

ViestiKirjoittaja Puolesta » 26. Helmi 2012 06:34

Millaista se on, kun tulemme yhteen, kun jokaisella on jotakin annettavaa?

Oikeanlainen vanhemmuus on sellaista, missä opetetaan tietä kertomalla, mitä Jumalan tiellä on ja mihin se johtaa että, jokainen kiinnostuisi kulkemaan sitä. Ei pelossa, vaan rohkeudessa ja Jumalan rakkaudessa. Vanhimmat luovat tilaa ympärilleen, he eivät vie sitä pois. Heidän kanssaan on helppo olla, on tilaa hengittää ja tilaa tehdä virheitäkin. Oikea vanhin luottaa lapsiin ja antaa vastuuta. Hän ei tukahduta lapsen halua kokeilla ja yrittää. Oikea seurakunnan vanhin ei opeta siten, että hän antaa tarkkoja täydellisiä vastauksia. Hän opettaa antaen viitteitä siitä, mikä on hyvää. Tämä siksi, että kukaan meistä ei tiedä täydellisiä vastauksia. Meillä on palasia siitä.

Seurakunnassa on vamhimmat, jotka johtavat esimerkillään kokoontumisia. Usein ne meidän seurakunnan vanhimmat ovat ylivoimaisesti eniten äänessä, heillä kun on niin tärkeää sanottavaa, etteivät ehdi toisia kuulla tai arvostaa. Aina löytyy varotettavaa ja ohjattavaa. Puhutaan harhaopeista ja oikeasta tiestä tämä on hyvä tiettyyn pisteeseen asti. Harhaoppeja ja harhateitä voi kuitenkin alkaa pelätä niin ettei enää luotakaan siihen, että Jumalan johtaa ja Jumala vie perille. Tällainen pelko johtaa siihen, että täytyy koko ajan sellaisessa jännitystilassa tutkailla itseänsä ja seurakuntaa. Kun ihminen on sortunut tällaiseen, hänellä ei ole hyvä olla, eikä hänen lähellään ole hyvä olla. Tämä ajaa kanssaihmisiä pois. Usein tämäkään ei ole riittävä merkki harhassa olevalle paimenelle. Hän kuvittelee kun ihmiset menevät pois että, se osoittaa, että nyt nämä pois menijät hylkäsivät uskonsa ja joutuivat harhaan. Ja kahta kauheemmin tämä harhassa oleva paimen alkaa pelätä väärää tietä ja harhaoppeja.

Saatamme ymmärtää raammattua eri tavoin, niinpä jokainen olemme tietyllä tavalla keskeneräisiä. tällainen keskeneräisyys ei ole harhaoppisuutta eikä niin valtvavan vakavaa, että meidän täytyisi elää pelossa. Jos joltakin puuttuu Kristuksen antama hengellinen elämä, niin hän on ulkopuolella ja tarvitsee palastusta. Pyhä henki siis todistaa meidän sydämessämme olemmeko me Jumalasta syntyneitä ja onko meillä elämä. Tietenkin on olemassa vaarallisia suuntauksia, jotka vievät ihmisiä mukanaan harhaan. Kuten esim. tämä nykyinen kirkkokuntakehitys ja sakramentaalinen usko. Näissä harha tulee raamatun ulkopuolelta, joltakin opin suunnalta, joka vaikuttaa tässä maailmassa demonisella voimalla. Jos me itse tutkimme raamattua me emme voi joutua kovin hukkaan. Toki me ymmärrämme raamattua eri tavalla, tämä ei tee kenestäkään harhassa olijaa. Keskustelulle ja erimielisyydelle täytyy olla tilaa. Kyllä Jumala näyttää ajallaan, mikä on oikein. Kun vain pysymme sanan äärellä ja sitä tutkimme ja yritämme ymmärtää. Usein harhat tulevat siitä, kun unohtaa tärkeäimmän Kristuksen elämän ja syventyy tutkimaan sanakäänteitä. Tietyllä tavalla on parempi antaa sanan vaikuttaa, kuin yrittää ymmärtää sitä. Me ymmärrämme ilman sen suurempaa aivomietiskelyä sen, mikä on kaikken oleellisinta. Se oleellinen kasvaa hetki hetkeltä, kun uskomme meissä kasvaa. Kasvun saa aikaan Jumala.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Vanhemmat seurakunnan kokoontumisissa

ViestiKirjoittaja Puolesta » 26. Helmi 2012 07:16

Se mikä sanassa koskettaa synnyttää hengellistä kasvua. Annetaan sen kaiken muun mennä, eikä yritetä väkisin sitä ymmärtää. Ymmärrys lisääntyy myöhemmin ja se, mistä nyt emme liikutu alkaa joskus koskettaa meitä.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Vanhemmat seurakunnan kokoontumisissa

ViestiKirjoittaja Herman » 26. Helmi 2012 14:16

:amen4:

Paljon hyviä pointteja veljen kirjoituksessa. Haluaisin vielä laajentaa ajatusta vanhemmuudesta koskemaan laajemminkin uskovien kanssakäymistä, kuin vain kokoontumisissa. Kokoontumiset ovat kuitenkin vain aika pieni osa (seurakunnan) elämää. Paimen (eli vanhin/kaitsija/"pastori") joka paimentaa lauman lampaita vain kokoontumisten ajan ei ole hyvä paimen. Hyvä paimen tuntee lampaansa. Tunnemmeko me toisemme kovin hyvin, jos tapaamme toisiamme muutaman tunnin ajan viikossa? Ja senkin ajan olemme isommassa ryhmässä jossa ei pysty kohtaamaan toisiaan niin henkilökohtaisella tasolla.

Koko paimenuuden eli vanhemmuuden käsite pitäisi muuttua radikaalisti perinteisestä pastorimallista. Paimenen tulisi kantaa ja hoitaa lampaitaan joka päivä elämän keskellä. Siksi hyvä paimen ei voi pitää kovin suurta laumaa. Jeesuksella itselläänkin oli vain 12 opetuslasta joiden kanssa hän vietti pääsääntöisesti aikaa. Hän olisi voinut helposti kerätä tuhansia seuraajiaan lähelleen, mutta ei tehnyt niin. Hän joka on Hyvä Paimen osoitti siinä hyvän paimenuuden esikuvaa, josta tulisi jokaisen paimenuuteen kutsutun ottaa mallia.

Monesti kun opimme oikeasti tuntemaan toisemme, me myös nähdään ja ymmärretään paremmin mistä erilaiset vinoumat ja vääristymät esim Raamatun tulkinnassa johtuu. Silloin voidaan myös paremmin kärsiä toisiamme, sekä hoitaa ja kasvattaa oikeaan suuntaan. Jos paimen on vain huolissaan seurakunnan oikeaoppisuudesta (mistä Puolesta avauksessaan hyvin kirjoitti), rakentaa siinä helposti muureja joiden yli on heikkojen vaikeaa tai lähes mahdotonta kiivetä. Elävä seurakunta saattaa näyttää hyvinkin kirjavalta ja jopa sekavalta, ja sieltä saattaa löytyä kaikenlaista puhdistettavaa itse kullakin, mutta paimenet (ja jokainen muukin meistä) tarvitsee tässä kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, ja ennenkaikkea rakkautta ja paimenen sydäntä, niin ettei vain karkoita lampaita pois aitauksesta ja aja heitä suden suuhun. Toki paimenen tehtävä on myös puhdistaa lampaitaan ja osoittaa heille likaisuutensa, mutta tämä tulee tapahtua nöyränä sävyisyyden hengessä, ei ylhäältäpäin tai ulkopuolelta tuoden, vaan itsensä likoon laittaen ja olla valmis kantamaan toisten taakkoja ja kärsimään heidän puolestaan. Tällaisen rakkauden kohdatessaan lammas vaistoaa pystyvänsä luottamaan paimeneen, ja pystyy tunnustamaan heikkoutensa ja rikkinäisyytensä ja antaa Jeesuksen hoitaa ja parantaa itseään tuon paimenen kautta.

Siunausta kaikille!
Herman
 

Re: Vanhemmat seurakunnan kokoontumisissa

ViestiKirjoittaja PetriFB » 26. Helmi 2012 17:12

Molemmilla veljillä todellla hyviä ajatuksia ja opetusta.

Olen nähnyt Suomessa muutamilla paikkakunnilla todellista paimenuutta, sillä tavalla toimien kuten veljet kirjoittivat. Eräs iso ongelma tässä oli kuitenkin se, että sitä paimenuutta ei tunnistettu, eikä tervettä Raamatullista kokoontumista. Ihmiset halusivat sitä samaan vanhaa yhden ihmisen ympärillä pyörivää toimintaa, toiset eivät oikein tienneet mitä halusivat, riidat ja kaunat rikkoivat yhteyttä jne.; eli olemassa sekaannus ja epäraamatullisuus monin tavoin esti voimakkaasti Jumalan tahdon toteutumista.

Uskon kuitenkin, että Raamatullista seurakuntaelämää alkaa tapahtumaan ennen Herran Jeesuksen toista tulemusta. Olkaamme kärsivällisiä ja tehkäämme työtä Herrassa Jumalan armosta.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 22 vierailijaa

cron