Taivaalliset aarre-aitat!

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja systeri » 18. Helmi 2012 10:12

Olin viikolla rukouskokouksessa ja siellä eräs nainen kertoi näistä Jumalan taivaallisista aarreaitoista.Ja teroitti Raamatun paikkaa ja erityisesti sanaa "jokainen"

Matt7:
7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Hän sanoi,"ei Jumala ole kitsas mutta anotaanko me kitsaasti, jos emme saa".Puhe oli siinä hetkessä ihana ja nainen valoisa :)
Mutta alkasin kuitenkin miettimään, että jokainen ei saa, vaikka kuinka anoo,mikä siinä silloin mättää?Tuona iltana hän kertoi nuoresta miehestä joka oli rukoillut tosssaan tyttöystävää/puolisoa ja nyt hän oli saanut tyttöystävän.
Mua alkas jotenkin puhutella tuo etsiminen ja anominen..tuleeko sen olla pelkästään sitä pyytämistä että Jumala palkitsee, koska monet ei itkuista ja rukouksista huolimatta saa vastauksia??
Vai kätkeekö ne sanat sisäänsä jotain...että palkitaan ?? Mitä tulee mieleen?
systeri
 

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 18. Helmi 2012 10:44

Mulle tuli mieleen, kun pari jaetta edempänä Jeesus jatkaa vielä sanoen: "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne HYVIÄ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, MIKÄ HYVÄÄ ON, niille, jotka SITÄ häneltä anovat (Matt.7:11)." Ajattelen, että me ihmiset saatamme ymmärtämättömyyttämme joskus anoa jotain, mikä ei oikeastaan olekaan meille hyväksi. Jumala tietää, mikä meille todella on hyväksi. Joku voi esimerkiksi anoa itselleen puolisoa, mutta Jumala tietää, että avioliitossa tämä ihminen saisi osakseen vain entistä suuremman kurjuuden haavojensa tähden, eikä siksi vastaa pyyntöön... Jumalan tahdon mukaisia asioita anova kuitenkin saa, mitä anoo. Esimerkiksi sielujen pelastuksen anominen on aina Jumalan tahdon mukaista :prayer4:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja systeri » 19. Helmi 2012 12:06

Hyviä ajatuksia Aamu-Usva.
Ja usein joutuu kans odottamaan vastauksia vuositolkulla.Minäkin odotan tiettyjä asioita hengellisellä rintamalla ja toivoisin että Jumalan aarre-aitat olisivat avoinna hengellisten rikkauksien mm. armolahjojen suhteen .Viime rukouskokouksessa eräs seurakuntamme vanhimmista puhui Jumalan aikatauluista ja sanoi samalla että "anna oikein semmonen mieli että, Minä tiedän sen päivän tulevan" en tiedä profetoiko tai mitä se sitten tarkoittikin,mutta sitä odotellessa.
Ehkä siihen liittyy tiettyjä asioita jotka vielä estää.Uskon että siinä on ao Jumalan tahdon toteuttaminen.Ensimmäinen lahja on syntien anteeksisaaminen ja usko kun ihminen tahtoo tehdä parannuksen ja tulla Jumalan luo.
Heb 11
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
systeri
 

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja Jasmiini » 19. Helmi 2012 14:25

:wtf:
Viimeksi muokannut Jasmiini päivämäärä 06. Loka 2014 14:32, muokattu yhteensä 1 kerran
Jasmiini
 

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja Herman » 20. Helmi 2012 13:29

Hyviä ajatuksia tässä keskustelussa.

Olen itse kokenut, että syy miksei rukouksiin vastata on se, että rukoukset ovat oman mielen mukaisia. Ne saattavat olla muodollisesti ihan raamatullisia, mutta ne eivät silti vastaa elävän Jumalan ajatuksia ja aivoituksia juuri tässä hetkessä, ja juuri minun kohdallani.

Siksi rukouselämäni on pitkälti ajautunut pyytämään, että Jumalan tahto saisi tapahtua elämässäni, ja että voisin muuttua mielen uudistuksen kautta ymmärtämään mitä Hän juuri minun elämässäni tahtoo tehdä. Tällaisiin rukouksiin Jumala vastaa aina 100% varmuudella.

Ja tätä kautta pääsemme sisälle myös niihin täsmällisempiin rukouksiin koskien elämäämme, joihin aina vastataan. Sillä silloin nuo rukoukset eivät nouse omasta tahdostamme ja ajatuksistamme, vaan ne ovat Jumalan Hengen rukousta meidän kauttamme, ja niiden kautta Jumala antaa meille kaiken sen mitä me Hänen tahdossaan elämiseen ja Hänen tahtonsa toteuttamiseen tarvitaan.
Herman
 

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja PetriFB » 20. Helmi 2012 13:53

Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 21. Helmi 2012 11:58


Haluaisin kysyä yhtä asiaa. Kun Jumala ei avannut sen oven minne halusin mennä vaan toisen oven minne en halunnut mennä...
En ymmärrä Jumalan johdatusta vielä. Se ovi tuntuu vielä ahdistavan. Koitan kiertää sitä ovia rukoillen että Jumala sulkisi tämän oven minne en todella halua mennä.

Jos ovi aukeaa niin se on selvä merkki Jumalasta, joku uskova sanoi. Tällainen ovi juttu jäi miettimään. Onko pakko mennä vaikka se tuntuu ahdistavan kun se auennut ovi on Jumalasta?
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja systeri » 27. Helmi 2012 23:08

Mal. 3:10
Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.

Aika mielenkiintoista ja tuo kymmenykset tarkoittaa varmaan uudessa liitossa kaikkea sitä antamista sekä hengellistä että aineellista apua lähimmäiselle/Jumalalle, sydämen halusta minkä Herra meissä vaikuttaa.
systeri
 

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja toni t » 28. Helmi 2012 11:08

pulla kirjoitti:Olin viikolla rukouskokouksessa ja siellä eräs nainen kertoi näistä Jumalan taivaallisista aarreaitoista.Ja teroitti Raamatun paikkaa ja erityisesti sanaa "jokainen"

Matt7:
7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Hän sanoi,"ei Jumala ole kitsas mutta anotaanko me kitsaasti, jos emme saa".Puhe oli siinä hetkessä ihana ja nainen valoisa :)
Mutta alkasin kuitenkin miettimään, että jokainen ei saa, vaikka kuinka anoo,mikä siinä silloin mättää?Tuona iltana hän kertoi nuoresta miehestä joka oli rukoillut tosssaan tyttöystävää/puolisoa ja nyt hän oli saanut tyttöystävän.
Mua alkas jotenkin puhutella tuo etsiminen ja anominen..tuleeko sen olla pelkästään sitä pyytämistä että Jumala palkitsee, koska monet ei itkuista ja rukouksista huolimatta saa vastauksia??
Vai kätkeekö ne sanat sisäänsä jotain...että palkitaan ?? Mitä tulee mieleen?


1.Kun.3:5 Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: "Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin."
3:6 Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, minun isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä vilpittömällä sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellansa, niinkuin on laita tänä päivänä.
3:7 Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla.
3:8 Ja palvelijasi on keskellä sinun kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden.
3:9 Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?"
3:10 Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi.
3:11 Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on,
3:12 niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi.
3:13 Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi.
3:14 Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän."


:GBU:
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Taivaalliset aarre-aitat!

ViestiKirjoittaja pekka » 28. Helmi 2012 11:57

Kiitoksia kirjoituksistanne. Löytyi seuraava kirjoitus ja laitan sen tähän luettavaksi:

Saarnaaja

Johdanto

Jatkaessamme Vanhan testamentin opiskelua meidän on hyvä palauttaa mieliimme tällä ensimmäisellä luennolla se, kuinka Jeesus opetti opetuslapsiaan lukemaan Vanhaa testamenttia. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä. Jeesus opetti heille kuinka koko Vanha testamentti puhuu siitä, että Kristuksen piti kärsiä ja nousta sen jälkeen ylös taivaaseen. Vanhan testamentin kirjoitukset ennustavat tulevia Messiaan päiviä. (Luuk 24:25-27).

Koko opetuslapsijoukon ollessa koolla Jeesus ilmestyi heillekin. Jeesus sanoi heille: "Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." (Luuk 24:44). Vanha testamentti kokonaisuudessaan on lupaus Messiaasta. Uusi testamentti sisältää tämän lupauksen täyttymyksen. Kirjoitusten luvattu Messias, Jeesus, on tullut. Tämän Pyhä Henki tahtoo kirkastaa meille. Ensimmäisistä opetuslapsistakin sanotaan: "Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset." (Luuk 24:45). Olkoon tällainen rukous meidänkin sydämessämme, että Pyhä Henki avaisi meillekin kirjoitukset ja me löytäisimme niistä Kristuksen.



TURHUUKSIEN TURHUUS

1. Salomon saarnaaja

Vanhassa kirkkoraamatussa Saarnaajan kirjan nimenä on Salomon saarnaaja. Juuri ennen ajanlaskumme alkua elänyt rabbi Sammai opetti, että kirja on Salomon kirjoittama. Luther sanoi kirjan olevan Salomon ajalta ja kirjan sisällön myöskin Salomolta, joskaan ei suorastaan hänen kirjoittamansa. Saarnaajan kirja ilmaisee itse kirjoittajastaan, että hän oli Daavidin poika, Israelin kuningas Jerusalemissa (1:1,12). Kirjan heprealainen nimi Kohelet on kuningas Salomon traditionaalinen nimi. Lisäksi kirjan toisen luvun kuvaus Saarnaajan valtavasta rikkaudesta ja viisaudesta sopii mainiosti juuri Salomoon, (ks. esim. 1 Kun 10:23). Saarnaajan kirjassa me kuulemme viisaan kuninkaan, Salomon opetusta.



2. Kirjan keskeiset teemat

Saarnaajan pohdiskelun lähtökohtana on halu selvittää, "mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla." (2:3). Hän oli vanhana ja viisaana miehenä oppinut, että elämä on lyhyt. Nyt hän halusi pohtia ja myös opettaa nuoremmilleen, kuinka elämä tulisi elää. Hänellä oli vahva elämänkokemus elämän kaikilta aloilta. "Minä en evännyt silmiltäni mitään, mitä ne halusivat," (2:10).

Kokemuksensa perusteella hän sanoi koko elämästä: "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" (1:2). Tuskinpa Raamatusta löytyy toista jaetta, jossa yksi ja sama sana esiintyy viisi kertaa. Saarnaajalle kaikki oli turhuutta. Turhuus -sana (hepreaksi) tarkoittaa myös höyryä ja tuulenhenkäystä. Ihmisen koko elämä on kuin ohikäyvä tuulenhenkäys tai höyry, joka vähän aikaa näkyy, mutta haihtuu pian olemattomiin. Yksi Saarnaajan johtoajatus on, että kaikki katoaa ja on siis turhaa. Ihmiselle ei jää elämästään mitään jäljelle.

Turhuutta on työ ja vaivannäkö (2:11,23), hyvän nauttiminen (2:1) ja myös nautinnoista luopuminen (4:8); viisaus (2:13), kaikki ihmisen teot (1:14), mutta ennen kaikkea se, että toinen pääsee nauttimaan minun vaivannäköni hedelmät (2:19,21,26). Kaikki, mitä auringon alla (= maan päällä) tapahtuu, on turhuutta ja tuulen tavoittelua (2:17).

Jokainen päätyy samaan, kaikilla on sama kohtalo edessä: "vainajien tykö" (9:3). "Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun." (3:20). Tässä mielessä ihminen on eläimeen verrattava. Molemmat päätyvät kuolemaan. "Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden..." (3:18). Tästä kuoleman varmasta tulemisesta Saarnaaja muistuttaa useaan kertaa: 2:14-16, 3:18-20, 6:6, 7:3, 9:2-3, 10-11. Viisaan miehen johtopäätös tästä kaikesta on epätoivo. Kaikki on turhaa ja jopa epätoivoista. "Minä antauduin epätoivon valtaan kaiken sen vaivannäön vuoksi, jolla olin rasittanut itseäni auringon alla." (2:20).

Tavallaan kaiken edellä sanotun kanssa on ristiriidassa se, että Saarnaaja sanoo pohdiskeluistaan: "Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi." (1:13). Lisäksi hän uskoo ja tietää: "että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin" (8:12). Saarnaaja ei kiroa eikä vaadi edes Jumalaa tilille (vaikka niin odottaisi) siitä, että ihmisen elämä on turhaa ja epätoivoistakin. Kaiken turhuuden keskellä hän uskoo Jumalaan ja kunnioittaa Häntä. Saarnaaja sanoo monesti, että ihminen ei käsitä Jumalan ihmeellisiä tekoja (3:11, 7:25, 8:17, 11:25). Jumala on tehnyt kaiken ja määrännyt kaikelle myös ajan (3:1-8). Ihmisen osa on nauttia ja iloita Jumalan luomasta elämästä ja Hänen lahjoistaan (2:24, 3:12-13, 5:17-18, 8:15, 9:7). Tämä on ainoa selvä ohje, jonka Saarnaaja antaa tähän elämään.



3. Saarnaajan sanoma meille

Tärkeimmät jakeet koko Salomon saarnaajan ymmärtämiseksi ovat 12. luvun jae 7: "Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut." ja jakeet 13-14: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista."

Tomu palaa maahan. Ihminen kuolee kerran. Kun katsomme kuolemasta käsin koko elämää, kaikki on turhuutta. On samantekevää, mitä olen täällä saavuttanut, koska kaikesta vaivannäöstäni en saa mitään, minkä veisin täältä kädessäni, (5:14). Kaiken tämän elämän turhuuden selvittyä onkin huomattava: "Henki palaa Jumalan luo". Muuten saamme ja meidän täytyykin vaipua epätoivoon. Mutta ei nyt! Henkemme palajaa Jumalan luokse. Meillä on toivoa. Toivo iankaikkisesta elämästä on esillä Saarnaajalla myös jakeissa 3:11 ja 12:5.

Tämän vuoksi Saarnaajan loppusana kaikesta on, että meidän tulee elää tietäen Jumalan tuomitsevan kerran kaikki (ks. myös 3:17, 11:9). Luther sanoo 7. luvun päällekirjoituksessa: Paras neuvo tässä turhassa menossa on ajatella lopun perään.

Iankaikkisuuden kannalta kaikki on turhuutta auringon alla. Ihmisen elämä on nopeasti haihtuva höyry iankaikkisuuden rinnalla. Siksi myös elämä erossa Jumalasta on turhaa täällä ajassa ja mahdotonta iankaikkisuudessa. Kaikesta vaivannäöstänsä huolimatta ihmisen halu ja kaipuu ei täyty (6:7) eikä suurinkaan rikkaus tyydytä häntä (4:8, 5:9), vaan kaikki jää turhuudeksi ja tuulen tavoitteluksi.

Ainoa vastaus ihmisen turhaan elämään on Jeesus. Hän on luvannut, että Hänessä meillä on elämä ja yltäkylläisyys (Joh 10:10) ja myös iankaikkinen elämä (1 Joh 2:25). Tässä mielessä Saarnaajan ainoa tarkoitus on johdattaa meidät Kristuksen luokse.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa

cron