Vilpittömyys on hyvä ja tavoiteltava asia. Jeesus tarkoitti hyvää sanoessaan Natanaelista: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole (Joh.1:47)." Myös Jumalan viisaudesta puhutaan vilpittömyyttä kuvailevin sanoin: "... se ei epäile, ei teeskentele (Jaak.3:17)..." Vilpitön ihminen on usein hyväuskoinen. Se, joka ei teeskentele, ei myöskään epäile. Hyväuskoisuus on hyvä asia, kun se liittyy Raamattuun ja siihen, mitä Jeesus opettaa. On hyvä ollaa hyväuskoinen totuuden suhteen. Kuten Jeesus sanoi Tuomaalle: "... äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen (Joh.20:27)."
"Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä (Ps.32:2)."
Vilpittömän ihmisen hyväuskoisuudesta voi kuitenkin olla myös haittaa, koska vilpitön ihminen on usein helposti valmis uskomaan kaiken, mikä kuulostaa hyvältä ja hienolta. Siksi sanotaan, että juuri VILPITTÖMIEN sydämet voivat tulla petetyksi suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla (Room.16:18). Sen takia on tärkeää pysyä apostolien ja profeettain Raamattuun kirjoitetussa opetuksessa sitten, kun Jumala Hengessään on saanut vaikuttaa meissä Hänelle otollista vilpittömyyttä.