Tätä on hyvä kysyä itseltään. Kenelle minä oikeastaan elän? Tässä jotain ajatuksiani aiheesta.
Jumala on meidän paimenemme. Vaikka lampaat elävät hyvin tiiviisti laumassa, on silti jokaisella lampaalla oma suora ja välitön, henkilökohtainen suhde paimeneen. Lampaat ovat paimenesta riippuvaisia, ja hyvä paimen pitää jokaisesta lampaastaan huolen.
Jumala on asettanut meidät tilivelvollisiksi toisillemme, koska kuulumme Kristuksen ruumiiseen. Mutta tilivelvollisuus ei tarkoita, että olisimme toisille ihmisille tilivelvolliset, vaan Kristukselle joka asuu heissä. Ja samoin Hän ei myöskään halua, että ottaisimme vastaan kehoituksia, ojennusta tai yleensäkään mitään hengellistä ohjausta ihmisiltä, vaan Kristukselta joka asuu heissä.
Me saamme elää Jumalalle. Se on sanoma, joka vapauttaa meidät ihmisten ikeestä. Jos Hän antaa meille jotain ihmisten kautta, voimme kiittää siitä Häntä ja ottaa sen vastaan Hänen kädestään. Jos ihmiset koittavat antaa meille jotain ohitse Hänen tahtonsa, meidän ei tarvitse ottaa sitä vastaan eikä noteerata sitä ollenkaan. Uskon kilpi eteen vaan. Jeesus vahvistakoon meitä, jotka olemme tässä heikkoja.
Saamme myös tehdä kaikki tekomme Hänelle. Sillä ei ole väliä, mitä ihmiset meistä tai teoistamme ajattelee, pääasia että Jumala mielistyy meihin. Ja hyvät tekomme saamme tehdä salassa ihmisten silmiltä, saaden palkkamme Isältä joka näkee salassa. Herra vahvistakoon meidän kätkettyä elämäämme Hänessä ja Hänelle, että voisimme kaikessa vapaudessa ja ilossa ja rauhassa elää yksin Jumalalle kaikki elinpäivämme!
Siunausta kaikille!