Sydämen paljastuminen

[Herman]

Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä. (Snl.27:19)

Kun olen Jumalan armosta ja yksin Hänen tekonaan elänyt herkkänä Hänen hiljaisille kuiskauksille, olen huomannut miten tuo sananlaskujen jae ja sen takana oleva lainalaisuus käytännössä toteutuu.

Omat reaktiot, tunnetilat ja ajatukset jotka nousevat mieleeni kohdatessani elämän eri tilanteissa toisia ihmisiä, kuvastaa ennenkaikkea jotain omasta sydämestäni. Siksi Raamattu kehoittaa meitä olemaan "hitaita puhumaan". Tuon kehoituksen päämäärä ei ole vain se, että odotamme hetken aikaa kunnes reagoimme, vaan miksi meidän tulee olla hitaita vastaamaan? Koska ensin meidän tulee tutkia omat reaktiomme ja ajatuksemme, ilmeneekö niissä jotain, mikä paljastaa meille itsellemme jotain omasta sydämestämme.

Me emme itse tunne edes omaa sydäntämme, sillä Jumala yksin tuntee sydämet (Room.8:27). Jumala tietää ja tuntee kaiken mitä siellä on, myös kaiken sen Hänen tahtonsa vastaisen jonka Hän tahtoo sieltä puhdistaa. Ja millä tavalla Hän puhdistaa? Tuomalla asioita valkeuteen. Kun siis kohtaamme toisia ihmisiä, ja heidän kauttaan meille paljastuu oma sydämemme niinkuin kasvot paljastuvat vedessä, me saamme puhdistua kaikesta siitä Jumalan tahdon vastaisesta mitä sydämestämme nousee.

Jos emme ymmärrä tätä Jumalan toimintaperiaatetta, me reagoimme ja vastaamme lähimmäiselle oman sydämemme mukaisesti, eli väärämielisesti. Reaktiomme ja vastauksemme saattavat olla aivan "oikeaoppisia" ja kaikin puolin totuudellisia, mutta se ei kuitenkaan hyödytä jos ne tulevat puhdistumattomasta sydämestä. Olen itse huomannut, että monta kertaa kun annan Jumalan ensin pysäyttää minut tutkimaan sydämestäni nousevaa reaktiotani, niin olisin toiminut täysin väärämielisesti itse sitä huomaamatta. Kun olen sitten antanut Jeesuksen veren puhdistaa sydämeni siitä väärämielisyydestä joka lähimmäiseni kautta paljastui, onkin vastaukseni ollut kokonaan toisenlainen. Tämä on ollut yksi mullistavimpia ja siunaavimpia asioita, joita olen uskonelämässäni saanut oppia.

Siunausta kaikille!

[lonelyrider]

Tässä sydämentilassa olen huomannut erään tärkeän seikan, vääränlaiset toimintamallit, väärämielisyys, on rikkonaisuutta. Kun tätä katsoo tältä kantilta on myös helpompi ymmärtää toista lähimmäistä.

Rikkonaisuus ilmenee aiheuttaen negatiivisia ja lähimmäisiä satuttavia toimintamalleja. Ihminen ei ole saanut kasvaa Jumalan rakkaudessa. Jo ensihetkistä lähtien syntyessään, ihminen on altis myös ympäristön negatiivisille ärsykkeille toisten ihmisten toimesta.

Esim. vanhempien tietynlainen dominoiva ja hallitseva käytös, voi johtaa siihen, ettei lapsi osaa muidenkaan ihmisten edessä puolustaa itseään. Lapsi ei ehkä ole saanut koskaan tilaisuutta näyttää tunteitaan niin, että olisi valmiudet toimia kun tunteiden näyttämistä ja jopa suuttumista tarvittaisiin, väärät toimintamallit siis esim. vanhempien toimesta vaikuttavat lapsiin ja näin lapsen toimimiseen ympäristössä jossa elää. Kiusaajat vieläpä etsivät ihmistä joka on jo tarpeeksi alistettu ja näin kierre vain pahentaa asiaa. Loppujen lopuksi kiusatulla voi olla katkeruutta, pelkoja, ikäviä muistoja, anteeksiantamattomuutta ja ennenkaikkea huono itsetunto, jopa siihen pisteeseen että se on voinut lamaannuttaa ihmisen elämää joltain osin.

Tietenkin ihminen on moninainen kokonaisuus, johon vaikuttaa aika monta tekijää.

[PetriFB]

Hermanilla ja Lonelyriderillä oli tosi hyviä ajatuksia, amen.

[systeri]

Tämä on tosi hyvä opetus...eilen jo tätä mietin.Toisaalta tuli mieleen se toinen Sananpaikka kun "peitetyin" kasvoin katsellaan kuvastinta niin siinähän kuva tavallaan vääristyy ,vaikka kuva ei oo väärä,mutta kun se peite otetaan pois niin sitten katsellaan ilman esteitä oikeaa kuvaa.Voiko sitä verrata tähän ollenkaan,mutta
otin tään ittelleni,eli "osui ja uppos" jollain tapaa...mikä se peite sitten onkaan jos semmonen on, niin Jeesus pesköön sen verellään pois

[PetriFB]

Tämä on tosi hyvä opetus...eilen jo tätä mietin.Toisaalta tuli mieleen se toinen Sananpaikka kun "peitetyin" kasvoin katsellaan kuvastinta niin siinähän kuva tavallaan vääristyy ,vaikka kuva ei oo väärä,mutta kun se peite otetaan pois niin sitten katsellaan ilman esteitä oikeaa kuvaa.Voiko sitä verrata tähän ollenkaan,mutta
otin tään ittelleni,eli "osui ja uppos" jollain tapaa...mikä se peite sitten onkaan jos semmonen on, niin Jeesus pesköön sen verellään pois

2 Kor 3:
14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Pulla, kyllä peitetyin kasvoin kohta sopii tähän todella hyvin. Tuossa on kyse vanhan liiton kirjoituksista, mutta se täsmää myös UT:n kirjoitusten ja opetuksen kanssa. Vasta Messias Jeesuksessa sydämen päällä olevat peitteet otetaan pois. Mitä syvemmälle Jumalan armosta saamme Herran Jeesuksen ja Jumalan tuntemisessa, niin sitä enemmän sydämemme päältä otetaan peitteitä. Peittämättömin kasvoin Herran katseleminen saa aikaan muuttumista, jossa Jumalan armosta ja armossa muutumme kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta.

Luuk 9:
43 ¶ Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
44 "Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin".
45 Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.
46 Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.
47 Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
48 ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."

Opetuslapset miettivät sydämessään kuka heistä mahtoi olla kaikkein suurin. Herra Jeesus näki heidän sydämensä vääristyneet ajatukset. Uskovan sydämessä voi olla salainen ajatus ja asenne, jossa hän pitää itseään muita suurempana, parempana, kuuliaisimpana, pyhimpänä sekä kaikkein lähellä Herraa olevan, jne. Tällaisesta asenteesta käsin vastaukset ja lähimmäisen kohtaaminen on aina väärää, vaikka vastaukset voisivat olla oikeitakin. Yleensä sydämen vääryys myös tuottaa vääriä tekoja, ajatuksia sekä opetuksia.

Olen sitä mieltä, että meillä jokaisella (minulla myös) on joitakin peitteitä sydämessä, koska emme ole tulleet emmekä tule tässä ajassa täydellisiksi. Saamme kuitenkin Jumalan armosta ja armossa kasvaa kohti täydellisyyttä Pyhän Hengen voimassa Kirjoitusten mukaisesti. Täten niitä peitteitä riisutaan loppuun asti meidän sydämestämme.

[Herman]

Meinasin tulla tästä asiasta kirjoittamaan, mutta sitten muistui mieleen että olen ehkä saattanut joskus tästä jo tänne kirjoittaa, eli ei tarvinnutkaan kuin nostaa ylös. Lonelyriderillä ja Systerillä ja Petrillä on myös hyviä ajatuksia tässä ketjussa.

[Mr Kerimäki]

Itse pidän itseäni kotiseurakunnan kahvitarjoilijana siinä ei nouse hattuun liikaa ,,,no ehkä kahvin porot .Kun ajattelee mielessään olevansa pieni ja uskoo sen niin asiat menee hyvin.Ylpeys on mielestäni Raamatun tekstin pahimpia sanoja mitä on .Siinä on mielestäni lähtökohta kaikkeen Jumalan vastaiseen .Siis älkää ylpistykö .Mielummin vaikka potkaiskaa itseänne tarvittaessa ,ettei ylpeys pääse vallalle.Hymyä huuleen.

[Siivetön]

Olen sitäkin mieltä, että ei meidän tulisi koskaan myöskään väärällä tavalla väheksyä itseämme,
sillä olemmehan jokainen ihminen niin arvokkaita Jumalan silmissä, että Hän on antanut
ainokaisen Poikansa meidän puolestamme!

Jos vähättelemme ja mitätöimme itseämme tai jotain toista ihmistä, on se Jumalan luomistyön
vähättelemistä kuin myöskin tuon jo edellä mainitsemani Hänen uhrauksensa vähättelemistä.

Ja tämä on ollut omalla kohdallani sellainen asia, jonka Jumala on joutunut minun
sydämelleni ihan erikseen paljastamaan.

Kun Hän oli saanut tämän minulle kirkastettua, sitä arvokkaammiksi näin myöskin kanssamatkaajani
ja silloin kykenin myöskin paremmin ymmärtämään tämän: "Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi."

Ellen rakasta ja arvosta itseäni, en voi rakastaa ja arvostaa myöskään lähimmäistäni!

[tanu]

-

[toni t]

Itsensä rakastamisesta tässä todella hyvä kirjoitus Petriltä.

Itsensä rakastaminen. Mitä Jeesus tarkoitti itsensä rakastamisella, koska toisaalla Hän on sanonut näin: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni", Luuk 14:26; "Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua," Mark 8:34.

Luuk 14:26 on kielikuvaa seuraavasta Raamatun kohdasta: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias", Matt 10:37,38. Jeesus ei siis käskenyt vihaamaan isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan ja omaa elämäämme. Sillä se olisi ristiriidassa esim. kymmenen käskyn kohdalla. Jeesus tarkoitti ettei saa rakastaa muita enemmän kuin Jumalaa, koska vain Jumalan rakastamisen kautta opimme rakastamaan muita oikealla tavalla.

Itsensä rakastamisella Jeesus ei tarkoittanut syntisen vanhan Aatamin luonnon rakastamista, vaan sitä, että rakastamme itseämme Jumalan luomana ihmisenä, jota Jumala rakastaa. Samoin saamme rakastaa meissä olevaa uutta luomusta ja elämää, jonka Jumala on meille lahjoittanut, mutta emme saa rakastaa syntiä ja vanhan Aatamin tekoja. Vanhan Aatamin syntinen luonto aiheuttaa meille kaikki ongelmat ja pahat asiat sekä vanha Aatami rakastaa syntiä. Vanhan Aatamin synnin rakastaminen on asia, joka uskovan tulee hylätä. Meidän tulee ymmärtää kuinka vanhan Aatamin tukeminen tuo elämäämme syntiä ja kaikenlaisia ahdistuksia ja ongelmia. Raamatullinen itsensä rakastaminen ei rakasta vanhan Aatamin syntistä luontoa, vaan meitä Jumalan luomuksina sekä uutena luomuksena. Itsensä kieltäminen tarkoittaa suostumista vanhan Aatamin kuolemalle sekä Jumalan luoman ihmisen (ei syntisen luonnon) ja uuden luomuksen hyväksymistä.

Tämän päivän muoti-ilmiö on uskovienkin keskuudessa itsensä rakastaminen, mutta sen väärin opettaminen vain lisää uskovien ongelmia. Tänä päivänä useammin ja useammin kuulen opetuksen, joka opettaa uskovia ensin hyväksymään ja rakastamaan itseään. Mutta tämä on väärä opetus, sillä jos ihminen etsii ensimmäiseksi itsensä hyväksymistä ja rakastamista, niin luonnollisesti hän hyväksyy myös vanhan Aatamin kujeet synteineen ja myös ne uskonnolliset perinnäissäännöt. Uskovan ensimmäinen rakkauden kohde on aina Jumala ja tämä rakkauden kokeneena uskovat osaavat myös rakastaa ja hyväksyä itsensä oikealla tavalla, jossa vanha Aatami ei saa yhtään tukea ja kannatusta. Itsensä hyväksyminen uskovan elämässä tulisi olla aina sen mittarin mukaista, että elämämme on ojentuneena Jumalan sanan totuuden mukaan, muulla tavoin itsensä hyväksyminen on petos, jonka antaa vanhalla Aatamille ohjakset, joiden kautta elämässämme vaikuttaa minä, minä, minä ja aina vain minä. Raamattu kuitenkin opettaa meille: ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni, Gal 2:20.

Uskovaisena meidän tulisi elää niin että minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Ja kun näin tapahtuu meidän elämässämme, niin silloin saamme elää Jumalan Pojan uskossa, eli samalla tavalla kuin Jeesus uskoi Isäänsä. Meidän tulee muistaa eräs tärkeä asia, joka on se ettemme tule täydellisiksi tässä ajassa, vaan saamme Jumalan armosta Pyhässä Hengessä kasvaa sitä kohti. Tämä ei tarkoita sitä, että lihamme saisi luvan hyväksyä synnin, vaan päinvastoin että yhä innokkaammin pyrkisimme Jumalan armosta kilvoittelun kautta kasvamaan kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta. Suomenkielen sana pyhä on hepreaksi qodesh, joka tarkoittaa pyhää, pyhittää ja erottaa. Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä erottaa meidät maailman hengestä ja kasvattaa meitä Hengen pyhittämisen kautta rakastamaan Jumalaa ja myös lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Siunattua rakkauden kasvua sinulle rakas Jeesuksen opetuslapsi!

http://www.kotipetripaavola.com/rakka ... kasky.html