Rovasti Eero Kavasto:
VAPAAMUURARIT VALOON – MASONS REVEALED
Reijo Ahtokari: SALAT JA VALAT
Vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756-1996
Aihepiiristä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja muita kirjoituksia sekä taitettu peistä puolesta ja vastaan. Itsekin olen ryhtynyt taittamaan peistä asiasta jo monta vuotta sitten.
FM Reijo Ahtokari on kirjoittanut vuonna 2000 ilmestyneen tieteelliseksi tutkimukseksi ajateltavan kirjan aiheesta nimellä Salat ja valat.
Ahtokarin kirjan arvoa alentaa, että hän on itse vapaamuurari, sillä allekirjoittajan kannalta katsottuna hän jättää pois joko tietoisesti tai tahattomasti tärkeitä seikkoja. Tästä huolimatta kirjaa on pidettävä vakavasti otettavana yrityksenä tuoda esiin katsaus vapaamuurariuteen Suomessa vuosina 1756-1996.
Kirjan lukemisen jälkeen selväksi tulee yksi asia: Tätä asiaa on lähestyttävä Raamatun sanalla. Ahtokarikin on hyvin tietoinen tiettyjen kristillisten piirien vapaamuurariuden vastaisuudesta, joten minäkin tarkastelen asiaa tässä arvioinnissani tietyn ennakkolähtökohdan valossa, joka on siis Raamattu.
Ahtokari nimittäin jättää tällaisen tarkastelukulman lähes kokonaan pois viitaten Raamattuun vain yleisellä tasolla.
En elättele minkäänlaisia harhakuvitelmia sen suhteen, että esittämälläni tarkastelukulmalla olisi mitään mahdollisuuksia lyödä kiilaa puolensa valinneiden vapaamuurarien sieluun. Toivomukseni tosin on, että jos joukossa olisi edes joku horjuva sielu, joka sittenkin epäilee vapaamuurariuden luvallisuutta kristitylle, hän voisi luopua siitä ja puhdistaa sielunsa – niin kuin Raamattu sanoo - ´kaikesta saastutuksesta´ (2 Kor 7:1, kaikki lainaukset Kirkkoraamattu 1938).
Historiaa
Ahtokari osoittaa kirjassaan, kuinka vapaamuurarius on syntynyt pääpiirteissään 1700-luvun valistuksen ajan tuotteena ja sittemmin hakenut muotonsa keskiaikaisten kiltaperinteiden soveltamisesta uudemman ajan tarpeisiin.
Vapaamuurariuteen liittyvä spiritualismi ja esoteerisuus on tietysti vanhempaa perua vuosituhantenkin takaa.
Erityisen merkittävänä on pidettävä kabbalan, juutalaisen salaopin vaikutusta, jota tosin Ahtokari ei tuo ollenkaan merkittävänä seikkana esiin. Tämän ymmärtää, sillä kirjoittaja varoo tuomasta esiin mitään sellaista, joka voisi vähentää vapaamuurariuden arvostusta ja aiheuttaa samalla myös seuraajissa epäilyksiä sen suhteen, mihin on tullut liittyneeksi mukaan.
Mielestäni olisi ollut reilua liittää mukaan vaikkapa vain muutamia otteita erilaisista riiteistä ja suorittaa vertailua esimerkiksi kristinuskon kannalta epäperäisten juutalaisten salaopillisten 6. ja 7. Mooseksen kirjojen loitsuista, kirouksista, enkelinimistä ja manauksista.
Kaiken tämän tähden meillä kristityillä ei ole mitään muuta argumentointia eikä mitään muuta painavaa perustelua esittää kuin pelkästään puhdas ja saastuttamaton Raamatun sana ja luotettava siihen, että se tehoaa ja murtaa kaikki ´järjen päätelmät´ (2 Kor 10:5).
Ongelma
Ahtokari tuo kirjassaan lukuisiakin kertoja kyllä esille sen, ettei vapaamuurariudessa ole mitään lakien ja asetusten vastaista, ja näin varmasti onkin. Vapaamuurarit kuuluvat yhdistyslain puitteissa oleviin yksityisiksi katsottaviin yhdistyksiin, jotka toimivat loosien omien sääntöjen mukaisesti.
Tämän tähden on mielestäni turhaa yrittää vaikuttaa loosien jäseniin minkäänlaisen painostuksen avulla ja koettaa saada heidät siten luopumaan järjestöstä, koska he voivat aina vedota siihen, että he kuuluvat hyväksyttävään järjestöön, jolla on yhteiskunnan antamat turvalauseet ja suoja.
Meillä kristityillä ei ole mitään muuta asetta kuin Raamatun muuttumaton ja muuttamaton sana. Sillä meidän on koetettava vaikuttaa salaoppeihin sotkeutuneisiin ihmissieluihin ja vedota heidän omaantuntoonsa.
Käytän siis koko ajan käsitteitä, joilla koetan vaikuttaa asianomaisen sieluun ja omaantuntoon tietäen, että maaperä on kovaa eikä periksi antamista hevin tapahdu, jos ollenkaan.
Toisin sanoen kysymyksessä on erittäin voimakkaiden henkivaltojen taistelu ihmissielusta.
Muistan erään tapauksen, jossa en vuosiin antanut synninpäästöä eräälle vapaamuurarille. Lopulta taistelu hänen sielustaan kävi niin kovaksi, että hän sanoutui irti vapaamuurariudesta vasta noin viisitoista minuuttia ennen kuolemaansa.
Kaikki nämä vuodet kamppailin itseni kanssa, teenkö asiassa oikein pidättäessäni synninpäästön, mutta pappina otin sen vastuun ja vetosin Jeesuksen omiin sanoihin ´minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa´ (Matt 16:19).
Vasta kun kuulin asianomaisen itse luopuvan vapaamuurariudesta, saatoin Jeesuksen sanoihin vedoten antaa hänelle synnit anteeksi: ´minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa´ (saman jakeen loppuosa).
Tällaisen asenteen ottaminen vaatii tietysti mielen ja sielun lujuutta, mutta edessäni olivat myös Hesekielin sanat Vanhasta testamentista: ´Jos sinä et varoita jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi´ (Hes 3:18).
Teemme paljon virheitä emmekä aina anna parasta tai edes hyvää todistusta vaelluksestamme, mutta tässä asiassa minulla on hyvä mieli ja omatunto. Pitämällä kiinni Raamatun sanasta ja taistelemalla vuosikausia tämän sielun pelastumisesta, sain kiitollisena huomata, kuinka Raamatun sana toimii yksityisen ihmisen elämän kaikilla tasoilla, jatkuvasti muistuttaa tätä parannuksen teon välttämättömyydestä ja siitä, kuinka tärkeä sielun pelastus on.
Ongelma on siis monitasoinen. Kysymyksessä on asianomaisen kristityn omasta vakuuttautumisesta Jumalan sanan tehokkuudesta ja siitä, uskaltaako asettautua niin sanottua yleistä mielipidettä vastaan senkin uhalla, että saa siitä moitteita tai hankaluuksia ihmissuhteissa. Joka tapauksessa, jokainen tapaus on ratkaistava omana tapauksena siihen liittyvien seikkojen pohjalta.
Ongelma ei rajoitu ainoastaan joidenkin uskonnollisten huimapäiden suoraviivaiseen toimintaan asiassa, vaan kysymykseen tulee myös esimerkiksi salaseuroihin liittyneiden puolisot tai perheenjäsenet. Myös heillä, mikäli ovat elävässä uskossa, on velvollisuus ja vastuu varoittaa, kehottaa ja nuhdella, mutta silti samalla vaatia loppuun asti parannuksen tekemistä ja luopumista tästä eksytyksestä, joka kietoo sielun. Totta kai pitää muistaa sävyisyys ja hengellinen viisaus, että perhesopu säilyy, mutta asia on tehtävä asianomaiselle selväksi: ´älkää antautuko kantamaan vierasta iestä uskottomain kanssa´ (2 Kor 6:14).
Olen saanut kirjeen eräältä Odd Fellow-salaseuran jäsenen vaimolta, jossa hän, puolisoaan suojellen, nimettömänä kertoo huolensa. Miehellä on salaisia vaatteita vaatekaapissa, hän lähtee salaisiin kokouksiin, ei kerro niistä mitään ja pitää vaimoansa kaikesta tällaisesta ulkopuolisena.
Vaimolla vaikuttaa olevan kristillinen mielenlaatu, kun hän luokittelee miehensä sisäisesti täysin kuolleeksi hengellisille asioille.
Tällaiseenkin löytyy Raamatusta neuvo: ´Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia´ (Room 8:16). Vaimolla ja miehellä on erottava hengellinen väliseinä, jossa ´Henki sotii teidän puolestanne´ (2 Ms 14:14).
Tällaisia esimerkkejä voi usea aidossa uskossa oleva kertoa lisää.
Itse koen voimakkaasti vieraan hengen sellaisista ihmisistä, joiden tiedän olevan erilaisten salaseurojen jäseniä. Joskus tunne on olemassa jo ennen tällaisen tiedon paljastumista.
Nollatutkimusta
Reijo Ahtokari viittaa useasti kirjassaan teologian tohtori Harri Heinoon ja hänen kirjoittamaansa tutkimukseen Vapaamuurarius ja kristinusko (Kirkon tutkimuskeskus 1986).
Heinon tutkimuksen tekee arveluttavaksi se, että hän itsekin myöntää, ettei hänellä ollut kirjaa kirjoittaessaan käytössään vapaamuurarien 33. eli syvimmän tai korkeimman asteen ohjekirjaa eikä muutamaa muutakaan asiakirjaa.
Tätä on pidettävä valitettavana. Itselläni on 33. asteen ohjekirja.
Ahtokari pidättäytyy myös selostamasta mitenkään erimerkiksi vapaamuurariveli, tiedetoimittaja Pertti Jotunin eroamista järjestöstä vuonna 1987 muuten kuin vain mainintana alaviitteessä. Tosin alaviitteessä mainitaan Voice, Askel ja Liitto-lehtien ne numerot, joissa eron syitä on selostettu. Mutta asianomaisten lehtien hankkiminen käyttöön voi olla ylivoimaista tai ainakin hankalaa.
Eron syynä oli nimittäin kirkas uskoontulo.
Kun Ahtokari uhraa paljon palstatilaa eri yhteyksissä eri ihmisten myönteisten tai kielteisten kommenttien selostamiseen, olisi ollut vain kohtuullista, että julkisuudessa hyvin tunnetun Pertti Jotunin sensaatiomaista kääntymystä vapaamuurariudesta puhtaaseen kristinuskoon olisi myös reilusti selostettu muuallakin tekstissä kuin vain alaviitteessä. Nyt asioista tietämättömälle lukijalle jää jopa käsitys, että ero johtui yksinomaan luvun tekstissä kerrotuista vaalikoukeroista.
Välihuomio
Kun kirja on julkaistu jo vuonna 2000, ei siinä luonnollisesti ole voitu käsitellä erittäin tunnetuksi tullutta oululaisen Arina-osuusliikkeen johtajan Juhani Julinin uskoontuloa, hengellisen TV7-aseman puolen tunnin haastattelua eikä hänen yllättävää menehtymistään mökillään Posiolla vuonna 2011.
Villit kaupunkihuhut lähtivät välittömästi liikkeelle. Esitettiin ties minkälaisia teorioita kuolemansyistä. Mitään ei kuitenkaan ole tutkimuksissa ilmennyt ja voimme olla varmoja, että tutkimukset on suoritettu erityisen huolellisesti edellä mainituista syistä.
Joka tapauksessa uskoontulon vapaamuurariuden 18. asteesta voidaan katsoa olevan osoitus siitä samanlaisesta omantunnon äänen kuulemisesta kuin omassa kertomuksessani erään toisen vapaamuurariveljen pelastumisasiassa.
Muutenkin tilanne median käytön suhteen on kymmenessä vuodessa huomattavasti muuttunut. Internet, Facebook, kotisivut, erilaiset television ajankohtaisohjelmat ja itse hengellisen median esiintulo on muuttanut ihmisten mahdollisuuksia päästä itse tiedon lähteelle
Takaisin nollatutkimukseen
Koska vapaamuurarit pitävät kristillistä uskoa eräänä päävastustajanaan, ellei peräti kaikkein kovimpana vastustajanaan, katson, että kirja ei edusta tasapuolista asian selvittelyä, vaan on puolueellinen, salaileva ja epäuskottava siihen tietoon nähden, joka on ollut käytettävissä jo kirjaakin kirjoitettaessa, saatika nyt.
Kabbala
Ahtokari mainitsee useasti sen, ettei vapaamuurarius ole uskonto, vaan itsekasvatusjärjestelmä.
Aamulehti julkaisi verkkosivuillaan englannista kääntämäni uusiseelantilaisen hengellisen järjestön kirjoituksen Rukous vapaamuurariudesta vapautumiseksi.
Kirjoitus sai olla verkossa kaksi kolme päivää, jonka jälkeen se poistettiin.
Kirjoitus on löydettävissä edellä mainitulla otsikolla omilta kotisivuiltani
www.kavasto.net Ertsin Eka-arkistosta.
Rukouksessa tuodaan esiin monia kabbalaan liittyviä aineksia, käsitteitä tai erilaisten henkiolentojen nimiä, myös egyptiläisten epäjumalien nimiä.
Ahtokarin kabbalan vaikutuksen vähättelyksi vapaamuurariudessa katsottava vaikeneminen on erittäin valitettavaa ja antaa asioista puutteellisen kuvan. Ahtokari tahtoo mielestäni pidättää erään oleellisen piirteen kirjan lukijoilta ja samalla myös sellaisilta vapaamuurareilta, jotka saattavat olla epäileväisellä kannalla ja vielä pohtia järjestöön kuulumistansa.
Jeesus-nimen poissaolo erilaisissa rukouksissa, kuten loosin avausrukouksessa, rukouksessa kokelaan puolesta tai Vapaan muurarin vanhoissa käskyissä ja kauttaaltaan myös syvempien asteiden teksteissä, ei voi olla herättämättä kriittisessä lukijassa muuta kuin käsityksen spiritualismista, kabbalasta ja vanhatestamentillisen uskonnollisuuden tyyppisestä rakennelmasta.
Se, että Jeesus-nimeä käytetään joissakin kohdissa, antaa vain kuvan, että nimi tai jopa Jeesuksen Kristuksen yhdistelmänimen käyttö on otettu mukaan vain joko tyynnyttelymielessä tai hämäämistarkoituksessa.
´Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi´ (Room 10:9) tai ´jokaisen kielen pitää tunnustaman, että Jeesus Kristus on Herra´ (Fil 2:11) sen sijaan ilmoittaa selväsanaisesti, kehen uskotaan.
Kabbala ei luonnollisestikaan voi tällaista hyväksyä.
Pappien mukanaolo
Erityisen ongelmalliseksi muodostuu pappisvalan vannoneiden pappien mukanaolo. Risto Ahtokari osoittaa kirjassaan muutamien esimerkkien nojalla, ettei vapaamuurarivalan ja pappisvalan välillä olisi ristiriitaa.
Tätä väitettä ei kuitenkaan pidä purematta niellä. Täällä meillä Länsi-Suomessa vaikuttaa edelleen rukoilevaisliike, joka on aina pitänyt pappia Herran Sebaotin enkelinä, jonka olisi pidettävä sielunsa puhtaana kaikenlaiselta saastutukselta niin mielen kuin ruumiinkin osalta.
Aaronin pojat toivat ´vierasta tulta´ (3 Moos 10:1) ja ´Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä´(2 Kor 6:14) ovat paraatiesimerkkejä siitä, kuinka tarkkaan jo Vanhan testamentin aikana tahdottiin huolehtia pappispalveluksen puhtaudesta, saati sitten Uuden testamentin puolella.
´Olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet´, sanoo apostoli Paavalikin arvioidessaan Korintin satamakaupungin hengellistä tilaa. Antiikin mysteeriuskontojen parissa tällaisen kehotuksen antaminen oli hyvin paikallaan, mutta yhtä tarpeellinen tänäkin päivänä.
Jäsenyys
Tunnen erään papin, jonka henkis-hengellinen tila oli pahasti epäselvä. Sain myöhemmin tietää hänen liittyneen vapaamuurareihin. Nyt hänen olemukseensa oli tullut aivan uudenlainen sisäinen selkäranka. Nyt hän ylpeänä kehuu kuulumistaan vapaamuurarijärjestöön.
Olisi mielenkiintoista suorittaa luonneanalyysi niistä syistä, mitkä saavat miehet liittymään salaseuroihin. Ahtokari mainitsee muun muassa toverillisen ilmapiirin ja veljesrakkauden kokeminen.
Mielestäni ainakin mainitsemani papin kohdalla osasyynä on se hivelevä tunne, syntyy, kun mies katsotaan arvolliseksi liittymään arvostettuun joukkoon. Heikon itsetunnon omaava mies sokaistuu tällaisen huomionosoituksen edessä.
´Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla´ (2 Tess 2:3). ´Olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa´ (Matt 18:6) kertoo taas sellaisen kohtalosta, joka viettelee yhden Jeesukseen uskovan.
Palaamme siis alkulähteille. Maailmassa on paljon vastustettavaa, josta on joko silmä repäistävä irti tai käsi hakattava irti (Matt 5:29-30).
Olkoon onnellinen se, joka ´kestää koetuksen´ (1 Kor 11:19), toisin sanoen kykenee vastustamaan kiusauksen edessä sitä seireenien houkutusta, joka hukuttaa ´sekä sielun että ruumiin helvettiin´ (Matt 10:28).
Loppupäätelmiä
Taistelu ihmissielun pelastuksesta käydään henkivalloissa. ´Meillä on taistelu maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa` kertoo apostoli Paavali (Ef 6:12).
Emme voi vaikuttaa sieluun muuten kuin Raamatun sanan kautta. Sen tähden tässäkin arvioinnissa on pääpaino ollut koko ajan Raamatulla. Meillä ei ole mitään muuta keinoa. Asioihin pilkallisesti suhtautuvan on tietysti helppoa sysätä tällainen lähestymistapa puolueellisena ja kapea-alaisena ja jopa aikansa eläneenä.
Mutta omakohtaiset kokemukseni Raamatun sanan arvovallasta ja sen tehosta muistuttavat minua jatkuvasti siitä, että meidän on pidettävä vapaamuurariutta eksytyksenä ja puhtaan kristinuskon kannalta harhaoppina.
Risto Ahtokarin kirja ei ainakaan muuta tätä käsityskantaa miksikään. Päinvastoin kirja on nollatutkimusta, joka pimittää tietoisesti tärkeää informaatiota, joka olisi ollut käytettävissä, jos vain olisi ollut tahtoa sen käyttämiseen.
Eero Kavasto, rovasti