Pyrin turvaamaan D-vitamiinin riittävän saannin olemalla ulkona valoisaan aikaan aina kun mahdollista. Kuten esimerkiksi nyt, kun aurinko paistaa ja hanget hohtaa ja kirjoittelenkin täällä hämärässä huoneessa monitorin valossa
Joopa joo... Mutta yritän myös tarjota perheelle ja itselleni rasvaista kalaa talviaikaan vielä useammin kuin kesällä. Suomessa on pimeät ja pitkät talvet, mutta onhan täällä ennenkin selvitty ilman D-vitamiinivalmisteita... Kuitenkin vauvalle yritän muistaa silloin tällöin antaa niitä D-vitamiinitippoja, mitä neuvolasta annettiin matkaan ja isoille tytöille joskus myös tiputtelen niitä suuhun. Mutta jotenkin ajattelen, että jos totuttaa elimistönsä saamaan vitamiineja helposti vitamiinivalmisteista, niin se ei enää jaksa irrottaa niitä parhaalla mahdollisella teholla ravinnosta ja auringonvalosta. Uskon, että terveyden avain on yksin Jumalan Sanassa. Jos olen onnellisesti Herraa lähellä, niin kaamos ei masenna, eikä tule riisitautiakaan
. Kunpa aina voisikin olla Häntä niin täydellisesti lähellä ja ottaa suoraan luomakunnasta vastaan kaiken, mitä elimistö kaipaa... Tietenkin elimistölle tulee tarjota terveellistä ruokaa siinä missä hengellekin ja pitää muutenkin huolta itsestään liikkumalla jne. Itselläni on nyt taas vähän raihnainen olo, kun vauva on pieni ja olen liikkunut entiseen verrattuna hyvin vähän, mutta eiköhän se tästä. Vihollinen on yrittänyt murtaa turvallista luottamusta Jeesukseenkin
Kuitenkin nämä kolme pysyvät: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus