Kuritus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Kuritus

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 11. Tammi 2012 14:32


Luin äsken Hebr.12 luvua missä puhuu kurituksesta. Miksi kurituksesta on liian vähän puhua uskovien keskellä?
Minä en näe missä raja kulkee siis lakihenkisyyden ja kurituksen väliltä.

Veltto uskova ja veltostuminen ei ole kai haitaksi?

Hebr.12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. :shock: :roll:

?? :think2: ??

Kuva <---minä :oops:

Voisiko joku hieman valaista asiaa? Kurituksen juttu kiinnostaisi tietää... :thumb:
Siuu :pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja pekka » 11. Tammi 2012 14:46

Kiitos vaisuliini, olipa söpö kuva!
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 11. Tammi 2012 17:43


Joo söpö kuva, Pekka :D

Hebr.12:12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

Velttous on siis syntiä ja saa polut epäsuoriksi?
Mutta minua jäi ihmetyttämään että siinä lukee: polut (monikko)...
Paavali keskusteli kurituksesta mutta meidän aikana ei ole keskusteltu mitään. Vai onko siitä keskusteltu?

:pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja pekka » 11. Tammi 2012 17:58

Sanoisin, että Herra minua rakkaudellisesti kurittaa päivittäin ja hetkittäin, että pysyisin omalla nöyrällä paikallani Herran edessä enkä alkaisi ylpistymään mistään ja minkään asian vuoksi. Toki silti ahdistuksenkin keskellä sydämessäni asuu rauha ja ilo, uskon kautta joka on lahja Jumalalta, sekin kuin koko elämäni ja olemassaoloni.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 11. Tammi 2012 19:23

Koetelkoon kukin asian, miten on, mutta kirjoitan omakohtaisen kokemuksen siitä, mitä uskon elämässäni kuritus tarkoittaa ja millä tavoin koen sen.

Olen ollut ylpeä, itsekäs, olen tavoitellut omaa kunniaa. Kaikista näistä ja monista muistakin asioista, sydämen pahuudesta, Jumala on joutunut viemään minut kovalle paikalle, jossa on nujerrettu pois se minun vanha luontoni, joka tahtoisi tehdä niin paljon pahaa. Onko kuritus tuntunut hyvälle, no ei totta vie ole tuntunut hyvälle, se on ollut nöyryyttävää, väsyttävää, vienyt jonnekin aallon pohjalle, jossa on jopa tuntunut siltä, ettei sieltä enää nousta tälle tielle. Mutta loppuviimein sen kautta on tullut elämään paljon hyvää, jota ei olisi tänä päivänä, jos en olisi saanut kuritusta osakseni.

Olen kiitollinen Jumalalle, koska kurituksen kautta, minusta on kasvanut jotain jalompaa, jos näin uskaltaa kirjoittaa.
lonelyrider
 

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 11. Tammi 2012 23:12


Kiitoksia, Pekka ja Lonelyrider kirjoituksistanne! :thumb: :thumb:

Te puhuitte miten teitä Jumala kuritti. Niin hebrealaiskirjeessä puhuu vain Herran kurituksesta - ei ihmisen, sen huomasin kans.
Minä ymmärrän että Jumala on se joka kouluttaa jokaisen uskovan ihmisen ja kurittaa kans.
Miten Jumala kurittaa? Se voi olla vaikea huomata mutta lopulta se koituu ihmisen parhaaksi.
Haluaisin kuulla vielä lisää miten Jumala teitä kuritti. Se juttu kiinnostaisi sori...

Minä katsoin mitä Biblian käännös sanoo.

Hebr.12:10 Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
11 Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.

12 Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
13 Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.

Tuossa jakeessa se on hyvä selitys kuin 1933/38 käännös.
.......
Mutta mitä Paavali tarkoittaa kun kurittaa ruumista?

1.Kor.9:23 Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.

25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Mutta meidän ei siis tarvitse itseämme kurittaa mitään mitä Paavali puhui itsekurista? Mutta miksi sananlaskuissa puhuu paljon itsekurista?

No mitä mieltä ollaan veltosta uskovasta ja siitä että uskovaa veltostuttaa? Se ei siis haittaisi Herralle?
Sori minä kuulostan niin tyhmältä... :oops:

:pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 12. Tammi 2012 00:58

Ajattelisin, että Paavali voi tarkoittaa myös sitä tuossa kuritusasiassa, että uskovainen joutuu luopumaan paljolti sellaisista asioista joita tämä maailma tarjoaa.

Tuossa yhtenä iltana mietin sitä, kuinka toisenlaiset olot tämän päivän uskovilla on Paavalin aikaan verrattuna. Paavali ja muut sen ajan uskovat olivat todellisesti vainottuja, siis siihen aikaan saattoi joutua ristillä poltettavaksi tai johonkin barbaariseen gladiaattoreiden kisakentälle leijonien syötiksi tai ihan mihin vain hirveyteen. Jumalan voima toisaalta näkyi paljon selvemmin, ehkä juuri sen vuoksi, että uskovat ihan tosissaan turvautuivat Jumalaan ja Hänen apuunsa. En tarkoita tällä etteikö tänäkin päivänä ihmiset tosissaan uskoisi Häneen, mutta ehkä hyvät olot missä olemme, turruttaa helposti ihmistä ja tekee muista asioista sellaisia jotka kuluttavat meidän aikaa jne.

Kysyit kokemuksia kurituksesta. En tiedä miten saisin Jumalan mielenmukaisesti muotoiltua asioita, sellainen "pelko" on kun ei tiedä miten kertoisi. En ole elänyt mitään malliuskovan elämää. Jumala tietenkin voi kurittaa jo ennen uskoontuloa, näin koen ja varmasti on asioita, jotka on saanut minut kääntymään Hänen puoleensa, tai Hän on halunnut puhua sen elämän kautta mikä on ollut ja näin saanut sydämeni huutamaan armoa ja pelastusta, synnintaakka painoi minua ja käännyin Hänen puoleensa siis. Kuitenkin usko ei tehnyt minua mitenkään yhtäkkisesti "autuaaksi", eikä sydämeni automaattisesti parantunut siitä että uskoon tulin, vaan siitä alkoi ikäänkuin yhteistyö Jumalan kanssa, se oli ikäänkuin sopimus palvella Jeesusta Kristusta ainiaan ja minä lupauduin, jos olisin tiennyt mitä se lupaus maksaa siinä hetkessä, ehkä olisin voinut perääntyä vielä siinä vaiheessa.

Minulle tietenkin, niinkuin monille muillekin uskoville tulee uskon alkuvaiheessa, tuli sellainen valtava innostus heti palvella Jeesusta ja lähdin itse toteuttamaan visioita siitä, kuinka minusta tulisi Jumalan lähettiläs ja evankelista ja olin todellakin saanut päähäni jostain, että olin itse jotain suurta ja jonkin herätyksen airue. Se oli minän ylpeydestä lähtevää ajattelua, ei Jumalan suunnitelma alkuunkaan. Kuitenkin aloitin innostuneena opiskelut tiettyyn ammattiin tähtäimenä lähteä jonain päivänä ulkomaille auttamaan ja evankelioimaan ihmisiä Jeesukselle. Itse koin tietenkin itseni lähes marttyyriksi ja koin olevani peloton ja Jumalaan luottava uskova ja varmasti paljolti rohkeutta minussa olikin, ei siinä mitään, mutta kun se oli tyhmänrohkeaa ja sokeaa, sinisilmäistä ja jotain sellaista jossa hain jotain itselleni jatkuvasti. Olin tietenkin syvästi uppoutunut raamatunlukuun ja rukoukseen, päiväni kuluivat siinä. Vaikka ulkoisesti olisin voinut vaikuttaa mitä "parhaimmalta uskovalta" mitä maanpäällä on, sisältä olin täysi mätä. Mutta kaiken "minän" keskellä, en sitä kyennyt edes näkemään. Kunnes Jumala sen näytti minulle. Olin jättänyt opiskelujeni tähden avioliittoni hoitamatta, olin muuttanut osittain monen sadan kilometrin päähän miehestäni, kuitenkaan en viitsinyt käydä kuin harvoin viikonloppuisin "moikkaamassa" häntä. Lisäksi sydämeni oli muutenkin täysin kylmä, tämä tuli todistetuksi siinä, että harhaisessa uskossani, pystyin tuomitsemaan muita ihmisiä pelkän näennäisen tiedon varassa ja omien käsitysteni mukaan, vaikken tiennyt näiden ihmisten elämästä yhtään mitään.

Olin siis avioeron partaalla, uskoni oli muuttunut muiden uskovien takaa-ajoksi, jossa etsin kanssauskovista vikoja, näkemättä omia. Silti henkisesti vointini oli kehno ja etsin toisaalta apua ja jokin minussa pyysi apua, vaikka kapinoin vastaan, olin täysin eksynyt ja en ymmärtänyt Jumalasta ja Hänen luonteestaan yhtään mitään. Minulle Jumala oli kova ja kylmä ja arvaamaton. Uskonrakennelmat sortuivat täysin, huomasin lähteeni mukaan asioihin, joista minun olisi pitänyt pysyä erossa, mutta olin luottanut mutu tuntumaan, en sanaan, tai en ollut ymmärtänyt sanan todellista merkitystä. En ollut ymmärtänyt Jumalan rakkautta.

Sen verran täytyy sanoa, että yksi suunnan muutos tai ainakin valtava apu siinä, että voin seistä näinkin vankalla pohjalla, on varmasti ollut muutaman uskovan ihmisen kohtaaminen matkan aikana, ilman sitä, en välttämättä näin vankalla pohjalla olisi, kiitos siitä.

Olin kuitenkin kaiken kokemani jälkeen pettynyt uskoon ja jotenkin vailla ymmärrystä siitä, kuinka olin päästänyt asiat sille tolalle, että kaikki ikäänkuin elämässä sortui, avioliitto oli lähes hajalla ja uskonelämä kuollutta. Kuitenkin siitäkin, Jumala minut nosti, kun suostuin huomaamaan omat virheeni ja oman tilani. Olen jättänyt omat haaveeni, enkä tavoittele tähtiin uskon kautta. Oman aikansa sekin kuitenkin otti, sekään ei tullut hetkessä, vaan vähitellen lehden silmut avautui, sieltä kuolleesta puustakin.

Minulle riittää tämä osa ja näin ajateltuna, tämä on se paras osa, taakat on otettu harteilta, mikä Vapaus Herrassa! Ja todella vaikka puolisoa suorastaan vihaa, häntä voi Jumalan rakkaudella, todella syvästi rakastaa! Viha oli opittua, rakkaus on Jumalan lahjoittamaa, kiitos siitäkin Herralle Jeesukselle Kristukselle. Olen saanut paljon ja paljon olen oppinut.

En tiedä selvensikö kirjoitukseni mitään. Kovin yksityiskohtaisesti tänne palstalle elämästään ei välttämättä osaa, ei voi, eikä edes ehkä saisi kirjoittaa. Mutta kun kerran jotain halusit tietää, mitä kuritus on, niin se useinkin tulee ihan arjessa ja eletyssä elämässä vastaan, niin kuritukset kuin siunauksetkin. Se voi näyttää ihan arkiseltakin, mutta sen sisältö voi olla muuta kuin arkista, sehän riippuu siitä, miten suostuu asiat näkemään ja tahtooko nähdä Jumalan työtä kaiken sen elämänsä keskellä.
lonelyrider
 

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja pekka » 12. Tammi 2012 01:07

Kiitos vaisuliini kirjoituksestasi.

Meillä on monenlaisia vaiheita uskonvaelluksellamme. Välillä voi tuntua, että olemme velttoja ja välillä, että saamme enemmän aikaiseksi Jumalan tahdon mukaisia asioita. Mutta Armostahan me olemme pelastetut, uskomme kautta Jumala on meidät armahtanut suuressa rakkaudessaan. Ja meidän pitäisi käydä hyvä kilvoitus ja pysyä parannuksen Tiellä, Jumalan Armosta ja Pyhän Hengen voimassa ja auttaessa meitä voittamaan kaikenlaisia kiusauksia matkamme varrella, loppuun saakka, monien ahdistusten/kuritusten kautta. Uskon, että Jumala pitää omistaan huolen ja kurittaa meitä monin eri tavoin, että perille pääsisimme. Herra meitä auttakoon ja armahtakoon.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 12. Tammi 2012 01:18

Tuli tuosta velttoudesta mieleen vielä se, ettei se välttämättä ole sitä, etteikö saa aikaiseksi lukea raamattua ja rukoiltua, yleensähän ihmiset ensimmäiseksi tuskailee sitä, se voi olla myös jotain sellaista ettei näe omaa hengellistä tilaansa, ettei kulje Jumalan mielenmukaista tietä, näin näkisin. Näin lisäyksenä vain tuli mieleeni. Ihan vain omakohtaisesti voin kertoa, että olen todella lukenut raamattua päivät ja yöt läpeensäkin, ja ei se ole sen mitta, onko kaidalla tiellä vai onko menossa pahasti metsään. Joka tapauksessa jokaisen on käytävä se taistelunsa tässä ajassa ja kun Herra tulee, toivottavasti olisimme valmiita.
lonelyrider
 

Re: Kuritus

ViestiKirjoittaja pekka » 12. Tammi 2012 01:26

Kyllä ja minua aina lohduttaa tämä:

eilinen on jo mennyt, ja huomisesta emme tiedä. Tänään auttaa HERRA.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 51 vierailijaa