Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja Herman » 04. Tammi 2012 00:52

Matteuksen evankeliumin 25.luvussa on kertomus joka kirkastaa todella hyvin sitä, mistä evankeliumissa oikeastaan on kyse.

31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
--
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'


Tästä nähdään, miten Jumala näkee omansa eli ne jotka uskovat Jeesukseen, ja miten Hän näkee ne jotka eivät usko vaan haluavat elää kapinassa Häntä vastaan. Uskovilta Jumala näkee ainoastaan hyvät teot, kun taas uskomattomissa Jumala näkee vain pahat teot. Kukaan uskova ei ole elämänsä aikana tehnyt pelkästään hyvää, eikä myöskään kukaan uskomaton pelkästään pahaa, joten mistä on kyse?

Yksinkertaisesti siitä, että Jumalan omien synnit ovat Jeesuksen verellä niin kertakaikkisesti ja täydellisesti sovitetut, pois pestyt, armon mereen heitetyt, ettei Jumala niitä muistele ollenkaan, vaan Hän näkee ja muistaa ainoastaan ne hyvät teot jotka ovat Kristuksessa tehdyt. Mitkään sinänsä hyvätkään teot eivät taas ole minkään arvoisia, jos ne eivät ole Kristuksessa tehtyjä tuottamaan Jumalalle kunniaa, ja siksi Jumala näkee uskosta osattomilta vain pahat sovittamattomat teot.

Evankeliumi siis tarkoittaa sitä, että meidän syntimme ovat todella poistetut. Jumala ei enää näe niitä! Tämä on ihmiselle mahdotonta ymmärtää, ja myös vaikeaa uskoa. Mutta on todella tärkeää, että me uskotaan se, sillä se vaikuttaa siihen miten me "onnistumme" elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Tätä asiaa valottaa hvyin Pietari toisessa kirjeessään:

2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6 ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
9 Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.


Ajatelkaapa hetkinen tuota viimeistä jaetta. Siinä sanotaan, että jos elämässämme ei näy kaikkea sitä mitä kristityn elämässä pitäisi olla (edellisessä jakeessa luetellut), johtuu se siitä että olemme unohtaneet puhdistuneemme synneistä. Käännettynä tämä ajatus merkitsee, että jos vain muistamme puhdistuneemme synneistä, meissä voi olla kaikki nuo Jumalan mielen mukaisen elämän tunnusmerkit.

Ihmisellä on todella kova taipumus lakihenkisyyteen ja uskonelämän suorittamiseen. Mutta evankeliumi tarkoittaa, kuten Pietari tuossa kirjoittaa, sitä että meille lahjoitetaan kaikki mitä Jumalan mielen mukaiseen elämään tarvitaan. Ja se kaikki lahjoitetaan meille syntien anteeksisaamisessa, joka on pelkästä armosta niille jotka nöyrtyvät sen ottamaan vastaan. Siksi sielunvihollinen taistelee ja pommittaa meitä ehkä kaikista eniten syyllistämisen kautta, sillä se tietää ettemme voi alkaa elämään Jumalan mielen mukaista elämää, ennenkuin vapaudumme syyllisyydestä (tunnustetuista synneistä, on tietysti ihan eri asia jos pidetään kiinni jostakin synnistä).

Oma uskonelämäni on ollut inhimillisin silmin nähden hyvin tappiollista. Olen siitä johtuen ollut todella paljon ja pitkiä jaksoja allapäin. Olen pystynyt näkemään vain lankeamukset ja mokailut, ja jatkuvasti syyllistänyt itseäni niistä ja tuntenut niistä häpeää. Mutta sitten Jumala alkoi kirkastamaan minulle evankeliumia, ja pikkuhiljaa aloin vapautumaan. Lopulta tajusin, että saatana oli saanut pidettyä minua koko ajan maassa, pitämällä minua syyllisyyden vankina niistä asioista, jotka Jumala on jo osaltaan heittänyt armon mereen eikä niitä enää muista.

Nyt tajuan, että noina aikoina ja vuosina kun elämäni on ollut ajallisesti nähtynä enimmäkseen tappiollista, ei Jumala näe muuta niistäkään ajoista kuin voitolliset hetket. Eli Hän näkee koko elämäni Kristuksessa pelkkänä voittosaattona, kun vain tässä hetkessä elän uskossa! Jumala on sittemmin alkanut muuttamaan myös minun ajatusmaailmaa, niin että näen nuo ajat samalla tavalla kuin Hän. Se on ihmeellistä. Sitä vain evankeliumi voi saada aikaan. Siksi en enää epäile yhtään, kun Paavali sanoo evankeliumin olevan Jumalan voima. Siinä on niin valtava voima!

Tietysti vieläkin tulee kiusauksia, kun paholainen yrittää aina silloin tällöin tulla muistuttamaan ja syyllistämään menneistä synneistä. Silloin on elintärkeää ottaa uskon kilpi joka sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, muuten ne voivat saada meidät pois Jumalan yhteydestä. On tärkeää oppia vastustamaan syytöksiä Jeesuksen ristin työhön vetoamalla. Mihinkään muuhun emme voi vedota, niin että saatana joutuisi väistymään. Mutta koska Jeesus sai ristillä täydellisen ja suvereenin voiton perkeleestä, eikä se voitto ole mitenkään riippuvainen meistä itsestämme, voimme aina vedota siihen ja kestää voittajina kaikista syytöksistä. Herra meitä siinä auttakoon!

Siunausta kaikille!
Herman
 

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja tuomarisimson777 » 04. Tammi 2012 20:05

Minäkin näen vain kaikki sikailut ja mokailut ja tuntuu vaan 100% siltä ettei muuta mahdolisuutta olekaan.. Tää sinkku-uskovan (ikä 34v) ja vielä niin maallinen duunari kuin ola saattaa..osa ei ole helppo..joskus vaan tuntuu että muuta mahkua ei olekaan kun sikailla koska siaksi syntynyt onpi.. Tuntus vaan niin helpommalta jos ois mennyt jo 18v na naimisiin ja elänyt koko elämänsä silleen kuten joskus saarnoissa kuulee sanottavan.. "täähän on teille jo pyhäkoulussa kerrottu".. Tuntuu niin siltä että kerran kun sinne santaan on uponnut ettei sieltä enää minnekään pääse..=/
Ainakin melkein oikeita uskon-näkemyksiä jo vuodesta 2004=)=)
tuomarisimson777
 
Viestit: 543
Liittynyt: 01. Maalis 2011 17:44

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Tammi 2012 23:27

tuomarisimson777 kirjoitti:Minäkin näen vain kaikki sikailut ja mokailut ja tuntuu vaan 100% siltä ettei muuta mahdolisuutta olekaan.. Tää sinkku-uskovan (ikä 34v) ja vielä niin maallinen duunari kuin ola saattaa..osa ei ole helppo..joskus vaan tuntuu että muuta mahkua ei olekaan kun sikailla koska siaksi syntynyt onpi.. Tuntus vaan niin helpommalta jos ois mennyt jo 18v na naimisiin ja elänyt koko elämänsä silleen kuten joskus saarnoissa kuulee sanottavan.. "täähän on teille jo pyhäkoulussa kerrottu".. Tuntuu niin siltä että kerran kun sinne santaan on uponnut ettei sieltä enää minnekään pääse..=/


Anteeksi nyt suorasanaisuuteni. Mutta, mua ihmetyttää tuo negatiivisuus.

Voin kertoa, että Jumala ei näe sinua niinkuin itse näet itsesi. Kerronpa sinulle siitä, miten äiti näkee lapsensa. Äitinä voin sanoa, että lapsiaan rakastaa ehdoitta, ainakin näin tulisi olla ja toivon että tulee olemaankin, aina. Lapset ovat omina persooninaan rakastettavia, ei heidän tarvitse ostaa vanhempiensa rakkautta teoin(koulutuksin, ammatein, statuksin, tai muuten olemalla kilttejä jne.). Ja kun kerran vanhempien rakkaus lapsiinsa voi olla sellainen, niin eikö Jumalan rakkaus ole vielä paljon suurempi sitä lapsiaan kohtaan. Haluanko äitinä nähdä että lapseni rypevät itsesäälissä, eivätkä arvosta itseään, vaikka itse näen heidät toisin... ja tahtooko Jumala että sinä, Hänen luotunsa, häpeät itseäsi, vaikka Isäsi näkee luomuksensa kallisarvoisena ja Pyhänä... sinä alennat itsesi, aivan ehdoin tahdoin. Kysyn, miksi? Ja tiedätkö, aivan todella voin sanoa, että jotenkin sisimmässäni koen, että jokin suru valtaa sydämen, kun huomaan, ettet arvosta sitä minkä Jumala on luonut.
lonelyrider
 

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja todael » 05. Tammi 2012 04:01

Kristuksessa uskovainen on UUSI LUOMUS - elämme uskon elämää Kristuksen elämän voimassa - emme omassa. Kristus teissä - kirkkauden toivo.

Autoa ajaessa emme SAA kiinnittää huomiotamme liiallisesti itse autoon, vaan tiehen jolla autolla ajamme. Katsokaamme VAIN Kristukseen, sillä VAIN HÄN on elämä ja ylösnousemus.

Ylistetty olkoon Jumalan Karitsa JOKA OTTI pois maailman synnin.

- todael :hurraa: :good2: :dance:
todael
 

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja Herman » 06. Tammi 2012 19:43

Aiheeseen liittyen, rohkaisevaa sanomaa:

Älä katso taaksesi
Tapani Suonto

Menneisyydelle ei pidä antaa mitään painoarvoa nykyhetkessä tai se muuttaa tulevaisuutemme. Moni ihminen on tänään kiinni menneisyydessä niin, että ei kykene tarttumaan nykyhetkeen ja sen avaamiin uusiin mahdollisuuksiin Jumalassa. Menneisyys riistää nykyisetkin siunaukset. Siksi Jeesus sanoo, että meidän ei tule katsoa taaksemme, jos haluamme olla Hänelle otolliset.

"Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni". Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan". Luukas 9:61-62

Jeesuksen ympärillä parveili monenlaisia ihmisiä. Monilla heistä oli jokin syy, miksi he eivät voineet lähteä kokosydämisesti seuraamaan Jeesusta. Jeesus näki ihmisen sydämeen ja tarttui usein suoraan hänen ongelmaansa. Jälleen Hän teki niin ja käsitteli ongelmaa, joka on hyvin yleinen myös meidän elämässämme. Jeesus otti esimerkin maanviljelystä, joka kaikille oli tuona aikana tuttu asia. Kyntäjän tuli katsoa eteensä ja keskittyä siihen, mikä vaati kaiken huomion onnistuakseen. Hän ei saanut tähyillä taakseen menneeseen.

Sana "sovelias" tarkoittaa alkutekstissä "hyvin paikoilleen asetettu". Jos meidän katseemme on menneessä, ei nykyinen Herran palveleminen onnistu. Ajatukset harhailevat muualla ja olemme vain puolinaisesti antautuneita Hänelle. Emme ole "hyvin paikoilleen asetettuja".

Moni ihminen on tänäänkin kiinni menneessä niin, että ei kykene tarttumaan nykyhetkeen ja sen avaamiin uusiin mahdollisuuksiin Jumalassa. Menneisyys riistää nykyisetkin siunaukset. Jumalan maailmoissa olennaista on nykyhetki. Jos tässä hetkessä olet Hänen tahdossaan, kaikki päättyy hyvin, vaikeuksistakin huolimatta. Mutta jos aina elät vain menneessä tai olet ajatuksissasi - omissa suunnitelmissasi - huomisessa, nykyhetken mahdollisuudet valuvat hiekkaan. Meillä on suuri taipumus elää joko eilisessä tai huomisessa, mutta ei tässä hetkessä.


Huomisen harha

Eräs ihminen kärsi kerran kovista vatsavaivoista. Hän oli varma, että hän sairasti syöpää. Huomisen pelko täytti hänen sydämensä niin, että hän hyppäsi sairaalan parvekkeelta alas ja kuoli. Ruumiinavauksessa todettiin vatsahaava, joka olisi hoidettu terveeksi hyvin helposti.

Eräs alkoholisti totesi kerran: "Minusta tulee vielä suuri Jumalan mies." Hänelle oli joskus profetoitu suuria ja ihmeellisiä asioita. Niitä hän unelmoi, eikä nähnyt, miten koko elämä valui hiekkaan. Siinä tuhoutui sekä nykyisyys että tulevaisuuden mahdollisuudet.

Perkeleen suurin eksytys on hyvin yksinkertainen. Se on huomisen harha. Joskus perkele pelottelee huomisella, joskus luo taas väärää toivoa. Useille se on sanonut: "Anna elämäsi Kristukselle, mutta vasta huomenna." Sitä huomista ei ole tullut koskaan. Moni ihminen ajattelee sisimmässään: "Huomenna minä tulen uskoon, huomenna minä alan rukoilla, huomenna antaudun Herralle koko sydämestäni. Teen paljon hyvää huomenna, mutta en vielä tänään."

Olet ehkä jo lukenut lähetyssaarnaajasta, joka tapasi nuoren uskovan Euroopassa. Nuori mies kertoi afrikkalaiselle saarnamiehelle, että hänkin tulee joskus tekemään lähetystyötä Afrikassa. Silloin saarnaaja kysyi: "Mitä sinä teet täällä kotimaassasi tänään?" Nuori mies vastasi: "Enpä juuri mitään." "Älä sitten lähde tekemään sitä Afrikkaan", totesi lähetyssaarnaaja. Huominen ei merkitse mitään, eilinen ei merkitse mitään, ainoastaan tämä päivä. "Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne... "

Moni uskova on tukehtumaisillaan taakkansa alle, kun hän miettii, miten hän jaksaa kilvoitella läpi koko elämänsä. Ei sinun tarvitsekaan kilvoitella kerrallaan koko elämääsi. Kilvoittele vain tämä yksi päivä ja tämä hetki. Se riittää. Ei sinun tarvitse rukoilla koko elämääsi. Kun tänään viivyt hetken Herran läsnäolossa, se riittää. Jumalan antama taakka on sovelias ja Hänen kuormansa keveä. Me vain itse teemme siitä raskaan.


Menneisyyden harha

On tärkeätä, että teet itsellesi selväksi: menneisyys ei ratkaise tulevaisuuttasi. Menneisyyden merkitys romahti Golgatalla. Menneisyys otettiin meidän harteiltamme pois ja tilalle tuli Jumalan Pojan omistama toivo, Hänen tulevaisuutensa. Me saimme sen osan, joka hänelle kuului ja Hän otti sen osan, joka meille kuului. Jeesus otti sen tulevaisuuden, joka sinulle kuului, jotta sinä saisit sen tulevaisuuden, joka Hänelle kuului. Jeesus otti sen menneisyyden, joka sinulle kuului, jotta sinä saisit sen menneisyyden, joka Hänelle kuului.

Meidän toivomme on Jeesuksen toivo. Meidän rauhamme on Jeesuksen rauha. Meidän ilomme on Jeesuksen ilo. Mikään ei murehduttanut Häntä, kun Hän käyskenteli aikanaan Isän helmassa taivaissa. Ei mikään painanut Hänen mieltään, koska menneisyys oli täydellinen, täysin puhdas ja tahraton. Hän tuli maailmaan lahjoittamaan meille tuon oman rauhansa ja toivonsa. Täydellisen rauhan ja harmonian Isän kanssa.

"Minun rauhani, sen minä annan teille." Ei iloa, rauhaa ja täydellistä sopusointua siksi, että satuimme onnistumaan täydellisesti elämässämme, vaan siksi että Jeesus on täydellinen ja Jeesus on onnistunut kaikessa. Hänen menneisyydessään ei ole mitään tahraa eikä virhettä.

Monia piinaa alituisesti menneisyyden mörkö! Se tekee ihmisestä voimattoman, masentuneen, avuttoman ja epätoivoisen. Eräs mies sai kerran saaliikseen Suomen suurimman hauen. Hän teki kuitenkin pahan virheen. Hän meni perkaamaan sen ennen punnitusta eikä sitä enää hyväksytty tilastoihin. Ilman tuota virhettä hänestä olisi tullut kuuluisa kalastaja. Tuo virhe piinasi häntä niin, että hän teki lopulta itsemurhan.

Menneisyyden mörkö kärsi kuolettavan iskun Golgatalla. Sille ei pidä antaa mitään painoarvoa nykyhetkessä tai se muuttaa tulevaisuutemme. Uskon kautta menneisyyskin täytyy jättää ristille: meidän vanha ihmisemme - myös kaikkine virheineen - on ristiinnaulittu. Ja sinä saat elää uutta ylösnousemuselämää Kristuksessa.

Meidän tulee joka päivä kuolla myös omalle menneisyydellemme ja virheillemme.

Menneet virheet, synnit tai muut epäonnistumiset voivat murehduttaa ihmistä niin, että hän on kyvytön astumaan uskossa siihen uuteen, mitä Jumala tarjoaa. Mitä tahansa onkin elämässäsi takana päin, yksi Raamatun vahva periaate on: Jumalan palvelija ei saa katsoa taakseen.

Moni pohtii vuosikausia, miksi en silloin kerran toiminut toisin. Nyt kaikki olisi hyvin. Miksi en silloin mennyt naimisiin, ostanut asuntoa, tai tehnyt sitä tai tätä? On tärkeätä ymmärtää, että jokainen ihminen tekee virheitä. Se on osa ihmisyyttä. Virheet kuuluvat elämään. Tyhmä ei ole se, joka tekee virheitä, vaan se, joka ei opi niistä mitään ja jää niihin loppuelämäkseen kiinni.


Elämä on epäonnistumisen koulu

Jumala käyttää epäonnistumisia kasvattaakseen meitä. Mooses epäonnistui kerran ja joutui 40 vuodeksi erämaahan. Nuo vuodet olivat osa Jumalan koulua. Vasta 40 vuoden jälkeen Jumala saattoi sanoa hänestä, että Mooses on nöyrin mies koko maan päällä. Nöyryyttä ei opita yliopistoissa. Sitä opitaan vain Jumalan kouluissa. Niissä kouluissa Mooses kypsyi tehtävänsä mittaiseksi mieheksi.

Joosef epäonnistui omasta mielestään ja teki katkeran virheen. Hän joutui orjaksi, mutta kasvoi sillä tiellä tehtävänsä mittaiseksi mieheksi. Pietari epäonnistui katkerasti ja kielsi kiroten Jeesuksen. Elämä ei kuitenkaan loppunut siihen. Näiden epäonnistumisten kautta hän kasvoi kypsäksi johtamaan ensimmäistä seurakuntaa.

Raamatun suuret Jumalan miehet tekivät kaikki virheitä, mutta jatkoivat matkaa ja kasvoivat virheiden kautta käyttökelpoisiksi. He eivät jääneet murehtimaan loppuelämäkseen, vaan olivat kuuliaisia ja käänsivät katseensa eteenpäin. He olivat "hyvin paikoilleen asetettuja". Siksi he saattoivat onnistua ja saada suuria voittoja. Ne voitot olivat lopulta niin suuria, että menneet virheet eivät niiden rinnalla merkinneet enää mitään.

Jätä taaksesi se, mikä sinne kuuluu ja tartu auraan. Edessä on uusi tulevaisuus. Älä hukkaa sitä murehtimalla menneitä tai pitämällä katse kiinni siellä, mihin et enää kuulu. Jumala luo uutta! Hänellä on sinulle tulevaisuus varattuna. Hän sanoo: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Kun 90-luvulla jouduin aika ahtaalle taloudellisesti, päätin myydä perheemme purjeveneen turvatakseni taloutemme. Pian sain huomata, että Herra auttoi meitä ja veneen myyminen olikin aivan turhaa. Olin saanut sen melkoisena ihmeenä ja rukousvastauksena. Nyt olin pilannut kaiken ja perheemme "kelluva kesämökki" seilasi jossain muualla. Muistin usein tyttäreni Emilian kyyneleet, kun venettä vietiin. Vaikka kysymys oli melko pienestä murheesta, tuo virhe piinasi minua usein. Erityisesti silloin, kun katselin aavalla merellä seilaavia pursia. Sinne mekin kuuluimme, kunnes itse pilasin kaiken.

Eräänä päivänä vuodatin sydämeni Herralle ja kerroin mieltäni painavan taakan. Samalla päätin, että enää en murehdi asiaa. Se on nyt annettu Jeesukselle ja Hän hoitaa haavani terveeksi. Pari vuotta myöhemmin kyselin rukouksessa, miten olisi sen veneen laita. Silloin näin sisimmässäni kuvan purjeveneestä. Se oli kaunis sulavalinjainen vene. Tuollaisen minä haluaisin, mutta ei minulla ole aavistustakaan, missä niitä myydään ja millä rahalla sellaisen voisin ostaa. Puolen tunnin kuluttua ajelin erästä tietä kohti Helsinkiä. Erään omakotitalon pihassa seisoi vene telillä. Se oli sama vene, jonka olin nähnyt näyssä. Pysähdyin kysymään, olisiko se myytävänä, ja sain myöntävän vastauksen. Enää ei puuttunut kuin rahat. Vene oli minulle aivan liian kallis. Olimme erään ystäväni kanssa hankkineet aikaisemmin pienen moottoriveneen. Hän halusi oppia purjehtimaan ja evankelistaa varakkaampana ystävänä hän lupasi rahoittaa veneen oston, jos vähitellen maksaisin omaa osuuttani hänelle takaisin. Niin me ostimme yhdessä veneen ja pääsimme jälleen perheeni kanssa seilaamaan.

Vaikka esimerkkini onkin hieman lapsellinen, kerron sen siksi, että ymmärtäisit, miten Jumala suhtautuu pieniinkin murheisiisi. Sinun unelmasi ovat hänelle tärkeitä. Voit luottavaisesti jättää nekin Hänelle ja kiinnittää katseesi Jeesukseen. Kun olet "hyvin paikoilleen asetettu", Hän hoitaa myös pettymyksesi ja täyttää monet unelmasi. Hän on isäsi, joka rakastaa sinua.


Käännä katse eteenpäin

Minulla oli kerran ihmeellinen mahdollisuus ostaa suuri talo pilkkahintaan uudeksi järjestömme työkeskukseksi. Epäusko lamaannutti minut kuitenkin niin, että en kyennyt tekemään kauppoja. Tuo virhe piinasi mieltäni useita vuosia. Minusta tuntui, että olin pilannut Jumalan hyvät suunnitelmat.

Eräänä päivänä vuodatin rukouksessa sydämeni taakan Herralle. Yhtäkkiä sisimpäni valtasi suuri ilo ja rauha. Se ei ollut kotoisin tästä maailmasta. Sain hetken maistaa sitä iloa ja tulevaisuuden toivoa, joka täyttää Jeesuksen sydämen. Hän ei murehtinut virheistäni. Hän näki tulevaisuuteen ja oli täynnä iloa ja riemua. Miksi siis minäkään katsoisin enää sinne, mikä on takanapäin. Myöhemmin Jumala hoiti myös itse asian ja antoi tilalle paljon parempaa. Minun tehtäväni oli vain lopettaa murehtiminen.

Kun nuorena evankelistana aloittelin julistustyötä, pyysin ystäviäni rukoilemaan puolestani paljon. Minua pelotti mennä ihmisten eteen puhumaan. Kerran tunsin onnistuneeni hyvin ja joku ihminenkin tuli kehumaan. Se johtui varmasti esirukoilijoistani. Ajattelin tuota tilannetta useita päiviä ja nautin siitä tunteesta, jota koin onnistuessani. Kun tämän jälkeen sain kokea monia pettymyksiä, aloin ymmärtää, että niin epäonnistumiset kuin menestymisetkin tässä työssä on syytä unohtaa nopeasti. Jos jäämme nautiskelemaan onnistumisista, me äkkiä paisumme niin, että emme olekaan enää käyttökelpoisia. Siksi suosittelenkin jokaista unohtamaan ne nopeasti, jotta Jumala uskaltaa käyttää meitä toistekin.

Jeesus sanoi: "Joka auraan tarttuu, älköön katsoko taakseen." Se koskee kaikkea, mitä takanamme on, sekä hyvää että pahaa. Raamattu kehottaa meitä vangitsemaan kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle. Miten se tapahtuu, kun menneisyys painaa mieltä? Vuodata sydämesi Herralle. Jos olet syntiä tehnyt, tunnusta ne Jumalalle. Anna samalta tavalla kaikki muutkin taakkasi Hänelle ja jää uskossa odottamaan, mitä Herra tekee. Kieltäydy pohtimasta menneitä ja kiinnitä ajatuksesi Jumalan lupauksiin. Käännä katse eteenpäin.

Saat nähdä, että Jumala parantaa haavasi ja auttaa sinua astumaan menneiden asioiden yli. Muista, että Hän pyyhkii vielä kerran kaiken murheen mielestämme niin, että emme enää edes muista sitä. Luota hänen lupauksiinsa silloin, kun taakka menneestä tuntuu liian raskaalta.

Muista myös, että Jeesus kieltää katsomasta taakseen. Se ei ole kevytmielisyyttä tai vastuuttomuutta omien virheittesi suhteen, kun unohdat menneet erehdyksesi. Se on kuuliaisuutta. Jumala haluaa lastensa iloitsevan ja omistavan uskossa uuden elämän ja uuden toivon. Se ei ole mahdollista sille, joka katsoo taakseen. Ole siksi kuuliainen Jumalalle ja anna virheesi hänen hoidettavakseen. Silloin olet sovelias elämään Hänen ihmeissään. "Olet hyvin paikoilleen asetettu". Jumala iloitsee sinusta. Hän on onnellinen, kun saa antaa virheesi anteeksi ja huolehtia niistäkin asioista, jotka tähän asti ovat mieltäsi painaneet.


Ei Jumala ole väärämielinen

Menneisyys myös merkitsee paljon: "Ei Jumala ole väärämielinen, niin että Hän unhottaisi..."
Raamattu kertoo rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, joka köyhänä söi rikkaalta jääviä murusia. Tuonelassa Jeesus sanoi rikkaalle miehelle: "Sinä sait eläessäsi hyvää, hän sai pahaa. Nyt osat ovat vaihtuneet." Ei Jumala unohda vanhurskaan ihmisen kärsimyksiä. Kaikesta saat kerran palkan ja kyyneleesi kuivataan.

Raamattu sanoo: "Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä, sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois ja he lakastuvat niin kuin vihanta ruoho." Älä sure, vaikka jumalattomat menestyvät. Syntiselle menneisyyden taakka on hirvittävä. Sitä ei kannata koskaan kadehtia. Jos mekin palaamme syntiin ja luovumme elävästä Jumalasta, me olemme jälleen menneisyytemme vankeja. Raamattu sanoo synnissä eläville, että "teidän syntinne seuraavat teitä". Menneisyyden voi unohtaa vain Kristuksen ristin juurella. Se on ainoa paikka, missä menneisyydestä voi vapautua. Siksi pysykäämme Kristuksessa, sillä vain Hänessä me saamme olla vapaat kaikesta menneestä ja katsoa iloiten tulevaisuuteen!

:amen4:
Herman
 

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 08. Tammi 2012 00:22

Amen, olipa hyvä kirjoitus Tapani Suonnolta, tai ainakin jotenkin koin puhuttelevaksi.

Koen, että paljon on tullut katseltua menneiseen tai sitten murehtinut tulevia suotta. Olen hukannut monia mahdollisuuksia jos ajattelee maallista elämää ja sen suomia mahdollisuuksia ammatteineen tai näin olen kokenut ja näin on tieten käynytkin, Jumala tietää miksi. Olen kokenut jostain syystä hyvin raskaiksi kantaa taakat, joita ne näkymät ovat antaneet ja tämän vuoksi lähes jokainen koulutus on jäänyt kesken tai sitten itse ammatti on ollut vastoin sitä, missä olen oikeasti hyvä? tai jotain sellaista tai sitten olen vain luonteeseeni kuuluen epäonnistumisten seurauksena heti lannistunut enkä ole uskonut itseeni, kun kukaan ei koskaan ole minuun uskonut, miksi olisin itsekään uskonut osaavani jotain... mikä syy onkaan sillä ei ole tässä hetkessä merkitystä.

Kysellyt olen Jumalalta tilanteestani, miksi näin on käynyt ja olen kokenut itseni riittämättömäksi ihmisenä itseni ja yhteiskunnan silmissä. Todellisuudessa olen tyytyväinen elämääni äitinä ja vaimona, mutta yhteiskunnan silmissä en ole mitään, koska minulla ei ole sitä statusta jonka yhteiskunta vaatii niin naisilta kuin miehiltäkin, yhtälailla. Kodin lisäksi naisen pitäisi kyetä hoitamaan työnsä, oli sitten työ kuinka raskas ja viekö se kaikki lomat ja onko vuorotyötä vai ei. Naiselle tämä yhteiskunta on asettanut liiankin raskaat puitteet, naisen pitää kyetä olla hyvä äiti, vaikka laittaisi lapsensa "varaäitien" kasvatiksi hoitoon suuremmaksi osaksi päivää, lisäksi kaikki se mitä muuta kuuluu kodin elämään, kuin vain läsnäolo, jonkun on siivottava ja laitettava ruokaakin jne.

Nämä asiat ovat ikäänkuin aina taustalla ja mietittyttänyt on tulevaisuus, kun pitäisi sitä ja tätä ja pitäisi miettiä mitä sitä elämässä ikäänkuin voisi saavuttaa tai "olla". Olla ikäänkuin yhteiskuntakelpoinen, kotiäiti ei sitä tunnu olevan tässä ajassa, se on ei kenenkään arvostamaa ja ikäänkuin olisi pohjanoteeraus ja saisi yksinkertaisen ja tyhmän ja saamattoman leiman otsaansa: "ei mitään", tässä yhteiskunnassa. Ehkä enemmän olen hävennyt itseäni ja sitä etten mitään ole, sen kautta miten koen yhteiskunnan näkevän minut, ihmiset tässä ajassa, en niinkään siten etten olisi itse elämääni ja tilanteeseeni tässä ja nyt tyytyväinen. Mikä on sinänsä surullista, että pitää katsoa asioita sen kautta mitä muut ajattelevat, eikä siten miten itse on tyytyväinen elämäänsä.

Tuo kirjoitus oli ikäänkuin puhetta suoraan mun sydämeen. Olen liikaa katsellut menneeseen, sitä mitä olen hukannut tai saanut hukata... koska en olisi niissä uravalinnoissa ollut tyytyväinen kuitenkaan, mutta lisäksi turhaan olen murehtinut tulevaakin, koska Jumala näyttää kun aika on, aivan varmasti tekee selväksi minulle niin ettei jää kyselemisen varaa.

Eli kiitos Herman kun laitoit tuon kirjoituksen, se oli hyvä ja koen että se oli suoraan Jumalalta minulle tarkoitettu, niin tai näin, osui ja upposi, eli katson tähän päivään, en menneeseen tai tulevaan liikaa tähyile etukäteen. Näin pari päivää sitten untakin, menetetyistä mahdollisuuksista ja mietin miksi vielä pitää tulla uniinkin, näiden vuosien jälkeenkin.

Ja tuomarisimsonille pahoittelut siitä myös, että olin turhan kärkäs sanomaan asioista joissa en itsekään ole sen kummempi, mollaan minäkin usein itseäni, kuten saa aina kantapään kautta huomata, niinkuin tässäkin asiassa on käynyt, mistä yllä kirjoitin.
lonelyrider
 

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 07. Kesä 2014 08:56

Suonnon kirjoituksen lopussa on lainattu psalmin kohtaa, jossa sanotaan: "Älä vihastu pahain tähden (Ps.37:1)..."
Ihmiselle on aika tavallista suuttua jos näkee tai kuulee, että joku on tehnyt toiselle jotain todella pahaa tai varsinkin siitä, jos joku tekee itselle jotain pahaa. Mutta Jumalan rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Jumalan rakkaudella täytetty ihminen ei halua pahaa pahimmallekaan ihmiselle.
Tuli mieleen sen pienen tyttöressukan (Eerika?) kuolemaan tukehduttanut isä. Hänethän pahoinpideltiin tutkintavankeudessa ja kaikki iloitsivat siitä, että tuo mies oli "saanut turpaansa". Kommentit uutisesta olivat tyyliin, että olisipa käynyt pahemmin ja että hänet olisi itsensä pitänyt tappaa samalla tavalla kuin hän tappoi tyttönsä. Omakin lihani veti ajatuksia tähän suuntaan, mutta Jumala tietää että kostamalla paha ei maailmasta lopu. Koston kierre on loputon.. Anteeksiantamattomuus=> katkeruus => koston himo => kosto...
Kaiken pahan takana on aina pahuutta. Pahimpiin tekoihin maailmassa syyllistyneet ihmiset ovat useimmiten itse erittäin suuren julmuuden uhreja.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja Juha » 07. Kesä 2014 13:26

Aamu-Usva kirjoitti:Tuli mieleen sen pienen tyttöressukan (Eerika?) kuolemaan tukehduttanut isä. Hänethän pahoinpideltiin tutkintavankeudessa ja kaikki iloitsivat siitä, että tuo mies oli "saanut turpaansa". Kommentit uutisesta olivat tyyliin, että olisipa käynyt pahemmin ja että hänet olisi itsensä pitänyt tappaa samalla tavalla kuin hän tappoi tyttönsä. Omakin lihani veti ajatuksia tähän suuntaan, mutta Jumala tietää että kostamalla paha ei maailmasta lopu. Koston kierre on loputon.. Anteeksiantamattomuus=> katkeruus => koston himo => kosto...


Mäkin oon Aamu-Usva aivan samoja juttuja miettiny. Aina kun on tapahtunu joku inhottava rikos, joku lapsi on tapettu tai vastaavaa, niin ihmiset ovat usein kommenteissa vihaisia, täynnä vihan ja koston henkeä. Ymmärrän sen, että pahoista teoista joku suuttuu ja halutaan oikeutta, ja kuuluukin antaa vankilatuomio rikoksen tekijälle, mutta alkaa hieman silti ahdistamaan aina kommentit mitä jotkut laukovat suusta...

Todella kovaa sanaa mitä Johannes sanoi:

1. Joh. 3:15 kirjoitti:"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi."


Tuo "joka vihaa veljeänsä, on murhaaja" on mullekin tuttu kohta jo uskon alkuajoista lähtien. Aikoinaan kun olin todella nuori uskossani niin aloin vihaamaan muutamaa ihmistä heidän tekemänsä vääryyden vuoksi, ei ketään ollut tapettu mutta syy oli sellainen mistä luonnollisesti ajatellen yksi sun toinen voi suuttumusta tuntea. Tunsin ja koin itsessäni voimakasta vihaa heitä kohtaan ja mieleni oikein huokui sitä. Sitä kesti joitakin päiviä, kunnes näin unen jossa olin ihmisten murhaaja... Hakkasin siinä unessa veitsellä ihmisiä kuoliaaksi. Kun heräsin, niin olin järkyttynyt unesta ja mieleeni välähti saman tien juuri tuo Johanneksen kirjeen kohta: "Joka vihaa veljeänsä, on murhaaja." Siinä samassa säikähdin ja muistin sen että ei saa vihata. Vihani tunteet alkoivat saman tien todella nopeasti kaikota. Kiitos Jumalalle tuosta unesta, vaikkakin se oli järkyttävä.

Ja ne jotka ovat haluamassa porukalla tappaa sitä rikoksentekijää, niin ovat itsekin syyllisiä aina syntiin tai toiseen.

Joh. 8:3-9 kirjoitti:3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä.
Mitäs sinä sanot?"
6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.


Mielestäni ylläoleva kohta on myös todella herättelevä...
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Evankeliumin voimallinen vaikutus elämään

ViestiKirjoittaja systeri » 08. Kesä 2014 10:39

Väkevin taistelu käydään sittenkin Jeesuksen Kristuksen nimessä henkivaltoja vastaan,sen oon ittekkin saanut huomata taisteltuani ensin liha lihaa vastaan :shock:
systeri
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 23 vierailijaa

cron