Ajatuksia avioerosta ja uudelleenavioitumisesta

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 02. Elo 2014 23:16

Mitä se sitten tarkoittaa että ei ole "orjuutettu"? Sitäkö että voi hyljätä toisen ja mennä toisen kanssa naimisiin? Jeesus sanoi että VAIN HUORUUDEN TÄHDEN voi niin tehdä, ei Paavali voi antaa käskyä tai ohjetta joka kumoaisi Herran opetuksen. Eli Paavali ei anna lupaa hyljätä puolisoa siksi että tämä ei halua asua yhdessä. Vasta jos puoliso syyllistyy aviorikokseen on siihen lupa.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Jasmiini » 03. Elo 2014 12:35

:wtf: :think: :silent: :thumbdown: :crazy:
Viimeksi muokannut Jasmiini päivämäärä 06. Loka 2014 02:58, muokattu yhteensä 1 kerran
Jasmiini
 

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 03. Elo 2014 20:56

Niin, uskova ei ole orjuutettu roikkumaan kiinni uskosta osattomasta joka haluaa lähteä. Mutta miten se antaisi luvan ottaa uuden puolison, sitä en ymmärrä. Eikä Raamatussa sanota niin, vaan se on ihmisten lisäystä, joten sitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Pyrin ymmärtämään vain Raamattua, en ihmisten lisäyksiä.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Juha » 09. Maalis 2015 07:11

Appaloosa kirjoitti:Niin, uskova ei ole orjuutettu roikkumaan kiinni uskosta osattomasta joka haluaa lähteä. Mutta miten se antaisi luvan ottaa uuden puolison, sitä en ymmärrä. Eikä Raamatussa sanota niin, vaan se on ihmisten lisäystä, joten sitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Pyrin ymmärtämään vain Raamattua, en ihmisten lisäyksiä.


Olen viime aikoina mietiskellyt näitä avioero- ja uudelleenavioitumisjuttuja. Olen samaa mieltä kanssasi että 1. Kor. 7:15 ei anna oikeutta uudelleenavioitumiseen.

"Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut (douloo); sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut." 1. Kor. 7:15

Kreikan douloo-sanaa ei käytetä kuvaamaan aviosidettä! Douloota käytetään paikoissa, missä puhutaan palvelijana tai orjana olemisesta tai sellaiseksi tulemista.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet ... &ent2=5692


"Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa (douloo) ja sortavat heitä neljäsataa vuotta" Apt. 7:6


"ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! (douloo)" Room. 6:18


"Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut (douloo); sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut." 1. Kor. 7:15

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi (douloo), voittaakseni niin monta kuin suinkin" 1. Kor. 9:19

"Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut (douloo) maailman alkeisvoimien alle." Gal. 4:3

"vanhat naiset samoin käytöksessä pyhille sopivia, ei panettelijoita, ei eikä viinille paljolle orjuutettuja (douloo), opettavia hyvään," Tiitus 2:3 [sanatarkka käännös DigiNovumin mukaan koska 38-käännös voi hieman hämätä]


Doulos taas tarkoittaa orjaa/palvelijaa

"Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija (doulos), kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia" Room. 1:1

"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita (doulos) te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" Room. 6:16

"Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. (doulos)" 1. Kor. 7:23

"Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (doulos)" Gal. 1:10

"ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia (doulos); sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on." 2. Piet. 2:19

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet ... 1&ent=1401

doulos =
1. orja
2. palvelija
3. orjallisessa asemassa oleva
4. vertauskuvallisesti joku joka antaa itsensä toisen tahdon hyväksi, niitä joita Kristus käyttää levittämään ja edistämään asiaansa ihmisten keskuudessa
5. omistautunut toiselle, sivuuttaen omat intressinsä


Aviositeestä käytetään sanaa "deo":

"Niinpä sitoo (deo) laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista." Room. 7:2

"Jos olet sidottu (deo) vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa." 1 Kor. 7:27

"Vaimo on sidottu (deo), niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa." 1 Kor. 7:39


deota käytetään myös:

"Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido (deo) sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa." Matt. 12:29

"Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin (deo)" Apt. 24:27


"Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi (deo) hänet tuhanneksi vuodeksi" Ilm. 20:2


http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet ... &ent2=5769

deo =
1. sitoa side
2. kiinnittää
3. sitoa kahleisiin
4. sitoa, laittaa velvoitteen tai lain alaiseksi
5. olla sidottu yhteen vaimoon tai mieheen
6. kieltää, julistaa luvattomaksi


Näen asian siis näin:

Paavali sanoo, että emme saa olla ihmisten orjia (1. Kor. 7:23). Jos toinen puolisoista tulee uskoon ja pariskunnan jumalaton osapuoli haluaa jättää uskovan (1. Kor. 7:15), niin uskovan ei tule olla hänen "orjansa", eli hänen vuokseen luopua uskostaan. Jos uskova haluaisi miellyttää jumalatonta kumppaniaan tuolla tavalla, niin ei hän voisi olla enää Kristuksen palvelija (Gal. 1:10)

"Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias" Matt. 10:37
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Juha » 16. Maalis 2015 20:20

PÄIVITYSTÄ

Olen vahvistunut kannassani, että ei-uskovan jättämä uskova ei saa mennä uudelleen naimisiin hylkäyksen vuoksi.

"4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt. 19:4-6


"Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen." Matt. 19:9 [KR 92]

Avioliitto on luotu asia, mikä koskettaa jokaista ihmistä jota maa päällään kantaa. Jumala toimii yhdistäjänä KAIKKIEN ihmisten avioliitoissa, ei vain niiden jotka uskovat Häneen! Avioliitto on universaali asia, ja siihen liittyvät lainalaisuudet koskettavat kaikkia.

"10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut." 1. Kor. 7:10-15


Huomionarvoista:

1. Kor. 7:10-11 - Paavali sanoo Jumalan julistavan ("en minä, vaan Herra"), ettei saa erota, ja jos eroaa niin pitää pysyä naimattomana tai sopia [eli palata yhteen].
1. Kor. 7:12-15 - Näissä jakeissa eräs tärkeä huomio. Paavali sanoo että "minä sanon, eikä Herra"! Eli siis näiden jakeiden sisältö on sellaista, mitä Jumala ei ole hänelle julistanut, vaan se mitä Paavali sanoo näissä, perustuu JO OLEMASSAOLEVIIN käskyihin, mitä Jumala on julistanut. Ensin Paavali sanoo että uskova ei saa hylätä ei-uskovaa puolisoa. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa. Sen jälkeen Paavali sanoo että jos ei-uskova haluaa lähteä, niin silloin ei voi muuta kuin antaa hänen lähteä. Uskova ei ole "orjuutettu" [tämän sanan merkitystä avasin jo aikaisemmin]. Jakeen 15 sisällön pitää siis olla täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus on jo julistanut, sillä muutenhan Paavali kävelisi Jumalan sanan ylitse. Jos jae 15 tulkitaan niin että avioside katkeaa kun ei-uskova lähtee lätkimään, niin se olisi ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa. Jeesus ei MISSÄÄN julistanut sellaista! Jeesus ei erotellut eri sääntöjä uskoville ja ei-uskoville. Sen sijaan hänen puheistaan käy ilmi että avioliitto on sama kaikille, niin uskoville kuin ei-uskoville.
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Lily » 19. Maalis 2015 09:09

Itse olen ymmärtänyt, että jos aviopuoliso hylkää, niin ei ole lupa uudelleen avioitua, kun vasta silloin kun tuo hylkääjä tekee huorin.

Olen ymmärtänyt, että Jumalan edessä solmittu ikuinen liitto, ei voi päättyä maalliseen avioeroon taikka toisen osapuolen hylkäämiseen. Vasta kun toinen osapuoli harrastaa seksiä jonkun muun kanssa ( vaikka sen jälkeen kun on hylännyt puolisonsa) on tapahtunut huorin teko ja vain tämä oikeuttaa avioeroon.

En esim. Pidä ulkomaalaisen ja suomalaisen yhteistuumin solmimaa avioliittoa, missä ulkomaalainen maksaa suomalaiselle rahaa, ja jonka tarkoituksena on saada oleskelulupa, oikeana avioliittona jonka Jumala on luonut miehen ja naisen välille, vaan huijauksena, missä hyväksikäytetään suomen lakia.

Samoin kun eihän avioliitto kahden miehen tai naisen välillä voi olla Jumalan silmissä pätevä vaikka se lain edessä kuinka vahvistetaan, koska avioliitto on luotu miehen ja naisen välille. Eli siis vaikka lain edessä avioidutaan, niin ei välttämättä Jumalan edessä, Niin että Jumala sen siunaisi tai sitä liittona pitäisi.

Olen myös ymmärtänyt, että kun emme ole tunteneet Jumalan lakia tai säätämystä sillä aikaa kun olemme olleet uskosta osattomia, ei Jumala rankaise meitä vanhoista synneistämme. Eli jos joskus olemme olleet naimisissa ja ero on tullut, niin emme ole sidottuja entiseen puolisoomme.
Raamatun mukaan jos mies makasi naisen, tuli hänen ottaa tämä puolisokseen. Eli silloin jokaisen uskoon tulleen eronneen, pitäisi pysyä sinkkuna, vaikka ei olekkaan maailmassa olo aikana ymmärtänyt tuon taivaallista Jumalan säätämästä avioliitosta. Eihän Jumala rankaise tietämättömyydestä.

Itse näen avioliiton erilaisena kuin, siviili tai kirkkovihkiminen, eli se on yhdessä solmittu ikuinen liitto, joka on hyvä julkistaa ja vahvistaa lakien mukaan. Eli esim. Vaikka joissain maissa on käytössä moniavioisuus laillisena avioliittona, ei se ole Jumalan silmissä avioliitto.
Tai esim. Ensitreffit alttarilla, ei ole avioliitto (en ole katsonut kyseistä sarjaa, lukenut vain lehtikirjoituksia siitä) koska siinä ei solmita elämänkestävää liittoa Jumalan edessä, vaan leikitellään sillä että kestääkö (suomen laissa määritelty) avioliitto.

Eli juridinen avioliitto ei mielestäni ole aina avioliitto, vaikka laki sen niin määrittelisi. Suomen laki tulee vielä määrittelemään homoliitot avioliitoksi, mutta Jumalalle homoliitot eivät koskaan tule olemaan avioliittoja vaan haureutta. Eli tavallaan Jumala on jättänyt kuitenkin avioliiton olemaan ikuisesti miehen ja naisen väliseksi pyhäksi liitoksi, mitä mikään laki maailmassa ei voi vääristää.
Lily
 

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 07. Touko 2015 17:49

*
Kuka teistä ymmärtää Jumalan yhdistävän voiman merkitystä? Kun Jumala yhdistää miehen ja naisen yhdeksi lihaksi kunnes kuolema erottaa.

Pitää nostaa tämän ketjun esiin koska Jumalan yhdistävä voima on yli kaikkea tätä opetusta ja se on tärkeä huomata koska Jumala yhdistää miehen ja naisen yhdeksi lihaksi ylläpitämällä avioliiton voimassaoloa siihen asti, kunnes kuolema erottaa niin voimassaolo lakkaa olemasta kuoleman kautta.

Ei kukaan puhunut siitä Jumalan yhdistävästä voimasta ikäänkuin se ei olisi enää tärkeä opetusaihe. Se askarruttaa minua. Pidän itse erittäin tärkeänä asiana. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

Matt. 19:6
Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Mitä Jumalan yhdistävään voimaan tulee, niin Raamatun mukaan on lupa ottaa eron ja pysyä eronneena (naimattomana, koskematta toiseen naiseen tai mieheen eli sotkeutumatta haureuteen) Jumalan yhdistävän voiman takia koska se on yhä voimassa toisen puolison eläessään.

Ja se Raamatun kohta 1Kor. 7:11 kertoo kun on itse erossa tai asumuserossa avioliiton voimassaolon takia koska Jumala on yhdistänyt tällä yhdistävällä voimalla heidät yhdeksi lihaksi siihen asti kunnes kuolema erottaa ja siten se raukeaa tyhjään. Saman Raamatun loppukohdan mukaan avioliitto pelastuu sopimalla asiat kuntoon.

Raamatun mukaan sydämen kovuuden takia on lopultakin antaa lupa uudelleen avioitumiseen toisen puolison eläessään. Niin se että Mooses kirjoitti tämän säädöksen sallimalla hyljättäväksi, kertoo puolesta, että Jumalan yhdistävä voima on ensinnäksi huomioittavana.

1Kor. 7:11
mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7926
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 23. Kesä 2015 21:59

Mietin tässä sitä, kun Jeesus sanoi, että MIES luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Miksi juuri miehen tulee luopua isästään ja äidistään? Miksei vaimolle sanota tätä samaa? Mitä tämä isästä ja äidistä luopuminen käytännössä mahtaa tarkoittaa?
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja Tirlittan » 24. Kesä 2015 10:28

Minä kyllä uskon, että jos uskosta osaton lähtee avioliitosta, niin uskova on silloin vapaa eikä orjuutettu.
Pitäisikö exän perään soitella vielä vuosienkin päästä tai käydä pimputtelemassa ovikelloa ja kysellä, että oletko harrastanut seksiä jonkun kanssa?
Kuulostaa merkilliseltä.
Tirlittan
 

Re: Ajatuksia avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

ViestiKirjoittaja JHK » 24. Kesä 2015 11:00

Minä kyseenalaistaisin tuon Juhan "douloo" tulkinnan mielekkyyden. Sanojen merkitys on riippuvainen kontekstista, jossa niitä käytetään. Se että douloo:ta ei käytetä aviositeestä muualla, ei ole peruste oikopäätä torjua tällaisen tulkinnan mahdollisuutta.

Paavali sanoo, että emme saa olla ihmisten orjia (1. Kor. 7:23). Jos toinen puolisoista tulee uskoon ja pariskunnan jumalaton osapuoli haluaa jättää uskovan (1. Kor. 7:15), niin uskovan ei tule olla hänen "orjansa", eli hänen vuokseen luopua uskostaan. Jos uskova haluaisi miellyttää jumalatonta kumppaniaan tuolla tavalla, niin ei hän voisi olla enää Kristuksen palvelija (Gal. 1:10)
Minusta tällainen itsestäänselvyys "vaimon ei tarvitse luopua uskostaan" ilmestyy teksiin kun Paavalin tekstin luonnollinen lukutapa suljetaan etukäteen pois.
1. Kor 7:11-17
10. Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
11. mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.

Käsittelyn alla on siis avioero - vaimo ei saa erota, mies ei saa hyljätä vaimoa.
12. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
Tämä pätee myös avioliitoissa, joissa toinen osapuoli ei usko. Raamattu tarjoaisi itseasiassa ennakkotapauksen VT:ssä, jonka pohjalta tällaisen opin voisi kehittää (Ezra 10), mutta Paavali kieltää sen. Avioliitossa tulee pysyä, jos uskosta osaton siihen suostuu.
14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Jos kuitenkin uskosta osaton tahtoo eron, niin tapahtukoon niin, veli/sisar eivät niissä tapauksissa ole velvolliset liittoa säilyttämään.
16. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
Tämä loppuosa minusta torjuu tuon ajatuksen "velvollisuudesta luopua uskosta", sillä uskosta luopuva ei voisi toivoa pelastusta itselleen, eikä puolisolleen. Minusta tämä jatkolause toimii vain siinä asiayhteydessä että uskova yrittää väkisin pitää kiinni liitosta, voidakseen edesauttaa puolisonsa pelastusta. Siinä vaiheessa sitten kun uskosta osaton solmii uuden liiton, on aviorikos tehty, ja minusta siinä tapauksessa uskova saa avioitua uudestaan.

Aviorikoksesta joitakin ajatuksia: kun liitto on rikottu, ei minusta sen säilyttämiseen ole enää velvoitetta. Se että avionrikkojalle säädettiin kuolemantuomio on sekin merkittävää - tällöin henkilön olisi Jumalan vanhurkaan säädöksen mukaan poistua tästä ajasta, jolloin syytön osapuoli on vapaa uuteen liittoon. Koska Paavali ei kiellä jakeen 16 jälkeen uutta avioliittoa tässä tapauksessa, on minusta sellainen mahdollisuus vähintään jätettävä auki.
JHK
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron