Appaloosa kirjoitti:Niin, uskova ei ole orjuutettu roikkumaan kiinni uskosta osattomasta joka haluaa lähteä. Mutta miten se antaisi luvan ottaa uuden puolison, sitä en ymmärrä. Eikä Raamatussa sanota niin, vaan se on ihmisten lisäystä, joten sitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Pyrin ymmärtämään vain Raamattua, en ihmisten lisäyksiä.
Minusta tällainen itsestäänselvyys "vaimon ei tarvitse luopua uskostaan" ilmestyy teksiin kun Paavalin tekstin luonnollinen lukutapa suljetaan etukäteen pois.Paavali sanoo, että emme saa olla ihmisten orjia (1. Kor. 7:23). Jos toinen puolisoista tulee uskoon ja pariskunnan jumalaton osapuoli haluaa jättää uskovan (1. Kor. 7:15), niin uskovan ei tule olla hänen "orjansa", eli hänen vuokseen luopua uskostaan. Jos uskova haluaisi miellyttää jumalatonta kumppaniaan tuolla tavalla, niin ei hän voisi olla enää Kristuksen palvelija (Gal. 1:10)
10. Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
11. mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
Tämä pätee myös avioliitoissa, joissa toinen osapuoli ei usko. Raamattu tarjoaisi itseasiassa ennakkotapauksen VT:ssä, jonka pohjalta tällaisen opin voisi kehittää (Ezra 10), mutta Paavali kieltää sen. Avioliitossa tulee pysyä, jos uskosta osaton siihen suostuu.12. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
Jos kuitenkin uskosta osaton tahtoo eron, niin tapahtukoon niin, veli/sisar eivät niissä tapauksissa ole velvolliset liittoa säilyttämään.14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Tämä loppuosa minusta torjuu tuon ajatuksen "velvollisuudesta luopua uskosta", sillä uskosta luopuva ei voisi toivoa pelastusta itselleen, eikä puolisolleen. Minusta tämä jatkolause toimii vain siinä asiayhteydessä että uskova yrittää väkisin pitää kiinni liitosta, voidakseen edesauttaa puolisonsa pelastusta. Siinä vaiheessa sitten kun uskosta osaton solmii uuden liiton, on aviorikos tehty, ja minusta siinä tapauksessa uskova saa avioitua uudestaan.16. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 35 vierailijaa