Kirjoittaja lara.tomb.raider » 18. Joulu 2011 18:11
Kiitos rehellisestä kysymyksen asettelustasi Vaisuliini!
Olen kuullut muutamalta uskovalta, kuinka paljon he ovat julistaneet ja kuinka moni on heidän kauttansa tullut uskoon. Tämä on masentanut minua, koska "naapurissani ei asu alkoholista eroon päässyttä avoparia, joka on tullut uskoon minun todistukseni kautta, mennyt naimisiin ja alkanut levittämään Sanaa taas eteenpäin". Olen kokenut huonoa omaatuntoa, koska en ole ikinä ollut tällaisissa ihmeellisissä hetkissä uskosta osattoman ihmisen kanssa. En ole (tai Jumala ei ole minun kauttani) parantanut ketään uskosta osatonta. Olen saanut olla puhumassa ja todistamassa uskostani mutta en ole nähnyt lopputulosta, onko toinen ihminen ottanut uskon vastaan vai ei. Olen pitänyt itseäni huonona krisittynä, b-luokan uskovaisena. Ei ole onnistunut, vaikka olisin siteerannut Raamattua kuinka paljon.
Mutta. Kiitos Herralle, enää en ajattele näin. Tuollainen ajatteluni oli Saatanana valhe. Saatana yrittää saada ihmiset lain alle, tottelemaan orjallisesti (laskemaan pelastuneita sieluja) ja potemaan silti riittämättömyyttä. Ylpeys Jumalan teosta (uskon synnyttämisestä) on väärin. Meillä ei ole kenelläkään valtaa ja voimaa tehdä toisesta ihmisestä uskovaa. Kaikki on Jumalan Pyhän hengen vaikutusta. Olemme onnellisessa asemassa, että Jumala haluaa käyttää meitä kaikkia uskovia jolltain tavalla valtakuntansa hyväksi. Toisia ei ole tarkoitettukaan evankelistoiksi mutta kaikki meidän on kutsuttu Kristuksen todistajiksi!
Luen Raamattua ja rukoilen. Edelleen teen sitä liian vähän mutta haluan antaa Jumalan kasvattaa minua. Vaikka kuinka lukisin ja rukoilisin, jotkut kohdat eivät avaudu heti. En muista jokaista kohtaa ulkoa. Tiedän uskovia, jotka pystyvät välittömästi sanomaan, mistä jakeesta tai kohdasta jokin lause Raamattua on. Minulla ei ole tällaista kykyä, vaikka opettelenkin Raamattua. Haluan viettää aikaa rehellisesti Jumalan kanssa, oppia Hänen persoonastaan lisää ja levätä Hänen läsnäolossaan. En koe, että Raamatun sana sanasta siteeraaminen saa kenessäkään aikaan uskoa. Joku ihminen voi puhua Pyhän hengen vaikutuksesta sanomatte kertaakaan "Raamatussa sanotaan..." tai "Matteuksen evankeliumin 8.:ssa luvussa Jeesus..." Ja ei-uskovatkin osaavat Raamatusta jakeita eikä yhden jakeen tyhjä hokeminen voi tehdä ei-uskovasta Jeesuksen todistajaa. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi! Jumala antaa meille tarvittavat sanat eri tilanteeseen, jos vain maltamme kuunnella. Jos Hän ei sellaisia sanoja anna, on vain parasta kuunnella.
Jos menisin julistamaan ulkoa opeteltuja fraaseja, niissä ei ole mitään voimaa. Joskus eräässä "evankeliointikampanjassa" myytiin Jeesusmukeja ja muuta krääsää (mielestäni Jumalan pilkkaa, ei mitään tekemistä evankeliumin kanssa). Eräs uskosta osaton tuli minulle nauramaan ja sanomaan "Eihän Jumalasta saisi tehdä kuvaa". En voinut sanoa kuin "Ei saisikaan". Seurasin vierestä, kuinka jopa ei-uskovat osasivat jotain Raamatusta paremmin, koska he ymmärsivät, mitä se merkitsee (vaikka eivät eläneet sen mukaan). Uskovat luettelivat ulkoa opittuja tekstejä, joista eivät ymmärtäneet mitään. Lisäksi heillä oli kivaa ohjelmaa, jotta ihmiset viihtyisivät. Kaikkein viimeiseksi he myivät ja yrittivät markkinoida Jeesusta "mukavana", ja yrittivät saada monia ihmisiä mukaan tilaisuuksiin. Lopputulos oli se, että evankeliointiteltassa oli pääasiassa vain uskovia hengaamassa, muutama alkoholisti ja utelias seuraamassa mitä tapahtuu. Loput nauroivat teltan ulkopuolella "typerille kristityille".
Itse yritän puhua totuutta. Jos en halua vastata johonkin kiusalliseen kysymykseen, kierrän sen tai jätän vastaamatta. En halua tietoisesti antaa valheellista vastausta. Jos huomaan puhuneeni "ohi suuni", yritän korjata sen tilanteessa, jossa se on mahdollista. En halua mennä tässäkään lain alle, koska puhelimella ihmisten perään soittaminen ja pikkuasioiden korjaaminen voi tulla raskaaksi. Jumala tekee jokaisessa uudestisyntyneessä työtään, jos vain annamme Hänelle siihen luvan. Jos suutuspäissäni olen puheissani kyllä kiltti/ mukava mutta sydämessäni ajattelen pahaa, joudun pyytämään väärää asennettani anteeksi. Muutama vuosi sitten yritin toimia ja toimin näin. Halusin sanojeni ja tekojeni olevan yhtä. En sanonut meneväni jumppaan, jos vasta harkitsin asiaa. Sanoin vain asioita, joita tiesin tekeväni tai olin jo tehnyt. Luin Raamattua. Tämän jälkeen aloin huomaamaan, että sanani olivat yhä enemmän linjassa Raamatun kanssa. Puheestani tuli voimallisempaa, koska olin Jumalan läsnäolossa kitkenyt pois sydämestäni väärää (tai siis Jumala oli muuttanut minua). Ihmistä pidetään monesti hyvänä uskovana, jos hän ei kiroile. Silti uskova saattaa jouruilla tai puhua pahaa, mikä on yhtä lailla huono asia Jumalan silmissä. Ja vaikka uskova puhuisi Raamatullisesti ja hienosti, siteeraisi Raamattua oikein, mutta ajattelisi väärin, hänen puheessaan ei ole voimaa. Ilman Pyhän hengen voimaa hyvin ulkoa opeteltu Raamattu ei saa ketään uskoon.
Yliluonnollisista kokemuksista voi mielestäni todistustilanteessa puhua, jos sen kokee kirkastavan Kristusta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet pyysivät Jeesukselta ihmeitä ja merkkejä (Matt. 12, Luuk 11), käsittääkseni jopa seurasivan Häntä paikasta toiseen nähdäkseen yhä enemmän ja suurempia tekoja. Jeesus kuitenkin puhuu, ettei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki. Ihmeistä ja tunnusteoista kertomisen ei-uskovalle tulee kuitenkin aina kirkastaa Jumalaa. Tuollaisten ihmeiden ei tule herättää pääsääntöisesti ihailua ja kauhua, kuten maailman ihmeet tekevät. Saatakin voi parantaa/ tehdä valheellisia ihmeitä, mutta ne kaikki sitovat ihmistä. Siksi monet löytävät "avun" muilta jumalilta erilaisten uskontojen kautta. Ihmisen tulee katua syntejään (ensiksi tunnistaa ne) ja pyytää Jeesuksen armoa. Vain sitä kautta ihminen tulee uskoon. Niissä tilantessa Jeesuksen armo on se ainoa, suurin ja pysyviin ihme - alku ja loppu, uskon täyttäjä.
Olin eilen työporukan pikkujoulujen jatkoilla paikallisessa yökerhossa. Pöytäämme tuli eräs mies, jolla oli paljon huolia sydämellä. Päätin, etten ala väkisin paasaamaan Raamatusta. Sanoin Jumalalalle, että jos Hän saa käyttää tilannetta, kuten parhaaksi katsoo. Tuo mies halusi jutella ja kertoi samat asiat moneen kertaan. Eräässä keskustelun vaiheessa hän kysyi, uskonko Jeesukseen. Sanoin, että uskon. Tämä mies sanoi myös uskovansa Jeesukseen. Silti tämän miehen elämä, puheet ja asiat osoittivat aivan muuta. Rukoilin sydämessäni hänen puolestaan keskustellessamme. En osannut sanoa mitään erityistä. Ainoa asia, jonka sanoin hänelle suoraan, oli, että hänen tulee palata vaimonsa luo, josta oli eronnut ilman syytä. Se oli ainoa asia, jonka tiesin Raamatusta ja tiesin voivani rehellisesti sanoa hänelle. Muihin hänen elämänsä ongelmiin kykenin vain rukoilemaan hiljaa sydämessäni. Lopulta sanoin voivani viedä hänet kotiin autolla, kun olin lähdössä. Hän oli ensiksi kiitollinen ja sanoi lähtevänsä samaa matkaa. Sen jälkeen hän sanoi minua huijariksi, ja häipyi pöydästä. Tiesin kuitenkin tehteeni parhaani. Olin todistanut uskostani hänen sitä kysyessä, lupasin viedä hänet autolla kotiin (koska olimme lähdössä samaan aikaan pois) ja rukoilin hänen puolestaan. En voinut tehdä enempää mutta olisin voinut tehdä vähemmän. Annetaan Jumalan tehdä se, mitä Hän haluaa tehdä. Me olemme vain sanansaattajia, viestinviejiä. Pelastus tulee yksin Jumalalta.
Room. 5:
1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta