Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 10. Joulu 2011 17:14

Kirjoitan kysymyksen, joka on mietityttänyt minua aktiivisesti pari viikkoa. Todellisuudessa asia on vaivannut minua 4 vuotta. Olen turhautunut ja hieman ahdistunut. Toisaalta minua suututtaa todella paljon, koska en tiedä, miten toimia oikein. En kaipaa nyt vain pelkästään Raamatun jakeita ja sellaista "Kyllä se siitä selviää" - kommentteja. Olen lukenut tällä palstalla hyviä viestejä Jeesuksen seurakunnasta, jotka ovat ideatasolla hienoja mutta niistä puuttuu käytännön toteutus.

Erosin kirkosta 2007. Tätä ennen olin kokenut erilaisia uskon kausia ja nähnyt ristiriidan Raamatun ja monien järjestyneiden seurakuntien välillä. Halusin löytää henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen, elävänä vapahtajana! Olin todennut, että ev.luterilainen kirkko ei elä Raamatun sanan mukaan. Siellä käydään tappelua uudestisyntyneen ihmisen silmissä täysin triviaaleista tai selvistä asioista. Esimerkiksi homoudesta ja pappissysteemistä annetaan Raamatussa mielestäni yksiselitteinen kanta. Yhtään vähemmällä eivät pääse kaikki muutakaan seurakunnat. Luterilaisesta kirkosta minulla on vaan eniten kokemusta, mutta samassa oppikiistakattilassa on mm. helluntaikirkon ja katolilaisen kirkon kauhat!

Kävin kasteella samaisena vuonna (2007). Minut kastoi eräs uskova ihminen järvessä. Minua ei suostuttu kastamaan helluntaiseurakunnassa, koska en suostunut ja halunnut liittyä kasteeni kautta kyseiseen seurakuntaan. Halusin ainoastaan kasteen Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen eli elävään Jeesukseen! En ole osannut perustella tätä kasteasiaa oikein kenellekään, mutta tunsin ja tiesin tekeväni oikein. En ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni, koska kirkosta eroaminenkin oli heille (jonkuntason uskovia) kova paikka. Lisäksi minulla ei ole niin suurta Raamattuviisautta, että voisin keskustella monta tuntia enemmän lukeneiden kanssa. Olen pitänyt kasteasian pienen piirin tietona, ja kerron siitä, jos joku asiaa kysyy.

Olen käsittänyt aina seurakunnan uskovien yhteydeksi. Jokaisessa kaupungissa on yksi seurakunta (uudestisyntyneet krisityt). Seurakunnan kokouksia ei tule jättää väliin, koska siinä virvoittuu, oppii, pysyy oikealla tiellä, rakentuu, saa rakentaa ja ennen kaikkea palvoa Jumalaa. Tähän ymmärrykseni ja tietoni sitten loppuvat... Kun erosin kirkosta, minulla sulkeutui monia ovia. Kun sanon olevani "seurakunnaton" henkilö, minua katsotaa kieroon. Ennen juttelin mielestäni rakentavasti joka paikassa, kuinka mätä tämä nykyinen kirkollishallinnollinen kuvio on. Se ei johtanut mihinkään tulokseen, koska en päässyt mukaan mihinkään musiikkijuttuihin tai evankeliointikuvioihin. Minun uskoni kyseenalaistettiin monta kertaa ja alettiin kysyä hienoja asioita taustastani ja kasvustani.

Nykyään en edes halua tai jaksa yrittää, koska ovia sulkeutuu joka puolella. Luojalle kiitos, että olen löytänyt erään kristillisen hyväntekeväisyyspaikan, joka on hyväntekeväisyyttä (mm. ruoakajako) tekevä yhteisö. Olen ollut mukana siellä opetuslapseuskoulussa ja toisinaan ylistysilloissa mukana. Osalla tuon "seurakunnan" jäsenistä kuuluvat myös ev.luterilaiseen kirkkoon tai muuhun, koska "eivät voi kuulua tuohon järjestöseurakuntaan". Siellä on joitain asioita pielessä, kuten jokin järkyttävä alttaritaulu tai jotain muuta, minkä ajattelen olevan Raamatun vastaista. Voin tuolla paikassa kuitenkin hengittää enkä koe niiden taulujen olevan uskossa kasvamisen esteeni. Olen tervetullut sinne mukaan, vaikka en ole sieltäkään löytänyt omaa paikkaani. Silti minua kalvaa se, että olen ikään kuin ulkopuolinen kaikesta. Tästä syystä minulla on ollut erittäin vaikeaa elää uskovana. Kun minulla on nyt ei-uskova puoliso, elämä on välillä todella rankkaa.

Tutustuin vuonna 2007 muutamiin kirkosta eronneisiin ihmisiin. Olin heidän kanssaan samalla aaltopituudella. He kaikki kuitenkin asuvat niin kaukana kotikaupungistani, ettemme tapaa säännöllisesti. Elin sellaista hengellisen hillumisen kautta opiskeluaikana, mikä oli sinänsä tärkeää nähdä, että Jumala pitää kaikesta huolen ja johdattaa. En väheksy sitä elämänvaihetta, koska näin konkreettisesti rahaa ilmestyvän kun sitä tarvitsin ja muitakin ihmeitä. En usko tuollaisen tavan elää olevan pidemmän päälle minulle hyväksi, koska olin silloin tavallaan yksin. Minulla ei ollut säännöllistä Raamattupiiriä tai muutakaan, kenelle olisin ollut jollain tavalla tilivelvollinen. Parhaiten minun perääni kyselivät jotkut ei-uskovat ystäväni.

Juttelin "vanhan uskiskaverin" kanssa, johon tutustuin tuollaisen hengellisen hillumisen kautena - mm. paastottiin yhdessä. Se oli hienoa aikaa ja kokemusrikasta. Hän on muuttunut - en tiedä, onko hyvään vai huonoon. Ennen kaveri vastusti kaikkia liitännäisyyksiä, nimityksiä Jeesuksen ulkopuolelle (tarkoitan nyt tätä seurakuntakenttää kokonaisuudessaan). Nyt hän on liittynyt erääseen cityseurakuntaan, jotta pääsee paremmin sen seurakunnan toimintaan mukaan, jopa puhumaan ja muuta. Mielessäni kävi kysymys "Miksi?". Kokeeko tämäkin kaveri itsensä ulkopuoliseksi kuten minä? En onneksi möläyttänyt mitään typerää, mutta jäin miettimään hänen tilannettaan. Mietin jopa, pitäisikö minun tehdä samoin. Tulisiko mennä jonkun rekisterin kirjoille? Jos menisin, niin mihin seurakuntaan liittyisin? Tässä kaupungissa ei ole yhtään sellaista seurakuntaa, johon suostuisin menemään vaan sen vuoksi, että olisin jäsenrekisterissä. Miten toimii esimerkiksi nämä seurakuntavirat oikeasti Jeesuksen ruumiissa käytännön tasolla, koska monessa seurakunnassa ei löydä kovinkaan hengellisesti viisaita ihmisiä - ennemmin pyrkyreitä ja oman edun tavoittelijoita.

Kristitty tarvitsee seurakuntayhteyden - tiiviin ja ystävyydellisen yhteyden. Raamatussa puhutaan mielestäni tiiviistä yhteydestä ja säännöllisistä kokoontumisista, jossa ihmiset tunsivat toisensa. He auttoivat, jakoivat toisilleen rahaa, ruokaa ja vaatteita. Samat ihmiset auttoivat myös uskosta osattomia ja köyhiä! Monet pienet seurakunnat ja jopa jotkut ev.lut. seurakunnat voivat olla tällaisia yhteisöjä, joissa ihmiset tuntevat toisensa.

Olen pettynyt näissä "vapaissa kristityissä ystävissäni", että heidän kanssaan on erittäin vaikea sopia mitään. "Katsotaan, minne Herra johtaa", he sanovat. Se on synonyymi sille, että voidaan muuttaa suunnitelmia silloin kun se itselle sopii. Ystävyys ja varsinkin kristittyjen ihmisten ystävyyden pitäisi olla muutakin kuin pintapuolista. Itseäni yhtää korostamatta voin kertoa, että jos jollain uskovalla ihmisella on taloudellisesti tiukkaa, voin ansiotyöstäni jonkin verran tukea (ajattelen tämän kolehtina tai antamisena). Itse en tiedä, keneltä voin pyytää käytännön apua, koska en voi sopia mitään. En tarvitse välttämättä rahaa, vaan vaikka sitä Raamattu-rukouspiiriä, yhteyttä, lenkkiseuraa, siivousapua ja vaan kahvittelukaveria. Kaipaan siis toisinsanoen myös kristittyjä ystäviä. Kun kirjoitan vaikkapa sähköpostia "vapaalle krisitylle ystävälleni", vastaus saattaa viipyä viikko tolkulla. Ei ole välttämättä ketään muuta, vaikka kysyisin ratkaisua Jumalalta. En voi olla itse vaikkapa päiväkausia vastaamatta työsähköpostiini. Vielä ennemmin minun tulee huolehtia uskovien ystävien ja myös ei-uskovien ystävien tuesta, rakkaudesta ja auttamisesta - on se sitten rahan tai ajan antamista, sähköpostin kirjoittamista tai mitä tahansa! Olen nähnyt tällaisia uskovia, jotka elävät "Herrassa". Miltä se näyttää ulospäin? Koti on jäkyttävän sotkuinen ja likainen - ei eroa alkoholistien kodista muuten kuin niin, ettei ole pulloriviä pöydällä. Lisäksi mainitsemani asioiden sopimisen vaikeus. Toiset hoitavat raha-asiansa huonosti. Jotkut eivät viitsi mennä töihin, koska "se ei ole Herran tarkoittama työpaikka". Koko elämästä puuttuu järjestys ja tasapaino. Yksikin "vapaasti elävä krisitty ystävä" sanoi, että tarvitsisi itsellensä vaimon pitämään kotinsa järjestyksessä. Sanoin hänelle, ettei vaimo ole mikään siivoaja.

Ev. luterilaisissa seurakunnissa ja muissa järjestäytyneissä seurakunnissa on se hyvä puoli, että järjestyneissä toiminnoissa ei ole juridisesti tilaa huijaamiselle ja siellä on toiminnallinen järjestys. Siellä tehdään hyväntekeväisyystyötä, mikä ei ole mahdollista ilman "byrokratiaa". Myös rekisteröityneillä yhdistyksillä on parempi ja helpompi tapa toimia kuin joukolla uskovia, joilla ei ole välttämättä pitkän tähtäimen sitoutumista. Jokaisessa seurakunnassa tarvitsisi olla paimen. En tällä hetkellä edes tiedä, kenelle tilittäisin omia ongelmiani tai ripittäytyisin, voisin kysellä asioita tai muuten soittaa vaikeassa tilanteessa. Vapaissa suunnissa (tarkoitan nyt pieniä, yksittäisiä seurakuntia) on helposti sellainen järjestäytymättömyys, ettei se kanna hyvää hedelmää. Jumala antaa hengen vapauden ja viisauden toimia, mutta tarvitaan myös sitoutumista. Aina ei huvita tai jaksaisi tehdä jotain.

Olen kuullut seuraavat selityksiä seurakunnan ja uskovien yhteyden toimimiselle, sekä kommentteja.
1) Uskovatkin ovat vain ihmisiä.
2) Jeesus toimii nykyään eri tavalla kuin Raamatun aikana.
3) Seurakuntien tehtävä on erilainen kuin ennen.
4) Täytyy olla sitoutunut johonkin seurakuntaan. Muuten on ilman uskovien yhteyttä.
5) Jolla ei ole kirkko äitinä, ei ole Jumalaa isänä.
6) Katsotaan, miten Herra johdattaa.
7) Anteeksi, etten ole ehtinyt vastata sähköpostiisi. Mutta siunausta tähän päivään.
jne. jne.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja JoKi » 10. Joulu 2011 20:55

Itse asustelen Vaasassa, mutta ehkä löydät tämän palstan kautta jonkun sieltäpäin. Toki puhelinmen tai sähköpostin välityksellä voi jutella myös jos kiinnostaa, itse olen yhden tämän foorumin kirjoittajan kanssa tavannut kasvotusten ja toisen kanssa jutellut puhelimenvälityksellä.

Oman numeron tai sähköpostin voin laittaa yksityisviestillä, jos haluat jutella joskus.
JoKi
 
Viestit: 331
Liittynyt: 22. Loka 2011 18:16
Paikkakunta: Vaasa

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja pekka » 10. Joulu 2011 21:02

Jep, kyllä mullekin voi soittaa jos joku vain haluaa. Puhelinnumeroni löytyy tuosta oikealta eli ystäväni Annabellan kotisivuilta.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 10. Joulu 2011 21:33

Pyydän vilpittömästi anteeksi jos olen yksi pettymyksen aiheuttaja, yksi niiden joukossa. Kirjoittaminenhan meillä jäi aika lyhyeen. Ihminen tarvitsee ystävää sinne arkensa keskelle, miksei myös muuten mutta käytännössähän se olisi parasta. Eli kahvittelu ja jutusteluseuraa ehdottomasti kaipaisit, ystävää rinnallesi. Rukoilen sen asian puolesta, että löytäisit paikkakunnaltasi uskovan ystävän/ystäviä, joiden kanssa jutella Hengen asioista.

Seurakuntayhteys. Ei sitä minullakaan ole. Kyllä voin mennä seurankunnan tilaisuuksiin ja joskus olen käynytkin. Mutta jotenkin en ole mitään paikkaa vielä kokenut kodikseni. Tällä hetkellä olen kokenut suunnattoman ja yllätyksellisen rauhan asian kanssa, Jumala ei vaadi minulta nimellistä seurakuntayhteyttä mihinkään järjestäytyneeseen seurakuntaan. Saan luottaa Jumalaan ja levätä. Miksi ei näin voisi olla myös sinun kohdallasi? Ei minullakaan tosin ole liiemmin uskovia ystäviä, muutama joita harvoin näen, eikä heidän kanssa tule keskusteltua uskonasioita nykyään varsinkaan. Mutta onhan minulla Jumalan sana ja rukous. Et siis ole asian kanssa yksin. Vaikea sanoa mikä paikka sinulle olisi hyvä, mutta itsestään ei kannata väkisin puristaa mitään eikä väkisellä liittyä mihinkään missä ei ole hyvä olla.
lonelyrider
 

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja Puolesta » 11. Joulu 2011 11:57

Olipa hyvää ja tervettä pohdintaa sinulta. Minusta se johonkin porukkaan sisään pääseminen ei ole kiinni siitä kuuluuko heidän järjestöönsä. Aina voi olla yhteyksissä uskoviin esim. kokoontumisten ulkopuolella ja ottaa osaa esim. kotipiireihin. Tietyllälailla sitä kuitenkin jää yksin, kun seurakunta- asia kirkastuu. Mitä jyrkemmin ilmaisee oman kantansa seurakunta-asiaan sitä vaikeampaa yhteys on. Hengenyhteys, josta seurakunta syntyy on puutteellista. Ei uskota elävään toimivaan Jumalaan. Siitä epäuskostahan tässä kirkkokuntien synnyssä on ollut kyse. Ainut tie seurakunnan yhteyteen on hengen yhteyden syntyminen. Me voimme omalta osaltamme toimia tämän syntymisen eteen. Rukoilla toisten puolesta ja puhua heille Jumalan valtavasta voimasta ja hänen ihmeellisestä rakkaudestaan. Aina kun tuntuu pahalta niin muista, että Jumala on sinun puolellasi ja Hän on sinun kanssasi. Hän lohduttaa sinua ahdistuksessasi.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja JHK » 11. Joulu 2011 12:42

En ole aikoihin itsekään jaksanut mennä enää seurakuntaan istumaan ja kuuntelemaan kuinka joku pitää puheen minua kohti. Meillä on nuorten soluporukka, opiskelija illat ja toisinaan raamattupiiri viikonloppuisin. Mutta kaipaisin vanhempia uskovia osaksi elämääni.
JHK
 

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja Puolesta » 11. Joulu 2011 13:04

Liittymällä johonkin uskonnolliseen järjestöön ei saa aikaan yhteyttä ihmisiin. Toimintayhteys kyllä tulee, mutta sydämenyhteyttä ei. Sydämenyhteyttä syntyy ystävystymällä ihmisiin. Hengenyhteys taas syntyy siitä yhteisestä uskosta. Meillä on jokaisen uskovan kanssa sellaisia asioita, joissa me koemme yhteyttä. Jotkin raamatun kohdat me ymmärrämme samalla tavalla. Toisen kohdat saavat meidät väittelemään ja riitautumaan. Näistä yhteisistä tekijöistä voi aloittaa yhteyden. Sanoisin, että viisaus on opittava ja opeteltava käytännössä. Mitenkä saamma aikaan sellaisen yhteyden, jossa molemmat osapuolet saavat toisiltansa uutta valoa? Tämä on opittava asia. Tarvitsemme paljon nöyryyttä ja taipuisuutta.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja Puolesta » 11. Joulu 2011 13:18

Missäpäin sinä asustat lara.tomb.raider? Olihan tuolla, että satakunta. Tunnetko ketään sieltä lähiseudulta, jotka olisivat samalla aaltopituudella kanssasi, joiden kanssa voisit alkaa kokoontua kodeissa. Onko täällä ketään muita satakunnasta? Itse asustelen satakunnan ja pirkanmaan rajoilla.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja Puolesta » 11. Joulu 2011 13:46

Yleisestikin voisimme jakaa osoitteemme keskenämme ja alkaa kokoontua yhteen, jos matkat sallivat. Tietenkin meidän on samalla rakennettava sitä oman paikkakuntamme seurakuntaa. Mutta alkuun olisi hyvä kokoontua hieman pitempien matkojenkin takaa yhteen. Sitten voisimme vuorotellen olla jokaisen kotona ja sitten pyrkiä kutsumaan sen oman paikkakunnan ihmisiä sinne omassa kodissa tapahtuvaan kokoontumiseen. Tässä voisi olla alku.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 11. Joulu 2011 16:10

Ystävyys- ja seurakuntakysymykseni ovat osittain päällekkäisiä, osittain erillisiä. Käsittelen kahta asiaa samaan aikaan sekä rinnakkain...

Ajattelen ystävyyttä kokonaisuutena. En erottele ei-uskovia ystäviä uskovista. Mielestäni on tärkeää, että on tekemisissä kumpienkin kanssa. Joillekin voi olla vaikeaa toimia uskosta osattomien kanssa, ja meitä krisitittyjä ihmisiä on erilaisia. En arvostele uskovia heikoiksi, jos he eivät voi olla tekemisissä ei-uskovien kanssa niin paljon kuin itse voin, koen ja haluan. Luulen, että Jumala on antanut meille jokaiselle tietyn määrän uskoa, rohkeutta, voimaa ja tavoitteita eri tilanteita ja toimintaa varten. Minä olen erilainen ihminen kuin moni palstalla oleva - ja taas toisilla tämän foorumin jäsenillä on sellaisia lahjoja, joita minulla ei ole. Yritän löytää oman toimintatapani ja paikkani. Siksi kyselen ja kyseenalaistan.

Uskovien ystävien kanssa koen yhteyttä (käsittääkseni seurakuntayhteys), mutta keskustelen ja teen paljon muutakin kuin vain rukoilemme. Parasta uskovien ystävien kanssa on se, että voi rukoilla vaikka pari tuntia, jos jompi kumpi niin kokee. Samojen ystävien kanssa voi lähteä puolen tunnin lenkille ja jutella työasioista. Kumpikaan ystävyyden toimintamalli ei ole toista huonompi. Ei-uskovien ystävien kanssa teen samoja asioita (liikun, käyn kahvilla, juttelen, soittelen puhelimella). Rukoilen heidän puolestaan ja juttelen Jumalan niin johdattaessa uskon asioista. Olen huomannut (omalla kohdallani) tasapainon olevan tärkeää. Jos olen vain uskosta osattomien ihmisten seurassa, kuljen helposti pois Jeesus-tieltä, alan toimia ja ajatella kuin ei-uskovat. Jos taas olen vain uskovien ihmisten kanssa, turhaudun suunnattomasti. Joillakin uskovilla on pakkojuttelua Jeesuksesta, ja en jaksa sellaista. Lisäksi jos uskovat ovat vain keskenään, Sana ei leviä!
Millaisia kokemuksia muilla foorumilaisilla on ystävyydestä?

Ystävyys on minulle sitä, että voin olla oma itseni niin puutteineen kuin vahvuuksineni saaden tukea eri elämäntilanteissa. Vastavuoroisesti minä voin auttaa sopivalla tavalla ystäviäni eri elämäntilanteissa. Ystävyys voi muuttua jonkin verran elämäntilanteiden (muutto, lasten syntyminen, työpaikan vaihto ym.) myötä, mutta en ole ajatellut terveen ystävyyden ikinä loppuvan. Soittelen ja kirjoittelen sähköpostia niille ystäville, joita en voi välimatkan tai työaikojen vuoksi nähdä usein. Itse koen tarvitsevani myös niitä lähiseudun ystäviä, joita on mahdollista tavata fyysisesti. En ole saanut vielä sellaisia ystäviä (ei-uskovia enkä uskovia) Porista (jossa asun), joiden kanssa tällainen oikea ystävyys toimisi. Vaikka tällä palstalla niin optimistisesti luvataan kirjoitella tai soitella, käytännön toteutus mielestäni vaatii hieman muuta. Olihan tässä syksyllä foorumitapaaminen, johon en itse valitettavasti päässyt mukaan! Tällaiset tapaamiset ovat hienoja, en vähättele niiden arvoa. En koe ystävyyden toimivat vain Internetin kautta. En kaipaa tukihenkilöä, joka jakaa Raamatunlauseita (joita hän on itse saanut vastaavissa tilanteissa) ajattelematta sen enempää mitään. 250 kilometrin päästä on hieman vaikea vain "poiketa" kahville. Tai minun on täältä käsin vaikea lähteä vaateostoksille makutuomariksi ex tempore! Ystävyys täytyy löytyä myös tästä kaupungista. Tämä palsta on tärkeä, koska voi jutella asioista erilaisten uskovien kanssa. En kuitenkaan halua olla suhteessa tietokoneen kanssa! Ajattelen kokonaisuudessaan nykyajan teknologisoituneissa olosuhteissa ystävyydestä niin, etteivät uudet keinot pitää yhteyttä syrjäytä vanhoja. Vaikka kirjotan sähköpostia tai soittelen, kaipaan silti toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä (esim. halaus) tai kasvojen ilmeiden näkemistä. Käsin kirjoittaminen on terapeuttisempaa kuin näppäimistön naputtelu! Tietokoneen äärellä syntyy usein väärinkäsityksiä, kuten tälläkin palstalla on nähty... Facebook ei korvaa ystävyyssuhteita, auto ei korvaa liikkumista. Mitä enemmän (minä itse) olen koneiden ja laitteiden kanssa tekemisissä, sitä huonommin voin. Kaipaan kävelyä, käsillä tekemistä (valmiin sijaan) ruoan, käsitöiden ja askartelun parissa, tapaamista puhelinsoittelun asemasta ja niin edelleen. Mitä enemmän on nopeita ratkaisuja, sitä vähemmän ihmiset ovat tekemisissä ja sitä stressaantuneempia he ovat. Olen ollut kuuntelemassa jotain Raamatullisia puhujia, joiden sanoma on sykähdyttänyt, koskettanut, nuhdellut ja innoittanut. Kun olen puheen jälkeen yrittänyt mennä juttelemaan, niin joillain ihmisillä on aina kiire. Näillä ihmisillä on kiire saada herätys koko Suomen nuorisoon tai muuhun kohderyhmään. Heillä on liian täyteen ahdetut aikataulut - ja he ovat median tai tukiverkostonsa talutusnuorassa. Se on surullista.

Seurakuntakäsite on niin laaja, että ymmärrän sen kokonaan vasta kuolemani jälkeen. Seurakunta kattaa sekä ystäväni sekä niitä ihmisiä, joiden kanssa en koe tarvetta viettää vapaa-aikaa. Voin tulla vaikeiden ihmisten kanssa toimeen, käydä samoissa tilaisuuksissa ja osoittaa heille rakkautta, olla ehkä jonkun tukihenkilö. Joissain tällaisissa ihmissuhteissa koen enemmän antavani kuin saavani, mutta tiedän olevan Jumalan tahto, että ympärilläni on myös tällaisia uskovia. En tarkoita, että annan toisten ihmisten käyttää minua jollain tavalla hyväkseni, vaan tarkoitan, että annan jotain omastani vaikka en kokisi sitä aina miellyttäväksi. Ja minä olen varmasti ollut ja tulen olemaan jollekin uskovalle "se-vaikea-ihminen" - varsinkin, koska kyselen ääneen minua vaivaavia asioita enkä välitä juurikaan hierarkioista ja pönöttämisestä :) !

Seurakuntaa ajattelen kokonaisuutena (Kristuksen ruumis), johon kuuluvat kaikki uskovat eri kulttuureista ja taustoista huolimatta. Sitten tulisi olla toimiva paikallisseurakunta, joka kokoontuu säännöllisesti. Mielestäni paikallisseurakunnan käsite ei välttämättä ole kuntarajojen mukainen, koska alueet ovat suurempia kuin ennen. Kun ei ollut autoja, seurakunta oli niin lähellä kuin pystyi jalan tai hevosella kulkemaan. Nyt ajattelen niin, että voin käydä tilaisuuksissa (kotikokoukset tai mikä toimintamalli tahansa), johon pääsen autolla korkeintaan tunnin ajomatkalla suuntaansa. Sellaiseen minulla on viikottain henkisiä, fyysisiä ja taloudellisia voimavaroja. Tiedän, että joillain tämä aluekäsite voi olla laajempikin, esim. Helsingin seudulla on paremmat kulkuyhteydet ja nopeampi liikkua pidempiäkin matkoja! Toki mieluummin menisin seurakuntaan vaikka naapuritaloon, johon ei tarvitsisi lähteä autolla ja voi naapuria morjestaa aamulla postilaatikolla. En tiedä, mikä on paikallisseurakunnan käsite Raamatun mukaan, koska kaupunkeja on eri kokoisia. Raamatussa on kehoitus, ettei saa jättää seurakunnan kokouksia väliin. En usko Jumalan haluavan väsyttää meitä "kirkkomatkoilla" niin, että olemme aina aivan totaalisen poikki ja lapset itkevät aina nälissään takapenkillä. Seurakuntayhteys tulisi olla säännöllistä. Minulle säännöllisyys on sitä, että yritän käydä jossain "kodin ulkopuolella" 1-2 kertaa viikossa. Jos joku viikko on niin täynnä toimintaa ja työtä, etten pääse kokoontumisiin, en tee siitä stressiä- yritän seuraavalla viikolla järjestää enemmän vapaa-aikaa, jotta pääsen seurakunnan tilaisuuteen. Asia tulee varmasti muuttumaan, kun mieheni tulee uskoon ja voimme järjestää kotikokouksia :) !
Mitä muille tarkoittaa säännölliset kokoontumiset?
Miten seurakuntavirat toimivat nykyään, jossa kirkkojen virkasysteemi ei ole Raamatun mukainen?


Seurakunta kattaa tämän kaupungin kaikki uskovat, joiden tulisi verkostoitua. Nyt uskovat ihmiset istuvat passiivisesti kirkoissa ja muissa tiloissa viikosta toiseen valitellen uskonelämän tylsyyttä, sairasteluaan ja muuta. Olen itse ollut samanlainen penkin kuluttaja vuosia enkä saanut uskosta mitään irti. Kukaan ei-kristitty ei halua tulla sellaiseen yhteisöön, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan. Minullakin on parempaa tekemistä kuin istua jossain tilaisuudessa, jossa meinaa nukahtaa kesken kaiken! Alkuseurakunnan (ja Kristuksen oikean seurakuntamallin) aikana uskovat tunsivat toisensa. He keräsivät kolehdin ja jakoivat sen keskenään. Ylijäävän he antoivat köyhille. Tuolloin seurakunnan tilaisuuksissa ihmisiä parani, joten se houkutteli myös ulkopuolista kiinnostusta. Sitä tapahtui laajalti ja uskosta osattomat olivat ihmeissään. Monia tuli uskoon ja kastettiin. En usko, että toiminta oli kovin kiihkohenkistä tai siihen tarvittiin rahaa. Nykyään mietitään aina suuria julisteita ja mainoskampanjoita, joissa pienellä präntillä mainitaan (ehkä) Jeesus. Kaikki muu toiminta menee Jeesuksen edelle. Katsoessani linnan juhlia sinne käveli joitain kirkon edustajia, joilla olisi ollut hieno tilaisuus puhua muustakin kuin avustustyöstä, homokysymyksistä ja kuinka hyvät tarjoilut heillä siellä on!

Itse olen ihmetellyt sitä, miksi Raamatussa kehotetaan rukoilemaan henkien erottelemisen lahjaa. Aiemmin sen luulin johtuvan siitä, että voidaan näyttävästi ajaa ulos riivaajia. Riivaajien ulosajaminen on toissijaista sen rinnalla, että kristittyjen tulisi tuntea toisensa. Henkien erottamisen lahjalla voi nähdä, kuka on uskova ja kuka ei - kuka huijaa ja kuka ei. Lisäksi on helpompi arvostella kuultu opetus. Henkien erottamisen lahjaa tarvitaan myös siihen, ettei seurakunta hajaannu. Terve seurakuntayhteys perustuu ystävyyteen. Kaikille ihmisille ei riitä aikaa niin paljon. Minä en kaipaa mitään monen sadan ihmisen tukiverkostoa vaan sitä, että oikeasti tuntisin muutamia uskovia ja voisin toimia tukena uskoon tulleille! Lisäksi rukoilen itselleni viisautta ja hengen silmiä nähdä toisen ihmisen siinä valossa, keneen "uskovaan" voi luottaa ja keneen ei voi.

Tällä palstalla on hyvä pitää yhteyttä mutta edelleenkään kukaan ei lähde muutaman sadan kilometrin päästä käymään minulle apteekissa. Eikä minulla ole mahdollisuuksia lähteä minnekään kauas viikolla. Puhelinnumeroiden vaihtaminen ei ratkaise kysymyksen asetteluani. Se vaan tuo minulle muutaman numeron lisää puhelimeeni. En usko, että tämä ystävyys- tai seurakunta-asia ratkeaa netissä. Minä en voi jäädä nettiin. Internetevankeliointi voi olla jonkun kanava toimia ja hoitaa omaa hengellistä leiviskäänsä. Tällaiset ihmiset eivät koe välttämättä ulkoilman happea tai lintujen katselua niin tärkeäksi kuin minä. Internetihmiset eivät voi silti kieltää liikunnan ja ulkoilun vaikutusta terveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin, mutta ehkä he kuitenkin viihtyvät ennemmin netissä kuin minä. Olemme erilaisia, heille tämä työmuoto tai seurakuntayhteys sopii - minulle ei niinkään. Minulle Internet on keino kysellä, koska ne uskovat, joiden kanssa olen joskus numeroa vaihtanut, eivät välttämättä ehdi vastaamaan puhelimeen tai kysymyksiini. Lisäksi minulle ei ole vastattu seurakunnissa/ järjestöissä, joissa olen käynyt. He käskevät löytää oman seurakuntayhteyden, mutta koska en kuulu järjestöön, niin minulla ei kirjallisesti ole sellaista. En jätä seurakunnan kokoontumisia väliin, koska ei ole kokouksia, joita voisin jättää väliin!
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 51 vierailijaa

cron