Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja Puolesta » 13. Joulu 2011 13:04

Kyllä Porista varmaan löytyy paljonkin ihmisiä, jotka kokevat samalla tavoin, kun sinä. Onko täällä kenelläkään yhteyksiä heihin ja voisiko joku kasata näitä ihmisiä yhteen. Luulisi ainakin kymmenkunta ihmistä sieltä löytyvän. Sellaisessa pienellä joukolla voisi olla hyvä kokoontua yhteen. Voin itse kysellä yhdeltä tutultani, joka käy joskus puhujamatkoilla siellä Porin suunnalla, että millaisia ihmisiä sieltä löytyy. Jos vielä saisi yhteystietojakin, niin olisi hyvä.

Kokoontumisessa kaikkien on oltava samanveroisia. Kukaan ei saa nostaa itseään toisten yläpuolelle. Oikeastaan tarvitaan sellaisia ihmisiä kokoontumiseen, joilla on Jumalan auktoriteettiä. Sellaista nöyryy armoa, joka laittaa uhoajan hiljaiseksi. Ketään ei saa musertaa tai murskata omilla opeillaan, vaan täytyy antaa kasvulle tilaa. Jumalaa apua tarvitaan siis runsaasti. Myös sinnikkyyttä ja kestäväisyyttä tarvitaan runsaasti. Ei saisi kriisiyttää kokoontumisia. Kriisi syntyy siitä, että jollekin ihmiselle tai ihmisille luetaan Jumalan sanaa siinä mielessä, että he kokevat sen tukahduttavan Jumalan armon. Joku voi käyttää sanoja, joilla toiselle julistetaan kadotustuomiota, koska tämä uskoo eritavalla tai tekee jotakin ulkoista syntiä. Nämä asiat ovat kiinni siitä sydämen asenteesta toista ihmistä kohtaan, sekä omasta asemasta Jumalaa kohtaan. Jos oma usko on ahdas se saa aikaan sellaisen puristuksen sisikuntaan, jolla oma elämä ahtautetaan ja samalla myös toisten. Uskon tulisi olla koko ajatuksen ja kaiken täyttävä. Sellainen, että Jumalan armo kohtaa jokaista, joka vilpittömin sydämin vaeltaa.

Olen samaa mieltä näistä nettikirjoituksista. Näissä syntyy runsaasti väärinkäsityksiä ja kun ihmistä ei nähdä, ei voida tarkkaan huomata sitä kasvua, mitä ihmisessä tapahtuu. Hengellisen kasvun näkee ilmeissä ja eleissä. Usko muuttaa kasvoja synkästä valoisaksi ja se muuttaa tuomion armoksi. Ihminen on aina vajavainen ja tämä on ymmärrettävä oikein. Jumala ei halua täydellisiä uskovia, vaan vajaita Häntä tarvitsevia.
Puolesta
 
Viestit: 108
Liittynyt: 22. Tammi 2011 16:58

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 13. Joulu 2011 13:08

todael kirjoitti:Lyhyesti ajatuksia Vaisuliinin kaste-pohdintaan :

Rekisteröityminen on yhdistys sääntöihin kuuluva Suomen lain mukainen järjestys. "Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys on väestötieto ja se merkitään väestötietojärjestelmään. Vanhemmat voivat liittää alle 12-vuotiaan uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. 12 vuotta täyttänen liittyminen ja liittyminen ja eroaminen vaatii hänen oman suostumuksensa ja 15 vuotta täyttäneen myös vanhempien suostumuksen. Liittyminen tapahtuu ilmoittamalla ko. yhdyskunnalle, joka voi valita jäsenensä. "(lainaus Wikipediasta)

Tampereen Helluntaiseurakunta : (http://tamperehelluntai.fi/?sid=234)
"Helluntaiseurakunnan jäseneksi liitytään kasteen kautta, jonka henkilö on ottanut uskoontulonsa jälkeen."


Raamatussa en ole löytänyt mistään mainintaa, että apostolit olisivat kirjanneet kastettuja johonkin kirjaan tai yhdyskunnan rekisteriin. Päinvastoin kaste apostolisena aikana oli luonnollinen seuraus uskoon tulemisesta, ei siis erillinen seurakuntaan liittyminen. Pietari julisti helluntaina :

Apt.2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Pietari siis heti yhdisti uskoon tulemisen ja kasteelle menemisen. Eikä sanonut, että myöhemmin sitten kun tuntuu siltä, niin voidaan kastaakin.... että mieti ihan rauhassa vaan.

Minusta on epäraamatullista vaatia toista liittymään uskonnollisen yhdistyksen rekisteriin, sillä perusteella että uskova voidaan kastaa. Kaste ei ole mihinkään yhdistykseen liittymistä, vaan Kristuksen kuolemaan ja ylösnouksemukseen kastamista. Itse minut kastettiin Lahden Baptistilähetyksen toimesta ja liityin silloin seurakunnan rekisteriin - olin nuori uskova, ja SILLOIN tärkeintä oli vain totella Jumalaa ja mennä kasteelle. Tämä siis ei saa olla este, mutta jos ihminen itse pyytää että hän ei tahdo liittyä rekisteriin, vaan tahtoo tulla (vain) kastetuksi, minusta tätä ei voida keneltäkään uskovalta kieltää - vaikka mielestäni on myös sellaisia uskonnollisia yhdistyksiä jotka tekevät niin. He sanovat : "Emme kasta jollet liity rekisteriin".

Itse ymmärrän Raamatusta,että jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi kastaa uskoon tulleen upotus kasteella - tilanteesta johtuen on myös kastettu paloletkulla tai muulla JOS ei ole kyetty tilanteen tähden suorittamaan upotuskastetta. Näin esim vankilassa on tapahtunut.

Filippus ei lähtenyt Kandaken hoviherran edestä Jerusalemiin kyselemään, saako kastaa vai tuodaanko kastettu Jerusalemiin kastettavaksi, vaan siinä hetkessä ja tilanteessa he kahdestaan suorittivat raamatullisen upotuskasteen. Hoviherran kysymys on huomattava "MIKÄ ESTÄÄ kastamasta minua ?" Mikään ei estänyt, vaan Filippus kastoi Kandaken hoviherran heti siinä hetkessä. Siis kaste EI ole seurakunnan yhteydessä (määrätyssä kastetilaisuudessa) vaaditusti tapahtuva asia, vaan se on uudestisyntyneen ja Jumalan välinen asia ennen kaikkea, ja se voi tapahtua heti kun uskova niin haluaa.

Filippus ei toiminut oman seurakuntansa nimissä, vaan oli paikallisseurakuntansa ja Jumalan antaman vahvistuksen nojalla asetettu evankelistaksi. On myös mielestäni vaarallista, ilman yhteyttä toisiin paikkakunnalla asuviin veljiin Herrassa alkaa suorittamaan upotuskasteita, vaan mielestäni tulisi rehellisesti tuoda oma kutsu paikallisseurakunnan (muiden uudestisyntyneiden uskovien) tietoon ja sen jälkeen alkaa toimia Jumalan antamassa tehtävässä. Puhutaan Jumalan kutsun vahvistumisesta muiden uskovien kautta - jos näin ei olisi kuka tahansa voisi asettaa itsensä apostoliksi tai profeetaksi oman tunteensa tai muun syyn tähden.

- todael :good2:


Huomenta, joo ymmärrän nyt että on vaarallista ajautua lahko-mielen valtaan. Ja myös ymmärrän tuon kirjoituksen, kiitos!

Mutta... minun kohdalla oli toisinpäin. 1997 talvella Jumala kutsui minut kasteelle yliluonnollisella tavalla ja minulle tuli isot tikkukirjaimet "KASTE" mieleen ja se toistui.... Kysyin eräältä uskonsisarelta missä se kaste yleensä pidetään. Hän vastasi ja sanoi että seurakunnassa. Kysyin mitä siellä tehdään. Sit minua alkoi hirvittää ajatus ja ahdistuin kans.

Sanoin Jumalalle etten ikinä halua mennä kasteelle seurakunnassa. Menen mieluummin vaikka järvelle.
Se asia lykkääntyi ja mökillä avasin Raamatun ja otti silmiin kaste juttu ja sydämeeni pisti. Ymmärsin etten totellut Herraa.
Sain tietää Kotkan leiri jutun ja sinne menin. Siellä oli kaksi pastoria, suomalainen ja virolainen.
Kysyin kuka minut kastaa. He pastorit sopivat asiasta keskenään. Sit huomasin että soumalainen pastori lähti pois.
Minut kastettiin virolainen pastori etten itse liittynyt automaattisesti seurakunnan jäseneksi.

Myöhemmin katsoin kastepäiväni ja se on 8.8.1998. :shock: Tajusin että en ollut hankala tapaus Jumalalle.
Jumala varasi tuon päivän minua varten ja se oli Jumalan tahdon mukaista. Minä hypin riemusta. :hurraa:
Jumala läpikotaisin tuntee minut ja ymmärsi etten halua seurakuntaan mennä.

Ei ollut tarkoitus ajautua lahko-mielen valtaan... En mihinkään seurakuntaan kuulu mutta käyn edelleen helluntaiseurakunnassa, joskus.

Jumalan siunausta sinulle, Todael :pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 13. Joulu 2011 13:21

*
Niin tuli äsken mieleen se apostolinmallinen seurakunta missä ei ole rekisteröitymispakko. Siellä voi kastaa ilman että tarvis liittyä jäseneksi... Se on Turussa.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Joulu 2011 18:29

Aihe harhautuu tieten alkuperäisestä, mutta tuosta kasteasiasta. Vapaaseurakuntahan taitaa aika usein olla paikkana myös sellainen, jossa ei vaadita liittymistä seurakunnan jäsenrekisteriin. Että jos joku miettii kasteelle menoa...

Tuo kasteasia, se voi olla hankala tapaus uskovalle, siihen voi vaikuttaa kotikasvatus ja saatu opetus sen kautta. Luulisin että normisuomalaiselle sinänsä kaste ei ole välttämättä vaikea ymmärtää, koska lapsuudessa ne tavat ja traditioit eivät ole olleet korostuneen tärkeinä esilläkään...mutta jos on ns. luterilaisesta uskovasta kodista, niin silloin monesti vaatii aikaa päästää irti jo opitusta ja ottaa vastaan se mitä raamatussa sanotaan kasteesta ja ymmärtää se myös sisäisesti.
lonelyrider
 

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 13. Joulu 2011 23:11

lonelyrider kirjoitti:Aihe harhautuu tieten alkuperäisestä, mutta tuosta kasteasiasta. Vapaaseurakuntahan taitaa aika usein olla paikkana myös sellainen, jossa ei vaadita liittymistä seurakunnan jäsenrekisteriin. Että jos joku miettii kasteelle menoa...

Tuo kasteasia, se voi olla hankala tapaus uskovalle, siihen voi vaikuttaa kotikasvatus ja saatu opetus sen kautta. Luulisin että normisuomalaiselle sinänsä kaste ei ole välttämättä vaikea ymmärtää, koska lapsuudessa ne tavat ja traditioit eivät ole olleet korostuneen tärkeinä esilläkään...mutta jos on ns. luterilaisesta uskovasta kodista, niin silloin monesti vaatii aikaa päästää irti jo opitusta ja ottaa vastaan se mitä raamatussa sanotaan kasteesta ja ymmärtää se myös sisäisesti.


Rauhaa!

No niinpä, minulla teki monta vuotta päästä selvyyteen uskovien kasteesta ja sylivauvakasteesta. Varsinkin, kun näiden kasteiden sisällöstä kiistellään ja tulkintoja on molemmilla puolilla "tuhansia". Mutta en minä kasteelle - siis uskovien kasteelle mennessäni ymmärtänyt ja uskonut kasteesta täysin niin, kuten nyt. Mihinkään ns. 'seurakuntaan' ei tarvitse mennä kastettavaksi. Minut kastoi eräs veli joessa upottamalla Herran Jeesuksen nimeen. Kaste on Jumalan silmissä pätevä, eikä siihen tarvittu sen kummoisimpia kirkkokuntien pastoreita ym. johtajia.

Siunausta, :pc:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 15. Joulu 2011 05:11

Kasvoin ev.luterilaisessa kirkossa. Meillä oli seurakuntanuorissa ihana ja raikas yhteys. Kokoonnuimme nuoriso-ohjaajan ja muiden työntekijöiden vetämänä sekä keskenemme (raamisporukat). Kävimme myös helluntaiseurakunnan tilaisuukissa. Osa helluntaiseurakunnan nuorista kävi myös meidän tilaisuuksimme. Yritin myös käydä lestadiolaisten tilaisuuksissa, mutta siellä tunsin olevani kuin kala kuivalla maalla. Yritin tutustua kaikkiin uskoviin, ja etsin nimenomaan hengen yhteyttä! Aikuiset olivat tätä nuorten vapautta vastaan (nimenomaan jotkut papit, oma isäni ja jotkut muut). En ymmärtänyt ikinä, miksi ja miten aikuiset voivat olla tuollaisia. Minulla oli hauskaa muiden nuorten seurassa. En ikinä katsonut kirkkorajoja. Nyt joku sanoo, että tarkoitan "hauskalla" samaa kuin hengaaminen ja fiilistely. Ei. Tarkoitan sellaistan iloa, rauhaa ja vapautta. Elimme yhdessä. Pelattiin lentopalloa ja käytiin uimassa. Pidettiin rukouspiiriä, koulussa pidettiin yhtä ja niin edelleen. Sellaista uskovien yhteyden kuuluisi olla.

Nyt olen risteyskohdassa. Vaihtoehtona ei tunnu olevan tuo nuoruuden vapaus, joka ei siis tarkoittanut vastuuttomuutta. Vaihtoehtona näyttää olevan tuollainen kirkkokuntaisuus, sitoutuminen johonkin seurakunnan jäsenrekisteriin. Pääsen siellä kantamaan lahjani likoon ja tekemään oman osani. Saan varmasti välillä hyvääkin ja tasokasta Raamattuopetusta. Tällaisia aikuisia on paljon, jotka nuorena miettivät vastaavia asioita mutta vastustuksen käydessä ylivoimaiseksi liittyivät johonkin kirkkokuntaan/ seurakuntaan. He eivät välttämättä mene toisten uskovien arvosteluun mukaan, säilyttävät sydämen puhtauden, mutta: heiltä puuttuu rohkeus. He haluavat opetusta ja yhteyttä, eivät voi elää ulkopuolella. En voi syyttää heitä silti pelkureiksi, koska tiedän, kuinka vaikeaa on elää vailla seurakuntayhteyttä ja tukiverkkoa. Tiedän, mitä on, kun kukaan ei soita tai käy, eristetään sosiaalisesti. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan "hörhöytyminen". Erotaan kaikista järjestöistä ja yritetään vastustaa kaikkea. Se ei ole hedelmällistä, koska ikään kuin ampuu poterostaan katsomatta edes, onko varmistin pois päältä! Se on juuri sellaista kuppikuntaisuutta. Nyt mietin, menenkö aikuisten "muottiin" vai olenko "hörhö". Kaksi täysin yhtä huonoa vaihtoehtoa mutta "hörhö" tuntuu olevan pienempi paha näistä kahdesta.

Minulle sanoi eräs uskova, kun pyysin häntä kanssani aloittamaan rukoussolutoiminnan, että hänellä on huonoja kokemuksia tuollaisesta. Voidaan kuulemma nähdä mutta hän ei jaksa mitään solutoimintaa. Ihmettelin. Nyt ajattelen, että hän on ehkä nähnyt solutoimintana jotain tuollaista äärimmäistä lahkohenkisyyttä, jolloin soditaan kaikkea vastaan. Minä taas koin parhaimpana toimintana ev.luterilaisessa seurakunnassa ollessani tuollaisen solutoiminnan. Se on ollut jopa joissain seurakunnissa kunnia-asia saada jokaiselle oma pienryhmä, jossa pääsee kasvamaan! En tarvitse keneltäkään lupaa perustaakseni tuollaisen (tai siis jos joku haluaa säännöllisesti rukoilla kanssani). En kaipaa välttämättä mitään organisoitua ja suurta mutta haluaisin silti jonkin vastaavan pienryhmän. En ole järjestämässä isoja massatapahtumia tai muuta sellaista!
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 15. Joulu 2011 05:14

Kasvoin ev.luterilaisessa kirkossa. Meillä oli seurakuntanuorissa ihana ja raikas yhteys. Kokoonnuimme nuoriso-ohjaajan ja muiden työntekijöiden vetämänä sekä keskenemme (raamisporukat). Kävimme myös helluntaiseurakunnan tilaisuukissa. Osa helluntaiseurakunnan nuorista kävi myös meidän tilaisuuksimme. Yritin myös käydä lestadiolaisten tilaisuuksissa, mutta siellä tunsin olevani kuin kala kuivalla maalla. Yritin tutustua kaikkiin uskoviin, ja etsin nimenomaan hengen yhteyttä! Aikuiset olivat tätä nuorten vapautta vastaan (nimenomaan jotkut papit, oma isäni ja jotkut muut). En ymmärtänyt ikinä, miksi ja miten aikuiset voivat olla tuollaisia. Minulla oli hauskaa muiden nuorten seurassa. En ikinä katsonut kirkkorajoja. Nyt joku sanoo, että tarkoitan "hauskalla" samaa kuin hengaaminen ja fiilistely. Ei. Tarkoitan sellaistan iloa, rauhaa ja vapautta. Elimme yhdessä. Pelattiin lentopalloa ja käytiin uimassa. Pidettiin rukouspiiriä, koulussa pidettiin yhtä ja niin edelleen. Sellaista uskovien yhteyden kuuluisi olla.

Nyt olen risteyskohdassa. Vaihtoehtona ei tunnu olevan tuo nuoruuden vapaus, joka ei siis tarkoittanut vastuuttomuutta. Vaihtoehtona näyttää olevan tuollainen kirkkokuntaisuus, sitoutuminen johonkin seurakunnan jäsenrekisteriin. Pääsen siellä kantamaan lahjani likoon ja tekemään oman osani. Saan varmasti välillä hyvääkin ja tasokasta Raamattuopetusta. Tällaisia aikuisia on paljon, jotka nuorena miettivät vastaavia asioita mutta vastustuksen käydessä ylivoimaiseksi liittyivät johonkin kirkkokuntaan/ seurakuntaan. He eivät välttämättä mene toisten uskovien arvosteluun mukaan, säilyttävät sydämen puhtauden, mutta: heiltä puuttuu rohkeus. He haluavat opetusta ja yhteyttä, eivät voi elää ulkopuolella. En voi syyttää heitä silti pelkureiksi, koska tiedän, kuinka vaikeaa on elää vailla seurakuntayhteyttä ja tukiverkkoa. Tiedän, mitä on, kun kukaan ei soita tai käy, eristetään sosiaalisesti. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan "hörhöytyminen". Erotaan kaikista järjestöistä ja yritetään vastustaa kaikkea. Se ei ole hedelmällistä, koska ikään kuin ampuu poterostaan katsomatta edes, onko varmistin pois päältä! Se on juuri sellaista kuppikuntaisuutta. Nyt mietin, menenkö aikuisten "muottiin" vai olenko "hörhö". Kaksi täysin yhtä huonoa vaihtoehtoa mutta "hörhö" tuntuu olevan pienempi paha näistä kahdesta.

Minulle sanoi eräs uskova, kun pyysin häntä kanssani aloittamaan rukoussolutoiminnan, että hänellä on huonoja kokemuksia tuollaisesta. Voidaan kuulemma nähdä mutta hän ei jaksa mitään solutoimintaa. Ihmettelin. Nyt ajattelen, että hän on ehkä nähnyt solutoimintana jotain tuollaista äärimmäistä lahkohenkisyyttä, jolloin soditaan kaikkea vastaan. Minä taas koin parhaimpana toimintana ev.luterilaisessa seurakunnassa ollessani tuollaisen solutoiminnan. Se on ollut jopa joissain seurakunnissa kunnia-asia saada jokaiselle oma pienryhmä, jossa pääsee kasvamaan! En tarvitse keneltäkään lupaa perustaakseni tuollaisen (tai siis jos joku haluaa säännöllisesti rukoilla kanssani). En kaipaa välttämättä mitään organisoitua ja suurta mutta haluaisin silti jonkin vastaavan pienryhmän. En ole järjestämässä isoja massatapahtumia tai muuta sellaista!

Nyt tuntuu siltä, että koko kysymykseni käsitetään osittain väärin. Mennään kastekysymyksiin ja muihin, joihin tällä kertaa hae edes vastausta. Ei olisi pitänyt mainita koko kasteasiaa, koska se johtaa harhaan tässä kohdin! Tarkoitin sillä sitä, että kasteella moni seurakunta haluaa sitouttaa ja sitoa ihmisen omaan toimintaansa.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja JHK » 15. Joulu 2011 09:26

Filippus ei toiminut oman seurakuntansa nimissä, vaan oli paikallisseurakuntansa ja Jumalan antaman vahvistuksen nojalla asetettu evankelistaksi. On myös mielestäni vaarallista, ilman yhteyttä toisiin paikkakunnalla asuviin veljiin Herrassa alkaa suorittamaan upotuskasteita, vaan mielestäni tulisi rehellisesti tuoda oma kutsu paikallisseurakunnan (muiden uudestisyntyneiden uskovien) tietoon ja sen jälkeen alkaa toimia Jumalan antamassa tehtävässä. Puhutaan Jumalan kutsun vahvistumisesta muiden uskovien kautta - jos näin ei olisi kuka tahansa voisi asettaa itsensä apostoliksi tai profeetaksi oman tunteensa tai muun syyn tähden.


En näe mitä vaaraa sellaisessa olisi. Eikös jokainen uudestisyntynyt voi kastaa uskoontulleen? Eikä siihen tarvitse kysyä lupaa keneltäkään, kun lupa siihen on jo Jumalalta.
JHK
 

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 15. Joulu 2011 11:16

Laralle:
Miksi sinusta tulisi hörhö, jos et ole kirjoilla missään jäsenrekisterissä? Ei sinusta vasten tahtoasi tule mitään muuta kuin olet jo nyt. Ainakaan en itseäni koe hörhöksi, olen tavallinen suomalainen perheenäiti, joka on uskossa. En hörhöile täällä mitenkään. Tottakai minulla on sisäinen usko, rukous, sananlukeminen jne. mutta muuten en mitään hörhöilyä näe tässä.

Koen että sinulla on ristiriita sisimmässäsi. Haluaisit mennä ehkä mukaan toimintaan ja saada sieltä jotain ikäänkuin itsellesi ja uskollesi? Mutta mitä Jumala sinulta vaatii, vai vaatiiko mitään muuta kuin olla tässä ja nyt, ilman suorituspaineita tai mitään muutakaan?

Henkilökohtaisesti koen nykyään onnellisimmaksi ajaksi tämän, kun olen saanut alkaa levätä Jumalan huolenpidossa. On tullut uskossa sellainen rauha. Minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin sitä, minkä Jumala on minulle valmistanut ja se on tätä elämää varten mitä tässä elän ja mitä elämä ja Jumalan tahto tuokin tulleessaan, niin se on sitten sen ajan juttu taas, ei sitä etukäteen tarvitse miettiä.
lonelyrider
 

Re: Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 15. Joulu 2011 13:11

Kerroin etsiväni ja kaipaavani kahta asiaa. Ne ovat päällekkäisiä ja osittain myös erillisiä. Toinen asia ovat ystävät, joiden kanssa tehdä arkipäiväisiä asioita. Toinen asia, jota kaipaan syvästi on uskovien yhteys. Uskovien yhteys on merkinnyt minulle aiemmin raamattupiirejä, nuorteniltoja, messuja, vapaata rukousta uskovien ystävien kesken kotona, kahvilla käymistä ja toisten ihmisten konkreettista auttamista taloudellisesti, aikaa antamalla tai auttamalla muulla tavoin. Tietysti parhaassa tapauksessa ystävät ja uskovien yhteys ovat päällekkäisiä.

Minulla ei ole ristiriitaa sen suhteen, että haluaisin olla jotain. En koe painetta liittyä mihinkään yksittäiseen seurakuntaan tai järjestöön. Haluan vain säännöllistä rukousyhteyttä ja seurakuntaelämää. En tiedä, millaista on oikea ja säännöllinen seurakuntaelämä, koska minulla ei sellaista ole. Olen myös hieman huolissani siitä, että jos olen tällainen yksinäinen samurai, niin siinä ei mene taas kauaa kun olen taas "maailmassa". Se puoliksi uskova - puoliksi uskosta osaton - elämäntyyli on hajoittavaa ja sisäinen helvetti! Koen itselleni tärkeäksi viikottaiset tapaamiset (on se sitten messu tai mikä tahansa). Tällä hetkellä koen hyvin vähän tyydytystä mennessäni seurakuntaan. En ole vierailija: käyn jossain tilaisuuksissa useamman kuin yhden kerran tutustuakseni ja antaakseni jotain omasta osaamisesta ja käyttäen Herran minulle suomia armolahjoja. Armolahjat voivat toimia myös niin, että minä rukoilen ja soitan rohkaistakseni jotain ihmistä (esim. tiedon sanat). Olen tehnyt näin, mutta jotenkin on mukavampaa ja rakkaudellisempaa sanoa asiat kasvotusten kuin puhelimessa sadan kilometrin päähän! Koen armolahjojen terveemmän ja rakentavamman käytön toimivan yhteisössä kokonaisuutena, kasvotusten. Useat Raamatun esimerkit armolahjoista liitetään kahden tai useamman (jopa muutamien kymmenien tai satojen) ihmisten kokoontumiseen. En halua suistaa keskustelua nyt armolahjakeskusteluksi, koska se(kään) ei ratkaise tätä kysymyksen asetteluani.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 37 vierailijaa