Sokea kristillinen yhteisöllisyys - sokeaa uskoa ??

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Sokea kristillinen yhteisöllisyys - sokeaa uskoa ??

ViestiKirjoittaja todael » 06. Joulu 2011 01:11

Lyhyitä ajatuksia - kovin paljon puhutun "separatismin"-ilmiöön seurakunnissa.

Hes.34 - paimenet käyttävät lampaita omaksi hyödykseen, ja siksi Jumala vaatii lampaat heidän käsistään. Sama Israelin paimenten korruptoituminen näkyy tämän päivän seurakunnissa. Separatismi ei ole AINA lihallista "muiden-haukkumista" vaan joskus seurakunta on niin luopunut Jumalan Sanasta, ettei sinne "disko-valohin" halua mennä lippuja ja takapuoltaan heiluttamaan. On siis vaarallista yleistää separatismi lihan teoksi, koska sitä se ei AINA ole - päinvastoin "lahko-henkisyys" (jossa henkisellä väkivallalla ja syyllistämällä hallitaan ihmisiä) on syntiä Jumalan edessä. Sellaisessa seurakunnassa ei kellään ole hyvä olla jossa pelolla ja syyllisyydellä hallitaan muita. Sokea usko, on eksyttävää uskoa - koetekaa kaikki, ja pitäkää se mikä hyvää on.

Katolinen kirkko väittää, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Tällä he pelottelevat ihmisiä ja hallitsevat ihmisiä hengellisen väkivallan ja syyllistämisen kautta. Tätä näkyy jopa lievemmässä muodossa ns. vapaissa suunnissakin. Jos et kuulu nimellisesti minkään seurakunnan rekisteriin - sinua epäillään epäsosiaalisuudesta tai synnistä.

Kristillinen yhteisöllisyys on itseisarvona vaarallinen voima, jolla voidaan väärällä tavalla hallita ihmisiä. Menet vain muiden mukana, pohtimatta tai koettelematta Jumalan Sanalla missä oikeen mennään. Se on helppoa uskoa - silmät kiinni ja muiden mukana vaan.

Harva etsii todellista Hengen yhteyttä, etsitään "laitos-lahkojen" keskinäistä teologista yhteyttä - kuten pragmaattinen ekumenia tahtoo tehdä. Uudestisyntyneillä on jo olemassa oleva Hengen yhteys JOS he elävät uskossa Jeesukseen, eivät uskossa omiin "lahkoonsa".

Korvaani esim. aina särähtää kun rukoillaan "Herra anna meidän seurakuntaan herätys".

Sidonnaisuudet tulevat syvältä ja niiden istutusten pois repiminen, jotka eivät ole taivaallisen Isän istuttamia, vie paljon aikaa uskovien elämässä, ja toiset eivät koskaan edes tahdo luopua niistä. Erovaisuutta korostavat teologiset painotukset rajoittavat Jumalan seurakunnan täyteyttä Kristuksessa, ja pahimmillaan Kristus jaetaan erillisiin lohkoihin. Ei ihme että seurakunta on voimaton, tämä koska Kristus ei ole seurakunnan pää. Auktoriteetti on siirtynyt Kristuksesta liian paljon ihmiselle itselleen ja sen kautta syntyneelle hajannaisuudelle sekä ylikorostetuille teologisille painotuksille.

Monille yhteisöllisyys on turva johon vedotaan; "nooh, kulun siihen ja siihen seurakuntaan". Tämä ei merkitse yhtään mitään mihin uskonnolliseen yhteisöön ihminen on kirjattu - vain se merkitsee ONKO IHMISEN nimi KARITSAN ELÄMÄN KIRJASSA. Jos nimesi EI OLE Karitsan elämän kirjassa - silloin et ole uudestisyntynyt Jumalan lapsi - vaikka kuuluisitkin nimellisesti johonkin seurakuntaan.

Joh.3:3 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa"."

2Kor.13:5 "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."

2Kor.10:18 "Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee."

Room.8:16 "(Jumalan) Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."

Ekumenia = ihmisen aikaansaamaa humaanista sekä epäraamatullista yhteyttä
Hengen yhteys = Kristuksessa jo olemassa olevaa raamatullista yhteyttä

Kristuksen rakkaus on Hengen yhteydessä - jossa jokaisella on oikeus koetella mitä kukin "lahko-seurakunta" edustaa. Eihän ole kuin yksi Jumalan seurakunta. Kristilliset instituutiot ja uskonnolliset yhdistykset ovat ihmisen aikaansaannoksia - joita hallitsee vahvasti ihmisen itsensä korostama teologinen auktoriteetti.

2Kor.4:5 "Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden."


Jeesuksen Kristuksen auktoriteettin Jumala itse tulee palauttamaan uudestisyntyneiden uskovien keskelle.
LUE >>>> http://uloskutsuttu.blogspot.com/p/juma ... tansa.html

JEESUS ON HERRA
- todael
todael
 

Re: Sokea kristillinen yhteisöllisyys - sokeaa uskoa ??

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 12. Joulu 2011 01:12

Tartuit Todael todella tärkeään aiheeseen. Käsittelin asiaa omakohtaisesti ystävyys- ja seurakunta-asioissa kirjoituksessani Mitä on oikea seurakunta käytännön tasolla? Kirjoituksessani on jotain samalta pohjalta nousseita kysymyksiä. Tosin käsittelen kirjoituksessani myös asioita eri näkökulmasta käsin.

Monet ihmiset (myös uskovat) elävät vääränlaisen herran pelon vallassa. Herran pelko opetetaan auktoriteettin tottelemisena, ja aktoriteettia seurakunnassa edustaa paimen tai seurakunnan vanhimmat. Maallisessa mielessä auktoriteettien kunnioitusta voi tarkoittaa esimiehen tottelemista, armeijassa ylempiarvoisen sotilaan käskyjen tottelemista, poliisin poikkeusliikennesääntöjen noudattamista onnettomuuspaikalla. Uskoville opetetaan jo heti seurakuntaan/ uskoon tultua, että juuri kyseinen seurakunta tai uskon suuntaus on ainoa oikea koko kaupungissa. Ääriesimerkkinä voidaan pitää jehovantodistajia ja katolisia, joiden piirissä opetetaan, ettei ole pelastusta oman yhteisön ulkopuolella. Lisäksi olen kuullut myös jostain herätysliikkeistä (lähinnä lestadiolaisuus) samaa, että opetuksen lähtökohtana on väärä me-henkisyys. Niin kauan yksittäisellä seurakuntalaisella menee hyvin, kun hän tottelee sääntöjä ja elää siinä yhteisössä ja antaa rahat+ lahjat+ voimavarat käyttöön palvellakseen kyseistä seurakuntaa. Yksittäinen jäsen saa kokea yhteisön rakkautta, turvaa, suojelua ja apua, kun noudattaa sääntöjä. Jos joku alkaa kapinoimaan, jättäytyy jostain syystä tilaisuuksien ulkopuolelle tai ei voi antaa kolehtiin, hänet hylätään. Tätä tapahtuu niin kristillisissä piireissä kuin myös ei-kristillisissä (jehovantodistajat jne.).

Raamatullisissa piireissä voi olla väärää me-henkisyyttä. Kun erosin kirkosta, en ole päässyt palvelemaan mihinkään seurakuntaan taustani vuoksi niin, että sitoutuisin toimintaan. Väärä me-henkisyys on esimerkiksi sellaista, että kun kävin muutaman kerran eräässä seurakunnassa Tampereella ja minua ei huomioitu millään tavalla. Kukaan ei tervehtinyt minua tai vaivautunut kanssani juttelemaan. Kun menin joskus rukousiltaan, josta oli tarkoitus lähteä evankelioimaan, muut nuoret tekivät "ringin" jossa rukoilivat. Minä ja muutama muu uskova (ei kyseisen seurakunnan jäsen) jäimme ringin ulkopuolelle. Rukoiltiin "Anna meidän voittaa sieluja tänä iltana". Tiesin saman tien, ettei Jumala siunaa tuollaista toimintaa. Jos haluaa pitää suljetun rukoustilaisuuden, niin silloin laitetaan ovi lukkoon eikä tiedoteta siitä julkisesti. En ole ainoa, jota on kohdeltu tuossa seurakunnassa noin. Tällaisille ihmisille on tärkeää tietyn järjestyksen säilyttäminen, hierarkia ja asioiden sujuminen tutulla ja turvallisella tavalla. Oma teologia tai Raamatun tulkinta on se ainoa oikea vaihtoehto. Juuri tämä kyseinen seurakunta on kulkenut kerta toisensa jälkeen omien siunaustensa ohi. Olen omin silmin nähnyt, kun eräs henkilö tuli tapaamaan seurakunnan johtajaa (tuoden viestiä toisesta kaupungista), mutta ilta oli peruttu eikä siitä ollut ilmoitusta tai mitään puhelinnumeroa ovessa (johon soittaa jos on kriisitilanne). Olen nähnyt tätä toimintaa muutamissa seurakunnissa. Toisinaan yritetään esittää hyviä ihmisiä ja muka huomioidaan uudetkin tulokkaat. Kerran minulle jutteli eräs nainen, joka oli nähnyt minut aiemmin saman seurakunnan tilaisuudessa. Hän kysyi "mitä kuuluu" ja kun avasin suuni vastatakseni, hän häipyi paikalta juttelemaan vielä hienomman ja paremman seurakuntalaisen kanssa. Samassa seurakunnassa valitetaan koko ajan musiikki-ihmisten puuttumisesta. Olen tehnyt sen päätöksen, että jos joku aidosti kysyy "Onko täällä ketään säestäjää" tai kohtaa minut tasavertaisena ihmisenä, tuon kaiken osaamiseni käyttöön. Olen tuonut itseäni esille liikaa, ja se on kostautunut niin, että sitten revitään joka paikkaan soittamaan, esiintymään ja säestämään. Voisin tietysti edelleen toimia toisin ja tuoda esiin koko musiikillisen osaamiseni (niin luonnonlahjana Jumalalta saaneena, pitkälle sitä opiskelleena että myös hengellisenä lahjana), ja silloin kelpaisin aina musiikkitöihin. En halunnut tuoda itseäni esiin, koska totesin, että jos minua ei oteta vastaan ihmisenä, tasavertaisena uskovana, syntisenä ihmisenä jonka Jeesus on armahtanut, en todellakaan vaivaudu esittelemään koko repertuaariani sillä saralla, missä monissa seurakunnissa on puutetta.

Me-henkisyys ei ole aina huono asia. Joskus auktoriteettien totteleminen laumana on tärkeää. Jos omassa ammatissani yritän opettaa lapsella jotain asiaa, eikä hän suostu tekemään tiettyjä soittoharjoituksia asian oppimisen eteen, hän ei sitä asiaa luultavasti opi. Tietyt säännöt ja ohjeet ryhmässä on luotu yleisen toimivuuden turvaamiseksi. Toisinaan lapset ja nuoret kysyvät "miksi". Joskus selitän syyn, toisinaan heille ei tarvitse selittää asioita perin pohjin (jota he eivät henkiseen kehitykseensä nähden ole valmiita ymmärtämään). Joskus auktoriteetin kyseenalaistaminen saattaa aiheuttaa vaaratilanteen tai vakavan taloudellisen tai muun haitan. Johtajilta vaaditaan paljon. Siksi Raamatussa on erittäin tiukat ohjeet siitä, millainen paimen tulee olla. Joskus johtaja/ paimen/ opettaja/ poliisi voivat olla väärässä. Väärää auktoriteetin kunnioitusta esiintyy myös muualla. Jotkut ihmiset ovat vuosi toisensa jälkeen huonossa työpaikassa, koska eivät uskalla rahan tai maineen menettämisen vuoksi ottaa lopputiliä. Pomo ei aina ole "hyvä esimies" ja voi tehdä pahoja virheitä. Jumala ei kuitenkaan ikinä tee virheitä, vaikka maalliset auktoriteetit niin tekevätkin. Seurakunnassa ristiriita syntyy siitä, että ajatellaan ihmisen olevan oikeassa ja Jumalan sanan väärässä!

Olen aina pitänyt joukkueliikunnasta, ja pärjännyt hyvin pallopeleissä. Siinä on tietty kuri ja järjestys. Tällä hetkellä harmittaa, ettei minulla ole mitään joukkuetta (tai lajia), jossa voisin liikkua. Minulla ei ole myöskään seurakuntayhteyttä, jossa voisin kokea tervettä me-henkisyyttä. Kristilliselle yhteisöllisyydelle asetetaan usein ehdot (pitää kuulua seurakuntaan tai muuta vastaavaa). En ole vapaaehtoisesti valinnut sooloilijan roolia missään mielessä, mutta se on ollut usein ainoa vaihtoehto.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Sokea kristillinen yhteisöllisyys - sokeaa uskoa ??

ViestiKirjoittaja todael » 12. Joulu 2011 17:38

Uskovien yhteyden perusta EI OLE uskonnollinen yhdistys, ei kirkko eikä herätysliike. Hengen yhteys uskovien välillä perustuu Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja elämään, jota elämme Jumalan Hengen voimasta.

Moent käyvät kasvuvaihetta uskonelämässään ja jopa Jumala itse vie uskovaa aika ajoin yksinäisyyteen - rukoukseen ja Sanan tutkimiseen. Jeesus teki samoin - Hän vietti paljon aikaa rukouksessa yksinäisyydessä. Tämä ei ole "sooloilua" tai "kurittomuutta" vaan tärkeää henkilökohtaista uskon elämään - Jumalan kanssa kahdestaan olemiseen - liityvää kasvun, rukouksen sekä Jumalalta saatavan opetuksen vastaanottamista.

Jumala on järjestyksen Jumala, ja seurakunnassa on myös hierarkinen järjestys. Tämä järjestys perustuu Jumalan itsensä asettaminen palvelutehtävien rakenteeseen, JOSKIN mikään niistä ei korota ketään toista paremmaksi eikä annan ylivaltaa toiselle uskovaiselle toisen ylitse. Kristuksen ruumiissa on siis hierarkinen järjestys, mutta se toteutuu veljesrakkauden ja samanvertaisuuden tasapainossa. Olemme toinen toisemme palveljoita, toinen toistemme velijä ja sisaria Kristuksessa.

Minusta on tärkeää, että etsimme veljesrakkauden merkitystä Kristuksessa. Kaikki muu saa paikkansa, ja löytää oikean muotonsa, kun ensin luovumme rakkaudettomuudesta ja ylpeydestä ja alamme "tavoittelemaan rakkautta". Siksi ei ole tärkeää erottaa ketään tai pyrkiä kutsumaan ketään ulos "laitos-kristillisyydestä" vaan rukouksessa ja veljesrakkaudessa palvella toisiamme, ja oikeissa tilanteissa tuoda terveellä tavalla esille - millainen Jumalan seurakunta on ja miksi Jumala tahtoo, että pääsisimme pois ihmisten rakentamien aitauksien sisältä. Jumala VAIN voi antaa kasvua, ja kaikki tämä on armoa Jeesuksessa.

Itse rukoilen, että oppisin rakastamaan Kristuksessa jokaista veljeä ja sisarta - ja silti olla rohkeasti esillä silloin, kun koen että Kristuksen ruumiin ykseydestä täytyy puhua. Ykseys Kristuksessa on Jumalan Hengessä - totuudessa, armossa ja rakkaudessa.

Siunausta sinulle Lara :)
-todael :prayer4:
todael
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 22 vierailijaa

cron