Itsellä on ollut kokemusta sekä täysabsolutismista että ryyppäämisestä ja kaikkea siltä väliltä... Reagoin ja toimin alkoholin suhteen kaikissa tapauksissa vääristä syistä.
Olin muutama vuosi sitten kokonaan koskematta alkoholiin, koska haluasin miellyttää ja vaikuttaa paremmalta ihmiseltä. Jos olin seurakunnassa ja sanoin käyttäväni alkoholia, sitä katsottiin kieroon. Jos sanoin olevani käyttämättä alkoholia, sitä ihannoitiin, pidettiin ikään kuin normaalina toimintana. Oli helpompaa sopeutua uskovien joukkoon, jotka mielluummin kyttäsivät sitä, miten normien mukaan käyttäydyin kuin sitä, miksi teen sen tai mitä sydämessäni ajattelen! Opiskelukavereiden/ kollegoiden ja ei-uskovien taholta oli jotain kummeksuntaa, koska olin juomatta. En sopeutunut muusikkopiireihin, koska en juonut.
No, olen elänyt myös päin vastaistakin vaihetta. Kun join ja juhlin, olin normaali muusikkopiireissä. Sisällä oli paha olla, koska juhliminen oli kuorta - keino paeta arkea. Moni paremmista kavereista paini samojen ongelmien kanssa kuin minä itsekin. Yritimme yhdessä piristää elämäämme juhlimisen ja unohtamisen keinoin. Minua paheksuttiin uskovien parissa, koska olin "kuin maailman ihmiset". Kukaan heistä ei keskustellut sydämeni tilasta, vaikka jotkut tiesivät minut. Mikä johtaa juomaan (tai tekemään muuta syntiä), miksi on niin paha olla. Moraalisaarnoja tarjottiin ilman rakkautta, mikä ei auttanut minua.
Olen elänyt myös kolmatta vaihetta, mikä on mielestäni kaikkein vaikein: kultainen keskitie. Uskovat pitävät rappiollisena ja ei-uskovien mielestä en käytä alkoholia "oikein" eli ei-humalahakuisesti. Eli toimin siis niin tai näin, joku pitää sitä vääränä. Kuka tuntee sydämen? Jumala. Hän näkee, miksi tai miten toimimme väärin tai oikein. Oikea toiminta vain ulkokultaisuuden tähden ei miellytä Jumalaa, jos "astia" on sisältä mätä. Moraalisesti oikeaa toimintaa näkee paljon uskovien parissa. Kun muutamalla lauseella kysyy heidän suhtautumista asioihin (vaikka alkoholiin), joillain voi olla pakonomainen toiminta tehdä oikein. Tällaisten moraalisten ihmisten kulissit sortuvat hyvin nopeasti, koska he yrittävät moraalisesti elää oikeaa kristityn elämää.
Nyt, kiitos Herran armon, olen saanut olla ilman alkoholia muutaman kuukauden kokonaan. Unenlaatuni on parantunut, olen pirteämpi. Viikonloput eivät mene krapulassa tai muulla tavoin väsyneenä/ masentuneena. En ole tehnyt ratkaisua absolutismin suuntaan. Tiedän olevan kuitenkin näin oikein, koska sydämessäni on rauha. Voin joskus nauttia lasillisen (jos koen niin), mutta ainakin toistaiseksi haluan pysytellä kokonaan tuosta aineesta erossa. En tuomitse todellakaan kohtuukäyttäviä uskovia, koska he tuntevat oman sydämensä. Itse koen ei-uskovan miehen ja hänen ei-uskovien sukulaistensa ja ystäviensä tähden olevan parempi olla autokuskin roolissa. Lisäksi on välillä mukavaa sanoa kollegoille syyn siihen, etten juuri tänä päivänä ota. "Minun ei tarvitse. Osaan pitää hauskaa selvin päin. Jos en viihdy jossain, voin lähteä kotiin. Inhoan krapulaa ja rakastan Jumalaa."
Rajan veto siihen, missä voi ja kuinka paljon voi juoda, täytyy jokaisen tehdä itse. Se, miksi joillain on niin kova hinku lähteä ulos juomaan, kertoo heidän suhteestaan Jumalaan. Kun kohtaa Jumalan rakkauden täysin 100% syntisen ihmisen paikalta, ei ole tarvetta kiusata Jumalaa. Meistä jokainen tekee välillä väärin ja tarvitsee Jeesuksen armoa. Jos tietää tekevänsä väärin, asiat voi tunnustaa Jumalalle. Hän antaa voiman myös kohdata ihmisten tuijotukset ja mielipiteet - ja jopa hymyillä kaiken tämän keskellä. En väitä, että olisin tässä 100% alkoholittomassa tilassa lopun elämääni, mutta nyt tämä on minulle oikein. Tiedän sen.
Eilen mietin kaupan kassalla ostaessani alkoholitonta siideriä, että tölkki näyttää aivan samalta kuin alkoholillinen versio samasta juomasta. Jos nyt joku näkisi minut kaupan kassalla, automaattinen oletus olisi, että ostan alkoholillista 4,7% siideriä. Mietin jopa sitä, että jos joku oppilaani näkisi, niin mitä sitten tapahtuisi. Tulisiko siitä keskustelua tai supinaa? Alkoholi herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Kaikilla yli 10-vuotiailla suomalaisilla on jotain kokemusta alkoholista tai sen lieveilmiöistä, kaikilla on mielipide. Jos alan miettimään, mitä ihmiset ajattelevat, en voisi käydä ulkona tai ruokakaupassa laisinkaan.