Vainottu seurakunta on Jumalan rakkauteen pukeutunut seurakunta
Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen aikana, jolloin antikristillisen Neron hallituskausi oli aluillaan. Tiedämme historiasta, että Nero teetti julmia uskovien ihmisten vainoja antikristillisen vihansa ja kieroutuneen ajatusmaailmansa voimalla. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen seurakunnalle, joka oli joutuva kohtaamaan veriset Neron aikaansaamat uskovien vainot.
Room.13:1-4 Paavali opettaa, että jokaisen tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Hän perustelee tämän sillä, että ei ole mitään esivaltaa muuta kuin Jumalan asettamia esivaltoja – jopa nekin esivallat jotka kääntyvät vainoamaan seurakuntaa ovat Jumalan asettamia. Tämä on tärkeä opetus jonka Paavali antaa roomalaisille.
Myöhemmin Room.13:8-14 Paavali opettaa – samasta ajatuksesta käsin – että uskovien tulee pukeutua valkeuden varuksiin [kreik. ὅπλον = väline, ase, sotavarustus] (Roo.13:12), joka tarkoittaa Kristuksen rakkauteen pukeutumista. Tämä Kristuksen rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa – ja tällä edelliseen ajatukseen liittyen – Kristuksen rakkaus ei koskaan ryhdy väkivaltaiseen kapinaan esivaltaa kohtaan. Vaikka seurakunta olisi antikristillisen esivallan vainoama, kuten roomalaisille myöhemmin tapahtui – tuli heidän pukeutua Kristukseen, valkeuden varuksiin ja täten tulla osallisiksi Pyhän Hengen kautta vaikuttavasta lähimmäisen rakkaudesta.
Jeesus ristillä rukoili kaikkien niiden puolesta, jotka olivat Hänet ristiinpuun päälle nostaneet sanoen ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät” (Luuk.23:34) Ennen ristiinaulitsemista Jeesus oli Pilatukselle sanonut "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi.” (Joh.19:11) Jeesus tunnusti maallisen auktoriteetin Jumalan sille antamana valtana. Mitään ei tapahtuisi Jeesukselle, ellei Hänen Isänsä olisi sitä valtaa tälle esivallalle antanut. Saman ajatuksen Paavali esittää Room.9:17 ”Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”.
Tästä lähtökohdasta käsin Paavali opettaa roomalaisia Room.13:1-4 asettumaan sen Jumalan kaikkivaltiuuden käsiin, jota antikristillisen esivallan alla vainotuksi tuleminen tekee. Jumala nostaa sortajan koskemaan seurakuntaansa, osoittaakseen seurakunnassa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kirkkauden, aivan kuten Faarao teki suhteessa israelilaisiin Egyptissä.
Mitä Kristuksen rakkaus on ? Vihaa sortajia kohtaan ? Kapinaa sitä esivaltaa kohtaan joka sortaa ja vainoaa Kristuksen opetuslapsia ? Ei sitä se ei ole.
Monet puhuvat paljon lähimmäisen rakkaudesta ja yrittävät korottaa itsensä sillä toisia korkeammalle, ikään kuin se oikeuttaisi heidät olemaan parempia kuin muut. Tällä tavalla ihminen kumoaa Kristuksen rakkauden itsessään ja tekee siitä itsekästä oikeassa olemista sekä antikristillistä esivaltaa kohtaan osoitettua kapinaa. Jeesus rakasti niitä jotka löivät Hänet ristille – tämä sama rakkaus tulee vainotun seurakunnan osaksi, jotta Jumalan kirkkaus loistaisi sen kautta maailmalle.
Vainottu seurakunta muuttuu itsekäästä rakkaudesta Kristuksen rakkauteen, jossa se kykenee rukoilemaan ja rakastamaan niitäkin, jotka sitä julmasti vainoavat. Kristuksen rakkaus ei erittele kohdettaan, se rakastaa jopa vihollistaan.
Vainottu seurakunta ei kapinoi ketään vastaan, ei taistele omien oikeuksiensa puolesta vaan se Kristuksen rakkaudessa julistaa Jumalan kirkkautta niiden kärsimysten kautta, johon Jumala itse seurakunnan vie.
Room.8:35-39 ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. ”
Kaikkia velijä ja sisaria Jeesuksessa Kristuksessa siunaten.
- todael