Vääristynyt jumalakuva Isästä....

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Vääristynyt jumalakuva Isästä....

ViestiKirjoittaja todael » 20. Marras 2011 11:52

On vaarallista rakentaa perustavaa analogiaa luonnollisen isyyden ja Jumalan Isä-luonteen välille. Jumala ei ole ihminen, ja siksi Jumalan "pehmoleluttaminen" "isukiksi" jollaisen itse tahdomme luonnollisen isyyden kautta omassa vajavaisessa ajatuksissamme luonnehtia johtaa usein Jumalan vääränlaiseen inhimillistämiseen. Teemme Jumalasta jumalankuvan, oman mielemme ja ajatustemme mukaisen - sellaisen joka sopii omaan "minä-tykkään" tyyliin.

Jumala ruoskii jokaista lastaan jonka Hän ottaa huomaansa, kurittaakseen meitä, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään. (Hepr.12:6) Jumala rakkaus ei ole "vaahtokumikarkkimaista" lässyn lässyä, vaan Jumalan rakkaus on pyhää, Hänen tahtonsa mukaista rakkautta, johon Hän meitä armolla, rakkaudella ja kurituksella johtaa.

Monet sanovat että Jumalan pelko on vääränlaisesta jumalakuvasta nouseva lain alainen, alistava ja peloittava kuva Jumalasta Isänä. Siksi monet joutuvat "pehmentelemään" jumalakuvaansa, ja tätä näkyy paljon nykyseurakuntien "isukki"-opetuksessa. Takana on inhimillinen näkökulma, jolla Jumala pyritään "pehmentämään" sellaiseen kuosiin, että emme kokisi Jumalan pyhyyttä pelottavana ja suurta kunnioitusta herättävänä. Tästä on seurauksena tullut täysin "banaali" jumalakuva, jossa Jumalan pyhyys seurakunnista on lähes tulkoon kadonnut. Kultainen vasikka on siis seurakuntien keskellä - ihmisen itsensä luoma kuva jumalasta.

Jumalan lapseus monelle on tunnetila, tai mielikuva Jumalasta - ja siksi raamatullinen kuva Jumalasta pyhänä Jumalana jota kukaan ihminen ei voi itsessään lähestyä tarkoituksella murretaan. Tilalle tulee vääränlainen inhimillistä rakkautta korostavan jumalakuvan luominen.

Jumalan lapseus on oikeudellinen asema Jumalan edessä, eikä perustu tunnepohjaiseen "mielisuosion" kokemiseen eikä sen ylikorostamiseen. Jumalan armon SEURAUS on että kasvamme armossa, kasvamme Kristuksessa - en enää elä minä vaan Kristus minussa. Tämä tapahtuu vanhan ihmisen pois riisumisen ja uuteen pukeutumisen kautta, joka päiväisessä vaelluksessa. Olemme vajavaisia, itsessämme heikkoja ja omaamme JOKAINEN "vahvan" syntisen luonnon itsessämme - mutta KRISTUKSESSA JEESUKSESSA olemme 100% Jumalan lapsia ja Hänen armonsa ja rakkautensa omistamia. Jumalan lapseus ei ole "hempeää" ajatusta lauhkeasta "läpi-sormien-katsovasta" Isästä, vaan se on Jumalan tuomion alta pelastuneen ihmisen turvautumista Jeesuksen vanhurskauteen. Voin olla Jumalan lapsi vain siinä rakkaudessa, joka on Isän ja Pojan välillä.

Armo ei muutu koskaan Kristuksessa miksikään "hempeileväksi tunteiluksi" vaan iankaikkisuuteen asti Karitsa kantaa haavat itsessään, jotka juuri todistavat aina Jumalan tuomion alta pelastumisesta.

Iankaikkisuudessa säilyy Jumalan ja Karitsan valtaistuin. Jumala ei koskaan tule luopumaan valtaistuimestaan, ja näin tule oman inhimillisen ajatuksemme ja mielijohteidemme kaltaiseksi "pehmoleluksi." Jumala on Jumala - ei ihminen.

- todael
todael
 

Re: Vääristynyt jumalakuva Isästä....

ViestiKirjoittaja PetriFB » 20. Marras 2011 22:52

todael kirjoitti:On vaarallista rakentaa perustavaa analogiaa luonnollisen isyyden ja Jumalan Isä-luonteen välille. Jumala ei ole ihminen, ja siksi Jumalan "pehmoleluttaminen" "isukiksi" jollaisen itse tahdomme luonnollisen isyyden kautta omassa vajavaisessa ajatuksissamme luonnehtia johtaa usein Jumalan vääränlaiseen inhimillistämiseen. Teemme Jumalasta jumalankuvan, oman mielemme ja ajatustemme mukaisen - sellaisen joka sopii omaan "minä-tykkään" tyyliin.

Jumala ruoskii jokaista lastaan jonka Hän ottaa huomaansa, kurittaakseen meitä, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään. (Hepr.12:6) Jumala rakkaus ei ole "vaahtokumikarkkimaista" lässyn lässyä, vaan Jumalan rakkaus on pyhää, Hänen tahtonsa mukaista rakkautta, johon Hän meitä armolla, rakkaudella ja kurituksella johtaa.

Monet sanovat että Jumalan pelko on vääränlaisesta jumalakuvasta nouseva lain alainen, alistava ja peloittava kuva Jumalasta Isänä. Siksi monet joutuvat "pehmentelemään" jumalakuvaansa, ja tätä näkyy paljon nykyseurakuntien "isukki"-opetuksessa. Takana on inhimillinen näkökulma, jolla Jumala pyritään "pehmentämään" sellaiseen kuosiin, että emme kokisi Jumalan pyhyyttä pelottavana ja suurta kunnioitusta herättävänä. Tästä on seurauksena tullut täysin "banaali" jumalakuva, jossa Jumalan pyhyys seurakunnista on lähes tulkoon kadonnut. Kultainen vasikka on siis seurakuntien keskellä - ihmisen itsensä luoma kuva jumalasta.

Jumalan lapseus monelle on tunnetila, tai mielikuva Jumalasta - ja siksi raamatullinen kuva Jumalasta pyhänä Jumalana jota kukaan ihminen ei voi itsessään lähestyä tarkoituksella murretaan. Tilalle tulee vääränlainen inhimillistä rakkautta korostavan jumalakuvan luominen.

Jumalan lapseus on oikeudellinen asema Jumalan edessä, eikä perustu tunnepohjaiseen "mielisuosion" kokemiseen eikä sen ylikorostamiseen. Jumalan armon SEURAUS on että kasvamme armossa, kasvamme Kristuksessa - en enää elä minä vaan Kristus minussa. Tämä tapahtuu vanhan ihmisen pois riisumisen ja uuteen pukeutumisen kautta, joka päiväisessä vaelluksessa. Olemme vajavaisia, itsessämme heikkoja ja omaamme JOKAINEN "vahvan" syntisen luonnon itsessämme - mutta KRISTUKSESSA JEESUKSESSA olemme 100% Jumalan lapsia ja Hänen armonsa ja rakkautensa omistamia. Jumalan lapseus ei ole "hempeää" ajatusta lauhkeasta "läpi-sormien-katsovasta" Isästä, vaan se on Jumalan tuomion alta pelastuneen ihmisen turvautumista Jeesuksen vanhurskauteen. Voin olla Jumalan lapsi vain siinä rakkaudessa, joka on Isän ja Pojan välillä.

Armo ei muutu koskaan Kristuksessa miksikään "hempeileväksi tunteiluksi" vaan iankaikkisuuteen asti Karitsa kantaa haavat itsessään, jotka juuri todistavat aina Jumalan tuomion alta pelastumisesta.

Iankaikkisuudessa säilyy Jumalan ja Karitsan valtaistuin. Jumala ei koskaan tule luopumaan valtaistuimestaan, ja näin tule oman inhimillisen ajatuksemme ja mielijohteidemme kaltaiseksi "pehmoleluksi." Jumala on Jumala - ei ihminen.

- todael


Todella hyvä kirjoitus. Saakoon Jumala näyttää meille millainen Hän on ja miten Häneen tulee uskoa, amen.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Vääristynyt jumalakuva Isästä....

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 22. Marras 2011 00:11

Luultavammin jos kasvatusympäristö on ollut autoritäärinen, myös jumalakuva on vääristynyt autoritääriseksi. Sieltä on sitten vaikeampi ymmärtää, että mihin suuntaan on lähdettävä löytääkseen Jumalan oikean luonteen. Sen vuoksi ihminen ehkä lähtee kulkemaan täysin vastakkaiseen suuntaan, kun on ensiksi Jumala ollut kaiken tuhoava voima, jossa yksikin väärä sana tai teko johtaa helvetin porteille, niin sen jälkeen alkaa uskomaan niitä, jotka sanovat, että hei "Jumala rakastaa, rakastaa ja rakastaa", ihminen siis haluaa uskoa johonkin muuhun kuin siihen Jumalaan joka tuhosi ja laittoi konttaamaan lattialla itku kurkussa armoa pyytäen.

Ihminen hapuilee ja etsii ja ainoa paikka mistä voi löytää on Sana ja se on otettava ja purtava sellaisena kuin se on, ilman mitään ennakko-oletuksia ja käsityksiä. Tosin niitä etsijöitä, niitä on tänä päivänä paljon, ainakin jos siirtyy katsomaan muiden ihmisten taivalta, jumalaa on niin monenlaista ja hänen luonnettaan. Mutta tosiasia on, että ei tulekaan katsoa yhteenkään toiseen ihmiseen, sillä mistä sen tietää, missä kohdin kukakin menee harhaa, on siis löydettävä Hänet itse tai antaa Hänen löytää meidät, miten se nyt meneekään.

En ole mikään löytämisen esimerkkitapaus, mutta se riittää minulle tässä vaiheessa, että tahtoa on löytää Hänet ja oppia tuntemaan Hänet sellaisena kuin Hän on ja toimia Hänen tahtonsa mukaan. Mitä muuta ihminen voi?
lonelyrider
 

Re: Vääristynyt jumalakuva Isästä....

ViestiKirjoittaja todael » 22. Marras 2011 00:27

Lyhyesti kommentoisin edellä annettua ajatusta.

Yhtälailla jos pyrimme "pehmentämään" Jumalaa, voimme myös "koventaa" Hänet vääränlaiseksi mielikuvaksi. Edellä oleva kirjoittaja painoitti hienosti autoritäärisen kokemuksen osaa siinä, kuinka hahmotamme Raamatusta Jumalan - ankarana tuomarina vai leppoisana suvaitsijana.

Jeesus sanoi "joka on nähnyt minut on nähnyt Isän". Raamatun osoittama Jumalan pyhyys on ehdoton ja muuttumaton, mutta Hänen armonsa on suuri, ja Hänen anteeksiantamuksensa mittaamaton. Itse olen "hitusen" löytänyt tätä tasapainoa juuri Jeesuksessa Kristuksessa. Menettämättä Jumalan asemaa valtaistuimella Kaikkivaltiaana ja pyhänä Jumalana, sekä Jumalan Karitsan haavojen armoa, rakkautta ja uskollisuutta.

- todael
todael
 

Re: Vääristynyt jumalakuva Isästä....

ViestiKirjoittaja tuomarisimson777 » 23. Marras 2011 20:11

Itse suosittelen nauttimaan Raamattua Raakana.. Teologiat ja opit on lantrattua Raamattua monesti.. Raaka Raamattu on väkevan makuista mutta vaikuttaakin sitten voimallisesti :amen4: :wise3:
Ainakin melkein oikeita uskon-näkemyksiä jo vuodesta 2004=)=)
tuomarisimson777
 
Viestit: 543
Liittynyt: 01. Maalis 2011 17:44

Re: Vääristynyt jumalakuva Isästä....

ViestiKirjoittaja pekka » 23. Marras 2011 20:18

Olipa hyvin sanottu. Kiitos Herralle.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 25 vierailijaa

cron