On vaarallista rakentaa perustavaa analogiaa luonnollisen isyyden ja Jumalan Isä-luonteen välille. Jumala ei ole ihminen, ja siksi Jumalan "pehmoleluttaminen" "isukiksi" jollaisen itse tahdomme luonnollisen isyyden kautta omassa vajavaisessa ajatuksissamme luonnehtia johtaa usein Jumalan vääränlaiseen inhimillistämiseen. Teemme Jumalasta jumalankuvan, oman mielemme ja ajatustemme mukaisen - sellaisen joka sopii omaan "minä-tykkään" tyyliin.
Jumala ruoskii jokaista lastaan jonka Hän ottaa huomaansa, kurittaakseen meitä, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään. (Hepr.12:6) Jumala rakkaus ei ole "vaahtokumikarkkimaista" lässyn lässyä, vaan Jumalan rakkaus on pyhää, Hänen tahtonsa mukaista rakkautta, johon Hän meitä armolla, rakkaudella ja kurituksella johtaa.
Monet sanovat että Jumalan pelko on vääränlaisesta jumalakuvasta nouseva lain alainen, alistava ja peloittava kuva Jumalasta Isänä. Siksi monet joutuvat "pehmentelemään" jumalakuvaansa, ja tätä näkyy paljon nykyseurakuntien "isukki"-opetuksessa. Takana on inhimillinen näkökulma, jolla Jumala pyritään "pehmentämään" sellaiseen kuosiin, että emme kokisi Jumalan pyhyyttä pelottavana ja suurta kunnioitusta herättävänä. Tästä on seurauksena tullut täysin "banaali" jumalakuva, jossa Jumalan pyhyys seurakunnista on lähes tulkoon kadonnut. Kultainen vasikka on siis seurakuntien keskellä - ihmisen itsensä luoma kuva jumalasta.
Jumalan lapseus monelle on tunnetila, tai mielikuva Jumalasta - ja siksi raamatullinen kuva Jumalasta pyhänä Jumalana jota kukaan ihminen ei voi itsessään lähestyä tarkoituksella murretaan. Tilalle tulee vääränlainen inhimillistä rakkautta korostavan jumalakuvan luominen.
Jumalan lapseus on oikeudellinen asema Jumalan edessä, eikä perustu tunnepohjaiseen "mielisuosion" kokemiseen eikä sen ylikorostamiseen. Jumalan armon SEURAUS on että kasvamme armossa, kasvamme Kristuksessa - en enää elä minä vaan Kristus minussa. Tämä tapahtuu vanhan ihmisen pois riisumisen ja uuteen pukeutumisen kautta, joka päiväisessä vaelluksessa. Olemme vajavaisia, itsessämme heikkoja ja omaamme JOKAINEN "vahvan" syntisen luonnon itsessämme - mutta KRISTUKSESSA JEESUKSESSA olemme 100% Jumalan lapsia ja Hänen armonsa ja rakkautensa omistamia. Jumalan lapseus ei ole "hempeää" ajatusta lauhkeasta "läpi-sormien-katsovasta" Isästä, vaan se on Jumalan tuomion alta pelastuneen ihmisen turvautumista Jeesuksen vanhurskauteen. Voin olla Jumalan lapsi vain siinä rakkaudessa, joka on Isän ja Pojan välillä.
Armo ei muutu koskaan Kristuksessa miksikään "hempeileväksi tunteiluksi" vaan iankaikkisuuteen asti Karitsa kantaa haavat itsessään, jotka juuri todistavat aina Jumalan tuomion alta pelastumisesta.
Iankaikkisuudessa säilyy Jumalan ja Karitsan valtaistuin. Jumala ei koskaan tule luopumaan valtaistuimestaan, ja näin tule oman inhimillisen ajatuksemme ja mielijohteidemme kaltaiseksi "pehmoleluksi." Jumala on Jumala - ei ihminen.
- todael