vaisuliini kirjoitti:Jukka-Pekka kirjoitti:Nyt vaan on oltava tarkkana, ettei mennä 'hengellistämään' mielenalueen sairauksia ns. "väärinä sairauksina" toisin kuin fyysisiä sairauksia, joista Herra voi parantaa niistäkin - kaikista.
Minuakin jäi mietityttämään. Haluaisitko sinä JP hieman tarkentaa mitä tarkoitat?
Siunattua viikonloppua kaikille foorumilaisille!
Rauhaa!
Tarkoitan tuolla lähinnä sitä, että uskovien keskuudessa esim. patologinen masennus usein mielletään joksikin uskossa kasvamattomuudeksi, hengelliseksi heikkoudeksi, synnistä johtuvaksi 'näivettömyydeksi', merkiksi jonkin riivaajaan, pahan henkivallan asumisena jne. masennuksesta SAIRAUTENA kärsivässä uskovaisessa. Tähän olen törmännyt todella usein. Toisaalta olen törmännyt myös siihen ei-uskovien keskuudessa, että masennuksen syövereissä, sen alhaisimmissa laaksoissa olevalle ollaan maallikkojen/uskovien toimesta keksimässä mitä ihmeellisimpiä hokkuspokkus-keinoja, jotta masentunut "ottaisi itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyisi", vaikka tosiasiassa sellaiseen ei vakavasti masentunut yksinkertaisesti kykene. Depressioon voi myös liittyä muita mielenterveyden häiriöitä, kuten esim. tuskaista ahdistusta, jolle sillekään ei välttämättä löydy selitystä. Tässä tapauksessa puollan lääkitystä ns. ensiavuksi, jotta sairasta voitaisiin alkaa hoitamaan kokonaisvaltaisesti niin ruumiin(terveelliset elämäntavat), hengen(hengellinen ulottuvuus) ja sielunkin osalta. Laajoja käsitteitä kaikki ovat. Uskovissa esiintyy "oikeaa" masennusta ja tiedän heidän siitä kärsivän. Kukaan ei halua sellaisessa olotilassa vapaaehtoisesti olla. Tottakai tälläisessä tilassa olevaa uskovaa ja lähimmäistä haluaa ja tulee/saa auttaa parhaansa mukaan. Herra VOI PARANTAA ja jo USKOONTULO voi sen tehdä, mutta ei aina näin käy.
Suomen medikalisoituneessa yhteiskunnassa hoidetaan masennusta 70%:sti kiireisten terveyskeskuslääkäreiden toimesta tyyliin "pillerit, rauhoittavat ja koeta parantua + uusi reseptit toivotuksin." Syy ei ole lääkäreiden! Yhteiskunnassamme säästetään yhä enemmän terveydenhuollossa, eikä ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panosteta juuri lainkaan - ei silloinkaan, kun "huonot on jo housuissa." Pahimmassa tapauksessa potilas on lääkekierteessä ja juoksee lääkäriltä toiselle saamatta todellista apua. Sama on myös uskovien kohdalla monesti + lisättynä siihen "hengellinen puoskarointi" (ei aina). Suomessa syödään masennuslääkkeitä enemmän kuin koskaan ja jäädään sairauseläkkeelle masennuksen takia enemmän kuin koskaan jopa alle kolmekymppisinä. Uskallan väittää, että suurin osa masennuslääkityksestä on turhia. Länsimaiset elintavat, liikkumattomuus, vääränlainen ruokavalio, alkoholi, tupakka ym. epäterveelliset elämäntavat, ahneuden sävyttämä ihmistä työllä loppuun kuormittava yhteiskunta jne. ovat suurimpia syitä mielenterveyden järkkymisiin. ÄLKÖÖN KUKAAN OTTAKO NYT SYYTÖKSENÄ ITSEENSÄ EDELLISTÄ. Korostan, että on oikeaa masennusta ja itse tietämättä, tieten aiheutettuakin. Samoin on monen ns. elintasosairauksienkin laita. Ollaan eräänlaisessa pahoinvointikehässä, josta ei päästä useinkaan irti ilman oikeanlaista apua. Apu voi olla maallista(älkäämme väheksykö oikeanlaista ja oikein kohdisttua apua = moniammatillista apua, ja sitä kautta masennuksestakin voi toipua tai/ja Herra voi parantaa, mitä liian harvoin Suomessa tapahtuu - ihmeet ja merkit eivät seuraa julistettua sanaa...tämä ahdistaa ja hämmentää suoraan sanottuna minua.
Moni mielenterveyshäiriö on fyysisperäistä. Kun käsitellään masennusta, josta on tullut kansansairautemme, taustalta löytyykin syitä, jotka johtuvat esim. fyysisestä sairausdesta. Terveydenhuollossa ei ole välttämättä aikaa tutkia potilasta, vaan mielellään määrätään masennuslääkkeitä oireeseen tutkimatta itse oireen aiheuttajaa. Eräs sairausryhmä on umpierityselinten sairaudet, kuten esim. kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta, joissa hallitsevana oirekuvana on masennus, ahdistuneisuushäiriöt, psyykosien ryhmään kuuluvat sairaudet jne. Tiedän näitäkin tapauksia. Kun esim. masennukselle, joka on oire jostakin, etsitään syy tai syitä ja hoidetaan ne, esiintyisi ko. sairautta/oiretta vähemmän ja psyykenlääkkeitä sekä muitakin lääkkeitä menisi vähemmän, mikä taas ei miellytä lääketeollisuutta. Tilanne on hullunkurinen. Sanonta "terve mieli terveessä ruumiissa" pitää edelleen paikkaansa terveen järjen kanssa - myös hengellisessä ulottuvuudessa. Kun sinulla on suhde Herraan kunnossa, syöt terveellisesti, liikut kohtuullisen riittävästi, mahdollisuudet sairastua ylipäätään mihinkään on pienempi. Sama kaava toimii toisinpäin, muttei siitä tule syyllistää ketään. Aina ei "pelkkä" Jeesus ole ratkaisu 'hetijustnyt' ongelmiimme hengellisellä ja myöskään maallisella rintamalla. Tarvitsemme todellisia rinnallakulkijoita tukemaan oikeisiin viisaisiin ratkaisuihin ja hyviä paimenia ohjaamaan hengellisesti. Saamme myös Isältä taivaallista viisautta, kun anomme rukouksessa ja hengellisen kasvuprosessin kautta, kansanomaisesti sanottuna, miten olla ja elää kaikessa tässä ajassa:
2.Piet.1:3 "
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
1:4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
1:5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
1:6 ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
1:7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
1:8
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa."
Edellä onkin Pietari kirjeessään kirjoittanut ydinasioita liittyen meidän hengelliseen rikkauteemme ja myös ymmärtääkseni maalliseen hyvinvointiin, sillä täällähän me hetken viivähdämme toivonamme iankkaikkinen ELÄMÄ ja moni murhe, sairaus (niin psyykkinen kuin fyysinenkin) olisi vältettävissä. Mutta jos on käynyt jo niin, että olemme tehneet vääriä valintoja ja toimineet ymmärtämättömästi ja tietämättömästi, ei tule syyllistää, vaan myös terveen järjen käyttö jumalisessa viisaudessa on sallittua ja KAIKKI mennyt annetaan anteeksi ja myös meidän tulee antaa anteeksi. Katkeruuskin sairastuttaa ja usein mielenalueella, mutta siitäkin synnistä Herra on voimallinen meidät kasvattamaan pois.
Vähän ehkäpä kulmikkaasti kirjoitin, mutta paljon nähneenä, kokeneena, vahingosta viisastuneenakin ja monesti yhteiskunnan rattaisiin rusententuneita kohtaan välillä suurta neuvottomuutta ja turhautuneisuutta kokien kirjoitin, mitä kirjoitin. Rukousta en vähättele! Sen olen nähnyt voivan paljon näissä tilanteissa. Ja he, jotka syövät lääkärien määräämiä mitä tahansa lääkkeitä, älkää lopettako niitä kuin seinään, ellette ole aivan varmoja, että Herra on teidät niistä vapauttanut! Tämänkin puolen olen nähnyt ja mitä siitä seuraa ja miten voi pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa käydä
Herran Armoa ja Rauhaa kaikille!
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."