Lääkkeistä vielä sananen. Täällä osin tarpeettomasti pelotellaan keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Nyrkkisääntö on, että mikäli käyttö on valvottua, annostus oikea ja lääke sopii, jolloinka tulee vähäisiä ja ei ollenkaan tai siedettäviä sivuvaikutuksia, ei lääke ole vaarallinen, SIIS OIKEIN KÄYTETTYNÄ! Minulle tehtiin tasan viikko sitten nielun avarrusleikkaus liittyen synnynnäiseen uniapneaan. Minulla nielu on ahdas, mutta päälle päin se ei näy. Olen joillekin kipulääkkeille allerginen, ensisijaisesti asetosalisyylihapolle ja sen johdannaisille = ASA-allergia. En siis voi käyttää kipulääkkeitä, jotka sisältävät asetosalisyylihappoa, kuten esim. Asperiini jne. tai esim. Burana, jossa vaikuttavana aineena on iburofeniini. Lievään ja keskivaikeaan kipuun minulla auttaa yleensä Panadol, jossa vaikuttavana aineena on parasetamoli. No, onneksi se käy minulle, muutoin vaihtoehdot kivun lievittämiseen olisivat vähissä, ellei Herra niitä lievitä. Kurkussamme on paljon hermopäätteitä, jotka aistivat herkästi kipua. Nielunalueelle tehdyt leikkaukset ovatkin usein kivuliaita operaation jälkeen. Meillä ihmisillä on erilainen kivunsietokynnys. Kokeilin aluksi pärjätä leikkauksen jälkeen parasetamolilla, mutta se ei auttanut. Sairaalasta minulle tarjottiin erittäin vahvaa opioidi-johdannaista, mutta en suostunut siihen. Mutta on muitakin opioidijohdannaisia ja lievempi minulle tarjotuista vaihtoehdoista on kivunhoitoon tarkoitettu Panacod, joka sisältää parasetamolia ja kodeiinia. Kodeiinia käytetään myös joissain esim. yskänlääkkeissä, mm. siksi, koska se kuivattaa limakalvoja. Panacod ei sovi kaikille ja jotkut saavat siitä voimakkaitakin sivuvaikutuksia. Se aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä riippuvuutta ja sitä myös väärinkäytetään, onpa sitä myös myynnissä katukaupassakin. Sillä on myös hengenvaarallisia interaktioita joidenkin muiden lääkkeiden kanssa, yleensä keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden, alkoholin jne. kanssa. Yleensä turvallinen määrä ko. lääkettä päivittäin käytettynä on korkeintaan 6 mg ja tietyistä fysiologisista (maksan entsyymien toiminta ) syistä sitä ei tule ottaa kuin 4 - 6:n tunnin välein. Parasetamoli ja kodeiini kivunlievittäjinä vahvistava elimistössä toistensa kipua lievittävää vaikutusta siten, että maksassa syntyy metaboliitteina morfiinia, jolloinka kipu lievittyy tehokkaammin kuin pelkällä parasetamolilla, jota ei myöskään tule ottaa enempää kuin korkeintaan 6 mg/pv tilapäiseen kipuun. Panacod on kolmiolääke. Kaikki varmaan tietävät, mitä se tarkoittaa. Jotta leikkauksen jälkeinen kipuni olisi edes siedettävällä tasolla niin, että pystyn syömään vellimäisiä/nestemäisiä ruokia ja juomaan jotakin sekä puhumaankin että nukkumaankin, on minun käytettävä kyseistä lääkettä. Olo on vähän hutera ja pieniä sivuvaikutuksiakin on, joista ei ole suuremmin haittaa ja joista osa on ennaltaehkäistävissäkin. Oikein käytettynä lääke on turvallinen. Väärinkäytettynä riippuvuutta (fyysistä ja psyykkistäkin) aiheuttava ja jopa kuolemaan johtava lääkevalmiste. Käytän toistaiseksi lääkettä 4 mg/pv ja 1 mg Panadolia (parasetamol). Opioidit luetaan huumausaineisiin. Kodeiini on opioidi. Monet vahvat kipulääkkeet ovat opioidijohdannaisia.
Leikkausten jälkeen kivun lievittämiseksi niitä laitetaan suoraan suoneenkin, jolloin ne vaikuttavat nopeammin ja tehokkaammin.
Tässä on esimerkki siitä, että ko. lääkkeellä voidaan alkaa hysterisoimaan siten, että MIES KÄYTTÄÄ OOPPIUMIA . Niin käytänkin, mutta lääkkeenä lääkärin reseptillä, valvonnassa ja harkitusti pienimmällä mahdollisella annostuksella tilapäisesti. Pisin aika, kun olen kyseistä lääkettä joutunut käyttämään on noin kuukausi, kun kaatuessani mursin kylkiluuni ja tilani oli erittäin kivulias pitkään ja jokainen hengitysliike aiheutti kovia tuskia, enkä olisi saanut nukutuksi. Kyseinen lääke ei sovi kaikille. Minulle se sopii. Jos ei sopisi, joutuisin kokeilemaan paljon vahvempia ja tehokkaampia opioidijohdannaisia, joita on laaja kirjo. Jos taas en käyttäisi mitään kivunlievittäjää tai en olisi käyttänyt koskaan, yöuneni olisivat menneet kuukaudeksi, mistä seurauksena olisi ollut varmasti psyykoosi, syömättömyys ja juomattomuus, mikä taas etenkin viimeisen tarpeen laiminlyönnin seurauksena olisi johtanut hankaliin komplikaatioihin elimistössä ja lopulta kuolemaan.
Täällä ollaan eräässä viestissä leimattu bentsodiatsepiinit masennuksen ensisijaisena lääkehoitomuotona. Ne eivät ole masennuksen ensisijainen hoitomuoto, eivätkä lääkkeet yksinään sitä tee, vaan muutakin hoitoa tarvitaan, esim.oikea ravitsemus, liikunta ym. terveelliset elämäntavat ovat hyviä 'lääkkeitä' moneen sairauteen jopa parantaen ne, ennaltaehkäisten monia sairauksia jne. Kaikki lääkkeet eivät siis sovi kaikille ja moni sairaus vaatii parantuakseen muutakin hoitoa kuin lääkehoitoa. Sama pätee masennuksen hoitoon. Eivät kaikki lääkkeet kaikille sovi, kuten ei minullekaan sovi kaikki särkylääkkeet tai jotkut muut lääkkeet, kuten eräät antiobiootit jne. Masennuksen yhteydessä saattaa esiintyä vaikeaa tuskaista ahdistuneisuutta, unettomuutta jne. mihin jotkin bentsodiatsepiinit ovat ensiapuna tiukassa lääkärin valvonnassa hyvä ja tehokas ensiapu. Niitä ei tule käyttää pitkäaikaisesti, vaan lyhytaikaisesti - yleensä puhutaan viikoista, ehkäpä kuukausista. Kun niitä viisaasti käytetään, ne tulee lopettaa asteittain hankalien vieroitusoireiden välttämiseksi. Ne aiheuttavat riippuvuutta ja toleranssi niitä kohtaan kasvaa, jolloinka on terapeuttisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, on otettava yhä suurempia annoksia. Tässä yleistä tietoa ns. "bentsoista."
Näitä lääkkeitäkin on saatavana katukaupassa ja niitä väärinkäytetään huumausaineena monesti kohtalokkain seurauksin. Monia muitakin lääkkeitä käytetään tietoisesti väärin ja niihin liitetään useasti mukaan alkoholi, joitain muita lääkkeitä ja huumeita, jolloin puhutaan sekakäytöstä. Edellinen ei tee lääkkeistä yleensä pahoja, eikä voida jotain lääkeryhmää yleistää läpikotaisin pahaksi, jos väärinkäyttöä ilmenee. "Bentsoja" määrätään myös holtittomasti joskus ilman seurantaa, jolloinka väärinkäytön mahdollisuuden riski kasvaa. Niitä käytetään myös leikkausta edeltävänä esilääkityksenä, joissain lääketieteellisissä kuvantamismenetelmissä esim. ahtaanpaikan kammoa potevilla potilailla esim. mangneettikuvauksessa jne. Siinä potilas viedään melko ahtaaseen kuvantamisputkeen (joka on kuuma ja meluinen) melko pitkäksikin aikaa, jotta esim. jokin osa selkää saadaan kuvannettua ja diagnoosi varmistettua/selville. Ei ollenkaan huono lääke tällöin fobiasta, nimeltään ahtaanpaikan kammosta kärsivälle potilaalle. Tälläinen kammo voidaan hoitaa pois lääkkeettömästi esim. oppimiseen liittyvällä, kognitiivisella psykoterapialla, jossa potilasta altistetaan yksinkertaisesti fobialle ja vähitellen oppimalla voi vapautua pelosta, ellei Herra sitä tee. Jotkut, yllättävän monet kärsivät lentopelosta. Lentäminen heille on ylitsepääsemätön asia. Tiedän muutamia sellaisia. He ovat päässeet lentopelostaan kognitiivisen psykoterapian avulla. Siinä ei kaivella menneisyyttä ja menneisyydessä tapahtuneita asioita. Joissain sielunhoidollisissa tapauksissa on hyvä ehkäpä varovasti käsitellä jotain menneisyydessä tapahtunutta traagista tapahtumaa (esim. insesti, joka voi sairastuttaa psyykkisesti), joka ehkäpä aiheuttaa patoutunutta vihaa ja sitä kautta katkeruutta, joka on synti, josta on tehtävä parannus ja josta Herra voi vapauttaa terveen hengellisen kasvun kautta, kuten myös kaikesta muustakin synnistä vähitellen, mutta siis vajavaisiksi jäämme tässä ajassa, mutta kunhan tervettä hengellistä kasvuprosessia kohti Jeesuksen kaltaisuutta meissä tapahtuu jatkuvasti perustana Jeesuksen Golgatan sovitustyö syntiemme puolesta.
Kaikki ei siis ole niin mustavalkoista, vaan ihmisviisaus voi olla avuksi oikein käytettynä moneenkin asiaan...
Masennukseen ei tule minun käsittääkseni koskaan määrätä antipsykootteja, jos ei ole kyse psykoottisesta masennuksesta, jolloin todellisuuden taju on hämärtynyt voimakkaasti. Ja masennuksen syy on aina ensin koetettava selvittää kaikin mahdollisin keinoin ennen hoitoa. Antipsykootit ovat neuroleptejä, psykoosinestolääkkeitä. Jos aiemmin terve nainen joutuu psykoosiin, vaikkapa yllättäen synnytyksen jälkeiseen psykoosiin, tila saadaan hoidettua antipsykootilla ja ehkäpä muillakin hoitotoimenpiteillä. Potilas selviää, eikä lääkitys jää pysyväksi. Nyt ei tule minua käsittää siten, että opettaisin väärin esim. Jumalan mahdollisuuksista parantaa minkä tahansa sairauden tai häiriötilan. Jumala voi herättää vaikka kuolleista - en tiedä yhtään tapausta, että näin olisi käynyt, mikä ei tee minusta tai muista heikkouskoisia, eikä kenenkään tule ketään sellaiseksi nimittää tai syyllistää. Lasaruksen Jeesus herätti kuolleista. Joh.11 kertoo tilanteesta.
Joku mainitsi, että asenteissamme olisi korjaamisen varaa suhteessa neurobiologisiin ja psyykkisiin häiriöihin/sairauksiin. TOTTA, olen samaa mieltä. Tämä tällä erää liittyen pintapuolisesti lääkkeisiin, lääkevastaisuuteen, psyykkisiin/fyysisiin häiriötilanteisiin ja sairauksiin. Jos ei Herra paranna jotain mitä tahansa sairautta, niin Hän voi sen tehdä jotain muuta kautta. Olisi sydämetöntä jättää heitteille sairas ihminen!!! Sitäpaitsi me itsekukin vanhenemme ja fysiologisesti myös elimistömme vanhenee, rappeutuu ja sitä kautta voimme sairastua moniin eri sairauksiin. Ja vielä yksi asia, masentuneessa uskovassa EI OLE SELLAISTA KUIN MASENNUKSEN HENKIVALTAA! Tälläistäkin demonia on yritetty ajaa pois ja seurauksena on ollut liian usein sairaalahoito. Kun taas masennusta sairautena rukoillaan parantuvaksi, niin sellainen voi todellakin parantua ja kyseessä on Jumalan teko ja ihme, mitä tapahtuu tänäkin päivänä, mutta ei suinkaan siis aina. Herkkiä, hauraita, rikkinäisiä nuoria uskovia voi sairastuttaa hengellinen väkivalta. Hengellisestä puoskaroinnista onkin jo ollut foorumilla hyvä kirjoitus. Tälläisiä uskonyhteisöjä on. Vaihtuvuus on suuri ja yleensä paimenen paikalla on mustavalkoisen jyrkästi hengellisyydestä, uskovan kasvuprosessista ymmärtämätön 'ainoa oikeaoppinen' voimakas persoona, joka koettaa survoa väkisin johonkin muottiin uskovaa ja uskomaan täsmällisesti samoin kuin hän kaikessa oikeaoppisuudessaan itse. Tälläisissä tapauksissa potkitaan ikäänkuin eteenpäin hengellisesti nuorta, vielä vauvaa Kristuksessa sellaiselle hengellisyyden tasolle, jolle kyseinen veli tai sisar ei ole vielä kykene. Kasvu vie oman aikansa ja monista eri tekijöistä johtuen se ei ole kaikilla identtisen samanvauhtista. Ongelmia syntyy varmasti, jos paimeneksi ryhtyy sellainen, johon Herralta ei ole kutsumusta, eikä armoitusta. Tässä miettimistä rukouksen kanssa Herran edessä.
Siunausta,