todael kirjoitti:Kiitos Tonille tärkeästä kommentista.
1Kor.7:12-15 kohdasta on monenlaista tulkintaa. Yksi on se, että heti kun jumalaton puoliso eroaa uskossa olevasta (syystä tai toisesta) on uskovainen vapaa menemään uudestaan naimisiin.
Tässä kohdin en ole Tonin kanssa samaa mieltä. 1Kor.7:15 ei kehoita eikä anna lupaa jumalattoman puolelta hyljätyksi tulleen uskovan uudelleen avioitumiseen. Monet vetoavat sanoihin "Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. "
Itse en näe tässä mitään oikeutusta uudelleen avioitumiseen - sillä jos niin olisi Paavali olisi sen selkästi tähä kirjoittanut. Koko 1Kor.7 luku on selkeää ja suorasanaista opetusta. Vasta kun uskovan hyljännyt jumalaton alkaa "seurustelemaan" tai menee uudestaan naimisiin, lopullinen side Jumalan asettamassa avioliitossa katkeaa. Niin kauan kun jumalaton on vielä vain asumuserossa uskovasta - tulisi vielä rukoilla ja yrittää palauttaa tämäkin avioliitto. Ajatus, että uskovainen voi huokasta helpotuksesta - kun jumalaton puoliso ottaa asumuseron - on vääränlainen ajatusmalli. Uskovan ja jumalattoman avioliitto on yhtä pyhä ja arvokas, kuin kahden uskovan välillä.
------------------
Avioliiton ehetyminen edellyttää molempien osapuolten halukkuuta siihen. Raamatun opetus turvaa tämän, sillä Raamattu ei opeta missään menemään uudestaan naimisiin - se on mahdollisuus niille joille Raamattu sen osoittaa (lesket, haureuden synnin tähden puolisonsa menettäneet). Jumalan tahto ON AINA palauttaa ja ennallistaa alkuperäinen avioliitto, siksi on vaarallista mennä välkyttelemään "vihreää" valoa, ja rohkaisemaan uudelle avioitumiseen. Tämä asia tulee käsitellä selkeän raamatullisen opetuksen viitekehyksissä, ei "mutu-tunteen" perusteella. Sielunhoidollinen osa on siinä jos osa puolet alkavat etsiä sovintoa keskenään. Tähän ei voi ketään silti syyllistämällä pakottaa.
Olen samaa mieltä että 1.Kor luku 7 on todella selkeää ja suorasanaista opetusta ja siksi se tulisikin uskoa niinkuin se sanoo.
1.Kor.7:12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
7:13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Paavalihan kirjoittaa tässä selkeästi että
jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; Biblia. 1.Kor.7:15. Mutta jos uskotoin itsensä eroittaa, niin olkoot eroitetut.
Eipä veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; 1.Kor.7:39.
Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin hänen miehensä elää; vaan kuin hänen miehensä kuollut on, niin hän on vapaa toiselle huolemaan, kelle hän tahtoo; ainoasti että se Herrassa tapahtuu.
Biblia. Room.7:1. Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?
2.
Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.
Paavali nimenomaan sanoo tässä jos uskosta osaton eroaa niin veli tai sisar (uskova) ei ole
sidottu enään lakiin (avioliittoon). Kun uskosta osaton eroaa ei kyseessä ole enään asumusero vaan ero lain liitosta johon avioliitto sitoo puolisot. Asumusero ei ole avioliiton ero. Paavali ei puhu ko:kohdassa asumuserosta vaan siitä että uskosta osaton eroittaa itsensä avioliitosta. Olkoot eroitetut tarkoittaa että he kaksi eivät ole sidottu lailla enään yhdeksi vaan he ovat jälleen eroitettu kahdeksi eli eivät ole enään avioliitossa.
Se olisi mielestäni väärin jos uskosta osaton eroaisi ja uskova joutuisi seuraamaan hänen elämäänsä ja tekemisiään niin että ne määrittäisivät milloin uskova vasta olisi vapaa menemään uudelleen naimisiin. Eli uskova joutuisi tarkkailemaan eronneen puolisonsa elämää milloin pääsisi vapaaksi hänestä eronneen puolison naimisiin menon johdosta. Silloin eronnut puoliso orjuuttaisi omalla elämälläänsä uskovan elämää sillä uskova ei olisi vapaa vastakuin silloin kun eronnut päättää mennä uudelleen naimisiin. Sellainen todellakin olisi uskovan orjuuttamista eronneen puolisin kohdalta mutta sellaiseen orjuuteen ei Jumala ole uskovia tarkoittanut ja siksi uskova on heti vapaa kun uskosta osaton eroittaa itsensä lain liitosta (avioliitosta) johon laki puolisot sitoi.
Mielestäni Paavali opettaa tästä todella selkeästi korinttolaiskirjeen 7 luvussa.
Ja tietenkin sellainen ajatusmalli jossa uskova voisi huokaista helpotuksesta kun uskosta osaton eroaa on väärä. Ero ei ole koskaan iloinen asia ja aina tulisi rukoilla rakkauden ja avioliiton säilymisen puolesta. Jumalan sana kuitenkin opettaa mielestäni todella selkeästi että uskova on aina heti vapaa avioliitosta kun uskosta osaton siitä itsensä eroittaa. Se ettei ero ole kiva asia ei saisi sekoittaa ja sotkea tätä selvää opetusta.