Ihmisen rikkinäisyys

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja PetriFB » 27. Syys 2011 10:03

Monilla uskovilla on syviä sisäisiä mielenalueen haavoja ja vammoja, joiden eheytymiseen tarvitaan Jumalan työtä toisen uskovan avun, tuen ja opastuksen kautta; Pyhä Henki toimii uskovien kautta, jossa tukea tarvitsevaa uskovaa Pyhä Henki hoitaa toisen uskovan kautta. Minä itse tulin uskoon aikoinani alkoholistikodissa ja tarvitsin pitkään muiden ihmisten apua ja tukea eheytymisprosessissa. Ihmiseen tukeutuminen ei ole väärin, kun on syviä haavoja sydämessä, sillä kun ja jos tukeudumme uskovaan ihmiseen, joka auttaa ja tukee meitä kasvamaan ja juurtumaan Kristukseen, niin se ei ole väärin, vaan oikein ja suotavaa ja välttämätöntä.

Joskus myös ja usein perkele koittaa eksyttää syvästi haavaisen uskovan elämään itsenäisesti ilman muita uskovia tai muiden uskovien tukea. Tällä tavalla perkele koittaa saada uskovan pois terveestä kasvuprosessista, johon kuuluu tukeminen ja Kristukseen juurtuminen muiden uskovien avun ja tuen kautta. Sillä jos syvästi haavainen hylkää muiden tukemisen, niin hän on helppo pala sielunviholliselle, joka jatkaa omaa raakaa runteluaan ja lyö lisää haavoja entisten haavojen tilalle.

Syvästi haavoilla oleva uskova ei useinkaan kykene itse ymmärtämään Jumalan sanan opetusta ja Herran tahtoa. Siksi sielunvihollinen koittaa eristää tällaisen uskovan muiden uskovien seurasta sekä opetuksen parista.

Jokainen uskova on uskoon tultuaan vauva Kristuksessa ja kaikki me tässä vaiheessa tarvitsemme paljon tukea toisilta uskovilta. Tämä tukiprosessin tarkoitus ja tehtävä on olla eheyttämässä meitä terveeseen kasvuun Kristuksessa.

Kun saamme Jumalan armosta kasvaa ja eheytyä, niin emme tarvitse enää sellaista tukea, kuin mitä tarvitsimme kun sydämemme oli täynnä haavoja. Mutta kasvaneenakin tarvitsemme toinen toisiamme ja toinen toistemme tukea, mutta silti Herra on ylin auktoriteettimme.

Emme ehkä aina ymmärrä kuinka syviä haavoja lähimmäisellämme voi olla! Terve tukeutuminen toisen ihmisen apuun on sellaista, jossa uskovaa opastetaan eheytymään ja kasvamaan Herrassa. Kun ja jos olemme kasvaneet hengellisiksi ja ymmärrämme, että Herra on yksin uskon Auktoriteettimme, niin se synnyttää myös läheisen, kiinteän, toista uskovaa huomioivan, toista uskovaa tukevan ja suhteen jossa rakastamme toista uskovaa. Eli terve riippuvuus Herrasta vie meidät myös lähelle meidän lähimmäisiämme. Silloin kun Pää (Herra Jeesus Kristus) on meidän ylin Auktoriteettimme, niin silloin myös haluamme tukea ja auttaa muita juurtumaan Kristukseen.

Jumala hoitaa usein syviä sydämen haavoja toisen uskovan kautta, sillä syvästi haavoitettu ihminen tarvitsee käsin kosketeltavaa apua ja tukea. Kaikki eivät kykene heti ymmärtämään ja ottamaan apua vastaan suoraan Jumalalta, vaan tarvitsevat siihen toisen ihmisen. Ajallansa kun haavat ovat hoidettuja, niin hän myös kykenee kuulemaan ja ottamaan vastaan suoraan Jumalalta.

Meidän jokaisen päämäärä on kasvaa riippuvaiseksi Herrasta, mutta tämä kasvu tarvitsee myös toisen uskovan tukea. Siksi Jumala on organisoinut ja järjestänyt seurakunnan myös paikaksi uskovalle (sekä toisen uskovan), jossa hän voi rakentua ja kokea uskon yhteyttä Jumalaan ja sisariin ja veljiin Kristuksessa. Raamatullinen yhteys on kaksisuuntaista, eli ensin Jumalaan ja sitten uskon sisariin ja veljiin. Hyvin usein tämä prosessi menee siten että, syvät sydämen haavat omistava uskova on yhteydessä toisiin uskoviin, joiden kautta hänet johdatetaan syvälliseen yhteyteen Herran kanssa sekä myös seurakunnan jäsenten kanssa.

Joskus loukkaamme toista uskovaa tietämättämme, eli tuomme asian esille, joka tekee kipeää hänelle, koska se osuu hänelle arkaan kohtaan. Emme siis tässä tapauksessa tee syntiä, emmekä sinänsä mitään väärää.

Tähän tapaukseen on olemassa erilaisia ratkaisuja. Jos olemme todella tietämättämme loukanneet toista, niin silloin on hyvä pyytää anteeksi.

Asian voi katsoa myös toiselta kantilta. Jos meidän sydämessämme on syviä haavoja ja koemme, että meitä loukataan, jossa loukkaaja ei tahallisesti loukkaa meitä, vaan tuo asian esille hyvässä tarkoituksessa tai jopa Jumalan johdatuksessa. Meidän tulee myös oppia kasvun kautta kestämään tilannekuvaukset, jotka sopivat meidän tilanteeseemme. Jumala myös käyttää meitä toinen toisemme hiomiseen ja kasvattamiseen. Jos sydämessämme on syviä haavoja, niin eheytyminen vie aikaa, mutta terveen ja oikeansuuntaisen kasvun kautta eheydymme ja opimme ohittamaan kuvaukset, jotka voisivat osua meihin, emmekä loukkaannu niistä.

Raamattu opettaa meitä ottamaan heikot huomioon. Heikolla tarkoitan sellaista uskovaa:

- Joka syvien haavojen tähden ei ole kasvanut ja eheytynyt Jumalan armossa
- Joka on vasta tullut uskoon tai ollut vähän aikaa uskossa
- Sellaista uskovaa joka jollakin uskonalueella on heikko ja altis lankeamaan

Asialla on myös se puoli, että Jumala haluaa kasvattaa tätä "heikkoa" uskovaa ja vahvistaa hänen uskoansa sellaiseksi, jossa hänen sydämensä on eheytynyt Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta, jossa hänen elämänsä käytännössä ojentautuu yhä enenevässä määrin Jumalan sanan opetuksen mukaisesti.

Syvistä haavoista toipumiseen menee oma aikansa, emmekä saa siihen ketään pakottaa, vaan pikkuhiljaa uskovan luottamus kasvaa Jumalaa ja toisia ihmisiä (tukijoita ja auttajia ja myös muita ihmisiä) kohtaan.

Jumalan tahto on meidät kaikki kasvattaa eheytymään ja tuottamaan hyvää hedelmää Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta. Pyhän Hengen työ ei ole syyttelevää ja toisen lyömistä ja alas painamista. Pyhän Hengen työ meidän sydämessämme vie meidät sille paikalle, jossa meille näytetään meidän syntimme, rikkomuksemme, sisäiset kipeät haavat; jonka jälkeen Jumala alkaa eheyttämään meitä oman aikataulunsa mukaisesti ottaen huomioon meidän jokaisen haavamme ja kokemuksemme. Jumalan anteeksiantamus, armo, rakkaus ja totuus ovat balsamia meidän sydämemme haavoihin, jotka tuovat meille lohdutuksen, eheytyksen ja kyvyn Pyhässä Hengessä tuottaa ja kantaa Hengen hedelmiä.

Tämä Jumalan aikataulu on tärkeä, sillä me usein pilaamme Jumalan työn pakottamalla toisen liian nopeasti kasvamaan tai tekemään asioita, joihin hän ei ole vielä valmis.

Sitten otan esille erään asian, joka on ikävä kyllä kuitenkin arkipäivää monen uskovan kohdalla.

Heikoista huolta pitämisessä sekä heidän huomioonottamisessa on myös kyllä syntisen ihmisen toimesta eräs ikävä piirre näkyvissä. Jotkut heikot omassa katkeruudessaan koittavat orjuuttaa muita toimimaan heidän ehdoillansa, jonka kautta he koittavat alistaa muita uskovia ja koittavat myös näin tukahduttaa hyvien hedelmien kantamisen Jumalan armosta.

Usein tällainen "heikko" on katkera ja haluton toimimaan Jumalan tahdon mukaan sekä hän on usein myös ilkeä ja kostonhaluinen sekä kostaa muille oman pahan olonsa. Tällaista heikkoutta emme saa tukea, sillä muutoin kannattaisimme syntiä ja synnin tekemistä. Siksi kannattaa olla tarkkana ja ymmärtää millaista heikkoutta Raamattu kehottaa huomioimaan.

Tällaisen ilkeän "heikkouden" vallassa olevaa meidän tulee myös ymmärtää, tukea ja huomioida, mutta emme saa orjuuttaa itseämme toisen katkeruuden ja kostonhalun pelinappulaksi.

Tiit 3:
14 Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen (anagkaios) vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.
14 And let ours also learn to maintain good works for necessary uses, that they be not unfruitful.

Tiituksen kirjeessä KJV kääntää tarkasti Raamatun Hengen mukaisesti:

Oppikoot meikäläisetkin, harjoittamaan hyviä tekoja välttämättömiin tarpeisiin, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

Raamattu kehottaa ahkeroimaan hyviä tekoja (Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta Sanan opetuksen mukaisesti) välttämättömiin tarpeisiin, siis välttämättömiin, eli ei kaikkiin tarpeisiin, vaan vain niihin, jotka ovat välttämättömän tarpeellisia niissä tilanteissa.

Anagkaios tarkoittaa välttämätöntä, tarpeellinen sekä tekemistä jota terve velvollisuus, ystävyys ja laki edellyttää tietyssä tilanteessa.

Se mitä Tiit 3:14 ajaa takaa on se, että emme sortuisi auttamaan ja tukemaan vääryttä, syntiä, katkeruutta ja kostonhalua. Saamme siis uskovina auttaa toisia ja tehdä hyviä tekoja, mutta välttämättömiin tarpeisiin, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia sekä ihmistä oikeasti hyödyttäviä siinä tilanteessa. Raamattukin siis opettaa meille, ettemme tukisi ja kannattaisi ihmisten vääriä valintoja sekä synnin tekemistä. Syntisen ihmisen mieli on ilkeä ja kavala ja se kyllä juoksuttaa toista ihmistä juoksemaan vääryydellä haudottujen asioiden mukaisesti. Tähän emme saa kuitenkaan itseämme alistaa, vaan tehdä hyviä tekoja lähimmäisemme parhaaksi, ei hänen tuhokseen. Jos kannatamme toisen synnin tekemistä se on sama asia kuin osallistua toisen tuhoamiseen.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja PetriFB » 27. Syys 2011 10:07

Raamatun aikana saven valamisessa käytetyissä menetelmissä ei ollut nykytekniikkaa apuna, jossa saveen lisäämällä tiettyjä lisäaineita sen muokkaamisesta tulee helpompaa. Raamatun aikana käytettiin sen aikaisia menetelmiä ja juuri tätä prosessia Jumala kuvasi prosessiksi miten Hän lapsiaan kasvattaa. Savea ei voi pakottaa muotoonsa, vaan se tulee suostuttaa asettumaan muotoonsa. Kun haluat asettaa saven tiettyyn muotoon, niin se vaatii oman aikansa, että savi asettuu siihen muotoon, siksi sitä pitää suostutella.

Raamatussa pakko ja pakottaminen kuvaa synnin orjuutta. Raamattu opettaa saatanan vanginneen ihmisen pahaa tahtoansa tekemään. Pakko ja pakottaminen on syntiä ja kuvaa väärää toimintaa. Jumala ei kasvata lapsiansa pakolla, vaan rakkaudella suostuttelee ja ohjaa sekä neuvoo. Kun Jumalan lapsena opimme ja ymmärrämme jonkin asian, niin usein tuskailemme kun emme onnistu vaeltamaan tämän arvokkaan ja tärkeän opetuksen mukaisesti, joka on sydämellemme avautunut. Se johtuu siitä koska olemme kuten savi, joka ei heti ojentaudu muotoonsa ja jota ei voi pakottaa muodon mukaisesti johon Savenvalaja (Jumala) tahtoo sitä muovata.

Tämä on tärkeätä ymmärtää ja sisäistää, että uskovan kasvuprosessiin kuuluu sanan tutkiminen sen ymmärtäminen ja sitten asian muuttuminen käytännön elämän tasolle, joka vie oman aikansa, eli sen ajan jolloin lihamme suostuu kuoleman prosessiin, jossa haluamme kuolla pois syntitavoille sekä kasvaa elämään uskovaisena kokonaisvaltaisempaa elämää Pyhässä Hengessä. Pyhän Hengen työ meissä ei ole automaattista napin painallusta, vaan prosessi, jossa kasvamme usein myös kipujen kautta hylkäämään syntiä ja ojentautumaan Jumalan tahdon mukaisella tavalla.

Usein toiset uskovat koittavat pakottaa väkisin toisen kasvamaan opettaen hyviä ja oikeita asioita, mutta homma ei kuitenkaan toimi, sillä uskonkasvulla on aikansa, jota ei voi pakottaa. Tämän pakottamisen kautta rikotaan Jumalan työtä sekä uskovan sydäntä. Samoin pakottaja toimii väärin ja itse asiassa rikkoo enemmän kuin luulee auttavansa muita. Pakottaja voi tuoda ihan oikeita asioita ja Raamatun kohtia toisten elämään, mutta pakottaja on sellainen, joka ei osaa elää käytännöntasolla oikein eikä useinkaan itse tuota kypsää hedelmää, vaan pelkän kirjaviisauden kautta käyttää Raamattua kuin lyömäaseena toisia vastaan.

San 25: 6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös," kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.
8 ¶ Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.
9 Riitele oma riitasi (Alkuteksti: asioi tai toimita asiasi) vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.
11 ¶ Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.

Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Matt 24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?

San 16:24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.


Joh 16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.


Tuossa on Jumalan sanasta puhuttelevia kohtia, jotka sopivat myös siihen, että pakottaa ei voi, mutta ajallansa saamme kantaa hyvää hedelmää. Näissä kaikissa asioissa olemme varmasti kaikki kompastuneet. Riidassa ryvettyy lopulta kaikki. Sanat sanotut oikeaan aikaan ovat kuin kultaomenia hopeamaljassa. Sillä kun ne lempeydellä annetaan oikeaan aikaan ojennuksen, kehotuksen ja lohdutuksen sanoina, niin ne ovat kuin makeaa mesileipää sielulle ja sydämelle.

Jumalan vaikuttama totuuden lempeys valmistaa meitä sydämemme itsetutkisteluun ja löytämään omasta sydämestä haavoja, synnin pistokkaita jotka tulee panna pois. Jeesus Kristus sanoi, että olisi paljon sanottavaa ihmissielulle, mutta ei ole vielä kantokykyä ottaa vastaan, niinpä rakkaudessa myös saamme toinen toisiamme kärsiä ja antaa anteeksi ja odottaa kunnes toinen kasvaa vastaanottamaan ja kantamaan sydämessä yhä enenevässä määrin armoa, rakkautta ja totuutta.

Uskovan ihmisen kasvu on hyvin herkkää ja sen tulee koostua oikeista aineksista oikeaan aikaan ja tällaisen kasvun saa aikaan vaan Jumala.

1Kor 11:17 Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.

1Tess 1:7 niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

Korinton seurakunnasta on mainittu, että Paavali, Apollos ja Pietari auttoivat, neuvoivat, opettivat ja tukivat Korinton seurakuntaa. Tessalonikan seurakuntaa olivat auttamassa, opettamassa, neuvomassa ja tukemassa Paavali, Silvanus ja Timoteus. Kaiken sen lisäksi itse Herra oli vielä auttamassa seurakuntaa kasvamaan. Edellä olevista Raamatun kohdista käy hyvin ilmi se, että minkälaiseen suuntaan uskova voi kasvaa tullessaan uskoon. Molemmissa tapauksissa auttajat ja tukijat olivat parhaasta päästä, mutta silti lopputulos ei ollut kaikkien kohdalla hyvä, koska jokainen on kuitenkin itse vastuussa siitä suostuuko kasvamaan terveeseen uskoon vai ei. Joskus käy niin, että tukijat ja auttajat ovat hengellisiä puoskareita (pakottajia) tai muuten taitamattomia, mutta Jumala kuitenkin kykenee siitäkin huolimatta auttamaan meitä jos avaamme sydämemme Hänelle.

Korintossa oli paljon uskovia, jotka olivat ylpistyneet, lihan vallassa, arvostivat vain itseään ja nokkivat muita, olivat omien lahjojensa sokaisemia siten, että niillä löivät muita ja pitivät itseään muita parempina, eli sielullisuus ja lihallisuus vaikuttivat sydämessä, mutta he eivät halunneet muuttua omassa sydämessään, että olisivat kantaneet hyvää hedelmää Jumalalle. Siksi heidän kokoontuessa heistä tuli koko ajan pahempia ja he olivat koko ajan toistensa kimpussa. Eli he tulivat pahemmiksi, koska olivat sokeita omille toimilleen ja vahtivat vain muita koko ajan ja sen kautta korottivat itseään. Tessalonikan seurakunnassa oli taas paljon aitoa uskoa, jonka seurauksena he suostuivat kuolemaan itsellensä ja näin he kykenivät rakastamaan toisiaan rakkaudessa ja kasvamaan uskossa terveellä tavalla eteenpäin.

Gal 5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
13 ¶ Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Seurakunnassa on usein sellaisia ihmisiä, jotka kiihottavat toista jotakin toista vastaan, milloin milläkin syyllä ja verukkeella. Usein tämän takana on lihallinen toisen pakottaminen ja halveksunta. Kristuksen vapaus on vapautta kuolla pois synneistä ja elää ja kasvaa Jumalan vanhurskaudessa, pyhyydessä, totuudessa ja rakkaudessa. Siksi meidän tulisi oppia ymmärtämään, että seurakunnassa ja uskovien ollessa koolla, meidän tehtävänä on palvella toinen toisiamme rakkaudessa, ei purra ja syödä toinen toisiamme. Jos me vaellamme Hengessä, emme täytä lihan himoa, joka on kaikenlaisen synnin tekemistä. Katkeruus on myös himoa, eli voimakas halu lyödä toista ja tästä himosta, eli voimakkaasta halusta satuttaa toista, ei pääse irti omassa voimassaan, vaan Jumalan avulla. Anteeksiantamus sammuttaa katkeruuden ikävät ja kavalat toimet.

Tuntomerkki lihallisesta uskovasta on anteeksiantamattomuus sekä toisten syyttäminen ja sokeus omia toimia kohtaan. Sinulla voi olla sydämessäsi tieto ja halu hyvään, mutta jos lihasi ei ole kuoleman prosessissa syntiä vastaan, et voi itsellesi mitään, vaan lankeat aina ja elät synnissä. Siksi meidän tulee kuolla synneille Pyhän Hengen voiman avulla.

Kerron asiaa havainnollistavan esimerkin:

Vanhan liiton monet asiat ja opetukset olivat esikuvia, jotka toteutuvat Uudessa Liitossa. Ilmestysmajassa oli kultainen lampunjalka, josta esim. Ilmestyskirja opettaa, että kultainen lampunjalka on seurakunta. Kultainen lampunjalka on siis seurakunta. Kultainen lampunjalka paloi pimeässä pyhäkössä öljyn voimasta ja lampunjalassa tuli aina palaa tuli. Öljy kuvaa Pyhän Hengen voimaa meissä uskovissa, jonka voimasta myös meidän kautta saa Jumalan valo loistaa pimeässä maailmassa. Se että miten tuli paloi koko ajan lampunjalassa on oleellista meidän kasvumme kannalta ja sen kannalta, että seurakuntana kokoontuessamme emme tulisi pahemmiksi, vaan saisimme koko ajan kasvaa vanhurskaudessa ja jumalisuudessa.

Öljy saatiin oliiveista, mutta ne olivat niin kovia, että ne täytyi murskata ensin, että ne menivät rikki ja vasta sitten niistä saatiin öljy talteen. Koska öljyä piti olla yötä päivää saatavilla, että lampunjalassa olisi koko ajan tuli, niin siksi koko ajan oli käynnissä tämä oliivien murskausoperaatio, että öljyä saatiin koko ajan lampunjalkaan.

Samoin myös nyt meissä Uuden Liiton palvelijoissa on koko ajan prosessi käynnissä lihan synnillisiä toimia vastaan, jossa Pyhä Henki auttaa meissä kuolettamaan lihan tekoja ja näin sitten saamme elää ja kasvaa terveessä uskossa. Eli uskon elämä on jatkuva kasvamisen prosessi, eli meistä ei tule täydellisiä täällä ajassa, mutta Jumalan armosta saamme kuitenkin kasvaa ja kypsyä uskossa. Tämä kasvunprosessi ei sisällä pakottamista, vaan rakkauden ja totuuden suostuttelua.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja todael » 28. Syys 2011 01:18

:hurraa: :amen4: :amen4: :amen4:

Hyvä teksti, tärkeä sanoma - kirkasti sydämelleni paljon asioita joita itse olen kipuillut niin itseni, kuin lähelläni olevien uskovien kanssa. Paljon siunausta Petrille, ja kaikille meille oikeaa ja tervettä Jumalan rakkautta suhteessa toisimme.

- todael
todael
 

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 28. Syys 2011 08:42

Rauhaa kaikille Jumalan lapsille!

Petrin kirjoitus on hyvä lukea ja suosittelen sen lukemaan. Kiitos Herralle, siinä on jo Kristuksen muotoa saaneen Herran oman kypsä kirjoitus, jonka takana on oma kokemus ja se perustuu terveeseen kasvuun hengellisesti kohti Kristuksen kaltaisuutta Kristus-keskeisen uskon kautta. En korota Petriä, sillä olemmehan kaikki Tiellä, samalla Tiellä enemmän tai vähemmän kasvaneina juurtumassa Kristukseen yhä syvemmin Armossa, mistä käsin kuuliaisuudessa kasvamme Jumalan antamaa kasvua. Kirjoitus on opettavainen ja ohjaava Rakkauden Hengessä, jonka vaikuttaa Pyhä Henki. Kirjoitukseen ei ole mitään lisättävää. Se on rakentava, silmiä aukaiseva kirjoitus, jonka ainakin minä laittaisin etusivuille, kotisivuille otsakkeella ihmisen rikkinäisyys ja hengellinen kasvu. Raitis kirjoitus, jolle on helppo sanoa :amen4:

Olen jakanut Petri kirjoitusta Savenvalaja eri yhteyksissä ja palaute on ollut hyvä. Luetaan Raamattua, mutta hyvät, opettavaiset ja raittiit kirjoitukset eivät ole pahaksi, vaan rakennuksesi toinen toisillemme. Laitan vielä linkin Savenvalaja kirjoitukseenkin, joka sopii minusta tähän vielä 'täydennykseksi'.

http://www.kotipetripaavola.com/Savenvalaja.html

Siunausta ja Armoa ja Rauhaa Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa kaikille :hugehug: :hearts:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 29. Syys 2011 16:36

Hyvä kirjoitus Petriltä.

Mutta, taas mutta... jos voin ottaa esille arkipäivän ongelmia, joita kirjoitus tavallaan herätti mieleeni. Monilta puuttuu seurakuntayhteys, uskon että juuri monilta sellaisilta jotka täällä palstoilla on ja tämä on sitä "korviketta" paljolti, tosin tällainen yhteys ei oikein vastaa sitä yhteyttä miten sen pitäisi toimia kuin raamattu kehoittaa. Netin kautta ihmisten tunteminen ja heidän hätäänsä vastaaminen, on aika mahdotonta.

Henkilökohtaisesti, olen yrittänyt etsiä seurakuntayhteyttä paikkakunnaltani. Jostain syystä vain tuntuu, että kyseessä on lähinnä kuin jokin porukka joilla on menossa kerhotoimintaa ikäänkuin tuttujen kesken. Lisäksi on tapahtunut asioita joissa mietin, onko kyse ollut omasta rikkinäisyydestäni vai väärästä tavasta toimia.

Mitä pitäisi tehdä? Raamattuhan opettaa keskinäiseen kokoontumiseen. Tiedän että sitä mitä ei ole, sitä ei ole myöskään suotu tai annettu Jumalan toimesta. Kuitenkin uskon että Jumalan tahto on keskinäinen kokoontuminen ja seurakuntayhteys, mutta kysymys kuuluu, onko sitä olemassa ja miten tulisi toimia?
lonelyrider
 

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 29. Syys 2011 16:39

Sori jos oli vähän kuin ohi aiheen taas kerran, mutta mielestäni monet ongelmat juuri liittyvät puuttuvaan seurakuntayhteyteen ja siihen että ihmiset ovat niin yksin uskonsa kanssa. Onko aina syy rikkinäisessä ihmisessä, ettei tule toimeen muiden kanssa vai mitä?

Ja kyllä, vaadin seurakuntayhteydeltä jotain muutakin kuin sunnuntaisen kokouksen ja sitten se oli siinä... tahdonko itse enemmän kuin seurakunnalla on tarjota vai sitäkö se keskinäinen kokoontuminen sitten on ja mikä sen anti sitten on?
lonelyrider
 

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja JHK » 29. Syys 2011 17:31

En tiedä voiko nykymeiningin mukaisia sunnuntaikokouksia edes kutsua "yhteydeksi." Luultavasti vain pitkin hampain.
JHK
 

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 29. Syys 2011 22:56

JHK kirjoitti:En tiedä voiko nykymeiningin mukaisia sunnuntaikokouksia edes kutsua "yhteydeksi." Luultavasti vain pitkin hampain.


Mutta siinäpä se ongelma tulee, kun olen saanut käsityksen, että yleisesti ottaen kehoitetaan paikallisyhteyteen ja jos kerran vain pitkin hampain ne voi sellaiseksi todeta, niin on siinä keskenkasvuinen uskova joka tarvitsisi ohjausta ja tervettä opetusta, aika tuuliajolla sen suhteen. Mistä siis se paljon puhuttu uskovien huolenpito toinen toisistaan?

Olen kuitenkin sitä mieltä, että uskovainen joka jää yksin on todella suuressa vaarassa joutua raatelevien susien hampaisiin, niistä raamattukin varoittaa ja se on täyttä totta että sudet käyvät kiljuvan jalopeuran lailla yrittäen viedä ihmisiltä kaiken uskon Jumalaan ja nämä nettimaailmat antavat oivan kasvualustan luoda harhainen käsitys siitä kuka siellä ruudun takana on. Painotan kuitenkin että kun on rauha sydämessä, ei tarvitse epäillä toisen ihmisen aitoutta eikä sillä ole edes merkitystä, kun kirjoittaa vain sen minkä kokee Jumalan edessä oikeaksi ja raamatun sanan mukaiseksi, tietysti sillä asenteella että on erehtyväinen ihminen itse kukin.

Jokainen siis tarvitsisi paikallisseurakuntayhteyden, mutta juuri se kysymys on hyvä, että saako sitä, mihin kehoitetaan pyrkimään vai onko se tässä ajassa lähes mahdotonta vai olenko pessimisti?
lonelyrider
 

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 30. Syys 2011 10:45

.
lonelyrider kirjoitti:
JHK kirjoitti:En tiedä voiko nykymeiningin mukaisia sunnuntaikokouksia edes kutsua "yhteydeksi." Luultavasti vain pitkin hampain.


Mutta siinäpä se ongelma tulee, kun olen saanut käsityksen, että yleisesti ottaen kehoitetaan paikallisyhteyteen ja jos kerran vain pitkin hampain ne voi sellaiseksi todeta, niin on siinä keskenkasvuinen uskova joka tarvitsisi ohjausta ja tervettä opetusta, aika tuuliajolla sen suhteen. Mistä siis se paljon puhuttu uskovien huolenpito toinen toisistaan?

Olen kuitenkin sitä mieltä, että uskovainen joka jää yksin, on todella suuressa vaarassa joutua raatelevien susien hampaisiin mistä raamattukin varoittaa ja se on täyttä totta että sudet käyvät kiljuvan jalopeuran lailla yrittäen viedä ihmisiltä kaiken uskon Jumalaan ja nämä nettimaailmat antavat oivan kasvualustan luoda harhainen käsitys siitä kuka siellä ruudun takana on. Painotan kuitenkin että kun on rauha sydämessä, ei tarvitse epäillä toisen ihmisen aitoutta eikä sillä ole edes merkitystä, kun kirjoittaa vain sen minkä kokee Jumalan edessä oikeaksi ja raamatun sanan mukaiseksi, tietysti sillä asenteella että on erehtyväinen ihminen itse kukin.

Jokainen siis tarvitsisi paikallisseurakuntayhteyden, mutta juuri se kysymys on hyvä, että saako sitä, mihin kehoitetaan pyrkimään vai onko se tässä ajassa lähes mahdotonta vai olenko pessimisti?


Rauhaa!

Minulla on kokemusta suuresta valtiokirkosta ja eräistä herätysliikkeistä, joissa en ole jäsenä ollut kuin yhdessä; jäsenenä harhaisesti vauvakasteen kautta liitettynä ja toiseen liityin ihan omasta tahdostani. Valtiokirkosta Herra johti pois. Vapaasta suunnasta hän johti myös pois. Syitä on monia, joita en tässä yksityiskohtaisesti ala läpi käymään. Kipuilen itsekin sen asian puolesta, mistä, miten, millä tavoin löytäisin Raamatun mukaisen seurakunnan. Seurakunta on kyllä hengellisessä mielessä olemassa, mutta pahasti hajaantunut. Paikkakunnalla, jossa asun, ei olekaan montaa eri uskonsuuntaa - ihme kyllä, vaikka paikkakunta on keskisuuri Suomen mittakaavassa. En voi seisoa ev.lut.kirkon "riveissä", mutta minulla on joitakuita ko.laitoksen sisaria ja veljiä ystävinä. Vapaista suunnista puheenollen, niissä vaikuttaa aika usein vieraat henget/henkivallat, jotka koettavat eksyttää pois Kristuksesta kaikkeen muuhun kuin itse Herraamme. Ei sekään kaikkea ja kaikkia koske. Kaikissa näissä uskonsuunnissa on vilpittömiä uskovia enemmän tai sitten vähemmän, Herra yksin tietää!
En halua olla eriseurainen tai lahkohenkinenkään sekä korottaa itseäni mihinkään ikäänkuin suurempaan asemaan Herran silmissä kuin veljeni/sisareni Herrassa, jotka ovat vielä esim. ev.lut.kirkon jäseniä. En voi suositella vastauskoontulleelle ev.lut.kirkkoa kasvupaikaksi. En voi suositella oikein mitään vapaata suuntaakaan kasvupaikaksi, jotka alkavat olla menestysteologisen hapatuksen, joka on itseasiassa seurakunnan irvikuvasta, katolisesta kirkosta lähtöisin olevan väärän ylikarismaattisuuden vallassa enemmän tai vähemmän. Olen tilanteessa aika yksin ja murehdin seurakunnan tilaa. Puhutaan lopunajan herätyksestä huomattavasti enemmän kuin lopunajan eksytyksistä. Lopunaikana varmasti tulee ihmisiä uskoon. Lopunaikana myös uskovia tulee eksymään, mikä on erittäin surullista. Parannuksen on aina lähdettävä itsestä ja varottava, ettei itse tule eksytetyksi. Olkoon meillä Herran edessä puhdas sydän, tätä rukoilen kaikkien Suomen uskovien puolesta, ja ettei yksikään eksyisi ja hukkuisi.
En halua olla hajoittamassa mitään ja toimia lihallisesti sellaisessa, mihin Herra ei ole minua asettanut. Repikööt Herra ensin minusta kaiken sellaisen, mikä ei ole Hänestä. Ymmärrän äärimmäisen hyvin heitä, jotka eivät ole missään ns. seurakunnassa ja murehtivat. Korostan yhä vielä sitä, että minulle ovat veljiä/sisaria kaikki he, joissa asuu Kristuksen Henki. En kysele missä suunnassa kukin on. Sekin tulee jossain vaiheessa kuitenkin ilmi. En väitä olevani erehtymätön ns. oikeaoppinen, joka sillä perusteella erottelee eriseuraisesti veljiä/sisaria a-luokan uskoviksi ja b-luokan uskoviksi. Herra siitä varjelkoon! En voi olla myöskään edistämässä lihallista ekumenian eksytystä, joka raivaa tietä suurelle porttokirkolle, johon paavin johtamina kaikki uskonnot yhtyvät. Itsen uskon juuri tämän ryhmittymän vielä vainoavan heitä, jotka ovat Jeesuksen kokosydämisiä opetuslapsia ja jotka etsivät Herraa ja Hänen Tahtoaan kaikesta sydämestään vilpittömästi haluten kasvaa Kristuksen antamaa kasvua kuuliaisuudessa Häneen. Ja tätäkään en pakota ketään uskomaan.
Minä en osaa antaa vastauksia tässä tilanteessa juuri nyt, mikä on se paikka, jossa esim. sinun lonelyrider tulisi kasvaa yhdessä muiden kanssa turvallisesti Herran johdatuksessa, Häneen juurtuen ja uskossa vahvistuen terveesti. Asiaa hyvä kysyä Herralta itseltään. Sitä kyselen itsekin :prayer4: , enkä ole helpossa paikassa ja aika paljon nähneenä asian kanssa ahdistunutkin. Muistan sinua, kuka oletkin nimimerkin takana rukouksin ja ylipäätään kaikkia uskovia tälläkin foorumilla ja koko maassa!

Siunausta :pc:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Ihmisen rikkinäisyys

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 30. Syys 2011 14:39

kiitos Jukka-Pekka, jos muistat rukouksessa :)

Tämä seurakuntayhteys on sellainen asia jossa tuntuu, että päädyn aina samaan pisteeseen. Jos asiasta kirjoittaa, aika usein kehoitetaan paikallisseurakuntayhteyteen ja tulee ikäänkuin eriseuraisuuden leima otsaan ja ettei tule vain toimeen ihmisten kanssa. Paljolti varmasti sitäkin on vuosien mittaan ollut, en kiellä, mutta uskon että sitä on karsittu minusta rankalla kädellä.

Uskon alkutaipaleella olisin tarvinnut selkeää opetusta, ehkä olisi voinut välttää monet ikävät asiat, silti uskon että sekin kaikki mitä on ollut, on ollut parhaakseni ja Jumala on nähnyt jo ennalta kaiken. Olen ymmärtänyt, ettei uskon tie käy kivuitta, se voi olla monia surulaaksoja täynnänsä ja jonkinlaista syvää kaihoa. Silti siihen mahtuu myös jotain hyvääkin... ja rauhaa Kristuksessa, ehkä viimein. Taistelemaan minusta ei enää ole ja Jumala sen tietää kyllä, en kyllä tiedä mitä vastaan olen taistellut, mutta lähinnä siltä tuntuu menneisyys. Otan päivän kerrallaan.

Ja jos asian kokoaa yhteen niin ymmärrän etten edes tarvitse seurakuntayhteyttä, jos sitä ei ole tarpeen olla, Jumala yksin tietää ja Hän ohjatkoon parhaansa mukaan. Silti yksinäisen uskovan elämä ei ole helppoa, kun ei ole kelle jakaa uskonsa ja taakkansa. Kyllähän seurakuntayhteydellä oma tarkoituksensa varmasti on Jumalan seurakunnassa, jäsenet tarvitsevat toisiaan, yksinäinen jäsen ei toimi kunnolla.

Mutta menipä tämä taas...
lonelyrider
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 34 vierailijaa

cron