Amen!
Meillä jokaisella on koettelemuksemme ja ahdistuksemme. On aikoja, jolloin mielessä pyörii kysymyksiä Jumalalle, miksi, miksi juurin näin on jonkin asian, olosuhteen laita. Itsekin saan olla näissä ahdistuksen ja koettelemusten ahjoissa aika ajoin. Onpa niinkin, että muuta ei jäljelle jäkään kuin Jumalan Sana. Itseasiassa Herra tahtookin, että kaikessa turvaudumme Häneen ja katseemme kiinnittyy Häneen. Uskoamme koetellaan varmasti jokaisella elämänalueella, mutta iankaikkiseksi parhaaksemme. Ei Ristin kaita Tie ole helppoa kenellekään, eikä tule olemaankaan. Sellaista ei ole luvattukkaan. Kaikkien ahdistustemmekin keskellä saamme kuitenkin iloita pelastuksesta uskon kautta ja juurtua siihen yhä syvemmin, Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Paavali kirjoittaa:
Rm.5:1 "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5:5 mutta toivo ei saata häpeään (= meidän ei tarvitse pettyä); sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
Joskus tuntuu siltä, että en voi kerskata ahdistuksistani, puhumattakaan koettelemuksista ja ehkäpä pimeistä laaksoista, joita niitäkin on. Vanhan Psalmin laitan tähän ja se on saanut minulle ainakin ihan uutta syvyyttä viime aikoina. Joskus nuorena uskovana en oikein ymmärtänytkään tätä Psalmia, joka on ehkäpä kaikkein tutuin, mutta viime aikoina se on lohduttanut tosi paljon:
Ps.23:1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
23:2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
23:3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.23:5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
23:6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Daavidilla varmasti oli pimeät laaksot ja hän oli ne käynyt läpi. Ei meidän tarvitse pelätä ja Herra kurittaa meitä iankaikkiseksi parhaaksemme. Jos Herra ei meitä kurittaisi, niin mikä se sellainen Isä on? Se olisi ns. vapaa kasvattaja, rakkautta ilman rajoja.
Rajat ja Rakkaus Taivaan Valtakunnassa kuuluvat yhteen kuin myös asetamme rajat lapsillemme rakkaudella, mistä lapsi pohjimmiltaan kokee turvaa; hänestä välitetään. Näin on myös meidän Jumalan lasten laita.
Hebr.12:5..."Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut."
Tarvitsemme myös kuritusta(tavalla tai toisella) Rakastavalta Isältämme, jotta Hän saisi sisällisesti meissä hallintavaltaa ja Sana sulautuisi yhä enemmän lihaksi. Psalmissa 23 jakeessa neljä puhutaan vitsasta ja sauvasta. Hyvä Paimen tarvitsee vitsaa ja sauvaa pitääkseen lampaan Tiellä. Hyvä Paimen myös etsii kadonneen lampaan, mikäli on pois poikennut Tieltä ja sitoo jopa haavatkin - olkoot ne sitten kipupisteitä. On turvallista kulkea Isän Rakkauden alla, kun meillä on rajat.
Siunausta,
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."