2Kor.5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Uskovaisia näyttää pahasti vaivaavan kaksi melko vastakkaista näkemystä, koskien omaa itseämme Jeesukseen uskovina ihmisinä.
(1) "Kurja-matkamies-maan" = Ihminen pahimmillan kieriskelee itsesäälissä, ja painottaa tällä korostavasti omaa heikkouttaan, syntisyyttään ja vetoaa usein siihen että "mä-oon-täällanen". Tällaista suhtautumista itseemme kuluttaa mielestäni heikkouden ylikororostaminen ja se että sillä tavallaan haetaan sääliä joko ihmisiltä tai jopa Jumalalta. Pahimmillaan tällainen ihminen jää kasvusta ulkopuolelle itsesäälinsä vuoksi - tai ainakin se hidastuu.
(2) "super-uskova" = Ihminen tällöin pahimmillan valehtelee itsellen ja vakuuttaa koko ajan itselleen heikkouksiaan myöntämättä, että hän olisi parempi kuin muut uskovat. Tällainen uskova on kova "päälle-päsmäri" ja ei kykene laskeutumaan syntisen tasolle, eikä usein edes ymmärrä mitä ahdistus, kärsimys tai sairaus uskovan elämässä voi tarkoittaa. Hengellinen sokeus on tämänkin asenteen hedelmänä.
Olav-Valen Sendstad sanoi kirjassaan "Ihminen kohtaa Jumalan" mielestäni hyvin : "On eriasia tehdä synti hyvässä omassatunnossa kuin pahassa omassatunnossa". Lankeamus on eriasia kuin asenteellinen myöntyminen Jumalan tahdon vastaiseen elämään. Mukautuminen maailman mukaiseen ajattelumaailmaan on eriasia kuin joutua ajoittain sen eksyttämäksi. Uskovan erottaa nimikristityistä se, että he ovat uudestisyntyneitä ja he pyrkivät kohti täydellisyyttä Jumalan armon avulla. Tähän ei tarvita vääränlaista itsesääliä eikä kieroutunutta hengellistä ylpeyttä - kumpikin ovat näes pahasti harhassa. Jumalan armo kohdistaa mielemme Jeesukseen, ei omiin heikkouksiimme eikä omiin voimantunteisiin. Evankeliumi antaa kunnian vain Jeesukselle, ei ihmisen heikkoudelle eikä vahvuudelle.
Jumalan laki on kirjoitettu liha sydämiin uudestisyntymisessä, ja Jumalan Henki ohjaa, opettaa ja saa aikaan muutoksen meissä. Jos uskovan elämä on vain "olen-syntinen" asennetta, vääristyminen on selvä - uskovainen on "armahdettu syntinen" - vanhurskautettu Kristuksen vanhurskaudessa ja me olemme tulleet jumalallisesta luonnosta osallisiksi. Asenteemme syntiä kohtaan on muuttunut uudestisyntymisessä, ja tämä uusi elämä Jeesuksessa vie meitä kohti Jumalan tahtoa, pois omasta kurjuudestamme ja heikkoudestamme.
2Kor.5:17:sta olennaista oli juuri se että me OLEMME KRISTUKSESSA. Uuden elämän toteutuminen Jumalan tahdon mukaisena, pyhyyteen pyrkivänä, on sitä että me olemme Kristuksessa - ei että pyrimme itse kelpaamaan omalla heikkoudellamme tai voimallamme Jumalalle.. Hengellisen elämän identiteetti jokaiselle uskovalle perustuu siihen asemaan, joka meillä on Kristuksessa. Tälläoin katseemme siirtyy pois itsestämme, ja kiinnitämme uskomme sekä toimintamme - koko elämämme sen totuuden varaan että me olemme Jumalan lapsia Jeesuksessa Kristuksessa.
Gal.3:26 "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa."
Uskova säilyy Kristuksessa armahdettuna syntisenä. Itsessään syntinen, mutta Kristuksessa vanhurskautettu ja pyhitetty. Evankeliumin tehtävä on kääntää katseemme oman heikkoutemme kautta juuri jälkimmäiseen - asemaamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Joh.1:8 "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä"
----- mutta myöskin
2Piet.1:3-4 "Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee."
> Käsittelen 2Piet.1:4 jakeen UT:n kreikassa olevaa partisiippi muotoa verbille "ja pelastuisitte" tekstissäni :http://uloskutsuttu.blogspot.com/2011/08/normal-0-21-false-false-false-f...
- todael