Armahdettu syntinen - uusi luomus Kristuksessa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Armahdettu syntinen - uusi luomus Kristuksessa

ViestiKirjoittaja todael » 23. Syys 2011 16:24

2Kor.5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Uskovaisia näyttää pahasti vaivaavan kaksi melko vastakkaista näkemystä, koskien omaa itseämme Jeesukseen uskovina ihmisinä.

(1) "Kurja-matkamies-maan" = Ihminen pahimmillan kieriskelee itsesäälissä, ja painottaa tällä korostavasti omaa heikkouttaan, syntisyyttään ja vetoaa usein siihen että "mä-oon-täällanen". Tällaista suhtautumista itseemme kuluttaa mielestäni heikkouden ylikororostaminen ja se että sillä tavallaan haetaan sääliä joko ihmisiltä tai jopa Jumalalta. Pahimmillaan tällainen ihminen jää kasvusta ulkopuolelle itsesäälinsä vuoksi - tai ainakin se hidastuu.

(2) "super-uskova" = Ihminen tällöin pahimmillan valehtelee itsellen ja vakuuttaa koko ajan itselleen heikkouksiaan myöntämättä, että hän olisi parempi kuin muut uskovat. Tällainen uskova on kova "päälle-päsmäri" ja ei kykene laskeutumaan syntisen tasolle, eikä usein edes ymmärrä mitä ahdistus, kärsimys tai sairaus uskovan elämässä voi tarkoittaa. Hengellinen sokeus on tämänkin asenteen hedelmänä.

Olav-Valen Sendstad sanoi kirjassaan "Ihminen kohtaa Jumalan" mielestäni hyvin : "On eriasia tehdä synti hyvässä omassatunnossa kuin pahassa omassatunnossa". Lankeamus on eriasia kuin asenteellinen myöntyminen Jumalan tahdon vastaiseen elämään. Mukautuminen maailman mukaiseen ajattelumaailmaan on eriasia kuin joutua ajoittain sen eksyttämäksi. Uskovan erottaa nimikristityistä se, että he ovat uudestisyntyneitä ja he pyrkivät kohti täydellisyyttä Jumalan armon avulla. Tähän ei tarvita vääränlaista itsesääliä eikä kieroutunutta hengellistä ylpeyttä - kumpikin ovat näes pahasti harhassa. Jumalan armo kohdistaa mielemme Jeesukseen, ei omiin heikkouksiimme eikä omiin voimantunteisiin. Evankeliumi antaa kunnian vain Jeesukselle, ei ihmisen heikkoudelle eikä vahvuudelle.

Jumalan laki on kirjoitettu liha sydämiin uudestisyntymisessä, ja Jumalan Henki ohjaa, opettaa ja saa aikaan muutoksen meissä. Jos uskovan elämä on vain "olen-syntinen" asennetta, vääristyminen on selvä - uskovainen on "armahdettu syntinen" - vanhurskautettu Kristuksen vanhurskaudessa ja me olemme tulleet jumalallisesta luonnosta osallisiksi. Asenteemme syntiä kohtaan on muuttunut uudestisyntymisessä, ja tämä uusi elämä Jeesuksessa vie meitä kohti Jumalan tahtoa, pois omasta kurjuudestamme ja heikkoudestamme.

2Kor.5:17:sta olennaista oli juuri se että me OLEMME KRISTUKSESSA. Uuden elämän toteutuminen Jumalan tahdon mukaisena, pyhyyteen pyrkivänä, on sitä että me olemme Kristuksessa - ei että pyrimme itse kelpaamaan omalla heikkoudellamme tai voimallamme Jumalalle.. Hengellisen elämän identiteetti jokaiselle uskovalle perustuu siihen asemaan, joka meillä on Kristuksessa. Tälläoin katseemme siirtyy pois itsestämme, ja kiinnitämme uskomme sekä toimintamme - koko elämämme sen totuuden varaan että me olemme Jumalan lapsia Jeesuksessa Kristuksessa.

Gal.3:26 "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa."

Uskova säilyy Kristuksessa armahdettuna syntisenä. Itsessään syntinen, mutta Kristuksessa vanhurskautettu ja pyhitetty. Evankeliumin tehtävä on kääntää katseemme oman heikkoutemme kautta juuri jälkimmäiseen - asemaamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Joh.1:8 "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä"

----- mutta myöskin

2Piet.1:3-4 "Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee."

> Käsittelen 2Piet.1:4 jakeen UT:n kreikassa olevaa partisiippi muotoa verbille "ja pelastuisitte" tekstissäni :http://uloskutsuttu.blogspot.com/2011/08/normal-0-21-false-false-false-f...

- todael :prayer4:
todael
 

Re: Armahdettu syntinen - uusi luomus Kristuksessa

ViestiKirjoittaja pekka » 23. Syys 2011 18:13

Kiitos todael hyvästä kirjoituksestasi. Tuo linkki minkä laitoit ei toimi, ei ainakaan minulla. Voitko tarkistaa miksi sivu ei aukea?
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Armahdettu syntinen - uusi luomus Kristuksessa

ViestiKirjoittaja todael » 23. Syys 2011 18:16

Kiitos Pekka rohkaisevista sanoista ja todellakin anteeksi - linkistä puuttui osa, tässä linkki uudestaan :
http://uloskutsuttu.blogspot.com/2011/08/normal-0-21-false-false-false-fi-x-none.html
todael
 

Re: Armahdettu syntinen - uusi luomus Kristuksessa

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 27. Syys 2011 09:11

Kiitos Todael kirjoituksestasi!

Näin aamutuimaan pysähdyin ajattelemaan asemaani Herran edessä. Olen armahdettu syntinen. Armon on tultava yhä 'konkreettisemmaksi' minulle niin, että sen yhä syvemmin Hengen antaman ilmestyksen kautta näkisin. Toisaalta myös oma täydellinen saastaisuuteni, täydellinen kelvottomuuteni Jumalan edessä on Hänen paljastettava. Tulin lain kautta synnintuntoon, minä siivosyntinen, kiltti kristillisyyden harrastaja. Jeesuksen vuorisaarna ja eräät sen kohdat saivat minut kiikkiin totaalisesti. Tiesin olevani matkalla kadotukseen, mistä käsin aloin jo melko hyvin Raamatun kirjoituksia tuolloin tuntevana etsiä ulospääsyä, ratkaisua tilanteeseen. Tätä helvettiä, etsimistä ahdistuksineen kesti monta kuukautta. Luin ja luin Raamattua, erityisesti Roomalaiskirjettä kahlaten sen läpi lukemattomia kertoja. Tuli hetki, jolloin Pyhä Henki kirkasti minulle syntiselle Jumalan Armon uskon kautta Kristukseen. "Jumala vanhurskauttaa jumalattoman" Rm.4:5 oli se ratkaiseva jae, jolloin tulin syntisenä uskoon, uudestisynnyin ylhäältä Pyhästä Hengestä.
Minulla tämä tapahtuma oli kokemuksellisesti valtava löytö, jonka Herra vain voi avata - en minä itsessäni siitä mitään voi ymmärtää.

Meidän tulee myös kasvaa ymmärtämään yhä syvemmin tuo suuri lahja, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa meille lahjoittanut. Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnan uskoville ensimmäisessä luvussa, josta otan otteen:

Ef.1:15 "Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
..."

Koko jae on tuhtia luettavaa, mutta me tarvitsemme yhä syvällisempää ilmestystä Jumalan Armosta, yhä syvempää ilmestystä Jumalan Pojan tuntemisessa Hengen silmin. Tässä rukouksessa viivyn ja Herraamme Jeesusta Kristusta katselen Ristillä teurastettuna minun vuokseni, jotta minulla Elämä olisi Hänessä. Kaiken keskus ja lähtökohta, ydin hengellisyydellemme tulee olla Ristillä täytetyssä lunastustyössä ja sen yhä syvenevässä ymmärtämisessä. Paavali kirjoittaa edelleen:

Filip.3:8 "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella."

Itseasiassa koko luku olisi hyvä tähän ottaa. Paavali, Pietari...korostavat jatkuvasti uskosta vanhurskaaksi tulemista ja siinä kasvamista. Uskoontultuamme emme ymmärrä vielä niin paljoa Jumalan Armosta, kuin ymmärtää tulisi. Emme saa jäädä junnaamaan paikoilleen ja jäädä siihen. Seurauksena voi olla pensistyminen, uskosta luopuminen...Uskoontulosta alkaa kilvoittelu uskossa pysymisessä, josta saatana ja henkivallat koettavat meidät kaikin tavoin pois langettaa. Tähän liittyen laitan ikäänkuin vahvistukseksi vaikkapa seuraavat jakeet Pietarin kirjoittamana:

1.Piet.3:17 "Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne = (Armosta, Kristuskalliolta),
3:18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään."

Amen! Siunausta ja rukoillaan tässä lopunajassa, jossa saatana joukkoineen vaan kiihdyttää toimiaan meidän langettamikseksi pois Kristuksesta, kaikkien veljien ja sisarien puolesta, "että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys (=ääretön, mittaamaton Jumalan Armo) on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä." Ef.3:16-19. Tässä emme voi olla koskaan täysin kasvaneita, ja vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyö, Hänen verensä riittää Jumalalle Tieksi, Totuudeksi ja iankaikkiseksi Elämäksi!

Siunausta, JP :pc:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 63 vierailijaa

cron