Kirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 13:56
Olen aikoinani ollut töissä Raision tehtailla, jossa tehtäviin kuului muun muassa Raision tehtaiden päämajan piha-alueen kunnossapito. Siellä Jumala opetti minulle käytännössä kuinka rikkaruohojen kitkemisen tulisi tapahtua. Hoidin päämajan alueen kukkaistutuksia, johon kuului kukkapenkkien hoito. Huomasin, että uuden pienten taimien kohdalla rikkaruohojen poisto oli hankalaa ja jossakin tapauksessa mahdotonta, sillä rikkaruohojen poistaminen poisti myös kukkataimen. Kun taimi kasvoi, niin rikkaruohon poistaminen oli jo paljon helpompaa. Tämä opetti minua myös käsittelemään ihmisiä, sillä antoihan Jeesus ohjeet tähänkin:
Matt 15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
Uskonelämässä ei kenestäkään tule valmista tässä ajassa, mutta silti Raamattu opettaa ja puhuu erilaisista ikäkausista uskovan elämässä. Uskonelämän alussa oleva on maitovaiheessa eikä ole hengellisesti harjaantunut ja näin sanoo Jumalan sanakin. Tämä ei tarkoita, että kukaan katsoisi ylen vähän aikaa uskossa ollutta, vaan sen tosiasian myöntämistä, että uskossaan nuori ja vastakääntynyt ei ole hengellisesti harjaantunut.
Sekin on totta, että monta vuotta uskossa ollut ei ole vältmättä hengellisesti kypsä ja aikuinen, koska monet uskovat eivät halua tai osaa kasvaa oikeaan suuntaan, vaan jäävät alaikäisiksi uskossaan, siitä huolimatta, että takana on paljon uskossaolovuosia.
Minulle muistuu mieleeni oma "uhmaikäni" uskovaisena ja toivon, että olisin sen jo ohittanut. Tämä aika oli silloin kun olin ollut muutaman vuoden uskossa, niin silloin luulin tietäväni kaiken ja laitoin aina kaiken muiden syyksi, sillä minussahan ei ollut vikaa, koska näin asiat paremmin kuin muut ja näin paremmin asiat kuin kypsät ja kokeneet uskovat (näin siis luulin, mutta todellisuudessa en tietänyt, vaan olin paisunut ja luulin asian olevan niin). Eli olin aika hanakka arvostelemaan asioita, eikä minulla ollut oikein kokemuksia seurakuntaelämästä, eikä monesta muustakaan asiasta, mutta silti Raamatun sanan pohjalta teorian tasolla luulin tietäväni asiat ja koin, että kaikki muut töpeksii koko ajan ja vain MINÄ tiedän.
Toki se on totta, että joskus voimme myös nuorina uskovina nähdä joitakin asioita oikeinkin, mutta ei se tarkoita sitä, että olisimme valmiit ohjaamaan ja opettamaan muita koko laajalla rintamalla, jota uskonelämässä on.
Huomasin myös sen, että toimin siten, että laitoin omat töppini muiden syyksi ja siten koitin haiduttaa itseni ja omat virheet unholaan ja häivyttää ne pois näkyvistä. Mutta eihän tämä tällainen peli onnistu, vaan jouduin näkemään omat virheeni ja myöntämään ne sekä kohtaamaan oman ylpeyteni ja muiden lyömisen, jonka koitin tehdä nöyrällä tavalla ja toitottaa omaa nöyryyttäni muille, joka ei kuitenkaan ollut nöyryyttä, vaan ylpeyttä, jonka olin pukenut nöyryyden asuun.
Me niin usein koitamme löytää muualta kuin itsestämme syyllisen omiin sotkuihimme ja siihen sotkuun, jonka olemme aiheuttaneet ja koitamme tehdä itsestämme viattoman hyväntekijän, vaikka usein (ei aina) voimme olla pääsyy sotkujen olemassaololle.
Nämä eri ikäkaudet ja hengellisen elämän vauvavaihe tulevat selkeästi esiin Raamatusta:
1 Kor 3:2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Hebr 5:12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
Raamattu kehottaa, ettei kukaan katsoisi ketään ylen:
1Tim 4:12 Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.
1 Tim 5:1 ¶ Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,
2 vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.
1Pie 2:17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.
Eli kaikkia meidän tulisi kunnioittaa riippumatta missä ikävaiheessa uskovina olemme.
Itse olen huomannut Suomessa ja Venäjässä ollessani monissa eri seurakuntayhteyksissä, että ongelmia syntyy lähinnä kahdesta syystä, eli lihalliset ja kasvamattomattomat uskovat aiheuttavat koko ajan ongelmia seurakuntaelämässä, kuten myös lihallinen ja kasvamaton seurakunnan johtajisto.
Joh. 13:10
Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
Tämä oli esimerkki siitä, että kun Jeesus pesee meidät olemme puhtaita Jumalan edessä Jeesuksen veripesun kautta, mutta tietenkin vaellukseemme mahtuu kaikenlaista myös syntiin lankeamista sekä puhdistamista syntitavoista ja tottumuksista.
Hengellisessä elämässä on siten, että kun ihminen (siinä vaiheessa hengellinen pieni lapsi) tulee uskoon, hän saa kaikki syntinsä anteeksi on niistä puhdas, mutta hänen vaelluksessaan hän on lihallinen ja sielullinen, eikä ole oppinut tuottamaan vielä vanhurskaudessa tehtyjä tekoja, eikä hän osaa heti elää syvällistä ja hengellistä uskon elämää, vaan on täysi raakile hengellisen elämän suhteen. Eli hänen elämässään on paljon syntitapoja ja tottumuksia, eli vaikka hänen syntinsä ovatkin anteeksi annetut, niin hän on silti tässä vaiheessa kaikkein syntisimmillään, lihallisin ja sielullisin uskonelämässään, koska hän ei ole oppinut vielä elämään Jumalan armossa ja vanhurskaudessa. Ja tästä kaikesta synnin ja lihan kuonasta eroon pääseminen alkaa ja kasvu kohti hengellistä aikuisuutta ja kypsyyttä.
Eli uskon alkuvaiheessa uskovalla ei ole hengellistä herkkyyttä ja puhdasta uskon vanhurskauden kasvun vaellusta. Eli uskossaan lapsi ei tiedä ja aisti hengellisiä asioita enemmän kuin Jumalan armosta jo kokeneempi ja uskossaan Jumalan armosta kasvanut. Kasvun kautta saavutetaan uskon herkkyys, joka alussa puuttuu, näin päin se kasvu menee. Jos uskossa pitkään ollut ei ole herkkä ja uskossa terveellä tavalla aistiva uskova, niin silloin hän on jäänyt lihallisuuden ja kasvamattomuuden tilaan, koska ei ole suostunut kasvamaan siten kuin on Jumalan tahto ja Raamatun opetus.
Jos uskova lapsivaiheessa oireilee, niin vika voi olla tietenkin vanhemmissa uskovissa, jos he toimivat väärin, mutta usein kuitenkin on niin, että oire ja ongelma on lapsen sydämessä, ei muiden.
Mark. 10:15
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi,
se ei pääse sinne sisälle."
Tämä Raamatun kohta tarkoittaa sellaista uskomista kuten lapsi uskoo ja luottaa vanhempiinsa joita hän rakastaa. Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan tue sellaista näkemystä, että meidän tulisi olla uskossa kuten pieni ymmärtämätön lapsi.
1Kor 14:20 Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.
Paavali sanoo tässä asian hyvin, eli älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan olkaa ymmärryksellä täysi-ikäisiä. Eli usko Jumalaan kuten pieni lapsi uskoo vanhempiinsa ja ole uskossasi kuten ymmärtävä täysi-ikäinen.
Toki voi olla tilanteita, jossa uskossaan lapsi näkee joitakin asioita oikeinkin, tuon tähän elävän esimerkin itsestäni:
Kun tulin uskoon Karismakodissa (uskovien ylläpitämä narkomaani- ja alkoholistikoti) olin siellä lapsi uskovana ja näin joidenkin työntekijöiden elämästä, jotakin sekä näin siellä kodissa kuinka he sitä paikkaa johtivat ja kritisoinkin välillä. Ja saatoin nähdä jotakin oikeinkin ja jotakin vain luulin näkeväni oikein, vaikka en tosiasiassa nähnyt.
Totuus on kuitenkin se, ettei minulla olisi ollut minkäänlaisia eväitä johtaa sitä paikkaa ja neuvoa siellä uskovia työntekijöitä, koska olin kokematon vanhurskaudessa sekä Jumalan sanassa. Lapsikin voi nähdä (ja "nähdä"), mutta ei kykene ottamaan vastuuta ja laittamaan asioita kuntoon.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!