Uskovan kasvusta ajatuksia

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Uskovan kasvusta ajatuksia

ViestiKirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 13:26

San 25:
6 ¶ Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös," kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.
8 ¶ Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.
9 Riitele oma riitasi (Alkuteksti: asioi tai toimita asiasi) vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.
11 ¶ Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.

Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Matt 24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?

San 16:24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.

Joh 16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.

Tuossa on Raamatusta puhuttelevia kohtia. Näissä kaikissa olemme kompastuneet. Riidassa ryvettyy lopulta kaikki. Sanat sanotut oikeaan aikaan ovat kuin kultaomenia hopeamaljassa. Sillä kun ne lempeydellä annetaan oikeaan aikaan ojennuksen, kehotuksen ja lohdutuksen sanat ovat ne kuin mesileipää ja makeat sielulle. Valmistavat kohtamaan sielua itsetutkisteluun ja löytämään omasta sydämestä haavoja, synnin pistokkaita jotka tulee panna pois.

Jeesus Kristus sanoi, että olisi paljon sanottavaa ihmissielulle, mutta ei ole vielä kantokykyä ottaa vastaan, niinpä rakkaudessa myös saamme toinen toisiamme kärsiä ja anteeksi antaa ja odottaa kunnes toinen kasvaa vastaanottamaan ja kantamaan sydämessä yhä enenevässä määrin armoa, rakkautta ja totuutta.

1Kor 11:17 Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.

1Tess 1:7 niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

Korinton seurakunnasta on mainittu, että ainakin nämä Herran palvelijat olivat siellä auttamassa seurakuntaa alkuun ja opettamassa, neuvomassa ja tukemassa; Paavali, Apollos ja Pietari.

Tessalonikan seurakuntaa olivat auttamassa, opettamassa, neuvomassa ja tukemassa Paavali, Silvanus ja Timoteus.

Kaiken sen lisäksi itse Herra oli vielä auttamassa seurakuntaa kasvamaan.

Edellä olevista Raamatun kohdista käy hyvin ilmi se, että minkälaiseen suuntaan uskova voi kasvaa tullessaan uskoon. Molemmissa tapauksissa auttajat ja tukijat olivat parhaasta päästä, mutta silti lopputulos ei ollut kaikkien kohdalla hyvä, koska jokainen on kuitenkin itse vastuussa siitä suostuuko kasvamaan terveeseen uskoon vai ei. Joskus käy niin, että tukijat ja auttajat ovat hengellisiä puoskareita tai muuten taitamattomia, mutta Jumala kuitenkin kykenee siitäkin huolimatta auttamaan meitä jos avaamme sydämemme Hänelle.

Korintossa oli paljon uskovia, jotka olivat ylpistyneet, lihan vallassa, arvostivat vain itseään ja nokkivat muita, olivat omien lahjojensa sokaisemia siten, että niillä löivät muita ja pitivät itseään muita parempina, eli siellullisuus ja lihallisuus vaikuttivat sydämessä, mutta he eivät halunneet muuttua omassa sydämessään, että olisivat kantaneet hyvää hedelmää Jumalalle. Siksi heidän kokoontuessa heistä tuli koko ajan pahempia ja he olivat koko ajan toistensa kimpussa. Eli he tulivat pahemmiksi, koska olivat sokeita omille toimilleen ja vahtivat vain muita koko ajan ja sen kautta korottivat itseään.

Tessalonikan seurakunnassa oli taas paljon aitoa uskoa, jonka seurauksena he suostuivat kuolemaan itsellensä ja näin he kykenivät rakastamaan toisiaan rakkaudessa ja kasvamaan uskossa terveellä tavalla eteenpäin.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Uskovan kasvusta ajatuksia

ViestiKirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 13:31

Gal 5:
12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
13 ¶ Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Seurakunnassa on usein sellaisia ihmisiä, jotka kiihoittavat toista jotakin toista vastaan, milloin milläkin syyllä ja verukkeella. Kristuksen vapaus on vapautta kuolla pois synneistä ja elää ja kasvaa Jumalan vahurskaudessa, pyhyydessä, totuudessa ja rakkaudessa. Siksi meidän tulisi oppia ymmärtämään, että seurakunnassa ja uskovien ollessa koolla, meidän tehtävänä on palvella toinen toisiamme rakkaudessa, ei purra ja syödä toinen toisiamme.

Jos me vaellamme Hengessä, emme täytä lihan himoa, joka on kaikenlaisen synnin tekemistä. Katkeruus on myös himoa, eli voimakas halu lyödä toista ja tästä himosta, eli voimakkaasta halusta satuttaa toista, ei pääse irti omassa voimassaan, vaan Jumalan avulla. Anteeksiantamus sammuttaa katkeruuden ikävät ja kavalat toimet.

Tuntomerkki lihallisesta uskovasta on anteeksiantamattomuus sekä toisten syyttäminen ja sokeus omia toimia kohtaan. Sinulla voi olla sydämessäsi tieto ja halu hyvään, mutta jos ei lihasi ole kuoleman prosessissa syntiä vastaan, et voi itsellesi mitään, vaan aina lankeat ja elät synnissä. Siksi meidän tulee kuolla synneille Pyhän Hengen voiman avulla.

Kerron asiaa havannoillistavan esimerkin:

Vanhan liiton monet asiat ja opetukset olivat esikuvia, jotka toteutuvat Uudessa Liitossa. Ilmestysmajassa oli kultainen lampunjalka, josta esim. Ilmestyskirja opettaa, että kultainen lampunjalka on seurakunta. Kultainen lampunjalka on siis seurakunta. Kultainen lampunjalka paloi pimeässä pyhäkössä öljyn voimasta ja lampunjalassa tuli aina palaa tuli. Öljy kuvaa Pyhän Hengen voimaa meissä uskovissa, jonka voimasta myös meidän kautta saa Jumalan valo loistaa pimeässä maailmassa. Se että miten tuli paloi koko ajan lampunjalassa on oleellista meidän kasvumme kannalta ja sen kannalta, että seurakuntana kokoontuessamme emme tulisi pahemmiksi, vaan saisimme koko ajan kasvaa vanhurskaudessa ja jumalisuudessa.

Öljy saatiin oliiveista, mutta ne olivat niin kovia, että ne täytyi murskata ensin, että ne menivät rikki ja vasta sitten niistä saatiin öljy talteen. Koska öljyä piti olla yötä päivää saatavilla, että lampunjalassa olisi koko ajan tuli, niin siksi koko ajan oli käynnissä tämä oliivien murskausoperaatio, että öljyä saatiin koko ajan lampunjalkaan.

Samoin myös nyt meissä Uuden Liiton palvelijoissa on koko ajan prosessi käynnissä lihan synnillisiä toimia vastaan, jossa Pyhä Henki auttaa meissä kuolettamaan lihan tekoja ja näin sitten saamme elää ja kasvaa terveessä uskossa. Eli uskon elämä on jatkuva kasvamisen prosessi, eli meistä ei tule täydellisiä täällä ajassa, mutta Jumalan armosta saamme kuitenkin kasvaa ja kypsyä uskossa.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Uskovan kasvusta ajatuksia

ViestiKirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 13:54

Yleensä on kaksi syytä uskovan lähtöön foorumeilta, herätysliikkeistä, uskonyhteisöistä jne. jotka ovat uskovan oma sisäinen rikkinäisyys synnin tähden sekä foorumin, uskonyhteisön tai herätysliikkeen ihmisten (johtajien tai joidenkin muiden) vääryyden tekeminen tätä uskovaa kohtaan, joka on lähdössä.

Otan ensimmäiseksi käsittelyyn tämän uskovan oman rikkinäisyyden. Usein käy niin, että vasta vähän aikaa uskossa ollut, jonka sydän on pahoin rikki synnin tähden ja joka omin toimiensa ja kasvamattomuutensa tähden lähtee pois, lähtee usein oman katkeruutensa ja lihallisuutensa tähden. Hän syyttää helposti muita ja usein johtajia sekä niitä joiden kokee tekevän vääryyttä itselleen, vaikka kukaan ei tekisikään vääryyttä häntä kohtaan.

Sitten täytyy ottaa huomioon se, että hän on lihallisuuden vallassa, vaikka onkin uskossa ja on vasta vähän aikaa ollut uskossa ja synnin haavojen tähden hän vääristää asioita, eikä kykene näkemään asioita oikeassa valossa. Uskonelämässä on sellainen "laki" voimassa, että mitä haavaisempi ja rikkinäisempi ja vähemmän aikaa uskossa ollut, niin hän ei kykene näkemään asioita oikeassa valossa, vaan yleensä vääristää asioita oman lihallisuutensa tähden. Hätähuuto on siis usein oman sydämen väärän asenteen kautta tapahtuva hätähuuto (ei aina, mutta usein). Täysi-ikäinen uskova, joiden aistit ovat Jumalan armosta harjaantuneet kykenevät näkemään asioita oikeassa valossa, mutta pikkulapsi "maitoiässä" ei kykene, koska hänen aistinsa eivät ole vielä harjaantuneet syvälliseen hengelliseen elämään:

Hebr 5:13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Eli ei niin, että vanhemmat olisivat pihalla ja ulkona sekä kasvamattomia ja lapset olisivat kykeneviä ja kypsiä ohjaamaan vanhempia! Asia on toisinpäin ja varsinkin silloin jos vanhemmat ovat todella kasvaneet hengellisesti. Tietenkin myös voi olla niin, että uskossa pitempään ollut voi tehdä väärin joko tahallaan tai tiedostamattaa.

Tämä lähteminen onkin usein oire uskovan (vähän aikaa uskossa olleen) omasta lihallisuudesta sekä loukkaantumisesta kasvamattomuuden takia. Jolloin hän etsii usein syyllisiä muista, eikä näe omia toimiaan. Usein myös käy niin, että toiset kasvamattomat tukevat tätä lihallista uskovaa sekä joukolla käyvät niiden kimppuun, joiden he olettavan olevan syyllisiä tämän yhden ongelmiin. Mutta tässä suhteessa "auttajat" ovat yhtä lihallisia ja kokemattomia ja siksi he eivät näe todellista ongelmaa, vaan koittavat kaikin keinoin etsiä ongelmaa sieltä missä se yleensä ei ole.

Sitten on sellaisia uskovia, jotka ovat pitkään olleet uskossa, mutta silti kasvamattomia ja lihallisia ja siksi hekin ovat aina lähdössä ovet paukkuen sekä aiheuttavat ongelmia, siellä missä ovat ja syyttävät muita omista ongelmistaan.

Sitten on se että, toiset ihmiset aiheuttavat ongelmia sille, joka lähtee, eli toiset tekevät vääryyttä olkoon he sitten johtajia tai eivät. Nämä vääryyden tekijät voivat tehdä vääryyttä tahallisesti oman kasvamattomuutensa tähden sekä ollen kasvamattomia ja tekevät vääryyttä sitä tiedostamattaan.

Kun lapsi kiukuttelee ja lähtee pois on se aina oire jostakin, kasvamattomuus, oman sydämen väärä asenne, huomionhalu, kokemus että häntä kohtaan on tehty väärin, joskus myös vanhempien tekemä vääryys jne .......
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Uskovan kasvusta ajatuksia

ViestiKirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 13:54

Olen huomannut kun olen lukenut Raamattua, että Jumala kohtasi Israelin kansan vanhan liiton aikana erämaavaelluksen aikana monella tavoin. Jumala otti asiat käsittelyyn ja osoitti missä ongelma oli ja välillä se oli Mooseksella, mutta usein kapinoivan kansan sydämessä. Jumala myös toimi sillä tavoin, että kun kansa napisi Häntä vastaan, niin Jumala antoi heidän mennä kapinassaan ja napinassaan harhaan, eikä aina auttanut heitä, vaan salli heille sakkokierroksen, että jospa sen jälkeen maistuisi Herran neuvo ja apu.

Erämaanvaelluksen alussa Herra ei rangaissut kansaa niin paljoa kuin loppupuolella, koska loppupuolella he olivat vaeltaneet Herran kanssa enemmän ja alussa eivät Häntä tunteneet. Näin se on myös meidän kanssamme. Alussa Herra hoitaa hellästi, mutta jos siitä huolimatta kasvussamme alati kapinoimme Häntä vastaan, niin Hän antaa meidän kapinassamme juosta karkuun ja hakata päätä seinään, eli jospa näiden sakkokierrosten aiheuttamat lisähaavat ja ongelmat saisivat meidät pysähtymään.

Samoin myös Jumala toimii tänään, Hän kantaa karitsoita sylissään ja antaa lampaiden juosta ja hypellä perässään, mutta sallii kapinalliselle sielulle myös hänen oman kapinansa seuraukset.

Jumala salli Israelin kansan kapinassaan sortua synnin teille, mutta varjeli ne, jotka halusivat uskoa Jumalaan. Meillä tulisi olla myös tätä samaa näkökykyä, eli kantaa ja tukea niitä, jotka haluavat sitä ja antaa niiden mennä omassa voimassaan, jotka hylkivät apua. Toki olisi hyvä koittaa tukea ja auttaa niitäkin, jotka kapinoivat, mutta silloin kun he selkeästi valitsevat kapinan tien, eivätkä halua apua, niin meidän tulisi toimia kuten Jumala toimi vanhan liiton aikana Israelin kansan kanssa ja antoi kapinallisten kulkea omia teitään.

4 Moos 14:
22 ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni,
23 ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä.
24 Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.
25 Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, niin kääntykää huomenna toisaanne päin ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä."

5 Moos 1:
37 Myöskin minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: ‘Et sinäkään sinne pääse.
38 Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne; vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.
39 Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa.
40 Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä.’
41 Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: ‘Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan niinkuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.’ Ja te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.
42 Mutta Herra sanoi minulle: ‘Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne; älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä’.
43 Ja minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.
44 Ja amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niinkuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.
45 Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä.
46 Ja teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä siellä viivyitte."

Jumala kasvattaa myös siten, että antaa "kapinallisen" mennä omia menojaan, mutta tietenkin toivoo, että me kapinassamme ja vääryydessämme menisimme itseemme kuten tuhlaajapoika ja palaisimme Jumalan hyvään ja armahtavaan huolenpitoon.

Meidän tietysti tulisi nähdä mistä on kysymys itsekunkin kohdalla kun uskovat tulee ja menee ovet paukkuen sisään ja ulos.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Uskovan kasvusta ajatuksia

ViestiKirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 13:56

Olen aikoinani ollut töissä Raision tehtailla, jossa tehtäviin kuului muun muassa Raision tehtaiden päämajan piha-alueen kunnossapito. Siellä Jumala opetti minulle käytännössä kuinka rikkaruohojen kitkemisen tulisi tapahtua. Hoidin päämajan alueen kukkaistutuksia, johon kuului kukkapenkkien hoito. Huomasin, että uuden pienten taimien kohdalla rikkaruohojen poisto oli hankalaa ja jossakin tapauksessa mahdotonta, sillä rikkaruohojen poistaminen poisti myös kukkataimen. Kun taimi kasvoi, niin rikkaruohon poistaminen oli jo paljon helpompaa. Tämä opetti minua myös käsittelemään ihmisiä, sillä antoihan Jeesus ohjeet tähänkin:

Matt 15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

Uskonelämässä ei kenestäkään tule valmista tässä ajassa, mutta silti Raamattu opettaa ja puhuu erilaisista ikäkausista uskovan elämässä. Uskonelämän alussa oleva on maitovaiheessa eikä ole hengellisesti harjaantunut ja näin sanoo Jumalan sanakin. Tämä ei tarkoita, että kukaan katsoisi ylen vähän aikaa uskossa ollutta, vaan sen tosiasian myöntämistä, että uskossaan nuori ja vastakääntynyt ei ole hengellisesti harjaantunut.

Sekin on totta, että monta vuotta uskossa ollut ei ole vältmättä hengellisesti kypsä ja aikuinen, koska monet uskovat eivät halua tai osaa kasvaa oikeaan suuntaan, vaan jäävät alaikäisiksi uskossaan, siitä huolimatta, että takana on paljon uskossaolovuosia.

Minulle muistuu mieleeni oma "uhmaikäni" uskovaisena ja toivon, että olisin sen jo ohittanut. Tämä aika oli silloin kun olin ollut muutaman vuoden uskossa, niin silloin luulin tietäväni kaiken ja laitoin aina kaiken muiden syyksi, sillä minussahan ei ollut vikaa, koska näin asiat paremmin kuin muut ja näin paremmin asiat kuin kypsät ja kokeneet uskovat (näin siis luulin, mutta todellisuudessa en tietänyt, vaan olin paisunut ja luulin asian olevan niin). Eli olin aika hanakka arvostelemaan asioita, eikä minulla ollut oikein kokemuksia seurakuntaelämästä, eikä monesta muustakaan asiasta, mutta silti Raamatun sanan pohjalta teorian tasolla luulin tietäväni asiat ja koin, että kaikki muut töpeksii koko ajan ja vain MINÄ tiedän.

Toki se on totta, että joskus voimme myös nuorina uskovina nähdä joitakin asioita oikeinkin, mutta ei se tarkoita sitä, että olisimme valmiit ohjaamaan ja opettamaan muita koko laajalla rintamalla, jota uskonelämässä on.

Huomasin myös sen, että toimin siten, että laitoin omat töppini muiden syyksi ja siten koitin haiduttaa itseni ja omat virheet unholaan ja häivyttää ne pois näkyvistä. Mutta eihän tämä tällainen peli onnistu, vaan jouduin näkemään omat virheeni ja myöntämään ne sekä kohtaamaan oman ylpeyteni ja muiden lyömisen, jonka koitin tehdä nöyrällä tavalla ja toitottaa omaa nöyryyttäni muille, joka ei kuitenkaan ollut nöyryyttä, vaan ylpeyttä, jonka olin pukenut nöyryyden asuun.

Me niin usein koitamme löytää muualta kuin itsestämme syyllisen omiin sotkuihimme ja siihen sotkuun, jonka olemme aiheuttaneet ja koitamme tehdä itsestämme viattoman hyväntekijän, vaikka usein (ei aina) voimme olla pääsyy sotkujen olemassaololle.

Nämä eri ikäkaudet ja hengellisen elämän vauvavaihe tulevat selkeästi esiin Raamatusta:

1 Kor 3:2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

Hebr 5:12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.



Raamattu kehottaa, ettei kukaan katsoisi ketään ylen:

1Tim 4:12 Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.

1 Tim 5:1 ¶ Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,
2 vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.

1Pie 2:17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

Eli kaikkia meidän tulisi kunnioittaa riippumatta missä ikävaiheessa uskovina olemme.

Itse olen huomannut Suomessa ja Venäjässä ollessani monissa eri seurakuntayhteyksissä, että ongelmia syntyy lähinnä kahdesta syystä, eli lihalliset ja kasvamattomattomat uskovat aiheuttavat koko ajan ongelmia seurakuntaelämässä, kuten myös lihallinen ja kasvamaton seurakunnan johtajisto.

Joh. 13:10
Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".

Tämä oli esimerkki siitä, että kun Jeesus pesee meidät olemme puhtaita Jumalan edessä Jeesuksen veripesun kautta, mutta tietenkin vaellukseemme mahtuu kaikenlaista myös syntiin lankeamista sekä puhdistamista syntitavoista ja tottumuksista.

Hengellisessä elämässä on siten, että kun ihminen (siinä vaiheessa hengellinen pieni lapsi) tulee uskoon, hän saa kaikki syntinsä anteeksi on niistä puhdas, mutta hänen vaelluksessaan hän on lihallinen ja sielullinen, eikä ole oppinut tuottamaan vielä vanhurskaudessa tehtyjä tekoja, eikä hän osaa heti elää syvällistä ja hengellistä uskon elämää, vaan on täysi raakile hengellisen elämän suhteen. Eli hänen elämässään on paljon syntitapoja ja tottumuksia, eli vaikka hänen syntinsä ovatkin anteeksi annetut, niin hän on silti tässä vaiheessa kaikkein syntisimmillään, lihallisin ja sielullisin uskonelämässään, koska hän ei ole oppinut vielä elämään Jumalan armossa ja vanhurskaudessa. Ja tästä kaikesta synnin ja lihan kuonasta eroon pääseminen alkaa ja kasvu kohti hengellistä aikuisuutta ja kypsyyttä.

Eli uskon alkuvaiheessa uskovalla ei ole hengellistä herkkyyttä ja puhdasta uskon vanhurskauden kasvun vaellusta. Eli uskossaan lapsi ei tiedä ja aisti hengellisiä asioita enemmän kuin Jumalan armosta jo kokeneempi ja uskossaan Jumalan armosta kasvanut. Kasvun kautta saavutetaan uskon herkkyys, joka alussa puuttuu, näin päin se kasvu menee. Jos uskossa pitkään ollut ei ole herkkä ja uskossa terveellä tavalla aistiva uskova, niin silloin hän on jäänyt lihallisuuden ja kasvamattomuuden tilaan, koska ei ole suostunut kasvamaan siten kuin on Jumalan tahto ja Raamatun opetus.

Jos uskova lapsivaiheessa oireilee, niin vika voi olla tietenkin vanhemmissa uskovissa, jos he toimivat väärin, mutta usein kuitenkin on niin, että oire ja ongelma on lapsen sydämessä, ei muiden.

Mark. 10:15
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi,
se ei pääse sinne sisälle."

Tämä Raamatun kohta tarkoittaa sellaista uskomista kuten lapsi uskoo ja luottaa vanhempiinsa joita hän rakastaa. Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan tue sellaista näkemystä, että meidän tulisi olla uskossa kuten pieni ymmärtämätön lapsi.

1Kor 14:20 Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.

Paavali sanoo tässä asian hyvin, eli älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan olkaa ymmärryksellä täysi-ikäisiä. Eli usko Jumalaan kuten pieni lapsi uskoo vanhempiinsa ja ole uskossasi kuten ymmärtävä täysi-ikäinen.

Toki voi olla tilanteita, jossa uskossaan lapsi näkee joitakin asioita oikeinkin, tuon tähän elävän esimerkin itsestäni:

Kun tulin uskoon Karismakodissa (uskovien ylläpitämä narkomaani- ja alkoholistikoti) olin siellä lapsi uskovana ja näin joidenkin työntekijöiden elämästä, jotakin sekä näin siellä kodissa kuinka he sitä paikkaa johtivat ja kritisoinkin välillä. Ja saatoin nähdä jotakin oikeinkin ja jotakin vain luulin näkeväni oikein, vaikka en tosiasiassa nähnyt.

Totuus on kuitenkin se, ettei minulla olisi ollut minkäänlaisia eväitä johtaa sitä paikkaa ja neuvoa siellä uskovia työntekijöitä, koska olin kokematon vanhurskaudessa sekä Jumalan sanassa. Lapsikin voi nähdä (ja "nähdä"), mutta ei kykene ottamaan vastuuta ja laittamaan asioita kuntoon.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Uskovan kasvusta ajatuksia

ViestiKirjoittaja PetriFB » 22. Marras 2010 14:03

Se miksi vielä halusin tästä kirjoittaa oli se että ymmärtäisimme sen että uskoontultuamme ja uskovana vauvana olemme kaikkein eniten lihallisia ja siellullisia sekä kiinni monenlaisissa synneissä, joista kasvun kautta alamme vapautua ja tuottamaan Jumalan armosta Hengen hedelmää.

Perhe-elämässä uskovina opimme tietenkin kohtaamaan ja ymmärtämään lähimmäisiämme ja siitä voimme oppia jotakin todella arvokasta.

Mutta seurakunta elämässä opimme toisten uskovien kanssa käytännöntasolla kokoontumaan ja rakentumaan hengellisesti sekä tekemään hengellistä työtä yhdessä; tähän tarvitaan elävä uskovien yhteys ja Jumala on sen ensisijaisesti tarkoittanut paikkakunnalla asuvien uskovien kesken ja sitten myös Hänen johdatuksellaan myös niiden kanssa keiden kanssa se on tarpeellista Jumalan mielestä.

Uskovien kesken ja uskomattomien kesken elämä on erilaista, koska uskomattomien kanssa ei voi rakentua hengellisesti keskenään, toki voimme oppia uskottomien kanssa paljon ja arvokasta myös Jumalan valtakunnan työhön, mutta kuitenkin uskovien kesken voi ainoastaan toteutua keskinäinen uskossa rakentaminen ja rakentuminen ja parhaiten se onnistuu paikallisten uskovien kanssa, koska Jumala on sinne säätänyt meille ensisijaisen yhteyden toisiin uskoviin, mutta toki johdattaa myös ihmissuhteita oman paikkakunnan ulkopuolelle.

Herra opettaa tottakai luonnollisen elämän kautta ja paljon ja näinhän myös Jeesus teki, mutta kaikkea luonnollista ei voi siirtää sellaisenaan hengelliseen elämään ja otan tähän esimerkin:

Luonnollisessa elämässä vauva syntyy puhtaana ajatuksiltaan ja luonnollisen kasvun kautta hänen elämänsä turmeltuu koko ajan lisää syntitavoilla ja tottumuksilla.

Hengellisessä elämässä vasta uskoontullut vauva on kaikkein "likaisimmillaan" ja eniten kiinni erilaisissa synneissä, mutta hengellisen kasvun kautta hänen sydämensä koko ajan puhdistuu ja synti vähenee hänen elämästään koko ajan kasvun kautta. Hän on saanut syntinsä anteeksi Herran Jeesuksen ansion tähden, mutta hänen sisimpänsä on vielä monenlaisissa synninsiteissä. Uskoon tulon myötä hän alkaa oppimaan hylkäämään syntiä sekä oppimaan kuinka kasvaa ja kypsyä uskossa Jumalan armosta

Eli tarkkana tulee olla myös näissä luonnollisen ja hengellisen yhdistämisessä, sillä joskus ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, kuten esimerkkini osoitti.

Luonnollisessa perheessä lapsi usein oireilee sen tähden koska vanhemmat voivat toimia väärin, tai myös siksi jos lapsi itse toimii väärin ja uhmaa ja haluaa olla itsekäs tai toimia vain itseään ajatellen tai muuten vain hän toimii väärin.

Emme voi siirtää maallista terapiaa tai luonnollisia perhe-elämän kuvioita aina suoraan sellaisenaan hengelliseen elämään.

Esim. niillä kaikilla foorumeilla missä minä olen ollut mukana ja sen mukaan mitä olen nähnyt, niin foorumeilta poislähtemisen syy ja ongelma on useimmiten ollut lähtijän sydämessä, ei siis aina, mutta useimmiten. Tottakai foorumien ylläpito voi syyllistyä väärintekoon (ja on varmaan siihen syllistynyt) tai jotkut muut ovat olleet ilkeitä sille, joka on lähtenyt. Mutta useimmiten lähtijä on ollut keskeneräinen ja on etsimällä etsinyt ongelmia ja syitä muista, mutta ei omasta sydämestään. Eli lähtijöitä on monenlaisia ja monista syistä.

Minä tiedän uskovia, jotka ovat parhaillaan tai ovat olleet lapsia uskossaan ja ovat omilla aistimuksillaan aistineet väärin vihan ja negatiivisuuden tunteen itseään kohtaan, jota ei ole ollut todellisuudessa, ja se tunne on vain kokijan oman sydämen haavaisuudesta johtuvaa. Mutta kun on saatu ymmärrystä ja kasvettu, niin silloin on nähty asioiden oikea asiaintila.

Toki on myös totta, että uskossaan lapsikin voi aistia vihan ja negatiivisuuden itseään kohtaan, silloin kun sitä esiintyy, mutta on totta myös, että omien haavojen kautta asiat voivat näyttää erilaisilta kuin mitä todellisuus on.
Jokainen jäsen on tärkeä, eikä kukaan ole toinen toistaan tärkeämpi. Jokaisella on oma tehtävänsä ja näiden eri tehtävien kautta meidän tulisi uskovina rakentua ja rakentaa monipuolisesti.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 31 vierailijaa

cron