palmi
103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Kyseinen Psalmi tuli nenäni eteen, pohtiessani kyseistä psalmia niin toteisin taas kerran yhden hienouden Raamatusta.
Meinaan vain jos ihminen lähtee etelään päin niin jossain vaiheessa hän matkaa kuitenkin pohjoiseen, mutta jos taas ihminen matkaa länteen hän ei koskaan voi matkata niin pitkällä jotta matkustaisi itään. Aina vain hän menee länteen.
Toisin sanoen jos Jumala siirtää meidän rikkomukset niin emme voi koskaan niitä enää saavuttaa koska länsi tai itä menee aina "edellä".
Tuo kaikki on siis Jumalan tekoa, mutta miten on? Mahdammeko itse luovuttaa rikkomuksemme pois, jotta Hän voisi viedä ne kauas meistä? Itse en ainakaan tähän kykene - aina ne rikkomukset tuntuvat roikkuvan takissa kuin täi tervassa.