(Ote keskustelusta Kotimaa-blogisivullani (http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=550&id=20016), joka liittyy laajempaan tekstiini postmodernistisesta kristillisyydestä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Suvaitsevaisuus ei itsessään edusta mitään moraalista eikä eettistä arvoa, koska sen päätehtävänä on vapauttaa ihminen ihmisen omaan subjektiiviseen päätäntävaltaan. Tämä kuullostaa monista kovin humanistiselta, sekä "rakkaudelliselta", mutta siitä juontuvat seuraukset ovat päinvastaiset.
(1) Yhteiskunnassa ihmiset kasvavat suhteellisen sekä epämääräisen moraalikäsityksen varaan (siis puhtaasti subjektiivisen moraalikäsityksen varaan), jossa yhäti kasvava muutos ja erilaisuuden hyväksyminen tulee pääasiaksi. Individualistinen oikeus nousee yhteisen yläpuolelle.
(2) Tämä saa aikaan erialaisuuden hyväksymisen johdosta radikaaleja muutoksia yhteiskunnassa. Se muokkaa ihmisten ajatusmaailmaa suhteellisemmaksi (vastakohtana ehdottomuudelle) sekä johtaa yhä väljempään eettiseen kriittisyyteen, yhteiskunnan muovautuessa tämän johdosta. Erilaisuudesta tulee kaikissa muodoissaan hyväksyttävää, koska se edustaa omakohtaista, subjektiivista "totuutta".
Suvaitsevaisuus on siis vaarallisen väljä käsite, jota puolustetaan mielestäni "sokeain-perustein".
Kun homoseksuaalit saavat oikeuden avioliittoon, hetken perästä joku vaatii oikeutta päästä avioitumaan autonsa kanssa, tai eläimen kanssa. Nyt jo näemme että polygamiaa ajetaan yhteiskunnassa hyväksyttäväksi yhteiselämän muodoksi. Täten elämänarvoja sekä yhteiskuntaa ylläpitävät peruspilarit sortuvat, kun suhteellinen sekä yhäti uudistuva postmodernistinen subjektiivisuus tulee agendaksi, jolla jokainen voi vaati oikeuksia ihan mille tahansa asialle.
Suvaitsevaisuus kääntyy vihaksi, koska se perustuu ihmisen oman individualistisen vapauden ylläpitämiseen. Mikään ulkopuolinen auktoriteetti ei saa kyseenalaistaa subjektiivista "totuutta" eikä niitä menetelmiä jolla se ajetaan kaikkien ihmisten hyväksynnän kohteeksi. Suvaitsevaisuus on siis pahimmillaan vaarallinen ase, individualismin kautta ja siihen perustuen, luomaan hyvin totalitaarisen yhteiskunnan.
Tarkoitan että suvaitsevaisuus ei itsessään voi koskaan määritellä itseään. Se tarvitsee rinnalleen selkeän moraalikäsityksen, ymmärryksen yhteiskunta rakenteesta sekä todellakin - uskon Jumalan auktoriteettiin.
- todael