Tie luostariasukkaaksi
Valamon luostarin veljestöön voivat hakeutua täysi-ikäiset ortodoksisen kirkon miespuoliset jäsenet, joilla ei ole maallisia sidonnaisuuksia – esimerkiksi huollettavia lapsia. Myös fyysisen ja erityisesti psyykkisen terveyden on syytä olla kunnossa, sillä jokaiselta veljestöön pyrkivältä edellytetään sekä huomattavaa työpanosta että kykyä sopeutua tiiviin, säädellyn ja säännöllisen yhteisöelämän vaatimuksiin.
Syitä luostariin hakeutumiselle on monia ja ne ovat henkilökohtaisia. Tärkein edellytys luostarielämän valitsemiselle on kuitenkin vilpitön luostarikutsumus – halu elää kristillistä kilvoituselämää yhteisössä Jumalan tahtoa noudattaen.
Luostarielämästä kiinnostuneet voivat ottaa kirjallisesti yhteyttä luostarin johtajaan, arkkimandriitta Sergeihin. Kaikkien luostariin aikovien on kuitenkin tärkeää muistaa, että luostarikilvoituksen rinnalla ortodoksilla on valittavanaan myös toinen yhtä vaativa ja arvostettu tapa elää kristillisten ihanteiden mukaisesti: avioliitto.
http://www.valamo.fi/fi/elama-luostaris ... aaksi.html
Pitkä tie vihkimykseen
Luostariin aikova tutustuu ensin luostarielämään ahkeroimalla noin vuoden ajan erilaisissa kuuliaisuustehtävissä noviisina. Jos kuuliaisuusveli sopeutuu hyvin luostarin elämäntapaan, hän saa pian tämän jälkeen siunauksen siirtyä kantamaan munkin asuun kuuluvaa alusviittaa, vyötä ja skufiaksi kutsuttua päähinettä. Vuoden, kahden kuluttua tästä kuuliaisuusveli voi hakea virallisesti veljestön jäsenyyttä.
Koko veljestö äänestää keskuudessaan jäsenyydestä. Täysivaltaiseksi veljestön jäseneksi siirryttyään kuuliaisuusveljellä on äänioikeus veljestön kokouksissa.
Kun todetaan, että kuuliaisuusveljellä on luja vakaumus sitoutua loppuelämäksi luostarielämään, hänet voidaan vihkiä viitankantajaksi, jolloin hänet puetaan päällysviittaan ja hunnulliseen päähineeseen, klobukkiin. Munkiksi vihkiminen tapahtuu tämän jälkeen igumenin hyväksi katsomassa aikataulussa. Lopulliset luostarilupaukset antaessaan munkiksi vihittävä lupaa elää loppuelämänsä naimattomuudessa, kuuliaisuudessa ja ilman henkilökohtaista omaisuutta. Vihkimyksen yhteydessä munkki saa uuden nimen, rukousnauhan ja jumalanpalveluksissa käytettävän laahuksellisen viitan eli mantian.
http://www.valamo.fi/fi/elama-luostaris ... a-tie.html
Munkkeuden asteet
Kuuliaisuusveli
Kilvoituselämää luostarissa harjoitteleva mies, joka ei ole vielä tehnyt pysyvää lupausta asettua asumaan luostariin. Kuuliaisuusveljestä käytetään myös nimitystä noviisi. Igumeni siunaa kuuliaisuusveljelle alusviitan käyttöoikeuden noin vuoden luostarikilvoittelun jälkeen.
Viitankantajamunkki
Luostariasukas, joka ei vielä ole tehnyt luostarilupauksia, mutta jolle on siunattu kirkossa oikeus käyttää kuuliaisuusveljelle kuuluvan alusviitan lisäksi myös päällysviittaa ja hunnullista päähinettä, jota kutsutaan klobukiksi.
Munkkialt
Kilvoittelija, joka on antanut munkiksi vihkimykseen kuuluvat lupaukset nöyryydestä, köyhyydestä ja siveellisestä puhtaudesta. Merkiksi vihkimyksestä munkille annetaan uusi nimi ja hänet puetaan pitkään kirkossa käytettävään laahusviittaan, jota kutsutaan mantiaksi. Papiksi vihittyä munkkia kutsutaan pappismunkiksi, diakoniksi vihittyä munkkia puolestaan munkkidiakoniksi.
Skeemamunkki
Slaavilaisessa perinteessä yleensä ikääntynyt ja hengellisesti pitkälle edennyt munkki, joka on vihitty omistautumaan ankaraan kilvoitukseen eli ns. suureen skeemaan. Skeemamunkki on vapautettu kaikista yhteisön velvollisuuksista, kuten yhteisistä jumalanpalveluksista, työnteosta ja ruokailuista ja hän saa laatia itselleen sopivan, yksin rukoukselle omistetun päiväohjelman. Skeemamunkin asuun kuuluu viitan päälle puettava hupullinen vaate, johon on kuvattu mm. Kristuksen kiduttamiseen käytetyt välineet sekä psalmien tekstejä.
Arkkimandriitta on arvonimi, joka voidaan myöntää luostarin johtajalle eli igumenille tai ansioituneelle pappismunkille. Arkkimandriitan arvo vastaa seurakuntapapille myönnettyä rovastin arvoa, joskin jumalanpalveluksissa yleisortodoksisen liturgisen järjestyksen mukaisesti arkkimandriitat ovat rovastin edellä.
Luostaripapistoon kuuluvat arkkimandriittojen lisäksi myös lukijat, ipo- eli hypodiakonit, munkkidiakonit, arkkidiakonit ja pappismunkit. Ortodoksisessa kirkossa myös piispuuteen vihittävät ovat munkkeja.
Viitassa kulkee luostarissa veljestön lisäksi myös vieraileva seurakuntapapisto, johon lukeutuvat sekä lukijat, diakonit että papit. Luostaripapiston ja seurakuntapapiston erottaa kirkossa toisistaan siitä, että seurakuntapapilla ei ole päässään hunnullista klobukkia. Kaikki mustaan viittaan pukeutuneet eivät siis ole luostariasukkaita.
Mun mielestä tässä ei enää ole lainkaan mitään alkuperäisen Herran opetuslapseuden mukaista