Uskonaskel

Ihmiskeskeinen uskonnollisuus on kuin Saulin kuninkuus. Se vainoaa oman auktoriteettinsa kautta todellisia Herran voideltuja. Se pyrkii säilyttämään oman asemansa ja arvovaltansa lihallisin keinoin, aivan kuten Saul. Tällaisen uskonnollisen vallan ”humalluttanut” ihminen on pahasti jo sokeutunut oman asemansa tähden, ja näin ei ymmärrä puolustaessaan omaa asemaansa johtavana henkilönä, että hän suistuu Jumalan häpäisemiseen sillä, että hän ahdistaa todellisia Jumalan voideltuja pois alueeltaan, pitääkseen oman hallintovaltansa ja asemansa uskonnollisena johtajana. Tällainen toiminta voi muodostua erittäin vaaralliseksi ja jopa muitakin siihen liittäen, todella harhaanjohtavaksi.

Paavalin aikana esiintyi ns. ”valhe apostoleja”. Nämä petolliset ihmiset kulkivat seurakunnissa, julistamassa ”evankeliumia” vain sen tähden, että he olisivat tulleet itse hyötymään tästä toiminnasta. He hyötyivät toiminnastaan saadessaan ihmiskunniaa sekä hajottaakseen Jumalan kansaa riitojen ja erimielisyyksien välityksellä. Paavali sanoo, että tällaiset julistivat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä.(Fil.1:15-17) Paavalin kommentti näiden omahyväisten julistajien toimintaan on silti erittäin merkillinen. Hän sanoo Fil.1:18:sta ”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” Tällä Paavali ei tarkoita, että evankeliumia VOI julistaa miten tahansa – tavalla tai toisella – vaan hän sarkastisesti toimii kuten Daavid. Hän jättää tuomion näiden itsekkyydestä toimivien julistajien kohdalla Jumalan käsiin. Paavali ei lähde ”surmaamaan” näitä tuomitsemalla heitä, vaan hän jättää tuomion Jumalan käsiin.

Tämä opetus on minulle elin tärkeä. Kun näen lihallisen voiman kautta jonkun pönkittävän asemaansa, halveksumalla muita ja alistamalla muita oman itsekkään auktoriteettinsa alle, tai näen julistajia jotka häikäilemättömästi käyttävät hyväksi muita uskovia oman etunsa vuoksi, tulee minun toimia Daavidin sekä Paavalin tavoin. Jättää tuomio näistä asioista Jumalan käsiin eikä lähteä omalla kädellä sotkemaan heitä vastaan. Meillä ei ole sota lihaa eikä verta vastaan – ei lihallisin asein, vaan hengellisin asein.

koko teksti : http://uloskutsuttu.blogspot.com/2011/08/ala-koske-herran-voideltuun-vaan.html

- todael

todael kirjoitti:Ihmiskeskeinen uskonnollisuus on kuin Saulin kuninkuus. Se vainoaa oman auktoriteettinsa kautta todellisia Herran voideltuja. Se pyrkii säilyttämään oman asemansa ja arvovaltansa lihallisin keinoin, aivan kuten Saul. Tällaisen uskonnollisen vallan ”humalluttanut” ihminen on pahasti jo sokeutunut oman asemansa tähden, ja näin ei ymmärrä puolustaessaan omaa asemaansa johtavana henkilönä, että hän suistuu Jumalan häpäisemiseen sillä, että hän ahdistaa todellisia Jumalan voideltuja pois alueeltaan, pitääkseen oman hallintovaltansa ja asemansa uskonnollisena johtajana. Tällainen toiminta voi muodostua erittäin vaaralliseksi ja jopa muitakin siihen liittäen, todella harhaanjohtavaksi.

Paavalin aikana esiintyi ns. ”valhe apostoleja”. Nämä petolliset ihmiset kulkivat seurakunnissa, julistamassa ”evankeliumia” vain sen tähden, että he olisivat tulleet itse hyötymään tästä toiminnasta. He hyötyivät toiminnastaan saadessaan ihmiskunniaa sekä hajottaakseen Jumalan kansaa riitojen ja erimielisyyksien välityksellä. Paavali sanoo, että tällaiset julistivat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä.(Fil.1:15-17) Paavalin kommentti näiden omahyväisten julistajien toimintaan on silti erittäin merkillinen. Hän sanoo Fil.1:18:sta ”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” Tällä Paavali ei tarkoita, että evankeliumia VOI julistaa miten tahansa – tavalla tai toisella – vaan hän sarkastisesti toimii kuten Daavid. Hän jättää tuomion näiden itsekkyydestä toimivien julistajien kohdalla Jumalan käsiin. Paavali ei lähde ”surmaamaan” näitä tuomitsemalla heitä, vaan hän jättää tuomion Jumalan käsiin.

Tämä opetus on minulle elin tärkeä. Kun näen lihallisen voiman kautta jonkun pönkittävän asemaansa, halveksumalla muita ja alistamalla muita oman itsekkään auktoriteettinsa alle, tai näen julistajia jotka häikäilemättömästi käyttävät hyväksi muita uskovia oman etunsa vuoksi, tulee minun toimia Daavidin sekä Paavalin tavoin. Jättää tuomio näistä asioista Jumalan käsiin eikä lähteä omalla kädellä sotkemaan heitä vastaan. Meillä ei ole sota lihaa eikä verta vastaan – ei lihallisin asein, vaan hengellisin asein.

koko teksti : http://uloskutsuttu.blogspot.com/2011/08/ala-koske-herran-voideltuun-vaan.html

- todael

raittiista ja totuudellista kirjoituksesta veli todael! Siunausta

Mitä te yleensä ymmärrätte sillä, että Herran voideltuun ei tule koskea? Mitä uskovien tulee oppia esim. Daavidista, joka ei suostunut vahingoittamaan Saulia, jonka Herra kerran oli voidellut?

Tuo Herran voideltuun koskeminen ....hmm ihan vakava asia minun mielestä ja ei pidä koskea on oikea valinta.

Missä menee "koettelun" ja Herran voideltuun koskemisen välinen raja?

En tiedä ,mitä mieltä toiset on ,mutta ....minusta raja menee siinä ,että ei tuota vahinkoa toiselle ...puhumattakaan fyysisestä koskemisesta .

Koettelu on taas sitä ,että ....jokainen ,joka Kristuksen oma on niin täytyy pystyä istumaan pimeään huoneeseen penkille ja pienten kohdevalojen loisteeseen ja vastaamaan kysymyksiin ...n vertauskuvallisesti sanottuna...kaikessa mikä koskee Kristillistä toimea/opetusta yms yms tai yleensäkin olemista kristittynä .

Me elämme ja kasvamme Jumalan Hengen kautta ja jos ihminen toimii oikein ja vilpittömästi niin "lamppujen loisteeseen voi huoletta käydä.Ei huolenhäivää.

*
Katsoin äsken tv:sta Euroopan 50km:n kävelymataronikisoja. Kun ensimmäinen mies tuli maaliin, hän teki ristinmerkin ja viimeksi suuteli omaa käsiään ja siten osoitti etusormella taivasta kohtaan. Siten tuli toinen, joka teki samoin. Ristinmerkkiä käytetään yleensä ortodoksisessa sekä katolisessa ja luterilaisessa kirkossa. Minun tuli sääliksi heitä liturgisen ja teologisen opin takia, joka ei ole pelastukseksi. Meidän usko ei perustu ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan - Jumalan sisäisen tuntemisen rinnalla [1Kor. 2:5].