Kirjoittaja PetriFB » 17. Huhti 2015 11:29
JHK:
Jos olet seurannut mitä olen kirjoittanut esim. kotisivullani, niin olen tuonut esille että pidän Bysantin tekstiä alkuperäisenä UT:n tekstinä sekä että Bysantin tekstiperheen tekstit poikkeavat vain vähän toisistaan, mutta Aleksandrian tekstiperheen tekstit poikkeavat toisistaan huomattavan paljon enemmän kuin Bysantin tekstit toisistaan.
Se että Aleksandrian tekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti enemmän kuin Bysantit tekstit poikkeavat toisistaan todistaa sen puolesta etteivät Aleksandrian tekstit ole UT:n täysin alkuperäisiä tekstejä, vaan niistä muutettuja tekstejä, joissa jokaisessa versiossa on paljon poikkeamia toinen toisistaan.
On selvää, etteivät alkuperäiset UT:n tekstit voi poiketa toisistaan huomattavan paljon, vaan vähän. Jos ne poikkeaisivat huomattavasti toinen toisistaan, niin miten pystyisimme erottamaan sen mikä on alkuperäistä UT:n tekstiä, koska UT:n alkuperäinen teksti ei voi poiketa huomattavasti toinen toisistaan. On siis selvää, että tälläkin perusteella Bysantin teksteillä on enemmän painoarvoa, koska ne poikkeavat toinen toisistaan paljon vähemmän kuin Aleksandrian tekstit poikkeavat toinen toisistaan.
Apt 8:36, 37, 38 ei toimi ollenkaan, jos siitä puuttuu jae 37, koska
hoviherra kysyy kysymyksen estääkö mikään kastamasta häntä ja kun jätetään pois jae 37, niin Filippus ei vastaa mitään suoraan kysymykseen, vaan alkaa kastamaan miestä joka kysyy oleellisen kysymyksen jääden ilman vastausta. Mutta kun jae 37 on mukana, niin hoviherra saa kysymykselleen seuraavan vastauksen: ja Filippus sanoi jos uskot koko sydämestäsi niin on lupa. Ja hän vastasi minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
Vulgata 405 jKr. jättää kokonaan pois Apt 8:37 jakeen, ja on ihan eri asia jättää pois jae, kun sanoa, että jos vastaukseen ei vastata, niin silloin puuttuu jae. Sinaiticus hypää suoraan Apt 8:36 jakeesta Apt 8:38 jakeeseen. Jos välistä ei puuttuu jae, niin miksi Sinaiticus hyppää jakeesta 36 jakeeseen 38? Vastaus on siksi, koska jae 37 on kiusallinen ja se on jossakin tekstissä olemassa kumoten RKK:n kasteopetuksen.
Mielenkiintoista on se, että Vulgata Clementine 1500-luvulta sisältää Apt 8:37 jakeen. Muistelisin myös, että Erasmuksen Textus Receptus tehtiin ennen Vulgata Clementinea ja jos en väärin muistanut, niin miksi Vulgata Clementine laittoi tekstiinsä Apt 8:37 jakeen, vaikka se puuttuu Vulgata 405 jKr, versiosta? Ja miksi nykyisen vatikaanin sivulla olevassa Vulgatassa ei enää ole Apt 8:37 jaetta?
Apt 8:
36 et dum irent per viam venerunt ad quandam aquam et ait eunuchus ecce aqua quid prohibet me baptizari
37
38 et iussit stare currum et descenderunt uterque in aquam Philippus et eunuchus et baptizavit eum (Vulgata 405 jKr.)
Miksi jae numero 37 on tyhjänä Vulgata 405 jKr. jos se ei olisi kuulunut alkuperäiseen tekstiin? Jos Vulgata seuraa esim. Sinaiticusta ja Vaticanusta, josta puuttuu kokonaan jae 37, niin miksi Vulgata 405 jKr. jättää sen tyhjäksi? Ymmärrän sen ettei alkuperäisissä teksteissä ollut jakeita ja lukuja, vaan ne on jäljestäpäin lisätty ja olen tästä kirjoittanutkin sivullani. Jae 37 on jätetty tyhjäksi, koska jae 37 löytyy olemassa olevista teksteistä asettuen sopusointuun jakeiden 36 ja 38 kanssa.
Jos Ireneus siteraa Apt 8:37 100-luvulla sekä Cyprianus 250-luvulla ja se löytyy Old latin versioista, joka on tehty muistaakseni 75 jKr. kopiona kreikan tekstistä, niin itse ajattelen että Apt 8:37 olisi ollut laajasti tunnettu. Apt 8:37 puolesta paras argumentti on se, että se vastaa sopusointuisesti jakeisiin 36 ja 38, sekä se löytyy kreikantekstistä ja on kopioitu latinankieliseen (Old latin) versioon kauan ennen kuin RKK näki päivänvalon.
Se miksi Apt 8:37 ei esiinny Vulgata 405 jKr. ja nykyisessä vatikaanin sivulla olevassa versiossa, mutta oli Vulgata Clementinessä osoittaa ehkä RKK:n luonnetta, joka heiluu puolelta toiselle, pitäen kuitenkin valheesta kiinni tiukasti. Nykyään vatikaanin sivulla olevassa Vulgatassa ei ole Apt 8:37 jaetta.
Tekstiyhteys on tärkeä asia sekä tietysti myös tekstin sisällä esiintyvät sanat. Raamatun sanan perusperiaate on se että jokaisen sanan tulee esiintyä siellä minne se on kirjoitettu. Jos joku sana esiintyy vaikka Apostolien teoissa yli viisikymmentä kertaa ja jos sen perusteella se jätetään pois jostakin kohdasta missä sen tulisi olla, niin kyseessä on Raamatun sanan vääristeleminen ja peukaloiminen.
1 Tim 3:16 tekstissä Bysantin tekstit sanovat, että Jumala ilmestyi lihassa, mutta WH:ssa Aleksandrian tekstiperheen tekstissä ei ole sanaa Theos, eikä lyhennettyä versiota, vaan sana kreikansana ος joka tarkoittaa mikä, kuka, joka.
Olen huomannut Aleksandrian tekstiperheen tekstin Sinaiticuksen käyttävän Jumalasta muotoa theta-sigma, jonka ylle vedettiin pieni viiva (ΘΣ). Bysantin tekstissä en ole tuollaista lyhennystä huomannut, vaan Bysantin teksti käyttää aina muotoa θεος, jolloin sekaannuksen tai virheen vaara on täysin eliminoitu.
codexsinaiticus.org/en/manuscript.aspx?book=47&chapter=3
Kun tutkimme esim. Sinaiticuksen tekstiä 1 Tim 3:16:n kohdalta, niin sen englanninkielinen suora käännös kääntää jakeen näin: And confessedly great is the mystery of godliness: He who was manifested in flesh, was justified in spirit, seen by angels, preached among the Gentiles, believed on in the world, taken up in glory.
Sinaiticuksen tekstissä ei ole sanaa Jumala ja se on käännetty sanoilla he who, ei Theos (theta-sigma). Tosin codexsinaitucuksen sivun tekstissä on sinisellä merkitty oc sana, jota klikkaamalla tulee kirjain e. ja sana theos, mutta se ei kuulu itse tekstiin, jonka myös englanninkielinen käännös todistaa.
Apt 2:30 kohdalla tulee olla Kristuksen ylösnousemus, jos se on mainittu alkuperäisessä tekstissä siitä huolimatta, että se mainitaan seuraavassa jakeessa. Raamatun tekstejä ei voi kopioida sillä tavalla, että jos jokin sama asia esiintyy seuraavassa jakeessa, samassa kirjassa (kirjeessä) tai jossakin muualla UT:ssa, niin sen varjolla voidaan jättää tekstiä pois koska se esiintyy muualla. Jos tällaisia pois jättämisiä tehdään, niin on kyse alkuperäisen tekstin väärentämisestä.
Koska Joh 6:69 lukee Kristuksen olevan elävän Jumalan Poika, eikä Jumalan Pyhä, niin silloin se tulee kopioida, että Kristus on elävän Jumalan Poika, vaikka se löytyisikin muulta UT:n tekstiä.
En ymmärrä väärin monogenes sanaa, joka tulee sanoista monos ja ginomai. Monogenes ei tarkoita sanana ainoasyntyinen, mutta se on totta, että gnostilaisuus opetti jumalien synnyttävän jumalia ja koska Aleksandrian tekstissä on gnostilaista vaikutusta, niin Joh 1:18:ssa tulee esille gnostilainen jumaluuskäsite jumalista, jotka ilmoittavat toisistaan.
Kun tutkit Raamatun tekstiä, niin vaikka Jeesus on Jumala, mutta ei kuitenkaan Isä, niin silloin kun he esiintyvät samassa yhteydessä, niin Raamattu ei käytä sanoja Jumala ja Jumala tarkoittamaan Jeesusta ja Isää, vaan erottaa Isän ja Jeesuksen toistaan kuten esim:
Ps 110:1 Daavidin virsi. Herra (JHVH) sanoi minun herralleni (Adonai): "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".
Isä ja Poika erotettiin sanoilla JHVH ja Adonai ettei tule sekaannusta kuka on kyseessä.
Joh 1:
1 ¶ Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Isä ja Poika on selkeästi erotettu toisistaan. Poika on Sana, joka oli Isä Jumalan tykönä ja Sana (Poika) oli Jumala. Näin ei synny sekaannusta koskien Jumaluutta.
Joh 1 luku tuo esille Sanan, joka on lihaksi tullut Jumala, mutta ei sen varjolla voida kopioida tekstiä jakeeseen 18, että Jumala ilmoitti Isän, koska Poika ilmoitti Isän ja näin on taas Raamatullinen järjestys oikealla tavalla esitetty. Kyllä molempien lukutapojen niin Jumala ilmoitti isän sekä Poika ilmoitti Isän puolesta löytyy tekstejä, mutta oleellista on se että mikä teksti noudattaa Raamatun todistuksen linjaa. Raamatun todistuksen linja tekee Isän ja Pojan välille erotuksen ja se ratkaisee sen, että Bysantin teksti edustaa Raamatun linjaa ja Aleksandrian teksti edustaa ei Raamatun linjaa.
Eräs todella voimakas todiste Bysantin tekstien puolesta on se, että ne vastaavat toisiaan 85-90 prosenttisesti, mutta Aleksandrian tekstit vastaavat toisiaan vain 60-70 prosentin vastaavuudella. On selvää, että aidot ja alkuperäiset UT:n kopiot eivät voi poiketa toisistaan prosentti vastaavuudella, joka lähentelee 50 prosenttia. Näin alhainen prosenttiluku todistaa isoista eroista sekä muutoksista, joita teksteihin on tehty. Noin 90 prosentin yhtäpitävyys Bysantin tekstien kesken todistaa, että asioista ollaan yhtä mieltä ja kuljetaan samaan suuntaan, eli Raamatun totuuden suuntaan. Se että ei kuljeta samaan suuntaan kuin vain 60-70 prosentin vastaavuudella todistaa Aleksandrian tekstien turmeltuneisuuden.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!