Kuunteletko maallista musiikkia?

[Lumina*]

Ja kuinka paljon? Suora vastaus suoraan kysymykseen

[PetriFB]

Ja kuinka paljon? Suora vastaus suoraan kysymykseen

Todella vähän. Yleensä vain kun ajan autolla ja jos radiosta tulee musiikillisesti kelpo maallista musiikkia, niin kyllä siinä autoa ajaessa jokunen kappale tulee kuunneltua. Mutta jos tulee jotakin hirveää mökämusaa, niin suljen radion.

[Lumina*]

Tähän vastaan että mä käännän kanavaa jos tulee maallista musiikkia koska se muistuttaa vanhasta elämästä ja vie pois hengellisyyttä.Kuuntelen mieluummin lauluja jotka kertoo Jumalasta..harvemmin laulut jotka kertoo Jumalasta vie ajatuksia maallisiin tai syntielämään??Hevistä ja "rynkkymusiikista" en tykkää...kesän aikanakin meinas järki mennä automatkoilla kun mies kuunteli kaikennäköistä laidasta laitaan

[PetriFB]

Tähän vastaan että mä käännän kanavaa jos tulee maallista musiikkia koska se muistuttaa vanhasta elämästä ja vie pois hengellisyyttä.Kuuntelen mieluummin lauluja jotka kertoo Jumalasta..harvemmin laulut jotka kertoo Jumalasta vie ajatuksia maallisiin tai syntielämään??Hevistä ja "rynkkymusiikista" en tykkää...kesän aikanakin meinas järki mennä automatkoilla kun mies kuunteli kaikennäköistä laidasta laitaan

Hyviä ajatuksia sulla tässä.

[todael]

Perustelin ennen maallisen musiikin kuuntelemista sillä, että kuuntelin musiikkia itse musiikkia tehneenä lähinnä teknisen ja taidollisen puolen mukaisesti - uppouduin hyvin tekniseen kitaramusiikkiin, progeen, jazzin, klassiseen jne. Sielullinen tunne hallitsi paljon itseäni, koska vahvasti masennukseen taipuvaisena koin musiikin auttavan minua. Tämä silti ei koskaan auttanut minua pois masennuksesta, vaan yhä enemmän sitoi minua siihen sielulliseen tunteeseen jonka sain musiikin kautta.

Jumalan pyhyys kohtasi minut eräässä unessa ja minä ymmärsin, että olin alkanut elää jälleen vanhan ihmiseni mukaista elämää ja unohtanut sen, että minun tuli muuttua Jumalan Sanan ja rukouksen kautta yhä syvemmin tuntemaan Jeesus Kristus ja NÄIN erottautumaan enemmän maailmasta. Jumala pelasti minut maallisesta musiikista. Ymmärsin kuinka olin hyljännyt Jumalan rakkauden ja avun, etsimällä apua maallisistä lähteistä. Jumalan hyvyys pelasti minut maailman sielullisuudesta ja uudisti minut ymmärtämään että Jumala on pyhä Jumala, joka ei sekaannu mihinkään mikä on tästä maailmasta.

Nyt en juuri kuuntele mitään - hiljaisuus ja rukous ovat paljon enemmän. Asiaan vaikuttaa sekin että olen työssä julki-jumalattomassa ympäristössä jossa soi radio koko päivän. 8 tunnin jälkeen kun tulen kotiin - haluan yksistään hiljaisuutta.

En syytä ketään mistään - mutta oman todistukseni nojalla haluan sanoa, että Jumalan rakkaus Jeesuksessa on vastaus uskovan ihmisen ongelmiin - ei se että aletaan palaamaan takaisin entisen elämän, tai maallisen viihdytyksen pariin.

- todael

[Hessu]

Aika vähän tulee kuunneltua mitään musiikkia. Tai no kuuntelenhan minä sitäkin musiikkia jota itse soitan, eli siinä mielessä kuuntelen aika paljon Soittamastani musiikista varmaan 99% on hengellistä, joskus harvoin tulee ehkä haettua netistä jonkun maallisen laulun soinnut ja hetken aikaa sitä soitettua. Mutta maallisesta musiikista tulee useimmiten vaan väsynyt ja turhautunut olo, joten en hirveästi jaksa ruokkia itseäni sellaisella.

[pekka]

Rauhallista tai iloista klassista musiikkia taustamusiikkina aika hiljaisella volyymilla. Onko se sitten pahasta? Ainakin voi keskittyä hyvin kun tekee jotain tai vaikka ei tekisikään mitään niin se rauhoittaa mieltä ja stressi pysyy loitolla. Nyt juuri soi gospel-musiikki hiljakseen taustalla. Radiosta tai televisiosta en kuuntele juuri koskaan yhtikäs mitään musiikkia, en varsinkaan suoranaista maallista musiikkia eli vaikkapa rockia, humppaa, reggaeta, iskelmää, bluesia, jazzia ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan.

[Lumina*]

Ei se mua haittaa mitä kukakin kuuntelee, mutta aamulla luettuani tuon todaelin viestin "Jumalan pyhyys erottautuu maailmasta" se kuulosti jotenkin rajulta mun ajatusmaailmaan, vaikka varmasti asia on niinkuin hän sen tuo.

Ja varmasti mietin jotenkin että mistä tämä valtava "korotus" että lukija putoaa kuoppaan,mutta nyt huomaan tästä että todael on kokenut jonku "heräämisen" ,Jumalan puhuttelun ,niinkuin hän kertoi unestaan.

Usein kun ihminen kokee "hengellisen heräämisen" johonkin asiaan, niin hän tuo sen voimakkaasti esiin jolloin toinen joka ei oo ollu samas tilantees vähän niinkuin mykistyy...uskon että asioitten julkituominen ei oo turhaa mutta ei pidä odottaa heti siltä istumalta että ihminen tajuaa jollei musiikista oo ollu mitään ongelmaa??

Oon kyllä kokenu heräämisiä itsekkin joihinkin asioihin ja niistä koittanut keskustella eri foorumeilla mutta oon huomannut että ne joille asia ei oo auennu, niin keskustelu on menny ihan melkein riitelyksi lopulta.

Se ero vaikuttaa niin suurelta ja helposti toiselle tulee olo että ollaanpas sitä hyviä ja pyhiä..niinkuin mua kohtaan silloin luulen tapahtuneen..vaikka koitin tuoda asian vain siten kuin Jumala oli mulle puhunu, mutta se kuulosti joistain myös rajulta ja liioittelulta.

Ihmisille pitää antaa aikaa sulattaa ja miettiä..ei se siirto tai muutos tapahdu varmaan ihan ykskaks ihmiseltä toiselle...jollei se tuu suoraan Jumalalta.

Tämä oli nyt tämmöstä pohdiskelua

[Hessu]

Lumina, tuossa viimeisessä viestissä on totisesti pohdiskelemisen arvoista pohdintaa. Olen huomannut tuon saman "ilmiön" omakohtaisesti. Helposti silloin alkaa asettamaan toisillekin vaatimuksia, joita itse on Herran edessä kohdannut. Mutta muut eivät välttämättä ole valmiita samoihin asioihin, eikä Herra niitä heiltä sillä hetkellä vaadi, vaikka Hän olisi laskenut kätensä niiden asioiden päälle omassa elämässäni. Tietenkään ei ole väärin todistaa näistä kokemuksista ja Herran kirkastamista asioista, vaan nimenomaan niin pitääkin tehdä; Herra ei anna meille asioita itsellä pidettäväksi, vaan jaettavaksi. Mutta kunpa sitä aina osaisikin tehdä sen Kristuksen luonteenlaadulla, nöyränä ja vähäisenä palvelijana, ei toisten harteille ylimääräisiä taakkoja laskien, vaan Herran kunniaa kirkastaen, johdattaen toisetkin janoamaan sitä samaa mitä itse on Jumalan suuresta armosta saanut maistaa. Sitä rukoilen omalle kohdalle, ja meille kaikille.

[todael]

Uskovien suurin ongelma KOKONAISVALTAISESTI (ei vain musiikissa) on se että me emme tiedosta uuden elämän luonnetta Jeesuksessa Kristuksessa, vaan pohdimme paljon sitä, miten voimme elää sitä vanhaa elämää silti ja olla uskovainen. Ehdottomuss on mielestäni kadonnut ja kompromissit ovat tulleet modernin uskovan elämään. Musiikki on VAIN YKSI asia joka jakaa seurakuntaa, koska sen kautta on johdettu harhaopillista opetusta nuorten uskovien pariin. Tämä harhaoppi on siinä että Jumala voi pyhittää minkä tahansa maallisen musiikin oman kunniansa koroittamiseksi.

Itse olen kokenut voimakkaan uudistumisen musiikin suhteen ja se varmasti leimaa suhtautumistani siihen, kuinka epäpyhänä koen maallisen musiikin hengellisessä "valepuvussa". Joskin, syvimmiltään koko henkilökohtaisen uudistumiseni perusta lepää Jumalan pyhyyden ymmärtämisessä. Siksi käsittelen musiikkia kuten monia muitakin asioita vahvasti Jumalan pyhyyden kautta.

Evankeliumi ei ole vain "kaunis-runo" tai rakkaudellinen "sanoma". Evankeliumi on JUMALAN VOIMA. Jumala antoi kaikkensa Pojassaan Jeesuksessa pelastaaksensa meidät. Evankeliumissa on siis Jumalan pyhyys. Jos me kuvittelemme itse omien ajatustemme sekä mielihalujemme kautta asettaa evankeliumin mihin tahan kontekstiin - me teemme varmasti vääryyttä silloin Jumalan pyhyydelle. Me määrämme miten tulee evankelijoida silloin, eikä Jumala.

Tiedän että sanoma erottautumisesta maailmasta ei ole "trendikästä" vaan vanhan-aikaista ja "laki-henkistä"... mutta siksi juuri Jumalan armo ilmestyi Jeesuksessa Kristuksessa - ETTÄ ME PÄÄSISIMME VAPAAKSI MAAILMAN HENGESTÄ PALVELEMAAN JUMALAA UUDESSA, HÄNEN HENKENSÄ MUKAISESSA ELÄMÄSSÄ.

- todael