Olen huomannut, että me uskovat ollaan usein tosi herkkähipiäisiä, ja loukkaannutaan herkästi jos huomataan toisen olevan eri mieltä asioista. Ja tämän myötä on myös yleistä, että luullaan toisen olevan loukkaantunut erimielisyydestä, ja kohdellaan häntä sen luulon pohjalta. En tiedä mistä se johtuu, mutta itseäni se on alkanut väsyttää ja turhauttaa.
Olen huomannut, että sellaisten ihmisten kanssa, joille voi kertoa oman eriävänkin näkemyksensä ja jotka kertovat oman näkemyksen, ilman loukkaantumista tai luulemista toisen loukkaantumisesta puoleen ja toiseen, on paljon helpompaa olla tekemisissä. Liiallinen herkkähipiäisyys imee voimia kaikilta.
Meidän pitäisi pystyä käsittelemään asiat asioina, ilman että otetaan niitä henkilökohtaisella tasolla. Erimielisyydet asioista ja henkilökohtainen loukkaaminen ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Tämä loukkaantuminen ja toisten loukkaamisen pelko aiheuttaa sen, että asioista on vaikeampaa päästä totuuteen ja vapauteen. Sillä totuuden voi löytää vain silloin, kun ollaan rehellisiä ja avoimia.
Emmekö voisi olla toisillemme suoria ja avoimia, ja sallia toisten olevan meille myös sellaisia? Emmekö voisi uskoa ja luottaa, että toisella ei heti ole jotain pahaa mielessä tai sydämellä, jos hän ilmaisee erimielisen näkemyksensä?
Herra meitä auttakoon pääsemään Pyhän Hengen yhteyden kautta sellaisen keskinäisen rakkauden ja luottamuksen, että voimme olla avoimet ja rehelliset emmekä epäluuloisia toisiamme kohtaan, niin että voimme yhdessä päästä kaikkeen totuuteen ja sen kautta parantua ja vapautua.
Siunausta kaikille!