Jeesuksen sanoista "minä olen"

[todael]

Tässä oleva teksti alun pitäen oli tarkoitettu yksistään henkilökohtaiseksi vastaukseksi, mutta päätin sen julkaista tässäkin, jos vaikka se voisi olla avuksi kaikille meille.

Jeesus sanoi :
”Minä olen ilmoittanut (kreik. [Ἐφανέρωσά] ”paljastaa, tuoda esille”] sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin” (Joh.17:6)

Jeesus käyttää esim. Joh.8:58:ssa itsestään VT:sta löytyvää, alun perin aramean kielestä kreikannettua ilmaisua ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί], osoittaessaan jumaluutensa alkuperän, sen että hän oli ennen Aabrahamia. Näin Hän todistaa itsensä VT:n YHWH Jumalana sekä ilmoittaa Isänsä nimen niille, jotka Isä oli antanut Hänelle maailmasta (kts.Joh.17:6) Tämä selkeästi tulee esille Joh.6:20:ssä jossa Jeesus ilmestyy opetuslapsille myrskyn keskellä sanoen [ἐγὼ εἰμί] ”minä olen”. Alun perin ”minä olen” arameankielessä on merkityksessä ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] Jeesus ei puhunut kreikkaa vaan Hän puhui arameaa. Sama ”ani huu” löytyy VT:sta vain 7 kertaa (5Moos.32.39, Jes.41:4; 43:10; 43:13: 46:4; 48:12; 52:6) ja kaikki kohdat selvästi viittaavat YHWH Jumalaan. Täten kun haetan merkitystä kreikan ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] ilmaisulle niin täytyy ymmärtää ilmauksen rinnastus Jeesuksen aikana puhutusta arameankielestä VT:n heprean ilmaukseen. Monet yrittävät rinnastaa ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] LXX:stä (VT: kreikannos) löytyviin kohtiin, mutta näin ollen johdutaan rinnastamaan kreikannoksia toisiinsa eikä itse alkuperäistä arameankielistä ilmausta.

Joh.18:5 kohdassa Jeesus osoittaa itsensä vartijoille, jotka ovat tulleet Häntä vangitsemaan. Hän mainitsee ilman predikaatti olevan ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] nimen ja sotilaat saman tien perääntyessään kaatuvat maahan selälleen. Vastaava tapahtuma tulee tapahtumaan Jeesuksen ilmestyessä Herran päivänä, kun hän tuhoaa laittoman suunsa henkäyksellä :

”..niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2Tess.2:8)

Niin hepreassa kuin arameassakin ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] loppu äänteessään sisältää ulos puhaltavan puhalluksen. Tämä puhallus selvästi rinnastuu niin Joh.18:5 kuin 1Tess.2:8 olevaan ilmaukseen ”suunsa henkäyksellä”. Tämä selvästi kuvaa Jeesuksen jumalallisen nimen voimaa ja sitä että Hän on VT:n YHWH, sama VT:n ”minä olen” (kts. Jes.48:12 ja vertaa Ilm.1:8 sekä 1:17). Kiistaa on myös aiheuttanut ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] ”olla” verbin muoto. Verbihän on preesens-muodossa, jotka eräät käännökset kuten KJV sekä ESV kääntää ”minä olen” eikä kuten eräät ”minä olin” menneessä muodossa. Jehovan todistajat vääntävät preesensin historiallisesta aspektista ja väittävät että sitä edeltävä Aabrahamiin rinnastuva ”syntyi” verbi on aoristi, siis mennessä muodossa tapahtunut kertatapahtuma, joka täten määrittelisi sitä seuraavan ”olla” verbin myös menneeseen muotoon. Oli niin tai näin kieliopillisesti nimittäin molemmat ovat mahdollisia, niin ”olla” kuin ”oli” (lähde: Daniel B. Wallace – Greek Grammar Beyond Basics) silti juutalaisten reaktio jo kertoo miten he ymmärsivät Jeesuksen sanan ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί]. He halusivat kivittää Hänet. Tämä siitä syystä että Jeesuksen sanat olivat heille merkki jumalanpilkasta, sillä juuri tällä ilmauksella ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] Hän julisti olevansa Jumala – YHWH Jumala.

Mikä tekee sitten Joh.6:20; 8:24,28, 58; 18:5 olevan [ἐγὼ εἰμί] (kieliopisssa absoluuttiseksi määritellyn) ilmauksen erityislaatuiseksi ? Ensinnäkin kreikankielessä sanat esim . Joh.6:20:ssä eivät sisällä predikaattia (subjektia määrittelevää ilmausta), kuten minä olen mies, minä olen jtkn. Paavali myöskään ei käytä verbiä [ἐγὼ εἰμί] ilman predikaattia ja myöskin teon sanat ”minä olin, minä olen” sisältyvät verbeissä verbiin itseensä. Tämä Jeesuksen käyttämä ilman predikaattia oleva ilmaus on siis selvästi jumalallisen luonteenominaisuudeksi muodostuva ilmaus – ei sanonta ”tässä minä olen”. Tämä tulee selvästi esille etenkin Joh.6:20:ssä. Tällöin [ἐγὼ εἰμί] on väistämättä jumalalliseen nimeen rinnastuva ilmaus, joka kuten edellä mainitsin erityisesti rinnastuu arameankielisen alkuperänsä johdosta ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] ilmauksena juuri VT:n hepreassa oleviin kohtiin.

Tätä samaa merkityssisältöä on tulkittu juuri 2Moos.3:14 olevassa ”minä olen se mikä olen” ilmauksessakin. Sisältö, rakenne sekä merkitys on sama. Tämä kuvaa jumalallisen luonnon ominaisuutta eikä suoranaisesti ole Jumalan nimi. Vasta YHWH nimi VT:ssa muodostuu selväksi nimeksi jolla Jumalaa avuksi huudetaan. ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] siis rinnastuu ”ehjee asher ehjee” [אֶהְיֶה אֲשֶׁר אֶהְיֶה] merkitykseen 2Moos3:14 siinä että molemmat kuvaavat jumalallisen luonnon ominaisuutta ei itse Jumalan nimeä. Tätä tulkintaa tukee myös se, että 2Moos.3:14 myöhemmin sanoissa ”Sano israelilaisille ”Minä olen” [אֶהְיֶה] lähetti minut teidän luoksenne” rinnastuu merkityksessään ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] ilmaukseen. (tiedot: Theological Lexicon of the Old Testament)

YHWH heprean kielessä on ymmärretty kausatiiviseksi (hip’il muotoinen verbi) siinä olevan heprean ”olla” verbin kautta, vaikkakin monet heprean tutkijat kyseenalaistavat tämän. Myös vokalisointi YHWH nimelle on myöhemmässä heprean tutkimuksessa kallistunut vahvasti Yahweh muotoon kuin Jehowah muotoon. (tiedot: Anchor Bible Dictionary)

YHWH erityisesti juuri nimenä ei rinnastu VT:ssa Jeesukseen kuin siten, millaisena YHWH VT:ssa kuvataan. Esimerkiksi YHYWH on hyvä paimen (Ps.23:1) <> Jeesus on hyvä paimen (Joh.10:11). Joskin esim. Matt.4:7 jossa Jeesus on erämassa perkeleen kiusattavana, Hän torjuu perkeleen hyökkäyksen sanoen ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”. Tämä on lainaus 5Moos.6:6:sta jossa selvästi Herra on hepreassa YHWH. Hän siis selvästi rinnastaa itsensä tässä kohdassa VT:n YHWH:ksi, ja käyttää YHWH nimeä omana nimenään vastustaessaan perkelettä.

Jehovan todistajien Vartiotorni lehti (1.4 2011) mainitsee sivulla 5, että Jeesus oli Jumalan esikoispoikana henkiluomus taivaassa ennen kuin syntyi ihmiseksi maanpäälle. Tällaista sanaa ei löydy Raamatusta kuin "henkiluomus" (joskin tällä on selvä viittaus enkeliin). Sananlaskut 8:22 puhuu kyllä Jumalan Viisaudesta esikoisena, ensimmäisenä Hänen teoistaan, ennen aikojen alkua. Jakeessa oleva verbi ”teki” on käännetty LXX:ssä kreikaksi myös merkityksellä [ἐκτήσατο] ”omisti”. Jehovien määritelmä Jeesuksesta henkiluomuksena on kaikkea VT:n sekä UT:n ilmoitusta vastaan. Joh.1:1 kun sanotaan ”..ja Sana oli Jumala” vahvistuu tämä UT:n kreikassa sillä että jälkimmäinen sana ”Jumala” on ilman määräävää artikkelia ja täten se alistuu artikkelin omaavan ”Sana” ilmauksen määreeksi. Jeesus siis oli
Jumala jo alussa – Sana oli Jumala.

Jehovan todistajalta on hyvä kysyä: onko Jeesus Herra ? Jos hän vastaa kyllä, kannattaa kysyä onko YHWH Herra ? Jos hän vastaa kyllä kannattaa osoittaa Ef.4:5 jossa sanotaan että on vain ”yksi Herra”. Sitten kannattaa kysyä kumartuisiko hän Jeesuksen edessä ja tunnustaisi Isän Jumalan kunniaksi että Jeesus on Herra. Jos hän sanoo kyllä, kannatta lukea ääneen Jes.45:5. Myös kannattaa lukea 1Kor.1:2, jossa sanotaan kaikissa paikkakunnissa joissa on Jumalan seurakunta huutavan avuksi Herran nimeä, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä. Herran nimi on Jeesuksen nimi ja tämä on YHWH:n nimi. Tällöin jos jehovan todistaja tunnustaa Jeesuksen Herraksi hänen on väistämättä tunnustettava hänet myös Jumalaksi – sillä koko Raamatussa on vain yksi Herra. Heille tulee erityisesti sanoa, ettei ihminen voi pelastua kuin
yhdessä nimessä – Jeesuksen nimessä.

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt.4:12)

Raamatussa on monia todistuksia Jeesuksen jumaluudesta, jotka kumoavat jehovien opettaman ”henkiolento opin”. Emme siis voi älyllisesti todistaa tai vakuuttaa ketään enempää kuin mitä Raamatun kirjoitukset antavat ymmärtää. Tästä Jeesus sanoikin Joh.8:47, että se joka kuulee Jumalan sanat ovat Jumalasta, mutta ne jotka eivät kuule, ne eivät ole Jumalasta. Jehovan todistaja ei ymmärrä (eikä halua ymmärtää) koska hän ei ole uudestisyntynyt ja Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut. Rukous että he pelastuisivat on siis tärkeämpi kuin ”älyllinen” (kieliopillinen) väittely YHWH:n sekä Jeesuksen nimestä.

Rukous voi paljon, ja rauhallisuus on väkevyytemme.
Siunausta ja voimia sekä Jumalan viisautta jehovan todistajien kanssa käytäviin keskusteluihin.

-todael

[toni t]

Tässä oleva teksti alun pitäen oli tarkoitettu yksistään henkilökohtaiseksi vastaukseksi, mutta päätin sen julkaista tässäkin, jos vaikka se voisi olla avuksi kaikille meille.

Jeesus sanoi :
”Minä olen ilmoittanut (kreik. [Ἐφανέρωσά] ”paljastaa, tuoda esille”] sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin” (Joh.17:6)

Jeesus käyttää esim. Joh.8:58:ssa itsestään VT:sta löytyvää, alun perin aramean kielestä kreikannettua ilmaisua ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί], osoittaessaan jumaluutensa alkuperän, sen että hän oli ennen Aabrahamia. Näin Hän todistaa itsensä VT:n YHWH Jumalana sekä ilmoittaa Isänsä nimen niille, jotka Isä oli antanut Hänelle maailmasta (kts.Joh.17:6) Tämä selkeästi tulee esille Joh.6:20:ssä jossa Jeesus ilmestyy opetuslapsille myrskyn keskellä sanoen [ἐγὼ εἰμί] ”minä olen”. Alun perin ”minä olen” arameankielessä on merkityksessä ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] Jeesus ei puhunut kreikkaa vaan Hän puhui arameaa. Sama ”ani huu” löytyy VT:sta vain 7 kertaa (5Moos.32.39, Jes.41:4; 43:10; 43:13: 46:4; 48:12; 52:6) ja kaikki kohdat selvästi viittaavat YHWH Jumalaan. Täten kun haetan merkitystä kreikan ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] ilmaisulle niin täytyy ymmärtää ilmauksen rinnastus Jeesuksen aikana puhutusta arameankielestä VT:n heprean ilmaukseen. Monet yrittävät rinnastaa ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] LXX:stä (VT: kreikannos) löytyviin kohtiin, mutta näin ollen johdutaan rinnastamaan kreikannoksia toisiinsa eikä itse alkuperäistä arameankielistä ilmausta.

Joh.18:5 kohdassa Jeesus osoittaa itsensä vartijoille, jotka ovat tulleet Häntä vangitsemaan. Hän mainitsee ilman predikaatti olevan ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] nimen ja sotilaat saman tien perääntyessään kaatuvat maahan selälleen. Vastaava tapahtuma tulee tapahtumaan Jeesuksen ilmestyessä Herran päivänä, kun hän tuhoaa laittoman suunsa henkäyksellä :

”..niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2Tess.2:8)

Niin hepreassa kuin arameassakin ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] loppu äänteessään sisältää ulos puhaltavan puhalluksen. Tämä puhallus selvästi rinnastuu niin Joh.18:5 kuin 1Tess.2:8 olevaan ilmaukseen ”suunsa henkäyksellä”. Tämä selvästi kuvaa Jeesuksen jumalallisen nimen voimaa ja sitä että Hän on VT:n YHWH, sama VT:n ”minä olen” (kts. Jes.48:12 ja vertaa Ilm.1:8 sekä 1:17). Kiistaa on myös aiheuttanut ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] ”olla” verbin muoto. Verbihän on preesens-muodossa, jotka eräät käännökset kuten KJV sekä ESV kääntää ”minä olen” eikä kuten eräät ”minä olin” menneessä muodossa. Jehovan todistajat vääntävät preesensin historiallisesta aspektista ja väittävät että sitä edeltävä Aabrahamiin rinnastuva ”syntyi” verbi on aoristi, siis mennessä muodossa tapahtunut kertatapahtuma, joka täten määrittelisi sitä seuraavan ”olla” verbin myös menneeseen muotoon. Oli niin tai näin kieliopillisesti nimittäin molemmat ovat mahdollisia, niin ”olla” kuin ”oli” (lähde: Daniel B. Wallace – Greek Grammar Beyond Basics) silti juutalaisten reaktio jo kertoo miten he ymmärsivät Jeesuksen sanan ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί]. He halusivat kivittää Hänet. Tämä siitä syystä että Jeesuksen sanat olivat heille merkki jumalanpilkasta, sillä juuri tällä ilmauksella ”minä olen” [ἐγὼ εἰμί] Hän julisti olevansa Jumala – YHWH Jumala.

Mikä tekee sitten Joh.6:20; 8:24,28, 58; 18:5 olevan [ἐγὼ εἰμί] (kieliopisssa absoluuttiseksi määritellyn) ilmauksen erityislaatuiseksi ? Ensinnäkin kreikankielessä sanat esim . Joh.6:20:ssä eivät sisällä predikaattia (subjektia määrittelevää ilmausta), kuten minä olen mies, minä olen jtkn. Paavali myöskään ei käytä verbiä [ἐγὼ εἰμί] ilman predikaattia ja myöskin teon sanat ”minä olin, minä olen” sisältyvät verbeissä verbiin itseensä. Tämä Jeesuksen käyttämä ilman predikaattia oleva ilmaus on siis selvästi jumalallisen luonteenominaisuudeksi muodostuva ilmaus – ei sanonta ”tässä minä olen”. Tämä tulee selvästi esille etenkin Joh.6:20:ssä. Tällöin [ἐγὼ εἰμί] on väistämättä jumalalliseen nimeen rinnastuva ilmaus, joka kuten edellä mainitsin erityisesti rinnastuu arameankielisen alkuperänsä johdosta ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] ilmauksena juuri VT:n hepreassa oleviin kohtiin.

Tätä samaa merkityssisältöä on tulkittu juuri 2Moos.3:14 olevassa ”minä olen se mikä olen” ilmauksessakin. Sisältö, rakenne sekä merkitys on sama. Tämä kuvaa jumalallisen luonnon ominaisuutta eikä suoranaisesti ole Jumalan nimi. Vasta YHWH nimi VT:ssa muodostuu selväksi nimeksi jolla Jumalaa avuksi huudetaan. ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] siis rinnastuu ”ehjee asher ehjee” [אֶהְיֶה אֲשֶׁר אֶהְיֶה] merkitykseen 2Moos3:14 siinä että molemmat kuvaavat jumalallisen luonnon ominaisuutta ei itse Jumalan nimeä. Tätä tulkintaa tukee myös se, että 2Moos.3:14 myöhemmin sanoissa ”Sano israelilaisille ”Minä olen” [אֶהְיֶה] lähetti minut teidän luoksenne” rinnastuu merkityksessään ”ani huu” [אֲנִ֣י ה֔וּא] ilmaukseen. (tiedot: Theological Lexicon of the Old Testament)

YHWH heprean kielessä on ymmärretty kausatiiviseksi (hip’il muotoinen verbi) siinä olevan heprean ”olla” verbin kautta, vaikkakin monet heprean tutkijat kyseenalaistavat tämän. Myös vokalisointi YHWH nimelle on myöhemmässä heprean tutkimuksessa kallistunut vahvasti Yahweh muotoon kuin Jehowah muotoon. (tiedot: Anchor Bible Dictionary)

YHWH erityisesti juuri nimenä ei rinnastu VT:ssa Jeesukseen kuin siten, millaisena YHWH VT:ssa kuvataan. Esimerkiksi YHYWH on hyvä paimen (Ps.23:1) <> Jeesus on hyvä paimen (Joh.10:11). Joskin esim. Matt.4:7 jossa Jeesus on erämassa perkeleen kiusattavana, Hän torjuu perkeleen hyökkäyksen sanoen ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”. Tämä on lainaus 5Moos.6:6:sta jossa selvästi Herra on hepreassa YHWH. Hän siis selvästi rinnastaa itsensä tässä kohdassa VT:n YHWH:ksi, ja käyttää YHWH nimeä omana nimenään vastustaessaan perkelettä.

Jehovan todistajien Vartiotorni lehti (1.4 2011) mainitsee sivulla 5, että Jeesus oli Jumalan esikoispoikana henkiluomus taivaassa ennen kuin syntyi ihmiseksi maanpäälle. Tällaista sanaa ei löydy Raamatusta kuin "henkiluomus" (joskin tällä on selvä viittaus enkeliin). Sananlaskut 8:22 puhuu kyllä Jumalan Viisaudesta esikoisena, ensimmäisenä Hänen teoistaan, ennen aikojen alkua. Jakeessa oleva verbi ”teki” on käännetty LXX:ssä kreikaksi myös merkityksellä [ἐκτήσατο] ”omisti”. Jehovien määritelmä Jeesuksesta henkiluomuksena on kaikkea VT:n sekä UT:n ilmoitusta vastaan. Joh.1:1 kun sanotaan ”..ja Sana oli Jumala” vahvistuu tämä UT:n kreikassa sillä että jälkimmäinen sana ”Jumala” on ilman määräävää artikkelia ja täten se alistuu artikkelin omaavan ”Sana” ilmauksen määreeksi. Jeesus siis oli
Jumala jo alussa – Sana oli Jumala.

Jehovan todistajalta on hyvä kysyä: onko Jeesus Herra ? Jos hän vastaa kyllä, kannattaa kysyä onko YHWH Herra ? Jos hän vastaa kyllä kannattaa osoittaa Ef.4:5 jossa sanotaan että on vain ”yksi Herra”. Sitten kannattaa kysyä kumartuisiko hän Jeesuksen edessä ja tunnustaisi Isän Jumalan kunniaksi että Jeesus on Herra. Jos hän sanoo kyllä, kannatta lukea ääneen Jes.45:5. Myös kannattaa lukea 1Kor.1:2, jossa sanotaan kaikissa paikkakunnissa joissa on Jumalan seurakunta huutavan avuksi Herran nimeä, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä. Herran nimi on Jeesuksen nimi ja tämä on YHWH:n nimi. Tällöin jos jehovan todistaja tunnustaa Jeesuksen Herraksi hänen on väistämättä tunnustettava hänet myös Jumalaksi – sillä koko Raamatussa on vain yksi Herra. Heille tulee erityisesti sanoa, ettei ihminen voi pelastua kuin
yhdessä nimessä – Jeesuksen nimessä.

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt.4:12)

Raamatussa on monia todistuksia Jeesuksen jumaluudesta, jotka kumoavat jehovien opettaman ”henkiolento opin”. Emme siis voi älyllisesti todistaa tai vakuuttaa ketään enempää kuin mitä Raamatun kirjoitukset antavat ymmärtää. Tästä Jeesus sanoikin Joh.8:47, että se joka kuulee Jumalan sanat ovat Jumalasta, mutta ne jotka eivät kuule, ne eivät ole Jumalasta. Jehovan todistaja ei ymmärrä (eikä halua ymmärtää) koska hän ei ole uudestisyntynyt ja Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut. Rukous että he pelastuisivat on siis tärkeämpi kuin ”älyllinen” (kieliopillinen) väittely YHWH:n sekä Jeesuksen nimestä.

Rukous voi paljon, ja rauhallisuus on väkevyytemme.
Siunausta ja voimia sekä Jumalan viisautta jehovan todistajien kanssa käytäviin keskusteluihin.

-todael

Kiitos todael todella paljon tästä kirjoituksesta. Minulle on ollut sinun vanhat kirjoitukset avuksi kun olen todistanut että Jeesus on Herra YHWH.

Minullakin on yksi hyvä kohta miten todistaa jehovan todistajille että Poika on Herra YHWH.

Jesaja 42:8. Minä Herra, se on minun nimeni: en minä anna toiselle kunniaani, enkä ylistystäni epäjumalille.

Ilm.5:12 ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
5:13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"

Karitsalla eli Herralla Jeesuksella on Herran YHWH kunnia ja ylistys sillä Poika on Herra YHWH. Tämä kohta myös kertoo että Poikaa ei ole koskaan luotu taivaissa sillä kaikkien luotujen taivaassa pitää antaa kunnia ja ylistys Isälle ja Pojalle. Jos Poika olisi luotu niin Hän lukeutuisi noihin kaikkiin luotuihin ja jos Poika olisi luotu ei Hänellä voisi olla YHWH:n kunniaa ja ylistystä sillä YHWH ei anna kunniaansa toiselle ja ylistystäänsä epäjumalille. Mutta sana sanoo että Karitsa eli Poika saa Isän kanssa Herran YHWH kunnian ja ylistyksen kaikilta luoduilta koska Isä ja Poika on HERRA YHWH JUMALA ELOHIM.