Kovat "paatos" ja "helvettisaarnat"

[Lumina*]

Minä kuuntelin pari kesää sitten erään naisevankelistan "helvetintulenkatkuista" saarnaa huudon kans ja tuli mieleen että ei se pelottelu taida olla kyllä ykkösvaihtoehto, vaan taidollinen Totuuden sanoma jonka perustana on väkevä Jumalan rakkaus

[John]

Mielestäni kadotuksesta/helvetistä on voitava puhua oikealla nimellä, samoin sekin on voitava sanoa ääneen että Jeesukseen turvaaminen on ainoa tapa välttää kadotukseen joutuminen.

Mutta olen myös sitä mieltä, että se ei ole yhdentekevää miten sen tekee.

Se on tietysti totta, että maailmassa eläviä puhteet kadotuksesta eivät välttämättä miellytä vaikka siitä puhuisi kuinka rakkaudelliseen sävyyn. Ei kai tähän voi muuta kuin pyytää ja rukoilla Jumalalta viisautta, että Hän antaisi oikeanlaiset sanat oikeanlaiseen tilanteeseen.

Entä mitä mieltä olette tällaisesta runosta, joka kertoo kadotukseen joutuneen ihmisen ajatuksista? Onko tällainen teidän mielestänne helvetillä pelottelua?

Ei aika täällä lopu milloinkaan,
on siis aikaa ajatella.
En tähän paikkaan edes uskonut,
ja nyt mä olen täällä.

Muistan kuinka kerrankin,
mä istuin penkissä ja kuuntelin.
Jeesuksesta siellä puhuttiin,
ja aivan suoraan myöskin sanottiin,
että ilman Häntä tänne joutuisin.

Muistan kuinka mua suututti:
millä oikeudella uskovaiset minut tuomitsi.
Jälkeenpäin mä vasta käsitin,
että itse itseni mä tuomitsin,
ja nyt mä olen täälllä.

[Maria777]

Onkohan kyseinen runo sävelletty? Vaikuttava runo. Tulee mieleen Larry Normanin biisi "I wish we'd all been ready" joka on suomennettu "Jeesus saapui yllättäin", kertoen siitä, kuinka osa jäi tänne Jeesuksen noutaessa omansa. Tällaisiakin lauluja tarvitaan.

[Lumina*]

Kaks erilaista kuulemaani lausetta

Lempeämmällä äänellä :"Jeesus rakastaa sua...Hän kuoli Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän jokaisen syntien tähden ettei yksikään joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän"!


toinen versio huutaen..."Kuule! Ei oo saman tekevää kuinka tätä elämää elät!...jollet tee parannusta niin tänne jäät!..kun Jeesus tulee hakemaan omiaan!

Molemmat on painavaa asiaa mutta mikä reagtio näistä voi tulla...luulen että samaan lopputulokseen voi kyllä päästä mutta toises voi nousta kyläläisillä (teltalla) ensin karvat pystyyn ja se voi ottaa enemmän aikaa

[lara.tomb.raider]

Taisi mennä hieman "ohi" tuo kirjoitukseni, mitä sillä tarkoitin...
Pelolla ja pelolla on eroa. Suomenkieli on tässä asiassa hieman harhaanjohtava. Vertaa esimerkiksi saana syy. Englannissa se voi olla fault (vika), cause (juuri, tarkoitus), excuse (tekosyy, selitys), onus (vastuu, velvollisuus). Samoin pelon synonyymejä voivat olla huoli, kauhu, kammo, ahdistus, huolestuneisuus, levottomuus, hermostuneisuus.

Jumala voi puhua omaantuntoon, varoittaa jostain asiasta. Sitä voidaan kuvata sanalla pelko. Joskus sitä voi olla vaikea erottaa Saatanan pelottelusta. Jumalan puheen kuulemisesta voi olla esim. auto-onnettomuuden välttäminen tai jonkun tilanteen välttäminen.

Sitten on sellaista pelkoa/ pelottelua, mikä tulee Saatanasta. Pelastutko? Oletko nyt varmasti Jumalan lapsi? Oletko elänyt tarpeeksi hyvän elämän ja varmasti käyttänyt talenttisi oikein??? Tämän kaltainen peloittelu ei kuulu (mielestäni) rakkaudelliseen evankeliumin julistukseen. Valitettavasti jotkut saarnat viittaavat enemmän tähän suuntaan kuin terveeseen Herran pelkoon.

[Hessu]

Sitten on sellaista pelkoa/ pelottelua, mikä tulee Saatanasta. Pelastutko? Oletko nyt varmasti Jumalan lapsi? Oletko elänyt tarpeeksi hyvän elämän ja varmasti käyttänyt talenttisi oikein??? Tämän kaltainen peloittelu ei kuulu (mielestäni) rakkaudelliseen evankeliumin julistukseen. Valitettavasti jotkut saarnat viittaavat enemmän tähän suuntaan kuin terveeseen Herran pelkoon.

Toisaalta Jumalan Sana kysyy ja haastaa meitä: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2.Kor.13:5). Minä ainakin huomaan tarvitsevani aika ajoin tuollaisia kysymyksiä, joita esitit. Ero perkeleen puhuessa on se, että perkele ei kysy vaan koittaa suoraan väittää syyllistävällä sävyllä, ettei meistä ja meidän vaelluksesta voi koskaan tulla mitään, jne. Jumalan Henki haastaa meitä kysymään näitä asioita itseltämme, jotta voisimme herätä todellisuuteen. Hänen hyvyytensä vetää meitä parannukseen, mutta joskus, jos Hän näkee meidän sitä tarvitsevan, se voi ilmetä meidän kannaltamme aika rankallakin ja murhetta aiheuttavalla tavalla. Mutta "Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu" (2.Kor.7:10).

Siunausta kaikille!

[pekka]

Kyllä just näin on Hessu kuten kirjoitit, että perkele yrittää laittaa kapuloita rattaisiin niin paljon kuin vain ehtii, että eksyisimme. Turvatkaamme Jumalaan kun heikko hetki jälleen koittaa... ja rukoilkaamme apua nöyrin sydämin.

Kiitos Herralle.