Yhteisöjen uskonnollisia keskuksia olivat pyhät lehdot; hiiden lehdot, joihin kokoonnuttiin yhteydenpitoon suurten luonnonjumalien kanssa. Metsänjumalia lepyteltiin nauttimalla ensimmäinen saalis Tapionpöytäpuun ääressä yhdessä Metsän kanssa. Jokaisen tuvan pihapiirissä on seisonut uhripuu, johon ihmisen kohtalo on sidottu. Puun välityksellä pidettiin yhteyttä vainajiin, henkiin ja haltijoihin. Puulle uhrattiin ja siltä pyydettiin apua sairauksiin.
Hiisi oli pahan paikan haltija, sekä yleisnimitys pyhästä metsästä eli Hiiden lehdosta.
Hitto on tervanpolton haltija. Sen hallussa oli tervanpolton onnistuminen. Se huolehti ettei hauta hulmahtanut ilmiliekkiin ja palanut poroksi. Tervanpolttajan oli syytä olla hyvissä väleissä sen kanssa. Ja sen takasi oikeat sanat ja uhrit.
Keiju on keveä luonnonhenki. Niitä näkee soilla, lähteillä, järvien ja lampien luona. Ne ovat kilttejä, mutta saattavat kiusaa tehdäkseen eksyttää ihmisiä suolle. Keijusta voidaan käyttää myös nimitystä Sinipiika.
Maahiset ovat maassa asuvia olentoja. Ne ovat ihmisen kaltaisia vakavia olentoja, jotka vastustavat sopimatonta elämää. Ne eivät asu kirkonkellojen äänen piirissä. Muurahaiset ovat maahisten edustajia maanpinnalla. Ennen talon rakentamista oli siihen kysyttävä lupa maahisilta. Rakennuspaikan sai ostaa maahiselta hopearahalla, joka asetettiin nurkkahirren alle. Maahisille tarjottiin myös leipää, ohrajuomaa ja suolaa. Maahisista käytetään yleistä nimeä; maanväki.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 31 vierailijaa