*
Rikkinäisyys on niin paljon ja myös uskovien keskellä. Riitautuminen, jakautuminen eripuraisuuden takia, lyöminen ja väärinymmärretyksi tuleminen on osa rikkinäisyyttä. Se tulee päälle, missä sen alla on hoitamattomia vanhoja haavoja, kuten hylkäämisen haava, hellyyden puute, emotionaalinen eli tunneperäinen vaurio, mielen rikkoutuminen ja emotionaalinen trauma jne jne jne....
Sisäinen maailma on rikkoutunut ja luottamus on mennyt pois. Mutta rikkoutuneen ihmisen on vaikea rakentaa luottamusta Herraan ja vielä ympärillä on paljon rikkinäisiä uskovia, joiden kautta sisäinen rikkoutunut ihminen ei löydä lepoa Herrassa vaan on mukana rikkinäisten uskovien kanssa temmattavaksi.
Tuntuu että rikkinäisyys jatkuu ja jatkuu loputtomasti uskovien keskellä. Missä on kypsiä uskovia kun heitä tarvitaan rikkoutuneiden uskovien yhteyteen? Meitä on erilaisia yksilöuskovia. Meillä on eri omaa kasvun vaihetta. Mutta on surullista huomata että kasvu on vielä keskeneräistä. Kypsät uskovat ovat vähissä vaikka heitä tarvitaan. On tulossa ahdingon aika, se on vaikea aika. Miten rikkinäisten uskovien käy kun he eivät vielä löytäneet lepoa Herrassa?
On surullista huomata että vahvat uskovat eivät huomioi rikkinäisiä uskovia vaan tuovat esille jotain oman mielen mukaista pelonlietsontaa, mikä järkyttää rikkinäisiä uskovia ja siinä rikkinäiset uskovat menettävät mielenrauhaa ja päätyvät hysteeriseen pelkoon josta ei omin voimin päästä eroon. Vahvat uskovat ajattelevat vain itseään piittaamatta rikkinäisistä uskovista jotka ovat täysin rikki. Vahvat uskovat vaikuttaa sydämettömiltä. Tällä tavalla he tallaavat rikkinäisiä uskovia. Se on surullista.
Heiltä unohtuu yksi erittäin tärkeä asia, nimittäin se on lähimmäisten parasta että he pääsevät rakentumaan Kristuksessa, sen tulee ajatella aina. Vahvat uskovat eivät ajattele kuin itseään. Mutta kypsät uskovat on eri asia.
On parempi antaa Jumalan kuljettaa oikeaan paikkaan missä saa eheytyä, kasvaa rauhassa kohti Kristusta ja rakentua ja vahvistua uskossa. Tarvitaan Herran apua ja viisautta ja oikeaa johdatusta niin se rikkoutuneisuus saa hoidettua pois. Mutta nykyään sielunhoito apu on vaikeasti löydettävänä. Pyhässä Hengessä vaeltavat uskovat ovat vähissä.
Mikä olisi paras tapa hoitaa rikkoutuneisuuden kanssa kun kypsät uskovat ei ole tavoitettavissa eikä oikeaa sielunhoito apua ole saatavana enää? Puhuminen luottavaiselle henkilölle auttaa mutta riittääkö se yksin ja sen kautta haavat umpeutuvat? Riippuu haavoista kuinka syviä ne on. Ehkä yksin puhuminen ei riitä. Keskittymishäiriö ja lukihäiriö tulee haavoista ja Psalmin lukeminen vaatii runsaasti aikaa ja se on työlästä jos hoitaa yksinään Psalmin lukemisen kanssa.
Profetoiva puhuu rakennukseksi, kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Mutta usein suurin osa sielunhoitajista ei omista profetoimisen armolahjaa. On surullista huomata että profetoimisen armolahjaa omistaneet uskovat nojautuvat omaan ymmärrykseen joka rajoittaa sen armolahjan eikä Jumala pääse toimimaan sen kautta. Koska Jumala toimii toisten omien armolahjojen välityksellä seurakunnan yhteiseksi rakentumiseksi. Ilman profetoimisen armolahjaa ja ilman Pyhää Henkiä sielunhoito on turhaa koska siinä he eivät voi ymmärtää rikkinäistä uskovaa ja antavat aina väärää lohdutusta, josta ei ole apua rikkinäisen uskovan haavaan.
Rukoilu oman ymmärryksen mukaan on turhaa koska luulee tietävän miten tulee rukoilla ilman Pyhää Henkiä ja se rajoittaa Pyhän Hengen. Olen huomannut että omaan ymmärrykseen nojautuminen on yleistynyt melkein kaikkialla, ja myös sielunhoidossa.
Olisi korkea aika opetella kuuntelemaan Herran ääntä, äläkä omaa järjen ääntä! Se ei ole sama asia että se olisi Herran ääni eikä se ole Herran antama viisaus.