"kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Minun tahtoni vai Jumalan tahto ?

ViestiKirjoittaja todael » 14. Kesä 2011 13:15

Seuratessani keskustelua hymähdin pohdinnoille ainakin muutaman kerran ja siinä samassa huokasin syvän rukouksen Jeesuksen puoleen siitä, mitä uskonelämä meille oikeastaan merkitsee. Musiikki kysymystä ajaa selvästi henkilökohtainen tendenssi ja siinä oman minän tahto. Näillä alueilla on erittäin vaikea - tunnetasonsa puolesta musiikissa kiinni olevien - alistua ja nöyrtyä luopumaan oman tahdon edes ajamisesta. Tämä sama lihan vahva "minä-tahtoisuus" leimaa kaikkea muutakin kuin musiikkia.

Heavy rockin tausta on selkeä. Se perustuu kapinallisuuteen ja sen aloittaneet bändit kuten Black Sabbath, Led Zeppelin, Blue Oyster Cult edustavat okkultista blues-rockin juurista juonnettua musiikkia. Heavy ei ole vain musiikkia vaan se on elämän asenne ja siinä vaikuttavat melodia rakenteet jopa ovat demonisia. Robert Johnoson oli kuuluisia musta blues kitaristi joka myi sielunsa paholaiselle ja sai kuuluisan "valittavan" blues-rock luonteen musiikkiinsa demonilta. Myöhemmin näistä juurista muodostui raskas rock, heavy rock ja nyttemmin äärimmäisyyksiin menevät jopa Black Metal sekä Death Metal.

Miten voin yhdistää tällaisen juuren Jumalan palvontaan ? Miten voin kuvitella että Jumala ottaisi jotain pimeyden juurista syntynyttä ja käyttäisi sitä kunniaksensa ?
Mitä yhteistä on pimeydellä ja valkeudella ?

Toiseksi. Hämmästyttävää on niin sanottujen kristillisten heavy yhtyeiden maallisia bändejä jäljittelevä muoto, niin musiikissa kuin ulkonäössäkin. Pahinta on kristillinen Black Metal, jota eräs satanistista norjalaista metalli bändiä johtava kommentoi seuraavasti "Olemme onnistuneet, saatana on päässyt kirkkoon". (tämä dokumentissa norjalaisesta Black Metallista)

Kirkossa pauhaava Metalli messu, ja siinä raskaasti sovitetut virretkin olivat saaneet kummia piirteitä. Eräästä virren osasta tunnistin selvästi Iron Maidenin riffit ja osat jotka oli upotettu virren sovittavaan osaan. Tämä saa minut kyyneliin.

Asia on siis mielestäni suunnattoman vakava. Itse tulin uskoon 1993 ja Jumala käski tuhota kaikki levyni,niin Iron Maiden, Kiss, King Diamond, Slayer jne. Nyt vuonna 2011 Jumala muka olisi pyhittänyt tämän kaiken omalle nimelleen ja kunniaksensa. Tässä on suunnaton ristiriita jota itse en voi koskaan hyväksyä.

Jumala armahtakoon meitä kaikki valitsemaan Jumalan tahdon elämässämme ja kuolettamaan lihamme (oman tahtomme) niillä alueilla joilla se selkeästi sotii Jumalan tahtoa vastaan. Jeesus vapauttaa pimeydestä ja johtaa todelliseen vapauteen - niin myös musiikissa

"Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan...."

-todael :pc:
todael
 

Re: Minun tahtoni vai Jumalan tahto ?

ViestiKirjoittaja toni t » 14. Kesä 2011 13:20

todael kirjoitti:Seuratessani keskustelua hymähdin pohdinnoille ainakin muutaman kerran ja siinä samassa huokasin syvän rukouksen Jeesuksen puoleen siitä, mitä uskonelämä meille oikeastaan merkitsee. Musiikki kysymystä ajaa selvästi henkilökohtainen tendenssi ja siinä oman minän tahto. Näillä alueilla on erittäin vaikea - tunnetasonsa puolesta musiikissa kiinni olevien - alistua ja nöyrtyä luopumaan oman tahdon edes ajamisesta. Tämä sama lihan vahva "minä-tahtoisuus" leimaa kaikkea muutakin kuin musiikkia.

Heavy rockin tausta on selkeä. Se perustuu kapinallisuuteen ja sen aloittaneet bändit kuten Black Sabbath, Led Zeppelin, Blue Oyster Cult edustavat okkultista blues-rockin juurista juonnettua musiikkia. Heavy ei ole vain musiikkia vaan se on elämän asenne ja siinä vaikuttavat melodia rakenteet jopa ovat demonisia. Robert Johnoson oli kuuluisia musta blues kitaristi joka myi sielunsa paholaiselle ja sai kuuluisan "valittavan" blues-rock luonteen musiikkiinsa demonilta. Myöhemmin näistä juurista muodostui raskas rock, heavy rock ja nyttemmin äärimmäisyyksiin menevät jopa Black Metal sekä Death Metal.

Miten voin yhdistää tällaisen juuren Jumalan palvontaan ? Miten voin kuvitella että Jumala ottaisi jotain pimeyden juurista syntynyttä ja käyttäisi sitä kunniaksensa ?
Mitä yhteistä on pimeydellä ja valkeudella ?

Toiseksi. Hämmästyttävää on niin sanottujen kristillisten heavy yhtyeiden maallisia bändejä jäljittelevä muoto, niin musiikissa kuin ulkonäössäkin. Pahinta on kristillinen Black Metal, jota eräs satanistista norjalaista metalli bändiä johtava kommentoi seuraavasti "Olemme onnistuneet, saatana on päässyt kirkkoon". (tämä dokumentissa norjalaisesta Black Metallista)

Kirkossa pauhaava Metalli messu, ja siinä raskaasti sovitetut virretkin olivat saaneet kummia piirteitä. Eräästä virren osasta tunnistin selvästi Iron Maidenin riffit ja osat jotka oli upotettu virren sovittavaan osaan. Tämä saa minut kyyneliin.

Asia on siis mielestäni suunnattoman vakava. Itse tulin uskoon 1993 ja Jumala käski tuhota kaikki levyni,niin Iron Maiden, Kiss, King Diamond, Slayer jne. Nyt vuonna 2011 Jumala muka olisi pyhittänyt tämän kaiken omalle nimelleen ja kunniaksensa. Tässä on suunnaton ristiriita jota itse en voi koskaan hyväksyä.

Jumala armahtakoon meitä kaikki valitsemaan Jumalan tahdon elämässämme ja kuolettamaan lihamme (oman tahtomme) niillä alueilla joilla se selkeästi sotii Jumalan tahtoa vastaan. Jeesus vapauttaa pimeydestä ja johtaa todelliseen vapauteen - niin myös musiikissa

"Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan...."

-todael :pc:


:amen4:
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja Lumina* » 14. Kesä 2011 13:59

Vakavia asioita tosiaan...mutta antakaa ihmisten etsiä ja olla epävarmojakin...sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan kun hän tosissaan etsii Jumalan tahtoa.
En käsitä mutta aistin aina välillä jotenkin ylimielisen hengen joistain kirjoituksista.Anteeksi jos oon vääräs mutta jos näin on niin voihan sitä koittaa asettua myös vastapuolen asemaan, joka ei ehkä vielä oo niin pitkällä.Toki se ylimielisyyskin pistää ajattelemaan vaikka tuntuiskin että ei tulisi Jumalasta..siellä voi olla Sanoma kuitenkin mukana ;)
Lumina*
 

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja inka » 14. Kesä 2011 14:44

Oon samaa mieltä todaelin ja kumppanien kanssa heavymusiikista ja raskaasta rockista, että se ei varmasti ole Jumalan tahto. Tässä asiassa sinänsä ei ole ollut mitään ongelmaa, sillä en ole koskaan heavystä pitänyt.
Melodisesta rockista kuitenkin olen tykännyt, varsinkin rauhallisemmista kappaleista, kun kitaramusiikki on ollu jotenkin aina lähellä sydäntä. Kuitenkin nyt viimeaikoina on tullut tän musiikkiasian kanssa semmonen olo, ettei oikein uskalla kuunnella mitään musiikkia, jos sattuukin olemaan syntiä.. Kaikki hengellinen musiikki kuitenkin jossain määrin, paitsi ehkä virsien veisuu, on jotenkin ottanut vaikutteita myös maallisesta musiikista olkoon sitten poppia, rockia tai mitä vaan..
Oon lukenu semmostakin, et hengellinen musiikki ei sais sisältää synkooppia, joka on tyypillistä nykyajan populäärimusiikille.. ???
Ja sit vielä, kun ei tiedä noista bändeistä ja artisteista mikä niiden oikea suhde Jumalaan on, et ovatko oikeasti edes uskossa, on jotenkin sekin on ruvennut vaivaamaan..
Olispa olemassa joku lista bändeistä mitä voi kuunnella ja mitä ei! :D

Siunausta kaikille!
inka
 
Viestit: 177
Liittynyt: 15. Joulu 2010 15:24

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja John » 14. Kesä 2011 14:50

inka kirjoitti:Oon samaa mieltä todaelin ja kumppanien kanssa heavymusiikista ja raskaasta rockista, että se ei varmasti ole Jumalan tahto. Tässä asiassa sinänsä ei ole ollut mitään ongelmaa, sillä en ole koskaan heavystä pitänyt.
Melodisesta rockista kuitenkin olen tykännyt, varsinkin rauhallisemmista kappaleista, kun kitaramusiikki on ollu jotenkin aina lähellä sydäntä. Kuitenkin nyt viimeaikoina on tullut tän musiikkiasian kanssa semmonen olo, ettei oikein uskalla kuunnella mitään musiikkia, jos sattuukin olemaan syntiä.. Kaikki hengellinen musiikki kuitenkin jossain määrin, paitsi ehkä virsien veisuu, on jotenkin ottanut vaikutteita myös maallisesta musiikista olkoon sitten poppia, rockia tai mitä vaan..
Oon lukenu semmostakin, et hengellinen musiikki ei sais sisältää synkooppia, joka on tyypillistä nykyajan populäärimusiikille.. ???
Ja sit vielä, kun ei tiedä noista bändeistä ja artisteista mikä niiden oikea suhde Jumalaan on, et ovatko oikeasti edes uskossa, on jotenkin sekin on ruvennut vaivaamaan..

Siunausta kaikille!


Amen! Samaa mieltä! Kristilliseksi markkinoituun örinäheviin ja blackmetaliin suhtaudun itsekin kriittisesti, se kun on edelleenkin leimautunut niin vahvasti saatananpalvontaan. Mutta minuakin kiinnostaisi tietää mitä porukka ajattelee siitä Times Square Churchin sisällä vaikuttavasta nykyisestä pop- ja viihdetyylisestä musiikista, jolla siis on David Wilkersonin hyväksyntä:

http://www.tscnyc.org/media_center.php? ... el_ruppert
Rafael Ruppert, kappale Clap Your Hands. Ei tämä tietenkään mitään heavymetallia ole mutta jonkinlaista rokkia kuitenkin, ainakin aloitus.

http://www.tscnyc.org/media_center.php?pg=music&r=1
Kate Conlon, kappale Compromise.
John
 

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 14. Kesä 2011 16:27

Kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista kaikille!

Klassista musiikkia pidetään yleisesti hyväksyttävänä, on se taustamusiikkina, konsertissa esitettävää tai esillä hengellisessä tilaisuudessa. Sen positiivisia vaikutuksia oppimiseen ja ihmismieleen on tutkittu. Tulokset ovat olleet positiivisia. Klassinen musiikki on kuitenkin puhekielen termi, kuten hevimusiikkikin. Klassinen musiikki tarkoittaa (kun pilkkua viilataan) klassismin ajan musiikkia, ja tätä musiikkisuuntaa edustavaa Pergolesi ja Bach. Muita "klassisen musiikin" aikakausia ja tyylisuuntia ovat mm. barokki (säveltäjiä: Monteverdi, Händel, Vivaldi, Albinoni), romatiikka (säveltäjiä esim. Liszt, Chopin) ja wieniläisklassismi (Haydn, Mozart). Itse en pitänyt ennen "modernista klassisesta musiikista". Modernilla klassisella musiikilla tarkoitan tässä tapauksessa 1940-luvun jälkeen sävellettyä soitinmusiikkia tai musiikkia, jota ei ole sähköisesti vahvistettu. Onneksi jouduin tämän tyylisuunnan kanssa opiskeluaikana tekemisiin. Olen ollut monessa asiassa musiikin kanssa väärässä. Osa "modernista musiikista" on edelleen sellaista, etten kuuntele sitä vapaa-aikana. Paljon on sellaista musiikkia myös, josta pidän. On syytä muistaa, että nykyään yleisesti hyväksyttynä pidetyt kappaleet ja tyylisuunnat ovat olleet ennen "pannassa" mm. katolisen kirkon toimesta. Tällöin katolinen kirkko on käyttänyt musiikkia mm. vallankäytön muotona ja ohjannut hyvin tarkasti säveltäjien työtä. Aina vieras, toisen kulttuurin, musiikki (on se sitten hengellistä tai ei) voi kuulostaa aluksi oudolta - samoin on ruokien ja makumaailmankin kanssa!

Nykyään kirkoissa soitettavaa musiikkia (ja myös heng. tilaisuuksissa käytettävää musiikkia) on ennen ollut paheksuttua. En osaa sanoa, mikä rytmi tai melodiakulku olisi sinänsä perkeleestä. Olen kuullut tätäkin jaottelua. Joku pitää synkooppirytmiä pahana. Miksi? Joku pitää ylipäätään kaikkea tanssillista rytmiikkaa huonona. Kun mennään eteläafrikkalaisen gospel-ylistysmusiikin pariin, meille "perkeleelliset rytmit" ovat heille ylistyksen muoto ilman ongelmaa. Samoin jotkut ennen paheksutut sointukulut ovat nykyään perusylistysmusiikkia (ja hienon kuuloista sellaista). Pilkkua voisi viilata enemmänkin, mutta en usko sen johtavan mihinkään hyviin tuloksiin.

En voi kuin pyytää Jeesuksen siunausta tällekin osa-alueelle. Mielestäni tärkeämpää kuin yksittäisten sointujen tai melodiakulkujen ruotiminen on keskittyä musiikin ytimeen. Jos jostain tulee todella huono olo, sitä ei tule todellakaan kuunnella. Sanoitetussa musiikissa rajan vetäminen on helpompaa. Lisäksi tiedän myös kappaleita, joissa sanat on vaihdettu palvelemaan hengellisiä/ kristillisiä päämääriä. Itsekin tiedän kappaleita, joissa on kaunis melodia mutta huonot sanat!

Joskus tätä niin kutsuttua musiikkianalyysiä tekevät ihmiset, joilla ei ole juurikaan koulutusta musiikin parista. Varmasti on paljon aiheellistakin huolta mm. nuorten mielenterveydestä ja hevimusiikista. Olen kuullut myös, että jostain musiikista on hidastetusti saatu "saatanallisia puolia" esiin. Mielestäni mennään silloin ojasta allikkoon, ja itse pääasia hukkuu. Kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia, niin sanotusti neutraalia maallista kuin virsiä/ hengellistä ylistysmusiikkia. Kuuntelen myös elokuvamusiikkia tai muuta instrumentaalimusiikkia (joissa ei ole sanoja). Musiikkia, joka ahdistaa tai en pidä, en kuuntele. En tiedä, onko se oikein vai väärin. En ole kokenut sitä vääräksi, ja on omatuntoni tietyistä lauluista varoittanut. Jos alamme tehdä yksittäistä listaa ei-hyvistä ja hyvistä lauluista, Saatana keksii sata muuta keinoa kiusata ja hämätä ihmisiä.

Toivon jokaiselle hienoja hetkiä musiikin parissa!
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja toni t » 14. Kesä 2011 17:01

On ihan sama minkä nimistä jokin musiikki on jos se on agressiivista niin se ei sovellu Jumalan ylistys musiikiksi. Sillä Jumalan Henki vaikuttaa rauhallisuutta ja poistaa agressiivisuutta joka on lihan teko. Jumalan Henki on siis lihan tekoja agressiivisuutta vastaan ja siksi Jumalaa tulee ylistää vain musiikilla joka ei ole agressiivista.

Kaikille ei tule huono olo synnin tekemisestä. Esimerkiksi monille ei tule huono olo Jeesuksen kuvien piirtelystä vaikka se on syntiä. Se siis että jostain tulee tai ei tule huono olo ei ratkaise sitä onko jokin oikein Jumalan edessä vaan Jumalan sana. Meidän ei tarvitse olla ammattilaisia musiikin tuntemisessa vaan meidän tulee tuntea Jumalan sanaa sillä sanassaan Hän ilmaisee tahtonsa.
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 14. Kesä 2011 20:36

En halua loukata tai aiheuttaa turhaa riitaa kirjoituksillani. Välillä tuntuu, että moni kirjoittamani asia ymmärretään väärin. En ole puolustamassa Saatanan palvontaa tai okkultistista toimintaa... Toivon todella musiikillista Hengen vapautta kaikesta aggressiivisesta (ja muusta negatiivisesta). Toivon samalla raikasta uudistusta ylistysmusiikin rintamalle :) !

Yritin kertoa edellisessä kommentissani, että musiikissa on käytössä eri nimityksiä ja termejä - ne voivat aiheuttaa sekaannuksia. En tiedä tarkalleen, mitkä ovat musiikin saatanallisia piirteitä. Olen kerran käynyt 2 kertaa käynyt Metallimessussa: toisesta lähdin hyvin pian ulos liian kovan metelin vuoksi, toinen ei ollut sitten erityisen metallihenkinen (kuten olin kuvitellut). Mielestäni tunnelma oli levoton, mutta se voi johtua mistä tahansa. Efektit (valot, savut ja muut) ovat minulle toisarvoisia, jos sisin on paikallaan. Jos jumalanpalveluksen sisin on mätä, niin sitä ei ihmetempuilla pelasteta. Ulkoinen väriloisto ei tee tee hengellisestä tilaisuudessa automaattisesti "maallista". Olen surullinen, jos joku koki huonoja hetkiä metallimessussa kitarariffejä kuunnellessaan, tai jos jumalanpalvelus ei ollutkaan jumalanpalvelus...

En tiedä, kuinka pitkä pätkä musiikkia täytyy olla, että joku kappale muistuttaa toista (onko se riffi vai pidempi pätkä). Kuten kirjoitin aiemmin, en tiedä, mistään saatanallisista melodiakuluista sen enempää. Monissa kappaleissa on samankaltaisuuksia (esim. hengellisessä kappaleessa lainataan toisesta hengellisestä laulusta). Kyllä Simojoen Pekan kappaleet tunnistaa hänen tekemikseen ja Jaakko Löytyn kappaleet Jaakko Löytyn tekemiksi.

Yleensä mennään vikaan, jos yritetään alkaa kaivamaan pahaa esiin siitä, missä sitä ei ole. Silloin käytetään energia väärään asiaan. Sen tiedän, jos jotain musiikkia kuunnellessa on rauha ja jos sitä ei ole. Kaikilla ei ehkä tule jostain (vaikkapa hevimusiikista) paha olo. Uskon, että Jumala kyllä uskoon tullutta johdattaa. En tiedä, kuka muusikko, säveltäjä tai sanoittaja on myynyt sielunsa Paholaiselle tai ei ole. Luultavasti heitä on - niin musiikissa kuin muussakin taiteessa. Itsellä on se periaate, että jos törmään musiikkiin, arvioin sitä kuultuani. On varmasti sellaista musiikkia, jota minä en pidä hyvänä hengellisenä, mutta jollekin Jumala puhuu sen kautta (ja on oikeasti hengellistä). On paljon ylistyslauluja, joista en yksinkertaisesti pidä melodiakulun tai muun syyn vuoksi. Silti se voi olla jollekin rakas ylistyslaulu ja auttaa keskittymään Jeesukseen.

On olemassa paljon luuloja ja ennakkoasenteita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa rajoittaa elämästä kokonaista elämää. Luuloilla ja ennakkoasenteilla tarkoitan esimerkiksi tarkkaa rajaamista, mikä on hyvä tai mikä huono hengellinen artisti/ musiikkia. En osaa suoralta kädeltä nimetä jotain rytmikuviota tai melodiakulkua "jumaliseksi" tai "saatanalliseksi". En usko, että se on edes tarpeen. Toisaalta, jos jotain helpottaa tämä tarkka rajaaminen auttaa esimerkiksi säveltämisessä, en voi sitä kieltääkään. Vastaavia kyllä-ei -listoja on tehty varmasti kristittyjen piireissä aiemminkin, ja niissä mielestäni keskitytään silloin vääriin asioihin.
"Välttämällä näitä ja näitä asioita, pelastun..." Inka kirjoitti, että pitää kitaramusiikista. Hän ei tiedä, mitä uskaltaa kuunnella, jos se onkin syntiä. En ainakaan halua sotkea hänen mieltään liikaa termeillä tai muilla.

Toistaiseksi minulle itselleni helpointa on erotella kappaleet sanojen perusteella. Vaikeus tulee joskus myös hengellisen musiikin parissa, jos se on laulettu sellaisella englannin murteella, jota en ymmärrä. En voi syyttää siitä tekijöitä vaan omaa englannin kielen taitoani! Joku pitää sitä hienona ylistysmusiikkina, niin minun puolestani voi kuunnella.

Se, mikä kuulostaa toisen korvaan liialta jytkeeltä voi olla toisen korvaan mahtipontista. Olen samaa mieltä, ettei aggressiivinen musiikki ole ylistysmusiikkia. On paljon rytmikästä musiikkia, mikä ei ole pätkän vertaa aggressiivista. Mielestäni HB -niminen yhtye on pitkästä aikaa piristävää hengellistä musiikkia, jossa on suora sanoma. Joku ehkä pitää musiikkia liian raskaana, en sitten tiedä... Kuulin myös yksillä kesäjuhlilla kristillistä rap-musiikkia, jossa oli todella kolahtavat ja suorat sanat. En yleensä pidä rap-musiikista, mutta tuo oli todella hyvin tehtyä kristillista rappia. Voiko rap-musiikilla palvoa Jumalaa? Jos olisi pitänyt sanoa esiintyjien hengellinen tila, niin ainakin minun mielestäni se vaikutti "raikkaalta, puhtaalta ja omistautuneelta". (Harmi, etten muista yhtyeen nimeä. En tiedä, onko levyttänyt...)

Toivon itselleni ja kaikille muille rakkautta.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja tuomarisimson777 » 15. Kesä 2011 01:14

Mulle tulee huono olo nyyhkyiskelmästä.. mutta luokiteltaisiinkos se synniksi..? kuten heavy? :think2: :think2: :think2:
Ainakin melkein oikeita uskon-näkemyksiä jo vuodesta 2004=)=)
tuomarisimson777
 
Viestit: 543
Liittynyt: 01. Maalis 2011 17:44

Re: "kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 15. Kesä 2011 10:27

tuomarisimson777 kirjoitti:Mulle tulee huono olo nyyhkyiskelmästä.. mutta luokiteltaisiinkos se synniksi..? kuten heavy? :think2: :think2: :think2:


Ehkä kenenkään ei ole syytä kuunnella sellaista musiikkia, mistä tulee huono olo. Me ihmiset olemme (myös kristityt keskenämme) eri luonteisia, meillä on erilainen ulkonäkö ja olemme lahjoiltamme erilaisia. Jos joku ei pidä jostain musiikista tai hänelle tulee siitä huono olo, älköön kuunnelko sitä. Meillä voi olla eri kiinnostukseen kohteet vaikkapa liikunnan osa-alueella: toinen pitää pallopeleistä (joita toinen inhoaa) ja toinen pitää jostain muusta. Jos ahdistaa pelata jalkapalloa tai sählyä, joten olkoon pelaamatta. Kerran minusta tuntui todella väsyneeltä lähteä treenaamaan, en lähtenyt. Olin seuraavana päivänä kuumeessa.

Voi olla, että esimerkiksi jollekin juuri uskoon tulleelle joku asia tai opetus on liian "korkealentoista" (vaikka olisikin Pyhästä Hengestä) eikä hän ole valmis vastaanottamaan sitä vielä. Turha sekaannus ja mielipaha ei ole Jumalan tahto. Näillä ontuvilla esimerkeillä yritän sanoa, että täytyy kuunnella omaa sydäntä ja rukoilla.

Tahdon siunata kaikkia tämän ketjun kirjoittajia Jumalan rakkaudella! Jos olisitte tässä vieressäni, halaisin teistä jokaista. Teen sen näin virtuaalisesti *halaus*
Ihanaa päivää jokaiselle
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron