Hei kaikille

[Alexandria]

Olen uusi jäsen.

Huonointa siinä ettei ole kunnollisesti uskonnollinen vaikka uskoo jumalaan on ettei voi puhua jumalasta melkeinpä minkään yhteisön jäsenien kanssa.

Uskon jumalaan. Rakastan jumalaa. Rakastan rukoilla. Arvostan ja ymmärrän kristinuskoa (kun se lisää hyvyyttä, armollisuutta ja rakkautta maailmassa).

Mutta en pidä itseäni kunnon kristittynä. Olen taiteilija. Liian individualistinen, hyvässäkin mielessä. Musiikilla pyrin palvelemaan jumalaa.

Kristinusko ja usko voi olla järjellistä. Ihailen hyvää kristinuskoa. Isäni lukee Raamattua vaikka on täysin sekulaaripohjainen sillä on sairastunut. Olen rukoillut hänen puolestaan ja pidän valtavasti siitä että hän lukee Raamattua.

En halua että maailma on vain teini-ikäistä, pikkumaisten ilojen sarkastista poteromeininkiä tai sieluttomien ilojen päivittelyä. Haluan syvyyttä tai ei mitään. Pyhyyttä, ihanuutta, tarkoitusta.

Minulla on tosiystävä, joka luonnehtii itseään kristityksi ilman että on lukenut Raamattua. Minä olen vähän samankaltainen.

Kunpa voisin puhua näistä jollekin, jumalasta ja pyhästä voimasta, tarkoituksesta. Ehkä aika näyttää.

Syy miksi uskon jumalaan on se että näen kaikkea hyvää maailmassa. Ja ne hyvät asiat ovat niin valtavia että se häkellyttää. Yksi suurimmista sankareistani, juutalainen kirjailija ja moralisti, on siteerannut C.K. Chestertonia: "uskovaisen täytyy selittää yksi asia - miksi maailmassa on epäoikeudenmukaista kärsimystä. Ateistin täytyy selittää kaikki muu."

Toivottavasti löydän täältä ihania ihmisiä ja ihania keskusteluja.

[Ariel]

Hei!

Olen ollut uskova pitkän aikaa ja huomannut sellaisen asian, että kristinuskoa tunnustavia löytyy tosi monen näköistä. Ja monenlaista katsomusta meidän keskellä. Joissakin porukoissa ollaan samaa mieltä, tai ainakin sanotaan olevansa monesta asiasta. Epäilen kuitenkin että varmasti ainakin osa ei välttämättä ole itse miettinyt asioita, vaan vain omaksunut uskomuksia joita muut samassa porukassa sanovat uskovansa.

Kuulostaa upealta että janoat pyhyyttä ja merkitystä. Oman kokemukseni ja ymmrrykseni perusteella sellainen on Jumalan aikaansaamaa. Uskon että saat kokea jatkuvaa täyttymystä siihen, kun kestävästi pidät siitä kiinni!

Tuosta puhumisesta ja hengellisten asioiden jakamisesta tuli jostain syystä mieleen Raamatun lause ”älkää antako helmiä sioille älkääkä pyhää koirille revittäväksi” (ulkomuistista, ei varmaan kirjaimellisesti mennyt ihan näin mutta sanoma on tällainen). Ymmärrän sen tarkoittavan, että Hengen vaikuttamat ajatukset ovat kallinarvoisia ja tietyssä mielessä pitää olla varovainen niiden kanssa. Niinkuin jos sinulla on vaikka arvokas auto, et anna kenen tahansa ajaa tai edes koskea siihen. Puhumalla hengellisiä aarteita ihmisille jotka eivät ole sen ”arvoisia” eli joilla ei ole kaipausta pyhyyteen ja puhtauteen, niin siinä voi joutua kokemaan murheellisen reaktion.

Rukoilen sinulle Jumalan siunausta ja johdatusta tielläsi!

[tanu]

Olen uusi jäsen.

Huonointa siinä ettei ole kunnollisesti uskonnollinen vaikka uskoo jumalaan on ettei voi puhua jumalasta melkeinpä minkään yhteisön jäsenien kanssa.

Uskon jumalaan. Rakastan jumalaa. Rakastan rukoilla. Arvostan ja ymmärrän kristinuskoa (kun se lisää hyvyyttä, armollisuutta ja rakkautta maailmassa).

Mutta en pidä itseäni kunnon kristittynä. Olen taiteilija. Liian individualistinen, hyvässäkin mielessä. Musiikilla pyrin palvelemaan jumalaa.

Kristinusko ja usko voi olla järjellistä. Ihailen hyvää kristinuskoa. Isäni lukee Raamattua vaikka on täysin sekulaaripohjainen sillä on sairastunut. Olen rukoillut hänen puolestaan ja pidän valtavasti siitä että hän lukee Raamattua.

En halua että maailma on vain teini-ikäistä, pikkumaisten ilojen sarkastista poteromeininkiä tai sieluttomien ilojen päivittelyä. Haluan syvyyttä tai ei mitään. Pyhyyttä, ihanuutta, tarkoitusta.

Minulla on tosiystävä, joka luonnehtii itseään kristityksi ilman että on lukenut Raamattua. Minä olen vähän samankaltainen.

Kunpa voisin puhua näistä jollekin, jumalasta ja pyhästä voimasta, tarkoituksesta. Ehkä aika näyttää.

Syy miksi uskon jumalaan on se että näen kaikkea hyvää maailmassa. Ja ne hyvät asiat ovat niin valtavia että se häkellyttää. Yksi suurimmista sankareistani, juutalainen kirjailija ja moralisti, on siteerannut C.K. Chestertonia: "uskovaisen täytyy selittää yksi asia - miksi maailmassa on epäoikeudenmukaista kärsimystä. Ateistin täytyy selittää kaikki muu."

Toivottavasti löydän täältä ihania ihmisiä ja ihania keskusteluja.

Hei Alexandria! Ja tervetuloa foorumille!

Ei haittaa jos sinusta tuntuu, ettet osaa puhua "uskonnollisten" ihmisten kanssa. Riittää että puhut Jumalalle eli rukoilet. Ja tätähän kerroitkin mielelläsi
tekeväsi

Suosittelen Raamatun lukemista ihan vaikka vähän kerrallaan ja päivittäin. Raamatun kautta Jumala puhuu meille ihmisille. Raamattua lukemalla
Jumala tulee tutuksi. Kun Jumalan sana on tuttu, niin ei niin helposti mene kaikki tämän ajan eksytykset itseltä läpi, kun huomaa heti että "tuo ei ole
Jumalasta, koska Raamattu sanoo asiasta ihan eri tavalla".

Samalla kun lukee rukouksessa Raamattua ja pyytää, että Jumala antaa ymmärrystä ja avaa sanaansa, niin jo kohta löytyy yhteistä puhuttavaa muiden
uskovien kanssa. Itse asiassa sitä löytyy niin paljon, ettei aika tahdo riittää kun kaksi tai usemapi uskova saa rauhassa tavata ja jutella Ja pohtia että
mitä Jumala haluaa missäkin Raamatun kohdassa sanoa ja tarkoittaa.

Raamatun tuntemista tärkeämpää on kuitenkin oikea sydämen asenne. Siis että rakastaa Jumalaa enemmän kuin mitään muuta ja
lähimmäsitä niin kuin itseään. Hedelmistään puu tunnetaan.

Vaikeaa on olla uskossa täällä kaiken pahan keskellä. Varsinkin jos ei ole muita uskovia lähellä, joiden kanssa puhua. Helposti menee mukaan
maailman menoon ja usko hiipuu taka-alalle. Kärsin itse tosi paljon siitä, kun ei ole ollut vuosiin mitään uskovien yhteyttä. Tuntuu että elämä
on pelkkää työn tekoa.

Mahtavaa että sinun isäsi lukee Raamattua. Jumala varmasti hänelle puhuu. Sairaan ihmisen on helpompi ottaa Jumala vastaan, kuin terveen
ihmisen, jonka elämästä ei ulkoisesti katsoen mitään puutu.

Oikein paljon Isän Jumalan siunausta sinulle Alexandria ja läheisillesi. Ja runsasta kasvua Herran Jeesuksen tuntemisessa.