Varhaiset vuodet ja natsimielinen juutalaisvastaisuus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Varhaiset vuodet ja natsimielinen juutalaisvastaisuus

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 29. Syys 2018 12:24

*
Surffaillessani löysin blogin Aarne Ylpöstä. Jumala käytti häntä siinä aikana, jolloin juutalaisia luovutettiin natsi-Saksalle, että Jumala varoitti Aarne Ylpön kautta juutalaisten luovuttamisesta natsi-Saksalle. Historia veti minua mukaan tutkimusretkelle. :)

No olin siellä Israelissa viime toukokuussa, niin holokaustissa oli ristiriitaista katsoa Arvo Ylpön kuvia. Niissä kuvissa Arvo, joka oli lasten lääkäri, oli mukana tutkimassa juutalaisia. Ehkä Arvo ei asiasta tiennyt. Kuolemanhiljaisuus valtasi siellä.

https://ylppo.fi/lastenlaakari

Arvo Ylpön ainoa elossa oleva veli Aarne oli kokenut voimakkaan herätyksen, keskeyttänyt lakiopintonsa ja omistanut elämänsä vankeinopetukselle tehden vapaa-aikanaan helluntaiseurakunnan puhujanmatkoja.

Siten siellä sain tietää Arvon veljestä Aarnesta. Siellä kerrottiin, että Aarne, joka oli uskova, sai varoituksen sanan Jumalalta. Muistaakseni se oli uni Jumalalta Aarnelle, siinä Jumala varoitti juutalaisten luovuttamisesta Hitlerille. Siten Aarne vei varoituksen sanaa eteenpäin, muistaakseni myös Mannerheimille, vaikken vielä löytänyt tietoa tästä netistä. Tässä on kertomus Aarnesta:

Mannerheimin 75-vuotispäivillä Hitler pyysi Suomea luovuttamaan juutalaispakolaiset Saksaan. Mannerheimin kerrotaan vastanneen, että "ainoastaan minun kuolleen ruumiini yli". Vuonna 1943 oltiin luovuttamassa yhdeksää juutalaista Saksaan. Sisäministeri Horelli oli päättänyt luovuttaa kaikki juutalaispakolaiset Saksaan, mutta Tanner sai tietää asiasta ja pysäytti Horellin toimet. Yhdeksän henkilöä oli jo ehditty lastata laivaan, mutta yksi heistä hyppäsi mereen ja kuoli. Laivatuista seitsemän kuoli keskitysleirillä ja yksi pelastui.

Suomen ollessa jatkosodassa Heinrich Himmler, natsi-Saksan keskitysleireistä vastaava johtaja, saapui Suomeen heinäkuun 29. vuonna 1942. Virallisesti vierailun syyksi kerrottiin lomailu, mutta todellisuudessa Himmlerin toi Suomeen saman vuoden tammikuussa laadittu ”lopullinen ratkaisu”, natsien suunnitelma 11 miljoonan juutalaisen tuhoamiseksi.

Kun Himmler kutsuttiin saapumispäivänään lounaalle, Suomen tiedustelumiehet houkuttelivat natsijohtajan huonetta vartioineen sotilaan baariin grogille. Tiedustelijat löysivät Hilmmerin salkusta 2300 suomalaisen juutalaisen luovutuspyynnön. Mannerheim kieltäytyi luovuttamasta yhtäkään juutalaista Suomen armeijan sotilasta tai heidän omai­siaan.

Samana päivänä, kun natsijohtaja astui Suomen kamaralle, Jumala puhui vankilasaarnaaja Aarne Ylpölle – Arvo Ylpön veljelle - Konnunsuon vankilassa Lappeenrannassa iltakymmeneltä. Hän sai sanan Obadjan kirjasta välitettäväksi arkkipiispa Erkki Kailalle.

"Älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. "(Obadja 1: 12b-15., Kirkkoraamattu 1933)

Vaikka työn tekivät miehet ja naiset rintamalla ja kotirintamalla, Jumalan hyvä käsi oli tämän kansan yllä, sillä Jumalan sanaa kunnioitettiin ja häneltä etsittiin apua. Koska Aarne Ylppö sai sanan iltamyöhään, hän lähti tapaamaan arkkipiispaa vasta seuraavana aamuna.

https://www.veikonjutut.com/aarne-ylppo

– Mannerheim oli pyytänyt kirkon johtajan kantaa ja arkkipiispa kertoi valvoneensa yön miettiessään vastausta. Nyt Kaila tiesi mitä vastata. Obadjan jakeiden lisäksi hän lausui Mannerheimille Sakarjan kirjan jakeen: Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. (Sak. 2:12.)

Mannerheim sai vahvistuksen omalle kannalleen. Oli todellinen riski asettua vastustamaan valtansa kukkuloilla paistattelevaa natsijohtajaa, mutta tämä joutui lähtemään kotimatkalle tyhjin käsin. Suomessa taivuttiin Jumalan kehotukseen, vaikka Himmler koettikin kiristää Suomea vielä ruokalähetyksillä.
Siitä huolimatta ehti tapahtua tragedia.

Loppuvuonna 1942 natsimieliset sisäministeri Toivo Horelli ja valtion poliisijohtaja Aarno Anton toimivat omavaltaisesti ja lastasivat Turussa Saksaan menevään laivaan kahdeksan juutalaista ennen kuin muut ymmärsivät mitä oli tapahtumassa. Kun Väinö Tanner sai kuulla siitä, homma loppui heti ja asiasta meinasi tulla hallituskriisi.

https://ylppo.fi/perhe

Sisäministeri Toivo Horelli oli osasyyllinen juutalaisten luovuttamiseen. Hänet muistetaan erityisesti Suomen jatkosodan aikana natsi-Saksalle tekemistä ihmisluovutuksista. Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni olivat vastuussa Gestapolle marraskuussa 1942 luovutetuista 27 pakolaisesta, joiden joukossa olleet kahdeksan juutalaista surmattiin lähes välittömästi.[2] Sodan jälkeen Horellia ei asetettu syytteeseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, eikä hän milloinkaan joutunut luovutuksista oikeudelliseen vastuuseen.[3] Horelli oli juutalaisvastainen mies. Hän välttyi tuomiolta, mutta hänen kanssa "rikostoveri" eli valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni tuomittiin.

Image

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Horelli
Toivo Horelli 1888-1975

Arno Kalervo Anthoni oli suomalainen juristi, joka toimi Valtiollisen poliisin päällikkönä jatkosodan aikana vuosina 1941–1944. Juutalaisvastaisena tunnettu Anthoni ja sisäministeri Toivo Horelli olivat vastuussa jatkosodan aikana Suomen natsi-Saksalle luovuttamista kahdeksasta juutalaisesta, jotka Gestapo surmasi.[3]

Sisäministeri Toivo Horellin kanssa Anthoni, joka ei salannut saksalaismielisiä ja juutalaisvastaisia mielipiteitään, luovutti Suomesta sodan aikana Saksaan satoja henkilöitä, joiden joukossa oli joitakin juutalaisia.

Saksa vaati eräitä pakolaisia karkotettaviksi ja luovutettavaksi esittäen perusteinaan rikosepäilyjä. Kun sisäministeri Horelli toi Anthonin kannattaman esityksen valtioneuvoston käsittelyyn loppusyksyllä 1942, hallituksen sosiaalidemokraattiset ministerit Väinö Tanner ja K.-A. Fagerholm vastustivat jyrkästi esitystä ja ilmoittivat eroavansa hallituksesta, jos karkotukset pannaan toimeen.

Tilanne uhkasi ajautua umpisolmuun, kun Horelli puolestaan uhkasi erota, jos hänen valtuuksiaan rajoitettaisiin. Presidentti Risto Ryti, joka piti tärkeänä SDP:n mukanaoloa hallituksessa, joutui aivan erikseen lepyttelemään Tanneria ja Fagerholmia ja vakuutti heille, ettei ketään henkilöitä karkotettaisi. Fagerholm esitti muistelmissaan tulleensa nenästä vedetyksi, kun Anthonin ja Horellin karkotettavaksi määräämät henkilöt luovutettiin Saksaan.

Saksan häviö toisessa maailmansodassa alkoi näyttää todennäköiseltä, ja hänen tilalleen nimitettiin Paavo Kastari. Tämän jälkeen Anthoni siirtyi virkailijaksi Kansallis-Osake-Pankkiin. Jatkosodan päätyttyä Anthoni pakeni väärällä passilla Ruotsiin, mutta hän joutui palaamaan sieltä pian Suomeen.[7]

Anthoni pidätettiin Suomen kommunistisen puolueen ja valvontakomission vaatimuksesta 23. huhtikuuta 1945 ja määrättiin turvasäilöön. Anthoni oleskeli pidätyshetkellä Pohjanmaalla Raution pappilassa.[8] Oikeudenkäynti häntä vastaan aloitettiin vasta 1948. Valvontakomission poistuttua Suomesta ja sisäministeri Yrjö Leinon jouduttua eroamaan hallituksesta Anthoni vapautettiin toukokuussa 1948 sen jälkeen, kun Ernst von Born oli tehnyt eduskunnassa hänen asiastaan kyselyn Pekkalan hallitukselle. Korkein oikeus hylkäsi häntä vastaan esitetyn syytteen helmikuun 14. päivänä 1949, mutta tuomitsi hänet tuottamuksellisesta virkavirheestä saamaan varoituksen. Hänelle tuomittiin myös maksettavaksi korvaus valtion varoista vapaudenmenetysajastaan.

Vuodesta 1949 lähtien Anthoni toimi Lohjan Kalkkitehdas Oy:n lakimiehenä. Tehtävään hänet palkkasi yhtiön natsimielinen toimitusjohtaja vuorineuvos Petter Forsström.[5] Hän kuoli Helsingissä Malmin sairaalassa 60-vuotiaana elokuussa 1961.

Image
Arno Anthoni 1900-1961

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Anthoni

Ministerit Tanner ja Fagerholm olisi eronneet Suomen hallituksesta, joka on turmeltunut natsimielisillä juutalaisvastaisilla mielipiteillä. He molemmat olivat "kuoleman laivalla" luovuttamassa juutalaisia natsi-Saksalle.

Hallituksessa Fagerholm oli puolueettoman skandinaavisen suuntauksen ajajia eikä peitellyt jyrkästi kielteistä suhtautumistaan, suoranaista inhoaan Natsi-Saksaa ja sen johtajaa Adolf Hitleriä kohtaan. Muistelmissaan Fagerholm luonnehti Hitleriä avoimesti ”yhdeksi maailmanhistorian suurimmista lurjuksista” ja piti hirvittävänä ajatusta Hitleristä Euroopan herrana.[4]

Jatkosodan aikana 68 000 pakolaisten internointi työleireille ja Anthoni-skandaali eli kahdeksan juutalaisen maasta poistaminen Gestapon käsiin saivat Fagerholmin esittämään omaa eroaan hallituksesta. Erouhkaus johti lopulta siihen, että pakolaisten luovutukset Suomesta Saksaan lopetettiin.[6] Fagerholm ärsytti saksalaisia muun muassa myös Tukholmassa marraskuussa 1942 pitämällään puheella, jossa hän korosti, ettei Suomi taistele minkään Euroopan uudelleenjärjestelyn puolesta ja että ”emme tiedä, kuka sanelee rauhanehdot”.[7]

Syksyllä 1943 Fagerholm raivostutti Natsi-Saksan lopullisesti ylistämällä eräässä puheessaan norjalaisten vastarintataistelijoiden toimintaa saksalaisia miehittäjiä vastaan. Puheesta aiheutui vakava välikohtaus Suomen ja Saksan suhteissa. Saksa vaati erittäin jyrkästi Fagerholmin erottamista hallituksesta uhaten Suomea tärkeän elintarvikeavun katkaisemisella.

Image
Karl-August Fagerholm 1901-1984

https://fi.wikipedia.org/wiki/K.-A._Fagerholm

Ennen luovutuksia Suomessa oli vieraillut Saksan SS:n valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler heinä-elokuun vaihteessa 1942. Himmler oli tiedustellut pääministeri Jukka Rangellilta Suomen juutalaisten tilannetta, jolloin Rangell oli jälkikäteisen kertoman mukaan korostanut pienen juutalaisvähemmistön sulautuneen suomalaiseen yhteiskuntaan sen tasavertaisina jäseninä ja osallistuneen sotaan muiden suomalaisten rinnalla. Rangell olisi lopettanut keskustelun aiheesta toteamalla: ”Wir haben keine Judenfrage” (”Meillä ei ole minkäänlaista juutalaiskysymystä”).

Himmler ei palannut vierailunsa jälkeen asiaan; tosin hänen on Saksaan palattuaan kerrottu kiukutelleen ”tuosta täivaltiosta, jonka niskat Führer voisi vääntää nurin millä hetkellä tahansa”.

Max Jakobsonin mukaan Suomen juutalaisten tuhoaminen kuului kuitenkin Hitlerin Saksan kaavailemaan ”Euroopan juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun”, mikä ilmenee Wannseessa lähellä Berliiniä tammikuussa 1942 pidetyn, asiaa koskeneen salaisen kokouksen pöytäkirjasta. Myös Adolf Hitlerin kesäkuussa 1942 tapahtuneeseen Suomen-vierailuun liittyen oli liikkunut huhuja hänen suomalaisille esittämistään juutalaisia koskevista vaatimuksista.

(Minulle tuli mieleen tuosta Berliinistä Babylon :roll: ).

Oman versionsa Himmlerin vierailusta kertoi myöhemmin hänen henkilökohtainen hierojansa, virolaissyntyinen Suomen kansalainen Felix Kersten vuonna 1947 julkaistuissa muistelmissaan. Kersten kehitti kuvauksestaan suoranaisen jännityskertomuksen väittämällä, että Himmlerillä olisi ollut salkussaan mukanaan luettelo Suomen juutalaisista, joita tämä olisi vaatinut luovutettaviksi Saksaan, ja että Suomen viranomaiset olisivat saaneet luettelon salaa valokuvatuksi.

Mitkään asiakirjat tai muut tietolähteet eivät kuitenkaan tue Kerstenin väitteitä. Max Jakobsonin mukaan Kerstenillä oli taipumus patologiseen valehteluun, vaikka eräissä tapauksissa tämä todella toimikin juutalaisten ja muiden Hitlerin Saksassa vainon kohteiksi joutuneiden pelastajana.

Kersten oli ainoa henkilö, joka pystyi lievittämään Himmlerin kouristuksenomaisia vatsakipuja, mitä Kersten käyttikin hyväkseen kiristääkseen päämieheltään lupauksia vainottujen vapauttamisesta.

Image
Felix Kersten 1898-1960

Felix Kersten oli SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin henkilökohtainen hieroja. Kersten väitti itse pelastaneensa useita natsien vainoamia henkilöitä, mutta näitä väitteitä ei ole kaikissa tapauksissa pystytty vahvistamaan riippumattomista lähteistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Felix_Kersten

Juutalaispakolaisten luovutus Saksaan olisi ilmeisesti tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa, ellei Helsingin juutalaisen seurakunnan johto olisi saanut asiasta vihiä ja ryhtynyt vastatoimiin. Seurakunnan lakimies Jonas Jakobson kävi pääministeri Jukka Rangellin ja valtiovarainministeri Väinö Tannerin puheilla, minkä jälkeen Tanner määräsi Valpon keskeyttämään luovutukset, kunnes asia olisi käsitelty hallituksessa.

Tanner ja sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm ottivat asian esille seuraavassa hallituksen iltakoulussa. Koska istunto oli epävirallinen, asian käsittelystä hallituksessa ei ole pöytäkirjaa. Väinö Tanner tivasi Horellilta kiivaaseen sävyyn, pitikö paikkansa tieto, että sisäministeriö oli jo tehnyt luovutusta koskevan päätöksen. Jyrkkänä natsismin vastustajana tunnettu K.-A. Fagerholm ilmoitti eroavansa välittömästi hallituksesta, jos karkotukset pantaisiin toimeen. Tilanne oli ajautumassa umpisolmuun, kun sisäministeri Horelli puolestaan raivostui ja uhkasi erota, jos hänen toimivaltaansa kuuluvaan asiaan puututtaisiin. :shock: :wtf:

Lisäksi pääministeri Jukka Rangellille luovutettiin adressi, jossa hallitusta varoitettiin niistä kielteisistä ulkopoliittisista seurauksista, joita karkotukset voisivat aiheuttaa. Adressin allekirjoittivat muiden muassa professorit Yrjö Hirn, Robert Brotherus ja Bruno Suviranta sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja, entinen ulkoministeri Eljas Erkko.[11]

Asiassa päästiin epämääräiseen kompromissiin, kun presidentti Risto Ryti taivutti Fagerholmin perumaan eroilmoituksensa kerrottuaan sopineensa Horellin kanssa, ettei ketään luovutettaisi. :clap: Fagerholm totesi kuitenkin myöhemmin muistelmissaan tulleensa vedetyksi nenästä, kun luovutukset oli toteutettu, vaikkakin alkuperäistä suppeammassa muodossa.[12] :shock: :cry: Perusteluksi juutalaisten karkottamiselle esitettiin, että nämä olivat syyllistyneet Suomessa rikoksiin. Yksi heistä olikin tuomittu sakkorangaistukseen säännöstelyrikkomuksesta. (Vainko yksi? :shock: ) Suomessa vielä olleet noin 150 juutalaispakolaista[13], jotka Valpo oli ilmeisesti ollut aikeissa karkottaa Saksaan

Sisäministeriön antaman virallisen selityksen mukaan luovutuksissa oli kysymys ”tavallisesta poliisiasiasta” ja vain turvapaikkaoikeutensa menettäneiden ”epäsuotavien ja rikollisten ainesten” poistamisesta maasta. Max Jakobsonin mukaan jutun asiakirjoista ilmenee Valpon *) virkailijoiden peittelemätön antisemitismi ja vihamielinen suhtautuminen myös ei-juutalaisiin pakolaisiin. Tapauksesta noussut kohu johti siihen, että pakolaisten karkotukset Suomesta Saksaan lopetettiin.[11] :thumbup:

Max Jakobson oli viipurilaisen suomenjuutalaisen perheen nuorin poika. *) Valpo tarkoittaa punaista valpoa eli valtiollista poliisia.

Image
Max Jakobson 1923-2013

https://fi.wikipedia.org/wiki/Max_Jakobson

Rangellin hallitus erosi vuoden 1943 presidentinvaalin jälkeen ja sisäministeri Toivo Horelli jätettiin pois Edwin Linkomiehen muodostamasta hallituksesta. Uusi hallitus ryhtyi heti ensi töikseen parantamaan pakolaisten asemaa, ja useat juutalaiset, joiden kansalaisuusanomukset oli edellisen sisäministerin aikana jätetty käsittelemättä, saivat Suomen kansalaisuuden siitä huolimatta, että Valpo antoi useimmissa tapauksissa kielteisen lausunnon. :thumbdown: (Natsimielinen juutalaisvastaisuus tuntuu olevan ikuinen ongelma. :shock: :? )

Anteeksipyyntö juutalaisilta:
Pääministeri Paavo Lipponen pyysi marraskuussa 2000 Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaisten luovuttamista Gestapolle. Helsingin juutalainen seurakunta paljasti silloin muistomerkin Tähtitorninmäellä Helsingissä. Samaan aikaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli 1930- ja 1940-luvuilla vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan eikä ollut puuttunut juutalaispakolaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan.[20]

Toivo Horelli välttyi tuomiolta, mutta häntä odottaa lopullinen tuomio Herran edessä, samoin ne henkilöt, jotka olivat mukana juutalaisten luovuttamisessa ja he säästyivät maalliselta tuomiolta. Ihmetyttää se kiristäminen ja uhkaaminen Suomelle tärkeän elintarvikeavun katkaisemisesta. :shock: :wtf:

Tutkiessani mielenkiinto kokoajan kasvoi ja itselläni ajatuksia varhaisista vuosista ja juutalaisvastaisista asioista :think2:

Israelia siunaten toivotan kaikille shabbat shalom! :pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Varhaiset vuodet ja natsimielinen juutalaisvastaisuus

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 29. Syys 2018 12:43

*
Image
Väinö Tanner 1881-1966

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Tanner

Vuosina 1946–1948 Väinö Tanner oli vankilassa sotasyyllisyydestä tuomittuna, mutta palasi vielä vanhoilla päivillään politiikkaan. Poliittisen uransa ohella Tanner oli Osuusliike Elannon toimitusjohtaja 1915–1946. Hän yritti estää juutalaisten luovuttamisen, mutta oli mukana "kuoleman laivalla" luovuttamassa juutalaisia natsi-Saksalle, joutui itse tuomituksi. :cry:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 38 vierailijaa