Kun Jumalan tahto on pimeä laakso

[Seppo-Simeoni]

Joonas, mitäpä jos Jumala onkin tarkoittanut, että sinä avioituisit vasta hyvin iäkkäänä?

[Joonas]

Joonas, mitäpä jos Jumala onkin tarkoittanut, että sinä avioituisit vasta hyvin iäkkäänä?

Se onkin minun suurin painajainen ja mielummin kuolisin heti. En halua naimisiin iäkkäänä. Ennenmmin kuolen pois.

Miksi Jumala antaa muille sen mitä olen anonut ja rukoillut vuosikaudet? Minusta tuntuu että Jumala todellakin on mielivaltainen tyranni. Ei se toki tarkoita että näin olisi mutta tältä minusta tuntuu ja se on vain minun subjeltiivinen kokemukseni.

[toni t]

Luotin Jumalaan ja totesin että se oli suuri virhe. Mitä on enää jäljellä elämässä jos Jumalakin pettää?

Minusta tuntuu että Jumala todellakin on mielivaltainen tyranni.

Voi tuota katkeruuden sappea jota foorumille viljelet. Tuo Jumalan syyllistäminen on Jumalanpilkkaa. Sinä syytät Jumalaa petturiksi ja mielivaltaiseksi tyranniksi. Ei Jumala ole petturi, mutta se joka Hänet sellaiseksi sanoo on itse kiinni vääryyden siteissä!

Apt.8:21Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
8:22 Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
8:23 Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."

[Joonas]

Oletko sinä toni rukoillut Jumalaa antamaan sinulle vaimon 13 vuotta saamatta vastausta vaan päin vastoin: näet Jumalan antavan sen jumalattomille mitä itse olet pyytänyt?

Onko se vääryys että olen luottanut Jumalaan ja rukoillut häntä? Ja edelleenkin vain odotan häntä? Onko se väärin että olen odottaessani katkeroitunut? Pitäisikö minun vain iloita kun näen elämäni menevän ohi ja muut vain iloitsevat?

Voi olla että se on väärin. Mutta onko ketään joka ei olisi moisesta katkeroitunut? Minusta tuntuu että Jumala vaatii minulta jotain aivan ylivoimien. Itsellesi Jumala varmaan on antanut vaimon niin et voi ymmärtää mistä puhun.

Välillä tuntuu että olisiko vain parempi jättää koko usko ja etsiä joku mukava uskpsta osaton vaimo. Heitä on maailmassa miljoonia. Uskovia ei vain yksikertaisesti ole. Mutta sitten kuitenkin uskon Herran olevan totuus. Kumpa Herra antaisi anteeksi katkeruuteni ja vastaisi rukoukseeni vaikka se vaatikin jo yliluonnollisen väliintulon.

[toni t]

Oletko sinä toni rukoillut Jumalaa antamaan sinulle vaimon 13 vuotta saamatta vastausta vaan päin vastoin: näet Jumalan antavan sen jumalattomille mitä itse olet pyytänyt?

Onko se vääryys että olen luottanut Jumalaan ja rukoillut häntä? Ja edelleenkin vain odotan häntä? Onko se väärin että olen odottaessani katkeroitunut? Pitäisikö minun vain iloita kun näen elämäni menevän ohi ja muut vain iloitsevat?

Voi olla että se on väärin. Mutta onko ketään joka ei olisi moisesta katkeroitunut? Minusta tuntuu että Jumala vaatii minulta jotain aivan ylivoimien. Itsellesi Jumala varmaan on antanut vaimon niin et voi ymmärtää mistä puhun.

Välillä tuntuu että olisiko vain parempi jättää koko usko ja etsiä joku mukava uskpsta osaton vaimo. Heitä on maailmassa miljoonia. Uskovia ei vain yksikertaisesti ole. Mutta sitten kuitenkin uskon Herran olevan totuus. Kumpa Herra antaisi anteeksi katkeruuteni ja vastaisi rukoukseeni vaikka se vaatikin jo yliluonnollisen väliintulon.

Ongelmasi on se, että rakkautesi keskipiste ei ole yksin Jumalassa, vaan omissa himoissasi. Ensimmäinen ja suurin käsky on rakastaa kaikesta sydämestä Jumalaa. Tällöin Jumalan rakastamisen ja Hänen seuraamisensa tulisi olla kaiken keskipiste ja sen tulisi myös riittää. Sinulle keskipiste ja elämän mielekkyyden määrittäjänä toimii oma himosi. Kun nuriset Jumalalle siitä ettei Hän täytä himojasi, niin sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Sinun tulisi pyytää vain anteeksi antoa kapinaasi ja pahoja himojasi kohtaan, eikä anteeksipyynnönkin yhteydessä vaatia vaimoa. Parannuksen tekeminen on ratkaisevassa osassa evankeliumin pelastussanomaa.

[Juha]

https://uskonaskel.foorumi.eu/viewtopic ... 341#p59341

Varoitus toistuvasta nurisemisesta.

[Joonas]

Siinä olet oikeassa että parannus on olennainen pelastuksen suhteen. Ja totta on sekin että Jumalan on oltava keskipiste. Kyllä minä yritänkin antaa Jumalan olla keskipiste. Mutta miksi muut uskovat saavat pitää Jumalaa vain taka-alalla ja saavat mennä naimisiin? Moni nuori uskova ei vähät välitä rukouksesta paastosta tai raamatusta vaan etsii vain puolisoa ja löytää.

Kyllä minäkin ensimmäiset 5 vuotta ainakin pidin Jumalan ainoastaan ykkösenä ja luotin sata varmasti että Jumala antaa myös vaimon eikä minun tarvi site etsiä hirveästi. Mutta kun aika venähti niin aloin epäilemään Jumalan hyvyyttä. Monet eivät jaksa odottaa Jumalaa edes 3 kuukautta. Minä olen joutunut odottamaan 13 pitkää vuotta!! Mikä minä olen odottamaan 13 vuotta en olw mikään Aabraham!! Ja Aabrahamkin sentään oli naimisissa.

[Joonas]

Ehkä minun pitäisi vain elää omassa asunnossa poistumatta ja rukoilla yöt ja päivät. Aina kun menen ulos niiin näen nuorten seurustelevan ja oma elämäni on mennyt ohi. Se saa minut katkeroitumaan. Olisi kiva kuulla että onko edes ketään joka olisi pystynyt elämään näin katkeroitumatta?

Se on totta että olen katkeroitunut. Mutta voiko tässä tilanteessa edes olla muuta kuin katkeroitunut?

[Joonas]

Mutta olette kyllä varmasti oikeassa että minä olen väärässä. En edes ansaitse mitään Jumalata. Mikä minä olen sanomaan Jumalaa vastaan jos hän tahtoo toisia siunata mutta minua ei vielä ole siunannut. Ehkä hän voi vielä siunata. Anna siis anteeksi Herra Jeesus Kristus katkeruuteni.

[Joonas]

Tulisi tosiaan rakastaa yksin Kristusta. Ja tavoitteemme tulisi olla yksin Kristus. Näin tekivät erämaaisät jotka jättivät maailman ja elivät eräämaissa, maakuopissa ja luolissa. He elivät täydellisessä yksinäisyydessä mutta heidän ilonsa oli Jumala. Näin minunkin tulisi rakastaa yksin Kristusta. Tosin avioliittokaan ei ole syntiä mutta tavoitteemme tulee olla itse Jumala eikä se mitä Jumala antaa. Mutta ei liene silti syntiä jos rukoilen, että Jumala soisi minullekin vaimon.


....mutta toisaalta palaan aina samaan ajatukseen: miksi Jumala on toisille antanut komeutta ja mahtavuutta ja kauniin vaimon ja toiselle ei ole antanut mitään näistä? Ja kuitenkin molemmiltä hän vaati samaa: etteivät nurisi vaan kiittäisivät Jumalaa. Onhan komean ja mahtavan jolla on kaunis vaimo helppi kiittää Jumalaa. Ja hän menee ylistäen ja kiittäen taivaaseen. Häntä ollaan maanpäällä ylistetty onnelliseksi ja onnellinen on taivaassaki. Mutta kurja ja naimaton joutuu riutumaan ja lainkeilee jatkuvasti syntiin kun ei ole omaa vaimoa ja kuoleman jälkeen odottaaa kauhea tuomio kun ei ole elänyt katumuksessa ja nurisematta.

Tämä skenaario ei voi olla oikea mutta tällaiseen ajatukseen aina palaan joka päivä vaikla yrittäisin ajatella positiivisesti. Mikä siis avuksi?

Tekevätkä kristityt naiset syntiä kun menevät vaimoiksi vain komeille miehille? Mikseivät he voi rakastaa myäs vähemmän komeita? Katsovatko he vain ulkokuorta? Ja sitten sanovat rumille että heidä pitäisi ottaa minkä saavat. Eikä se ole tekopyhää?

Ja sitten toisaalta sanotaan, että Jumala antaa meille sen mikä meille on parasta. Tämä on varmasti totta. Mutta onko jollekin parasta että Jumala ei anna tälle vaimoa? Miksi hän sitten loi tämän sillä tavalla ettei voi antaa hänelle vaimoa? Ei asia näin voi olla. Ehkä vain ajoitus on Jumalan aikataulussa eri.

Ihmiselämän parasta aikaa on 20-35 vuotiaana. Minulta se aika on mennyt hukkaan.....mutta ei se varmasti ole mennyt hukkaan. Ja Jumala voi raamatun mukaan uudistaa nuoruuden.

Te jotka sanotte että minä nurisen, niin voitteko itse kieltäytyä aviollisesta suhteestanne tästä eteenpäin? Jos ette voi niin miksi vaaditte sitä minulta? Miksi te olette minua parempia ja te saatte nauttia avioliitosta ja minä en? Kertokaa minulle miksi te olette minua parempia?